Ilmastoahdistukseen auttaa pyrkiminen yhdessä hyvään
Dosentti Panu Pihkala Aktivistimummojen Toivo-tilaisuudessa 20.1.2020
Ympäristön ja ilmaston hätä aiheuttaa ilmastoahdistusta, jonka voimakkuus vaihtelee. Ahdistuksen tai ahdistuneisuuden keskeinen kysymys on: Onko meillä toivoa? Tätä kysymystä käsitteli dosentti, TT Panu Pihkala Aktivistimummojen tilaisuudessa 20.1.2020 Helsingin Keskustakirjasto Oodissa.
Pihkala kertoi, että ilmastonmuutoksen suhteen ihmisillä on kaksi psykologista tehtävää: sopeutuminen muuttuviin olosuhteisiin eli toimintakyvyn säilyttäminen sekä oman eettisen vastuun hyväksyminen ja suhteellisuudentaju eli kyky elää vastakkaisten tunteiden (ambivalenssin) kanssa.
Ilmastoahdistuksen käsittelyyn vaikuttaa Pihkalan mukaan, mihin elämän merkityksellisyys sidotaan. Hän siteerasi tšekkiläistä kirjailijaa ja poliitikkoa Václav Havelia, jonka mukaan ”toivo ei ole varmuutta siitä, että jokin asia onnistuu, vaan vakuuttuneisuutta siitä, että asioilla on merkitys riippumatta siitä, miten käy”.
Ilmastoahdistukseen auttaa Pihkalan mukaan toisten seura, hyvään pyrkiminen yhdessä. ”Eri sukupolvien yhteys hyvään pyrkimisessä tehostaa vaikutusta.”
Ilmastoahdistusta ei helpota eri sukupolvien keskinäinen syyllistäminen vaan sovinto. Pihkala käytti syyllisyyden lieventämisen työkaluna termiä ”(riittävän) kelvollisuuden kokeminen”. Myös aito kuunteleminen ja myötätunto auttavat.
Isovanhempien ja vanhempien Pihkala soisi tuovan esiin kokemukseen perustuvaa viisauttaan, mutta ilman sävyjä, jotka nuoret voivat tulkita vähättelyksi. Hän kehotti isovanhempia olemaan tarkkana ydinsota-ahdistukseensa viittaamisessa omana sukupolvikokemuksena. Ydinsotauhka oli todellinen, mutta rajautunut. Ympäristökriisi taas on käynnissä kaiken aikaa, eikä loppua näy.
”Ilmastoahdistus ei liity siihen, mitä on tapahtunut vaan, mitä voi tapahtua. Se on uhka, eräänlainen mörkö”, Pihkala totesi.
”Lähtökohtaisesti ilmastoahdistus ei ole sairaus vaan ymmärrettävä reaktio maailman ympäristöongelmien suuruuteen”.
Ilmastoahdistukselle erityisesti altistuvia ryhmiä ovat Pihkalan mukaan muun muassa lapset ja nuoret, joiden kyky käsitellä psyykkisesti vaikeita asioita on vielä kehittymässä. Myös maanviljelijät, ammattikalastajat ja -metsästäjät sekä alkuperäiskansat altistuvat ilmastoahdistukselle, koska heidän elinkeinonsa on vaarassa.
Ympäristönsuojelijat ja tutkijat, luonnossa paljon liikkuvat ja toimivat ihmiset sekä tuoreet isovanhemmat ovat myös ilmastoahdistukselle altistuvia ihmisryhmiä.
Lisää tietoa ilmastoahdistuksen kanssa elämisestä: https://mieli.fi/fi/raportit/ilmastoahdistus-ja-sen-kanssa-el%C3%A4minen
Tilaisuudessa aktivistimummo, lastenpsykiatri Liisa Viheriälä kiteytti ohjeet vanhemmille ja isovanhemmille;
“Kuuntele, ole läsnä, keskustele, älä tarjoa ahdistusta vaan kasvua ja toimintakykyä tukevaa turvallisuuden tunnetta ja monipuolista tietoa lapsen ikä ja kehitysvaihe huomioiden.”
***
Tilaisuuden tallenne Aktivistimummot-liikkeen facebook-sivuilla. https://www.facebook.com/aktivistimummot/videos/773550986464831/
Lokakuussa 2019 perustetun Aktivistimummot-liikkeen tarkoituksena on vaikuttaa sekä omien että maailman lastenlasten tulevaisuuteen.
Aktivistimummot korostavat kohtuutta, toivoa ja monimuotoisen luonnon tuomaa iloa hyvän elämän perustana.
Lisätietoa ja yhteystiedot www.aktivistimummot.fi