Viikon mummo 19: Anna-Kaisa Aaltonen

Viikon mummo Anna-Kaisa Aaltonen on juristi, jolle lapsia koskevat asiat ovat lähimpänä sydäntä. Hän on kirjoittanut kirjat lapsioikeudesta ja sovittelusta.

Olen kasvanut pienessä kylässä ison järven läheisyydessä. Mustikat ja puolukat poimittiin muutaman askeleen päässä olleesta metsästä. Kesäisin sai kalastaa ja ravustaa. Luonto oli aina läsnä.

Jokin aika sitten löysin lapsuudenkotini vintiltä lukioaikaisia äidinkielenaineitani. Yksi niistä käsitteli kasvihuoneilmiötä. Siis jo yli 50 vuotta sitten tiedettiin perusfaktat fossiilisten polttoaineiden aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta ja ympäristön saastumisen riskeistä. Tuntuu käsittämättömältä, että ihmiskunta ei vieläkään ole riittävästi herännyt elämäntapamme tuhoisuuteen.

Olen koulutukseltani juristi. Tein työurani tuomioistuimessa. Vaikka tuomarina käsittelin kaikenlaisia oikeusjuttuja, lapsia koskevat asiat olivat aina lähinnä sydäntäni. Olin mukana rakentamassa oikeusministeriön lapsioikeudellista koulutusta ja kirjoitin suuntaviivat lapsia koskevien asioiden hyvälle käsittelylle tuomioistuimissa. Nykyään tuomioistuinsovittelu on suosittu vaihtoehto raskaalle riitelylle oikeudenkäynnissä.

Lapset ja heidän tulevaisuutensa

Minulla on kolme lasta ja kolme lastenlasta.. Pelottaa ajatella, millainen tulevaisuus heitä odottaa, jos nykyinen meno jatkuu. Sen vuoksi haluan tehdä jotain hyvän elämän turvaamiseksi heille. Olen ollut osana Aktivistimummojen toimintaa vasta vähän aikaa, mutta olen tosi vaikuttunut mummojen asiantuntijuudesta ja visioista. Olen iloinen, että voin antaa omaa osaamista tämänhetkisen kehityksen kääntämiseksi.

Ilmasto- ja ympäristökysymykset ovat viime vuosina saaneet väistyä taka-alalle kilpailukykyä korostavan puheen tieltä. Mediaa myöten riemuitaan puolustusteollisuuden uusista tilauksista ja Euroopan helteiden Suomeen tuomasta turismista. Valitettavasti ympäristötuho ei odota kilpailukyvyn kohenemista, vaan etenee vääjäämättä.

Rohkaisemme päättäjiä

Keinot suunnan korjaamiseksi ovat olemassa, mutta päättäjiltä puuttuu rohkeutta. Siksi meidän tavallisten ihmisten, mummojen ja vaarien, pitää kasvattaa painetta ja lisätä päättäjien ja yritysten rohkeutta. Pitää myös herätellä yhä uusia ihmisiä huomaamaan, ettei hyvä elintaso tarkoita loputonta taloudellista kasvua ja kulutusta. Sen sijaan se on puhdasta ilmaa hengitettäväksi, monimuotoista luontoa ympärillä, rauhallinen elämisen tahti, mielenrauhaa, kykyä arvostaa toisia ja välittää muista.  

Haluan säilyttää lapsilleni ja lapsenlapsilleni elinkelpoisen maapallon. Haluan uskoa, että vielä on toivoa. Viimeksi toivon kipinä syttyi, kun 11-vuotias lapsenlapseni ilmoitti alkavansa kasvisyöjäksi. Tunne vahvistui, kun näin, ettei kyse ollut hetken päähänpistosta, vaan päätös on pitänyt, vaikka se on tarkoittanut paljon muutoksia hänen elämässään, muun muassa kouluruokailussa.

Aktivistimummo, oik.lis. Anna-Kaisa Aaltonen
aaltonen.annakaisa@gmail.com

Kirjat: Anna-Kaisa Aaltonen
Lapsioikeus ja lapsen oikeus tuomioistuimissa
Huoltoriitojen sovittelu tuomioistuimissa