Pohjoisen ilmastoviisas ruokavalio
Maaliskuussa Aktivistimummot puhuvat ruoasta. Miten koostaa ruokavalio, joka on sekä terveellinen itselle että hyväksi ilmastolle ja vielä maistuu hyvältä? Kuukauden blogin kirjoittaja tutkija Kaisa Karttunen muistuttaa, että ilmastoviisas ruokavalio voidaan koostaa monella tavalla. Kansalliset ravitsemussuositukset ja Itämeren ruokavalion opit ohjaavat oikealle tielle. Enemmän kasviksia, vähemmän lihaa ja ruokahävikki minimiin.
Ohjeita ja varsinkin mielipiteitä ilmastoviisaasta syömisestä on paljon. Tavallisen kuluttajan voi olla vaikeaa pysyä uusimman tiedon ja keskustelun mukana.
Koko asia voi ruveta ärsyttämään tai jopa ahdistamaan.
Muutamalla perusasialla pärjää pitkälle
Muutamalla syömiseen liittyvällä perusviestillä pärjää kuitenkin pitkälle.
Ensiksi: ilmastoviisaan ruokavalion voi koostaa monella eri tavalla.
Ravitsemussuositusten ja lautasmallin mukaan ruokalautasesta puolet täytetään erilaisilla kasviksilla ja neljäsosa perunalla, kotimaisella viljalla, tattarilla ym. Viimeinen neljäsosa on proteiininlähde, joka voi olla vaihdellen kasvi-, kala- tai eläinproteiinia.
Toiseksi: eri eläinproteiinien ilmastovaikutusten kesken on eroja, mutta niiden vaikutus on pääsääntöisesti suurempi kuin kasviproteiinien. Naudanlihan tuotannosta ilmastopäästöjä syntyy enemmän kuin broilerinlihan tuotannosta. Broilerinlihan hiilijalanjälki on saatu alas tehokkaalla tuotantoprosessilla. Kalaproteiinin ilmastovaikutus asettuu eläin- ja kasviproteiinin väliin.
Kansallisten ravitsemussuositusten mukaan punaista lihaa ja lihajalosteita (nauta, porsas, lammas) saisi syödä enintään 500 grammaa viikossa.
EAT Lancetin antamien planetaaristen suositusten mukaan punaista lihaa sopisi ruokavalioon viikossa vain noin 100 grammaa. EAT Lancetin laskelman perustana on, että noudattamalla planetaarista ruokavaliota ruokaa riittäisi maailmassa 10 miljardille ihmiselle, ja se olisi mahdollista tuottaa ympäristöllisesti kestävällä tavalla.
Tähdätään ensin kansallisiin ravitsemussuosituksiin
Meillä on matkaa vielä kansallistenkin ravitsemussuositusten saavuttamiseen. Osa väestöstä syö lihaa ja lihatuotteita huomattavasti enemmän kuin on suositeltu. Lisäksi kasvisten ja hedelmien syönti jää reilusti alle suositellun päivittäisen puolen kilon. Lisättyä sokeria on ruuassa liikaa ja kulutettu rasva on kovanpuoleista. Ravitsemussuositukset nimensä mukaan pitävät lähtökohtanaan hyvää ravitsemusta, mutta ottavat huomioon myös ympäristökestävyyden asioita.
Ruuan terveellisyyttä ja ilmastovaikutuksia kannattaakin katsoa yhdessä.
Pohjoismainen tai Itämeren ruokavalio on hyvä pohja ravitsevalle ja ympäristökestävälle syömiselle.
Pohjoismainen ruokavalio sisältää runsaasti marjoja, kausihedelmiä (omenia, päärynöitä, luumuja) sekä kaali-, juuri- ja palkokasveja, tuoreita yrttejä, perunaa, sieniä, täysjyväviljaa, kohtuullisesti rypsiöljyä, vähärasvaisia maitotuotteita, paikallista kalaa ja riistaa sekä kanaa. Punaista lihaa ja lihajalosteita siihen kuuluu vain pieniä määriä. Tuotevalinnoissa korostuu paikallisuus. Proteiini- ja kuitulähteiden monipuolistamiseksi myös pohjoismaisessa ruokavaliossa on opeteltava käyttämään palkokasveja ja kasviksia uusin tavoin.
Edellä mainitut EAT Lancetin laskelmat perustuvat maailmanlaajuisiin kasvihuonekaasupäästöjen keskiarvoihin. Suomen tuotantotavoilla päästöt maito- ja naudanlihakiloa kohti ovat kuitenkin maltillisemmat kuin maailmassa keskimäärin. Meillä myös panostetaan voimakkaasti päästöjen vähentämiseen edelleen, mistä esimerkkinä on Valion hiilineutraalia maitoketjua tavoitteleva ohjelma. Tulevaisuudessa eri tuotteiden päästöjen vertailua joudutaankin luultavasti tekemään eri pohjalta.
Pienempi päästökuorma ei kuitenkaan muuta nykyisen syömisen ongelmallisuutta ravitsemuksen näkökulmasta. Muutoksia ruokavalioissamme tarvitaan siis joka tapauksessa.
Kolmanneksi: Lähi- ja luomuruokaa tarjotaan usein ratkaisuna ilmastokuorman keventämiseen. Vaikka tämäkään suhde ei ole suoraviivainen, liittyy luomuun ja lähiruokaan monia positiivisia ulottuvuuksia. Niitä kannattaa siis sisällyttää ruokavalioon, mutta ne eivät yksin ratkaise ravitsemuksen eivätkä ilmaston ongelmia.
Ruokahävikkiä on pienennettävä
Lopuksi: Ruuan ilmastokuorman pienentämiseen tarvitaan myös ruokahävikin vähentämistä. Lisäksi tarvitaan kokonaisuuden ymmärtämistä.
Maataloudenkin päästöjä on vähennettävä, esimerkiksi tarttumalla turvemaiden päästöihin.
Todella suuret päästövähennykset syntyvät kuitenkin energiasektorilla siirtymällä pois fossiilisen energian käytöstä.
Tutustu lisää
EAT lancet: https://eatforum.org/eat-lancet-commission/
Marttojen ilmastoruokaohjelma: https://www.youtube.com/watch?time_continue=5&v=xuzLTbmyK9Q&feature=emb_logo
Ruokaminimi-tutkimushanke: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161742/VNTEAS_47_Ruokavaliomuutoksen%20vaikutukset.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Reilu ruokamurros -tutkimushanke: www.justfood.fi
Kirjoittaja:
Kaisa Karttunen, tutkija, MMT
e2 Tutkimus
kaisa.karttunen@e2.fi
Kuva:
Ruokatieto
Tule mukaan 16.3. klo 14-16 Keskustakirjasto Oodin avoimeen keskustelutilaisuuteen: Huomisen reilu ruoka.