Viikon mummo 17: Armi Temmes

Aktivistimummo Armi Temmes on mikrobiologi ja maatalous- ja metsätieteiden tohtori. Hän katselee ilmastonmuutosta yhteiskuntatieteiden näkökulmasta. Häntä ilahduttaa systeemisten muutosten eteneminen, mutta häntä huolettaa liikenteen päästöjen liian hidas aleneminen.

Minua on kauan kiinnostanut, miksi meidän ihmisten on vaikea muuttaa tapojamme ja käytäntöjämme. Tämä tuli vastaan teollisuuden organisaatioissa, joissa uusien teknologioiden käyttöönotto vaati kovia ponnistuksia. Tämä tulee vastaan meillä kaikilla, kun on kyse ilmastonmuutoksen hillitsemisestä. Puhumme enemmän kuin teemme.

Uudet radikaalitkin teknologiat on helppo ottaa vastaan, jos ei tarvitse muuttaa yksilöiden ja yhteiskunnan tapoja. Sen sijaan ne, jotka vaativat systeemisiä muutoksia, ovat erittäin vaikeita toteuttaa. Nykyinen tapa toimia on niin vakiintunut, että uudessa on helppo nähdä ongelmia.

Systeeminen muutos voi myös onnistua

Tuuli- ja aurinkoenergian tuotanto on vaihtelevaa ja se koettiin ensin ylipääsemättömäksi ongelmaksi. Nyt on otettu käyttöön mm. sähkökattiloita, akkuja ja lämpövarastoja, jotka voivat käyttää sähköä silloin kun se on halpaa. Lisäksi me kaikki opimme säätelemään kulutustamme – säästämään erityisesti silloin kun sähkö on kallista. Tässä saimme kovan koulun, kun sähkön hinta nousi pilviin muutama vuosi sitten.

Sähköistyminen on välttämätöntä, jotta pääsemme eroon fossiilisista polttoaineista. Sähköntuotantomme on jo varsin pitkälle päästötöntä. Seuraavat muutokset tarvitaan lämmöntuotannossa ja erityisesti liikenteessä.

Olen erityisen huolissani siitä, että liikenteen päästöt alenevat niin hitaasti. Sähköistymisen lisäksi meidän olisi vähennettävä yksityisautoilua radikaalisti. Valtaosa automatkoista, etenkin kaupungeissa on niin lyhyitä, että ne voitaisiin hyvin korvata pyöräillen, kävellen tai julkisella liikenteellä.

En koe luopuvani mistään

Ajelen melkein kaikki kaupunkimatkani sähköavusteisella polkupyörällä. Olen vähitellen hankkinut hyvät varusteet erilaisiin keleihin ja hyvät pyörälaukut. En ole kova harrastamaan liikuntaa, joten pyöräily on keinoni pysyä edes jotenkin kunnossa.

Pidämme huonelämpötilan talvella noin 20-21 asteessa. Se taas vaatii sitä, että käyttää villasukkia ja villatakkia sen sijaan, että oleilisi kotona kevyissä kamppeissa. Tulee hyvää käyttöä neuleille!

Kesäasuntomme on kylmillään talvella, jolloin peruslämpöön ei kulu energiaa. Siksi meillä ei ole pysyvää vesijohtoa eikä sisävessaa, ja viemärin vesilukkoihin lorautetaan tilkkanen jäänestoainetta pakkaskaudella. Ilmalämpöpumpun saa etänä päälle etukäteen, niin ei tarvitse mennä aivan kylmään mökkiin. Varaavat uunit antavat suloista lämpöä ja klapeja saadaan siistimällä pihaa ja lähimetsiä. Lomakausina asetumme taloksi mökille, emmekä käy edestakaisin kaupungissa kovin usein. Ulkomaanmatkoja teemme erittäin harvoin; työmatkat täyttivät matkustustarpeeni loppuiäksi.

Iloitsen siitä, että lapsenlapsenikin kulkevat mielellään pyörällä, junalla ja bussilla. Parasta on, kun yhdessä nautimme mökillä olosta, uunin lämmityksestä, klapien kantamisesta, niityn kukista, luontopolun kiertämisestä, soutamisesta, kaakkurin kuuntelemisesta ja kihokin löytämisestä.

Armi Temmes, MMT, aktivistimummo
armi.temmes@gmail.com

Viikon mummo 16: Sirpa Kurppa

Viikon mummo on MMT, prof.emerita Sirpa Kurppa jatkaa pitkää tutkijauraansa toimimalla monissa vapaaehtoistehtävissä. Hän haluaa vaikuttaa teoillaan lastenlasten tulevaisuuteen.‍ “Tulevaisuus ei ole minulle abstrakti käyrä, skenaario tai raportin johtopäätös. Sillä on kasvot: lasten ja lastenlasten kasvot”, hän sanoo.

Synnyin savolaiselle pienelle kotieläintilalle, jossa luonto, työ ja vuodenkierto eivät olleet taustaa vaan elämän perusta. Isä teki talvisin metsätöitä, ja pientilan arki opetti jo varhain, että ruoka, metsä ja maisema kuuluvat samaan kokonaisuuteen. Kun yhteen kohtaan koskee, vaikutus tuntuu muuallakin. Tätä yksinkertaista totuutta nykyinen ruokajärjestelmä ja luonnonvarojen käyttö eivät enää riittävästi kunnioita. 

Luonto ei jousta loputtomiin

Tutkijana ja mummona olen oppinut, ettei luonto jousta loputtomiin. Siksi ruoka- ja metsäjärjestelmät on rakennettava luonnon uusiutumiskyvyn varaan eikä sen kustannuksella. Olen agroekologian ja ruokajärjestelmien ympäristövaikutusten tutkija. Työurani aikana näin, miten tutkimustieto ilmastonmuutoksesta, luonnon köyhtymisestä ja ruokajärjestelmän vaikutuksista haastoi totuttuja ajattelutapoja. Liityin Aktivistimummoihin, koska haluan tutkijana käyttää tietoa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja mummona kantaa vastuuta tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksista.

Kokenut tutkija

Tutkimustyöni on keskittynyt ruoan, maatalouden ja luonnonvarojen kestävyyteen. Olen ollut kehittämässä muun muassa hiili-, ravinne- ja vesijalanjäljen arviointia sekä osallistunut ravitsemussuositusten valmisteluun. Nykyisin olen erityisen kiinnostunut ruokaturvasta, luonnon monimuotoisuudesta, metsien kestävästä käytöstä sekä paikallisiin luonnonvaroihin sopeutuvista ruokajärjestelmistä. Näistä asioista käyn monissa tilaisuuksissa myös puhumassa.

Kahdeksan lapsenlapsen mummo

Olen kolmen tyttären äiti ja kahdeksan lapsenlapsen mummo. Lastenlasteni tulevaisuus on tärkeä syy sille, miksi jatkan vaikuttamistyötä eläkkeelläkin. Vapaa-ajallani hoidan Savossa sijaitsevaa metsätilaa, ja pyrin muuttamaan sen jatkuvan kasvatuksen periaatteiden mukaiseksi. Seuraan kiinnostuneena, miten metsä uudistuu sukupolvien mittaisella aikavälillä. 

Sirpa Kurppa,. MMT, prof.emerita
sirpa.kurppa@outlook.com

Viikon mummo 15: Carita Koivunen

Viikon mummo 15 on ekonomi ja viestijä Carita Koivunen, joka sanoo olevansa “myöhäissyntyinen aktivisti”. Hän pitää erityisen tärkeänä tutkittuun tietoon perustuvaa vaikuttamista ja toivon ylläpitämistä. Päättäjien hän toivoo nostavan ilmastonmuutosasiat korkeammalle poliittisella agendalla.

Työurani viimeiset parikymmentä vuotta toimin viestintätehtävissä elintarvike- ja ravitsemusalalla. Ilmastoviestinnässä liikutaan kuitenkin aivan eri sfääreissä. Tänä vuonna luonnosta on tullut hätähuutoja rankkasateiden, tulipalojen ja jäätiköiden sulamisen aiheuttamien tulvien muodossa. Monille asiantuntijoillekin muutoksen nopeus on tullut yllätyksenä. Hetken ilmastoasiat ja luontokato on taas nostettu otsikoihin ja keskustelua on alettu käydä torjunnan lisäksi sopeutumisesta. On korkea aika nostaa ilmastonmuutos ja luontokato ylemmäksi poliittisella agendalla. Siihen me aktivistimummot pyrimme.

Jäädessäni eläkkeelle, syntyi samana vuonna ensimmäinen lapsenlapseni. Nyt heitä on kolme ja huoli heidän tulevaisuudestaan herätti minussa uinuvan aktivistin. Ennen sitä olin vain osallistunut muutamaan rauhanmarssiin ja osoittanut mieltä ydinvoimaa vastaan 90-luvulla. Tosin vesistöjen ja luonnon tila olivat herättäneet huolta jo pidemmän aikaa. Siksi lähdin innolla mukaan perustamaan Aktivistimummot-yhteisöä kun sain kutsun vuonna 2019. Tänään ryhmässämme on monen alan asiantuntijoita ja opin kaiken aikaa lisää tietoviisailta kanssamummoilta.

Erityisen tärkeänä pidän tutkittuun tietoon perustuvaa vaikuttamista ja toivon ylläpitämistä. Sodanjälkeisen ajan niukkuuteen syntyneenä sain kohtuusajattelun äidinmaidossa. Nyt vaaditaan päättäjiltä rohkeutta puuttua ylikulutukseen perustuvaan elämäntapaan.

Carita Koivunen
ekonomi, viestijä
carita.koivunen@saunalahti.fi

Viikon mummo 14: Seija Kurunmäki

Viikon mummo Seija Kurunmäki on maatalous-ja metsätieteiden maisteri, joka on tehnyt työuransa ruoka-alalla. Hänen intohimonsa on luoda vaikeittein asioiden ympärille yhteisöllisyyttä. Yhteisö vähentää ahdistusta ja joukkovoimalla saadaan muutoksia aikaan.

Vuosi 2018 oli minulle merkittävä. Olin juuri päässyt kahden lapsen mummoksi, lopetin työuraani. Samalla tunsin ahdistusta luonnon tilasta. Silloin ilmastomuutoksen hillinnästa puhuivat ja kampanjoivat vain nuoret, näkyvimpänä Greta Thunberg. Tuntui väärältä, että me aikuiset, tai eläkeläiset, joilla on aikaa ja kokemusta ja äänioikeuskin, ollaan hiljaa. Tieni Aktivistimummoksi kulki kaavalla “Herätys, ahdistus, toivo” Kerroin tarinani blogissa vuonna 2022.

Aktivistimummot-liikkeen syntyessä 2019 halusimme jakaa ilmastonmuutokseen liittyvää tietoa ymmärrettävässä muodossa. Nyt seitsemän vuoden jälkeen näyttää siltä, että asia tiedetään ja ymmärretään, mutta erityisesti päättäjät pelkäävät tehdä riittäviä toimia. Heidän rohkaisemisekseen tarvitaan päättäväisiä mummoja. Ilmastojahkailu ei käy!

Aktivistimummona toimimisen yksi motiivi on monien eri alojen mummojen yhteisö. Yhteisö opettaa ja kannustaa. Toimin Aktivistimummojen yhteysmummona, pidän yllä nettisivuja ja päivitän somea. Kovasti aina ilahdun, kun saamme uusia seuraajia ja meitä pyydetään erilaisiin kumppanuuksiin tai tapahtumiin puhujiksi.

Omassa elämässä kuuden lapsenlapsen mummuna

Olen saanut kasvaa luonnon keskellä Etelä-Pohjanmaalla aikana, jolloin kerskakulutusta ei tunnettu. Työvuodet 1980-2018 osuivat aikaan, jolloin oma talous ja samalla (turha) kulutus kasvoi harppauksin.
Mieltäni ilahduttaa, kun olen viime vuosina palannut kulutustottumuksissa lapsuudesta tuttuun kohtuuteen. Tunnustan, että tavoite päästä 3000 CO2-kuormaan vaatii vielä tekemistä.
Helppoa on ollut vähentää tavaran hankintaa ja lisätä julkisen liikenteen käyttöä ja kävelyä. Helppoa on ollut myös jättää punainen liha pois ja minimoida ruokahävikkiä. Liikkumiseen ja asumiseen kuluu vielä liikaa fossiilienergiaa.

Haluan olla luontoa suojeleva mummo, joka uskaltaa keskustella lastenlasten kanssa vääjämättömästä muutoksesta, jonka ilmaston lämpeneminen on maapallolle jo aiheuttanut.
Ihanaa, on löytää yhdessä iloja, jotka eivät tuhoa luontoa. Retkeily, puutarha, kulttuuri ja second-hand-löydöt ovat kaikille mieluisia.

Tärkeää on säilyttää kriisienkin keskellä toiminnan tuoma toivo, ilo ja lasten usko huomiseen. Siinä on meillä mummoilla hommaa.

Seija Kurunmäki, aktivistimummo, MMM
seija.kurunmaki@kuule.fi

Kuvassa Seija 70v.-sankarina pallohortensioidensa keskellä

Viikon mummo 13: Anu Harkki

Viikon mummo 13 on aktivistimummo Anu Harkki. Hän on ilmastopuhuja ja EU:n ilmastolähettiläs. Anu Harkki on biologi ja filosofian tohtori, joka on työskennellyt mm. Luonnonvarakeskuksessa. Hän on koko aikuisikänsä seurannut maailman ja luonnon tilaa - ja huolestunut yhä enemmän. Hän muistuttaa meitä kaikkia, että pienikin luontoa auttava toimi on parempi kuin se, että jää paikalleen ja lamaantuu.

Olen koko aikuiselämäni seurannut maailman tilaa ja huolestunut yhä enemmän. Juuri ennen kuin 2016 jäin pois päivätyöstä, kävin Floridassa Al Goren ilmastopuhujakoulutuksen, joka oli erittäin hyödyllinen. Olen puhunut sadoille ihmisille erilaisissa tilaisuuksissa. Saan edelleen puheisiini ajantasaista materiaalia Al Goren järjestöltä, jonka tavoitteena on, että tavalliset ihmiset puhuvat toisille ihmisille ilmastosta.

Aktivistin on tiedostettava mennyt mutta tärkeintä on katsoa eteenpäin. Lapsenlapseni olivat ehkä kaikkein suurin motivaattori siihen, että vielä mummelina pitää tehdä töitä maailman ja ilmaston eteen, jotta myös heillä olisi edellytykset hyvään elämään.  On ollut ilo olla yhtenä mummona perustamassa Aktivistimummoja vuonna 2019.

On vaikea kuulla Keski-Euroopan, Etelä-Euroopan, Afrikan, Amerikan ja Aasian kuumuuden takia kuolevista ihmisistä ja toisaalta kuulla jatkuvasti dis-informaatiota, joka pitää kehitystä vääjäämättömänä, ei ihmiskunnan aiheuttamana ja vähättelee sitä omien tarkoitusperiensä saavuttamiseksi.

Mitä itse teen luonnon hyväksi

Juuri tänä kesänä kärkiprojektina on järvien vesistön hoito mökillä Kuorevedellä. Vaikka järvi olisi vielä ekologisesti hyvällä tasolla, yritämme löytää keinoja järven tummentumisen taklaamiseen.

Lamaantua ei saa. Pienikin luontoa auttava toimi sen sijaan, että vain istuisi lepotuolissa. (Kuvassa Anu poistaa vieraslajia, lupiinia) Nyt kesällä olen poistanut lupiineja luonnosta. Myös lastenlasten vienti luontoretkelle on hyvä tapa muistuttaa luonnon tärkeydestä.

Anu Harkki
aktivistimummo, FT, EU-ilmastolähettiläs
anu.harkki1@gmail.com

Viikon mummo 12: Päivi Salpakivi

Tällä viikolla esittäytyvä aktivistimummo Päivi Salpakivi on metsänhoitaja, joka on edistänyt työssään vastuullista liiketoimintaa. Hän kehottaa meitä miettimään tekojemme vaikutuksia ympäristöön ja toivoo uusia innovaatioita ihmiskunnan suurimman haasteen, ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Tutkimus- ja teollisuusympyröistä tutut mummot houkuttelivat minut mukaan Aktivistimummoihin. Minua veti mukaan toiminnan ydinajatukset, kohtuus, toivo ja toiminta.

Innostuin harrastusten myötä luonnontieteistä ja luonnonsuojelusta jo varhain. Opiskelin Helsingin yliopistossa metsätieteitä. Kiinnostukseni on vuosien myötä kasvanut haluksi ymmärtää luonnon ja ihmisen vuorovaikutusta sekä ekosysteemien toimintaa. Haluan olla edelleen vaikuttamassa ihmistoiminnan haitallisten vaikutusten vähentämiseen. Aktivistimummoja voisi kutsua myös aktiivimummoiksi. Tekeminen helpottaa huolestumista. Meidän on kannettava vastuuta nyt emmekä saa sysätä ongelmaa seuraaville sukupolville.

On elintärkeää löytää uusia tapoja toimia

Työelämässä olen toiminut erityisesti metsäasioiden ja teollisuuden kansainvälisten vastuullisuuskysymysten parissa. Pidän tärkeänä, että tekeminen ja viestit perustuvat tutkittuun tietoon. Maailmalla olen kohdannut ilmastonmuutoksen hillintään liittyvää vähättelyä, mutta suomalaisilta odotan rakentavaa vuorovaikutusta, uusia ideoita ja käytännön ratkaisujen edistämistä liike-elämässä.

On hienoa, että me mummot voimme järjestää tapahtumia muuallakin kuin Helsingissä. Olen ollutkin mukana järjestämässä yleisölle avoimia ilmastoaiheisia tilaisuuksia Tampereella. Tänä vuonna etsimme keinoja vähentää ilmastomuutoksen haitallisia vaikutuksia terveyteen, erityisesti naisiin ja lapsiin. On ollut mukava tehdä työtä myös ns. #rantakuntoon -ryhmässä, jossa focuksena ovat vetenne ja rantamme ja niihin kiinteästi liittyvät metsät ja lajien kirjo.

Mitä jokainen meistä voi tehdä?

Moni luulee, että ei voi tehdä mitään. Niin ei ole, sillä meidän kaikkien pienilläkin teoilla on merkitystä. Jokainen meistä voi tehdä kestäviä valintoja arjessa ja suosia kohtuutta kulutusvalinnoissa. Minä toteutan sitä niin, että liikun julkisilla kulkuneuvoilla, jalan ja pyörällä, aina kun se on mahdollista. Suomessa kierrätys on tehty helpoksi, ja nopeasti siitä on muodostunut myös minulle rutiini. Itselle viiden lapsenlapsen mummana on suuri ilo kalastaa suvun mökillä lastenlasten kanssa ja syödä villi- ja lähiruokaa. Mieluisaa on myös ylläpitää seuraavien sukupolvien lajituntemusta ja soutu- ja eräilytaitoja.

Päivi Salpakivi, aktivistimummo, metsänhoitaja
salpasalo@hotmail.com

Viikon mummo 11: Hanne Kalmari

Tällä viikolla esittäytyy aktivistimummo Hanne Kalmari, joka psykologian lisensiaattina tekee työtä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Hänen supervoimiaan on sinnikkyys ja pitkäjänteisyys, joilla hän haluaa vaikuttaa vinksallaan olevaan maailmanmenoon. Hän näkee ilmastokriisin erityisesti oikeudenmukaisuuskysymyksenä.

En pidä itseäni kummoisena ilmastonmuutoksen tai ylipäätään luontoasiantuntijana, enkä myöskään barrikadeilla lippua liehuttavana aktivistina. Ennemminkin jonkinlaisena aktiivitoimijana, mutta aktivistimummo olen siitä huolimatta. Tarkastelen asioita usein hyvinvoinnin näkökulmasta, pitäen katseeni niin yksittäisen ihmisen, ihmiskunnan kuin laajemmin planetaarissa hyvinvoinnissa. Ja vaikka en olekaan ärhäkkä barrikadisti, ovat sen sijaan sinnikkyys ja pitkäjänteisyys supervoimiani pyrkiessäni vaikuttamaan mielestäni vinksallaan olevaan maailmanmenoon.

Elämäni käännekohdat ovat muokanneet ajatteluani

Matka nykyisiin ajatuksiin ja arvoihin on ollut pian 70 vuoden mittainen, mutta siihen on sisältynyt joitakin toistaan merkittävämpiä käännekohtia. Olin 70-luvun loppupuolella vaihto-oppilaana Kaliforniassa, ja tuolloin opin ymmärtämään sekä kohtuullisuuden että pohjoismaisen hyvinvointivaltion idean ja merkityksen. Sikäläinen vakuutuspohjainen sote-palvelujärjestelmä jätti vakuutuksettomat ihmiset karusti lähes oman onnensa nojaan. Muistan tuolloin myös ihmetelleeni suuria eroja julkisten ja yksityisten oppilaitosten oppimistuloksissa, toimivan joukkoliikenteen puuttumista ja isäntäperheeni arjessa syntyvän jätteen käsittämätöntä määrää. Sen sijaan Kalifornian uskomattoman kauniita luontokohteita rakastin: punapuita, Yosemiten jylhiä maisemia, Tyynenmeren rantaviivan upeutta. 

Muutamaa vuotta myöhemmin reppureissasin pari kuukautta Frida Kahlon ja Diego Riveran taiteen perässä eri puolilla Meksikoa. En ollut sitä ennen tai koskaan sen jälkeenkään nähnyt sellaista määrää köyhiä ja eri tavoin vammaisia ihmisiä kaduilla kerjäämässä elantoaan kuin Mexico Cityn kaduilla. Toisaalta näin matkan aikana myös muutaman ääririkkaan meksikolaisen muurein ja turvamiehin suojatut asumukset. Oli vaikea uskoa, että niiden muurien takaa löytyisi rajoittamaton kokemus onnesta tai että niin suurten hyvinvointi- ja varallisuuserojen maa olisi yhteiskunnallisesti vakaa.

Oikeudenmukaista on edistää kaikkien ihmisten hyvinvointia

Näiden matkojen ja havaintojen pohjalta alkoi hahmottua ajatus työskentelystä ihmisten hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Ja tahto edistää osaamisellani laaja-alaisesti kaikkien ihmisten hyvinvointia. Tätä missiota olen vuosikymmenten mittaan toteuttanut niin työssäni kuin muussakin toiminnassani, kuten vaikkapa nyt Aktivistimummoissa. Näen ilmastokriisinkin pitkälti oikeudenmukaisuuskysymyksenä. Vaikka kaikki siitä kärsivätkin, jakautuvat sen vaikutukset varsin epätasaisesti globaalisti, sosioekonomisesti ja sukupolvien välillä.  

Koulutukseltani olen kehityspsykologian erikoispsykologi ja ammatillisen elämäntyöni olen tehnyt pääosin lasten ja perheiden hyvinvoinnin sekä heille suunnattujen palveluiden kansallisen kehittämisen parissa.

Olen usein summannut kiinnostuksenkohteeni toteamalla, että minua kiehtoo kaikki, mikä kasvaa; luonto, lapset ja ymmärrys. Haluaisin nähdä ilmastoymmärryksen ottavan globaalin kasvuloikan ja etenkin haluaisin nähdä sen ymmärryksen muuttuvan teoiksi. Siihen haluan myös itse osaltani vaikuttaa Aktivistimummojen kautta.

Hanne Kalmari, psykologi
hanne.kalmari@kotikone.fi

Viikon mummo 10: Reetta Meriläinen

Viikon aktivistimummo on Reetta Meriläinen, päätoimittaja emerita, toimittaja. Hän on seurannut ilmastojournalismia sekä työssään että nyt eläkkeellä. Hän pohtii, miksi ilmastojournalismi on elintärkeää?

Tämän kesän hirmuhelteet, maastopalot, kuivuus ja kuumuuden aiheuttamat kuolemat ovat pysyneet otsikoissa parin kuukauden ajan. Ne ovat uutisia tässä ja nyt. Ne koskettavat ihmisiä lähellä, mutta aiheuttavat kauhistelua myös kaukana.

Miksi suurin uutinen pidetään taustalla?

Suurin ja kriittisin uutinen on kuitenkin hidas, planeettamme elinkelpoisuuteen vaikuttava ilmastonmuutos, johon kesän uutisetkin liittyvät. Miksi se isoin uutinen pysyy (tai pidetään) taustalla? Onko se liian valtava, liian ahdistava, liian vaativa? Olen miettinyt, pitääkö omien kulmakarvojen kärventyä, oman kodin palaa ennen kuin ilmastonmuutos otetaan tosissaan. Ennen kuin tajutaan, että nykyinen elämänmeno ei voi jatkua – millään tasolla. Pitääkö muutoksen olla pandemian tai sodan kaltainen dramaattinen vyöry ennen kuin muutosta hillitsevät teot käynnistyvät toden teolla koko yhteiskunnassa? Kaikissa yhteiskunnissa.

Tilanne kuvastaa ilmastojournalismin vaativuutta. On raportoitava tämän hetken uutiset, mutta seurattava myös suurta kuvaa. Planeetan kokoinen kuva tuo eteen vaikeita kysymyksiä: Kuinka raportoida faktat totuudenmukaisesti, mutta ilman torjunnan laukaisevaa kauhudraamaa? Kuinka osoittaa ihmisten oma vastuu, yhteisvastuu ja nykyisen elämäntavan mahdottomuus niin että viesti menisi perille? Ilman syytöksiä syyllistämisestä. Kuinka erottaa ilmastonmuutokseen oikeasti vaikuttavat innovaatiot viherpesusta? Kuinka erottaa toivo toiveajattelusta?

Toimitukset ja toimittajat eivät ole yhteiskunnan päätöksentekijöitä, eivätkä he päätä julkisten tai yksityisten varojen käytöstä, vaan raportoivat suunnitelmista ja päätöksistä kansalaisille. Toimitusten valta on julkisuusvaltaa; ne voivat vaikuttaa siihen, mistä yhteiskunnassa puhutaan, mitä on kansakunnan agendalla. Se on edelleen, somen aikanakin, suurta ja vastuullista valtaa.

Omassa elämässä  

Olen pienestä pitäen seurannut yhteiskunnallisia asioita, mikä lienee vaikuttanut ammatinvalintaankin. Olen Aktivistimummojen perustajia ja toimin myös Naisten Pankissa. Yleisten syiden lisäksi minulla on kuusi vaikuttavaa henkilökohtaista syytä toimia Aktivistimummoissa: lastenlapset. Lapsilta ja nuorilta ei saa viedä tulevaisuutta.

Reetta Meriläinen
Aktivistimummo, Toimittaja/Journalist
reettam2@gmail.com

Viikon mummo 9: Leena Hinkkanen

Tämän viikon mummo on ekonomi Leena Hinkkanen, joka toimi pankkimaailmassa yli 30 vuotta. Hän pohtii ilmastonmuutosta talouden ja rahan näkökulmasta. Hän muistuttaa blogissaan meitä siitä, miten vahva ohjauskeino raha ja verotus voisivat olla, jos niitä käytettäisiin rohkeammin. Asiantuntijoiden mukaan tehokkain keino rahalla ohjaamiseen on muuttaa koko globaali systeemi verotuksen kautta eli laittaa kaikki hiilidioksidipäästöt maailmanlaajuisesti verolle. Kun ohjausverot olisivat riittävän korkeat, markkinat hoitaisivat muutokset kohti päästöttömyyttä. Tärkeää olisi, että päättäjät ohjaisivat muutosta niin, että se olisi ja se koettaisiin oikeudenmukaiseksi.

”Money makes the world go round”

Lause tarkoittaa, että rahalla on ratkaiseva merkitys ihmisten arjessa, taloudessa ja yhteiskunnan toiminnassa. Allekirjoitan tuon Liza Minellin laulun sanat, koska katsoin asioita pankkimaailmasta käsin yli 30 vuotta. Työssä ollessani, 2000-luvun alussa, sain kokea ilmastoon sijoittavien rahastojen synnyn. Lainapuolella ilmastoasioilla alkoi olla merkitystä vasta 2020-luvun alussa. Tällöin yrityslainoitukseen tuli mukaan ESG-raportointi, jolla pankit arvioivat yrityksen sitoutumista kestävään kehitykseen. Tänä päivänä se ei enää ole pelkkää raportointia vaan vaikuttaa suoraan lainan saantiin ja hintaan. Pankit tarjoavat myös ”vihreää lainaa” yritysten ympäristökuormitusta vähentäviin investointeihin sekä yksityistalouksille esimerkiksi kodin energiaremontteihin.

Päästökauppajärjestelmä on taloudellinen ohjauskeino, joka perustuu ”saastuttaja maksaa” -periaatteeseen. Siihen ovat velvollisia osallistumaan sähkön- ja lämmöntuottajat, suuret teollisuuslaitokset sekä lento- ja meriliikenne. Päästöoikeudella tarkoitetaan oikeutta päästää ilmaan yhtä hiilidioksiditonnia vastaava määrä kasvihuonekaasuja. Yritykset voivat itse päättää vähentävätkö päästöjään vai ostatko päästöoikeuksia. Viime vuonna päästökauppa tuotti Suomessa  410 miljoonaa euroa, Euroopassa 43 miljardia euroa ja koko maailmassa 73 miljardia euroa.

Ilmastonmuutoksen hillintään käytetään paljon rahaa. Päästöjä pyritään vähentämään siirtymällä uusiutuvaan energiaan, parantamalla energiatehokkuutta, edistämään kiertotaloutta sekä suojelemaan hiilinieluja, kuten metsiä ja soita. Myös ilmastonmuutokseen sopeutumiseen kuluu rahaa, kun joudumme valmistautumaan sään ääri-ilmiöihin kehittämällä infrastruktuuria ja maatalouden viljelymenetelmiä. Maailmanlaajuisesti kaikkiin näihin ilmastotoimiin käytettiin viime vuonna arviolta 1,8 biljoonaa euroa.

Raha ja verotus ohjauskeinoina - oikeudenmukaisuus huomioiden

Näistä biljoonista euroista huolimatta olemme saaneet taas tänä kesänä todistaa vaarallisen korkeiksi kohonneita lämpötiloja, tulvia, tulipaloja ja muita luonnonkatastrofeja, joiden taustalla on ilmaston lämpeneminen ja luontokato.  Talouden kielellä luontopääoman arvo alenee: kulutamme luonnonvaroja nopeammin kuin ne uudistuvat. Valtaosa noista miljoonista ohjautuu poliittisten päätösten seurauksena yrityksille  tukina ”vihreään siirtymään” eli hiilipäästöjen vähentäminen luo uutta liiketoimintaa. Aurinkopaneelit, sähköautot, tuulivoimalat ovat hienoja asioita. Näyttää siltä, että nyt tehdyt toimet eivät riitä. Miten voisimme osallistaa meidät kaikki?

Asiantuntijoiden mukaan tehokkain keino rahalla ohjaamiseen on muuttaa koko globaali systeemi verotuksen kautta eli laittaa kaikki hiilidioksidipäästöt maailmanlaajuisesti verolle.
Kun ohjausverot olisivat riittävän korkeat, markkinat hoitaisivat päästöttömän energian tuotannon. Silloin ei erikseen tarvittaisi yrityksille maksettavia vihreän siirtymän tukia.

Työtä ja palkkoja verotettaisiin vähemmän, mutta päästöjen verottamista nostettaisiin asteittain niin, että se ohjaa kulutuksen päästöttömiin. Palkasta ja eläkkeestä jäisi selvästi aiempaa enemmän rahaa käteen, mutta samanaikaisesti bensa- ja dieselautoilu, lentäminen, lämmittäminen fossiilisilla polttoaineilla jne. kallistuisivat. Vaateteollisuudelle, kulutustuotteille sekä elintarvikkeille laitettaisiin fossiilivero. Tämä olisi valtava muutos nykyiseen ja se pitäisi tehdä niin, että ihmisille syntyy selvä käsitys miksi näin tehdään. Uskon, että kaikkien ilmastotoimien hyväksyttävyys riippuu siitä, miten oikeudenmukaisiksi ja tasapuolisiksi niiden seuraukset koetaan. 

Omassa elämässä

Minusta tuli mummo vuonna 2017 ja aktivistimummo syksyllä 2019, heti kun Aktivistimummot perustettiin. Olin jo keväällä 2019 osallistunut ensimmäisen lapsenlapseni kanssa “Vauvat Gretan kanssa”- Vaunumiekkareihin eduskuntatalon rappusilla. Nuoremman lapsenlapseni kanssa olemme olleet siellä useammankin kerran. Tykkään aktivistimummona olla mukana jakamassa tutkittua tietoa ja tuoda esiin tekoja, joilla voimme vaikuttaa. Erityisesti haluan olla vaikuttamassa päättäjiin eli heihin, jotka ohjailevat noita valtavia rahavirtoja.

Omat kulutusvalintani ovat kohtuullistuneet. Eläkkeelle siirtyessäni sanoin latujen ja polkujen kutsuvan. Mummouden lisäksi minulle tärkeitä asioita ovat nyt uinti, kävely ja hiihto sekä kirjojen lukeminen ja kuuntelu. Asun Helsingissä, mutta välillä matkaan VR:llä vanhaan kotikaupunkiini Imatralle, jotta pääsen pulahtamaan siskoni kanssa Vuoksen veteen. Rakastan kylmissä vesissä uintia. Elämä tuntuu mukavalta ja kohtuulliselta.

Leena Hinkkanen
Aktivistimummo, ekonomi, ent. pankinjohtaja
leena.hinkkanen@icloud.com

Viikon mummo 8: Tiina Korhonen

Viikon mummo 8 on Tiina Korhonen, aktivistimummo ja dialogisten menetelmien ammattilainen. Hän toivoo, että tutkittu tieto kohtaisi valtakunnalliset päätöksentekijät ja tasa-arvoinen vuoropuhelu eli dialogi lisääntyisi. Nyt tehtävät lyhytjänteiset “visiot” ja päätökset uhkaavat oman ympäristömme ja koko maapallon elinkelpoisuutta. Jos jonkun asian Tiina haluaa nostaa ylitse muiden, se on KOHTUUS.

Aktivisti jo teini-iässä

Sain kasvaa huolettomana vehreässä helsinkiläisessä lähiössä. Koulumatkat taittuivat monimuotoisen metsän halki. Matkalla riitti tutkittavaa ja ihmeteltävää kaikkina vuodenaikoina. Pitkät kesälomat vahvistivat luontoyhteyttä. Isäni opetti minut kalastamaan, äidin kanssa kävimme marjassa ja sienessä. Mökkisaunan lämmöstä pulahdimme järven kirkkaaseen veteen pitkin auringonsiltaa. Huoli järven rehevöitymisestä kasvoi vuosi vuodelta. Vähän tiesimme silloin tulevista ympäristöhaasteista.

Teini-iässä heräsin ympäristötietoisuuteen. Kirjoitin saastuttamista ja turkistarhausta vastustavia mielipidekirjoituksia. Osallistuin marsseille ja yritin melko huonolla menestyksellä käynnistää kaveripiirissä ja perheessä keskustelua luonnonsuojelusta. Sittemmin tilanne on oleellisesti muuttunut. Nyt Aktivistimummoista olen löytänyt samanhenkisiä kanssa-ajattelijoita ja toimijoita.

Toimintaa toivon ja kohtuuden puolesta

Vaikka tieto tuo tuskaa, toiminta tuo toivoa. Aktivistimummot ovat erityisen huolissaan tulevien polvien mahdollisuuksista elää hyvää elämää maapallolla. Toivoa ei ole kuitenkaan vielä täysin menetetty. Tarvitaan kaikkien toimijoiden dialogia ja yhteistä ymmärrystä ilmastotoimien välttämättömyydestä ja kiireellisyydestä. Sitä haluan edistää. Samalla helpotan omaa ilmastoahdistustani.

Kirjoitin viime vuonna blogin kohtuudesta Mistä sinä voisit vähentää? — Aktivistimummot . Suomalaisten ylikulutuspäivä yllättää ja kauhistuttaa joka vuosi jo keväällä. Emme ole kuluttamisessamme ollenkaan kohtuullisia. Koska kulutamme luontoa paljon nopeammin kuin se pystyy uusiutumaan, olemme itse syypäitä ilmastokriisiin ja luontokatoon.

On surullista, että päätöksentekijät ja kansalaiset siinä mukana toistamme samoja virheitä, vaikka kehitys on tutkimuksen ja teknologian ansiosta enemmän ennustettavissa kuin koskaan – tutkittua tietoa on valtavasti. Talouskasvua haetaan luonnon kustannuksella, vaikka pitäisi panostaa enemmän kestävään kehitykseen ja etsiä kohtuullisempia tapoja kuluttaa. 

Yksittäisenkin kuluttajan valinnoilla on merkitystä.  Siirtymällä kohtuulliseen kulutukseen turvaamme myös omaa hyvinvointiamme ja kukkarokin tykkää! 

Miten toteutan aktivistimummoutta omassa elämässäni?

Tarkkailen pihapiirin lintuja ja hyönteisiä. Siili on jo harvinainen vieras ja oravatkin ovat vähentyneet. Erilaisten pölyttäjien kannat ovat huolestuttavasti taantuneet. Sään ääri-ilmiöt ovat lisääntyneet ja lapsuuteni kunnon talvet ovat muisto vain. Näistä kaikista asioista löytyy tutkittua tietoa, joka selittää ja tukee omia havaintojani.

Kun lapseni tai lapsenlapseni kysyy, mitä olen tehnyt luonnon ja elinkelpoisen ympäristön hyväksi, voin kertoa tehneeni monta asiaa, joihin yksittäisenä ihmisenä kykenen. Olen hyvällä omallatunnolla kantanut oman korteni kekoon. 

Hankin tutkittua tietoa ilmastoasioista, olen lähdekriittinen ja selvitän asioita useasta näkökulmasta. Yritän elää kestävästi ja huomioida ympäristövaikutukset pienissäkin asioissa; esimerkiksi kulutan kohtuullisesti, en hanki turhakkeita, en syö lihaa, kierrätän ja tuunaan. Mitä enemmän opin tuotantoeläinten kohtelusta ja roolista ruuantuotannossa, sitä vähemmän haluan olla kuluttajana osallisena sellaisissa tuotantoketjuissa, jotka ovat sekä ympäristön kannalta että eettisesti vähintäänkin arveluttavia. Äänestän ja harkitsen tarkkaan, keitä äänestän poliittiseen päätöksentekoon.

Ymmärrän kyllä, että asia ei ole yksioikoinen – ostanhan minäkin banaaneja, asun liian väljästi ja joskus matkustan lentäen kaukana saarella asuvan tyttäreni luo. Ymmärrän myös, että kestävä ja kohtuullinen elämä ei tarkoita kurjistelua, vaan sisällöltään entistä rikkaampaa elämää.

Tiina Korhonen

Aktivistimummo
sosionomi, ylempi AMK
korhonen.tiina.maria@gmail.com

Viikon mummo 7: Sointu Fritze

Viikon mummo 7 on aktivistimummo, taidehistorioitsija, FM Sointu Fritze. Hän oli aktivisti jo opiskeluaikanaan 80-luvulla ja innostui aktivismista uudelleen eläköidyttyään Ateneumin taidemuseon intendentin työstä vuonna 2024. Hän oli mukana Stansvikin metsien suojelussa ja nyt myös aktiivinen aktivistimummo. Hän muistuttaa, että ilmastonmuutoksen hillintä vaatii monenlaista osaamista ja aktivismia. Meitä kaikkia! Motivaatiota aktivismille tuo myös viiden lapsenlapsen ja maailman lastenlasten tulevaisuus.

 Luontoaktivisti alkoi jo 80-luvulla

Olin mukana ystäväpiirissä, joka 1980-luvulla toimi HYY:n ympäristöryhmässä, Luontoliitossa ja ensiaskeliaan ottaneessa Suomen Greenpeacessa. Vastustimme mm. happosateita, hiilivoimaloita, ydinvoimaa ja valaanpyyntiä. Viimeisen neljän vuosikymmenen aikana ympäristöongelmat ovat saavuttaneet aivan toisenlaiset mittasuhteet ja aktivismin kenttä on monimuotoistunut. Kysymys kuuluikin: Miten löytää nyt ne ryhmät ja toimijat, joiden kanssa on mielekkäintä ryhtyä parantamaan maailmaa? Ja millainen aktivisti oikeasti haluaisin olla?

Stansvikin suojelu

Jollaksen lähimetsät ovat päivittäinen ilon lähteeni. Marjastan, sienestän ja kävelytän koiraani kotimetsiköissä. Kun tilanne läheisellä Stansvikin alueella kiristyi vuoden 2024 lopussa, oli selvää, että halusin mukaan. Suojellaan Stansvik -liikkeen ja Kaadetaan kaava, ei metsää -kampanjan nuorten aktivistien joukkoon solahtaminen olikin yllättävän helppoa. Pääsin mukaan mielenosoituksiin, neuvottelemaan poliisien kanssa, tekemään vahtivuoroja hakkuiden uhatessa, muonittamaan alueelle leiriytyneitä aktivisteja ja käymään dialogia kunnallispoliitikkojen ja kaupungin viranhaltijoiden kanssa. Lyhyessä ajassa sain hyvän perehdytyksen tämän päivän metsäaktivismiin, sen toimintatapoihin ja eri toimijoihin.

Taistelu Stansvikin arvokkaan metsän puolesta sai onnellisen lopun. Suojelijoita edustanut Lakiasiantoimisto Maailma sai syksyllä 2025 historiallisen voiton Helsingin käräjäoikeudessa. Syytteet poliisia vastaan niskoittelusta hylättiin, kun aktivistien katsottiin toimineen pakkotilassa suojellakseen vesilailla rauhoitettua noroa. Ja vuoden 2026 keväällä kaava kaatui, kun viimeisetkin metsään kaavoitetut kerrostalot päätettiin jättää rakentamatta. Tämä oli tietysti vain yksittäinen suojeluvoitto, mutta se antoi uskoa tulevaisuuteen ja siihen, että kansalaisvaikuttamisella voidaan saada aikaan isoja asioita.

On monenlaisia tapoja vaikuttaa

Me tarvitsemme äänekästä ja näkyvää aktivismia, pelotonta kansalaistottelemattomuutta ja nopeasti ympäristörikoksiin reagoivia luonnonsuojelijoita. Mutta yhtä merkittävää on, että mukana on riittävästi heitä, jotka perehtyvät uusimpaan tutkimustietoon, luontokartoituksiin, kaavoitukseen, lainsäädäntöön ja päätöksentekoon ja kykenevät asiapohjaiseen ja tiukkaan argumentointiin.

Myös taide voi tehdä epäkohtia ja uhkakuvia näkyviksi ja saada aikaan muutoksia. Nykyään yhä useammat taiteilijat tekevät yhteistyötä eri alojen tutkijoiden kanssa nostaen esiin luontokadon vääjäämättömän etenemisen. Hyvä esimerkki tästä ovat suuresti ihailemani valokuvataiteilijat Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo. Heidän teoksissaan ja yhdessä metsäntutkijoiden kanssa tehdyissä julkaisuissaan näyttäytyy uhanalaisten ikimetsien henkeäsalpaava kauneus, mutta myös tehometsätalouden runtelema ja pirstoma todellisuus.

Tutkittua tietoa levittämässä

Vaikka me kaikki tiedämme, että ilmastohätätila on totta ja elinympäristömme on uhatumpi kuin koskaan, ei tutkijoiden tuottamaa tietoa oteta riittävän vakavasti. Meitä kaikkia tarvitaan tieteentekijöiden tueksi ravistelemaan ja herättelemään sekä poliittisia päättäjiä että koko yhteiskuntaa. Aktivistimummojen yhteisössä toiminnan vankka perusta on nimenomaan tutkitun tiedon arvostaminen. Olen ollut mukana mummojen ryhmässä vasta vajaan vuoden enkä lakkaa ihmettelemästä sitä, miten monipuolista asiantuntemusta ja elämänviisautta joukostamme löytyy.

Tervetuloa mukaan. Aktivismi ei katso ikää!

Sointu Fritze, aktivistimummo, taidehistorioitsija, FM
sntfritze@gmail.com

Viikon mummo 6: Tuula Råman

Kesäkuussa alkanut VIIKON MUMMO-esittely on edennyt kuudennnen asiantuntijamummon esittelyyn. Hän on aktivistimummo, DI, KTM Tuula Råman. Hänen erikoisalaansa on rakentamisen vaikutukset ympäristöön. Tiesitkö, että rakennettu ympäristö aiheuttaa noin 40 % maailmanlaajuisista hiilidioksidipäästöistä.

Rakentamisella on merkittäviä ympäristövaikutuksia.

Rakennettu ympäristö aiheuttaa noin 40 % maailmanlaajuisista hiilidioksidipäästöistä ja kuluttaa yli kolmanneksen kaikesta energiasta. Vaikutukset syntyvät materiaalien tuotannossa, rakentamisprosesseissa ja käytönaikaisessa energiankulutuksessa. Lisäksi rakentaminen muuttaa maaperää ja heikentää luonnon monimuotoisuutta.

Ilmastonmuutos, luonnonvarojen ylikulutus, luontokato ja haitallisten aineiden kertyminen ekosysteemeihin uhkaavat maapalloa. On vähennettävä kulutusta ja siirryttävä kestävämpiin toimintamalleihin kaikilla ihmistoiminnan osa-alueilla. Rakentamisessa tämä tarkoittaa mm. hallittua maankäyttöä ja olemassa olevan infran hyödyntämistä. Usein on ympäristöystävällisempää olemassa olevan rakennuskannan peruskorjaus ja käyttötarkoitusten muuttaminen kuin uuden rakentaminen.

Suomalaisen kuluttajan hiilijalanjälki on kansainvälisesti verrattuna suuri. Kuluttajan valinnoilla on merkitystä. Kiertotalouden keinoin vaikutetaan ennen kaikkea luonnonvarojen kulutukseen ja hiilidioksidipäästöihin, mutta myös luonnon elinympäristöihin (rakentamisen välttäminen neitseellisille alueille) ja kemikalisoitumiseen (oikeilla materiaaleilla rakentaminen). Alueidenkäytön suunnittelussa ja rakentamisessa on varauduttava lisääntyviin sään ääri-ilmiöihin ja ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin (esim. tulvariskit) sekä varmistettava ekologisten yhteyksien säilyminen. Metsien, kallioiden ja muun luonnon raivaamista rakentamiseen on kohtuullistettava.

Omassa elämässäni

Aloitin työurani historiallisten rakennusmateriaalien tutkimushankkeiden parissa. Tutuiksi tulivat Suomen vanhojen kirkkojen ja linnoitusten hyvin kestäneet materiaalit. Sittemmin olen tehnyt työtä rakennusmateriaalien kehittämisen, tuotannon ja rakentamisen parissa. Olen ollut kehittämässä sementitöntä betonia ja vastannut rakennusmateriaalien valmistuksesta betonista sähkökaapeleihin. Asiantuntijaorganisaation luotsaajana olen tehnyt työtä suomalaisen rakennetun ympäristön laadun ja vastuullisuuden sekä rakennusalan läpinäkyvyyden parantamiseksi.

Itse olen saanut kasvaa kaupungissa luonnon ympäröimänä. Mummina haluan osaltani toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja pienentää omaa hiilijalanjälkeäni, jotta tämän päivän ja tulevaisuuden lapsillakin olisi ympärillään puhdasta luontoa.

Tuula Råman, aktivistimummo, DI ja KTM                                                     
perhe.raman@kolumbus.fi

Viikon mummo 5: Anne Leppänen

Tällä viikolla esittelyssä mummo, joka on monen kampanjamme kuvituksen takana. Saammeko esitellä Aktivistimummo, viestinnän tutkija ja kuvataiteilija Anne Leppänen.

Olen ollut mukana Aktivistimummojen toiminnassa aivan alusta. Pienen ryhmän huoli ja into on laajentunut  tärkeäksi palaksi ilmaston puolesta käytävässä taistelussa. 

Olen sosiaalipsykologi ja työskennellyt tutkijana mainonnan, markkinoinnin ja viestinnän aloilla. Viimeisimpinä työvuosinani keskityin terveys- ja hyvinvointiviestintään.  Verrattuna moniin aktivistimummoihin, minulla ei ole syvää asiantuntemusta ilmastoasioista. Luotan tieteen kertomaan, vaikka uusia mittaustuloksia ja ennusteita ilmastouutisia ei aina haluaisi kuulla.

Saavatko tuhoajat vai suojelijat voiton?

Ilmaston lämpeneminen on uhka ihmiskunnalle, eikä vain uhka vaan vaikutukset tuntuvat jo nyt. Tätä kirjoittaessani Etelä-Euroopassa seisovat neljänkymmenen asteen helteet - sellaisia ennustettiin tulevaksi vasta kymmenien vuosien kuluttua. Pelottavaa. Ja jollain tavalla toivoa herättävää; huomataanko nyt, että ilmastonmuutos on otettava entistä vakavammin? Muutetaanko kurssia entistä kiireellisemmin? Samaan aikaan tietyt valtionpäämiehet ja upporikkaat liikemiehet tuhoavat yhteistä maapalloa ja ilmastoa sumeilematta. Saavatko tuhoajat vai suojelijat voiton? Haluan joka tapauksessa olla suojelijoiden puolella. Siihen on paljon motiiveja, eikä vähiten yksitoista lastenlasta.

Mitä teen Aktivistimummoissa?

Olen ollut mukana viestintäkampanjoiden suunnittelussa. Kerromme ilmastoasioista, annamme tietoa ja vinkkejä miten toimia ja vaikuttaa. Eläkkeelle jäätyäni olen tehnyt pienimuotoista kuvataiteilijan uraa. Maalaan ja teen kuvitustöitä. Olen kuvittanut useita Aktivistimummojen somekampanjoita. 

Anne Leppänen
anne.ky.leppanen@gmail.com

Lue lisää https://anneleppanen.com

Viikon mummo 4: Liisa Viheriälä

Aktivistimummojen nettisivuilla on nimetty parikymmentä mummoa, jotka ovat työuransa aikana toimineet monilla aloilla erilaisissa asiantuntijatehtävissä. Haluamme antaa osaamistamme ja mummoviisautta muidenkin käyttöön. Aloitimme kesäkuun alussa Aktivistimummojen asiantuntijaesittelyt VIIKON MUMMO-kampanjana. Neljännellä viikolla esittelemme aktivistimummo ja lastenpsykiatri Liisa Viheriälän, joka kertoo, miten hän näkee ilmastonmuutoksen lasten kannalta.

Ilmasto ja lapset

Lasten hyvinvointi on aina koskettanut minua. Siksi valitsin kymmenistä lääketieteen erikoisalavaihtoehdoista omakseni juuri lastenpsykiatrian. Rakkaus luontoon, sen eläimiin, kasveihin, rantoihin ja metsiin on puolestaan vaikuttanut paljon harrastuksiini, kuvataiteisiin ja mökkeilyyn. Olen kahden äidin äiti ja neljän nuoren mummi. Nämä ovat elämäni tärkeimmät ja rakkaimmat tehtävät.

Lastenpsykiatri aktivistimummona

Uudenlainen mahdollisuus vaikuttaa lasten tulevaisuuteen tarjoutui, kun pääsin eläkkeelle jäätyäni mukaan perustamaan Aktivistimummot-liikettä. Aktivistimummojen tavoite on tutkittua tietoa jakamalla motivoida päättäjiä ja kansalaisia ilmastonmuutoksen ja luontokadon hillintään.

Lasten kehityksen ja hyvän elämän turvaaminen edellyttää riittävää vanhemmuutta ja toimivaa yhteiskuntaa sekä luonnollisesti elinkelpoista maapalloa. Meillä on valtavasti tietoa ilmaston lämpenemisestä ja luontokadon kiihtymisestä. Onneksi on tietoa myös siitä, miten näitä uhkia voidaan vähentää. Psykiatrina olen paljon pohtinut, miksi tieto ei muutu teoiksi ja miksi meidän on lähes mahdotonta luopua maapalloa tuhoavista elintavoistamme. Ihminen voi olla luomakunnan kruunu, mutta on varmasti osa luontoa ja siitä täysin riippuvainen, aivan kuten pieni lapsi äidistään. On sietämätöntä edes kuvitella, että se, josta olemme täysin riippuvaisia, on tuhoutumassa.

Mikä neuvoksi?

Helpoin ulospääsy ongelmasta on torjua koko asia, syyttää muita tai sijoittaa ongelma toiselle puolelle maapalloa muiden hoidettavaksi. Niin jotkut toimivat. Se on lyhytnäköistä.
Lasten ja nuorten kysymykset ja huoli tulevasta on otettava vakavasti, heitä on kuultava ja heidän kanssaan on keskusteltava monipuolisesti, mutta heitä ei tule kuormittaa omalla ahdistuksella tai syyllisyydellä. Julkisen keskustelun ikävien ja uhkaavien uutisten vastapainoksi lapset tarvitsevat monipuolista oikeaa tietoa siitä, mitä hyvää on tehty ja tehdään enenevästi ilmaston ja luonnon hyväksi. Tämä rohkaisee heitäkin tällaisiin tekoihin. On kuitenkin muistettava, että vain me aikuiset voimme vaikuttaa ja kääntää kehityksen kulun.
Lasten ja nuorten vastuulla se ei ole.

Liisa Viheriälä, aktivistimummo, lastenpsykiatri
viherialaliisa@gmail.com

Viikon mummo 3: Kirsi Hellas

Aktivistimummot-nettisivuilla on nimetty parikymmentä mummoa, jotka ovat työuransa aikana toimineet monilla aloilla erilaisissa asiantuntijatehtävissä. Haluamme antaa osaamistamme ja mummoviisautta muidenkin käyttöön. Aloitimme kesäkuun alussa Aktivistimummojen asiantuntijaesittelyt VIIKON MUMMO-kampanjana, jotta halukkaat voivat löytää meitä erilaisiin tapahtumiin, jotka tähtäävät luonnon monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutoksen hillintään tai lastenlastemme tulevaisuuteen. Lue lisää tiedotteesta. Kolmannella viikolla esittelyssä aktivistimummo ja luonnonsuojelija oik.kand Kirsi Hellas, joka kertoo, miten hänestä tuli luonnonsuojelija.

Minä ja luonto

Luonnon monimuotoisuus on elämän perusta, se turvaa elämän edellytykset maapallolla. Ilmaston lämpeneminen kiihdyttää luontokatoa hävittämällä lajeja ja niiden elinympäristöjä.  Tarvitaankin ilmastotoimia, jotka samalla suojelevat ja palauttavat luonnon monimuotoisuutta. Ilmastonmuutos ja luontokato ovat vakavia uhkia myös taloudelle ja turvallisuudelle.

Miten minusta tuli luonnonsuojelija

Lapsena tutkin innolla ötököitä, mutta päädyin kuitenkin opiskelemaan oikeustiedettä. Työura alkoi luonnonsuojelualueisiin liittyvien asioiden parissa, ja se innosti hankkimaan lisäkoulutusta mm. ekologiasta ja ympäristönsuojelusta. Parinkymmenen kesän ajan toimin talkooleirien vetäjänä yhteistyössä WWF:n kanssa. Leirityöt olivat monipuolisia luonnon kunnostustoimia, esimerkiksi perinnemaisemien ennallistamista.

Omassa elämässäni

Kuljen mieluiten pyörällä tai kävellen ja kesäisin merellä myös tuulivoimalla ja meloen. Lastenlasten kanssa tutkitaan yhdessä luonnon ihmeitä. Kulutusta pyrin vähentämään, korjattu vanha on monesti parempi kuin uusi. Kohtuullisuus on tie hyvään elämään.

Tavoitteenani aktivistimummona on saada ilmastonmuutoksen huomioiminen ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen mukaan kaikkeen päätöksentekoon. Useimmiten päätökset, jotka keskittyvät lyhyen tähtäimen uhkien torjuntaan, eivät huomioi vaikutuksia ilmastoon ja luontoon. Siksi tarvitaan yli vaalikausien kestävää pitkäjänteistä suunnittelua ja aktiivista toimien toteuttamista.

Kirsi Hellas, aktivistimummo, oik.kand
kirsi.hellas@gmail.com

Viikon mummo 2: Helena Kääriäinen

Aktivistimummot-nettisivuilla on nimetty parikymmentä mummoa, jotka ovat työuransa aikana toimineet monilla aloilla erilaisissa asiantuntijatehtävissä. Haluamme antaa osaamistamme ja mummoviisautta muidenkin käyttöön. Aloitimme kesäkuun alussa Aktivistimummojen asiantuntijaesittelyt VIIKON MUMMO-kampanjana, jotta halukkaat voivat löytää meitä erilaisiin tapahtumiin, jotka tähtäävät luonnon monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutoksen hillintään tai lastenlastemme tulevaisuuteen. Lue lisää tiedotteesta. Toisella viikolla esittelemme aktivistimummo ja ilmastolääkäri LT Helena Kääriäisen, joka kertoo miten terveys ja ilmasto liittyvät yhteen ja mitä asioita hän haluaa painottaa.

Ilmasto ja terveys

Olen sekä aktivistimmmo että ilmastolääkäri. Tämä kombinaatio luo kiinnostavan näkökulman. Me mummot korostamme kohtuullista elämäntapaa keinona hidastaa ilmastomuutosta ja vähentää ympäristökuormaa, kun taas ilmastolääkärit toteavat, että lähes kaikenlainen kohtuullisuus on ilmaston ja ympäristön ohella hyväksi myös terveydelle. Kun liikumme enemmän omilla lihaksilla, vähennämme autoilun ilmastohaittoja kuten mikrohiukkaskuormaa ja hiilipäästöjä, mutta samalla kunto kohenee, painonhallinta helpottuu ja mieli virkistyy. Kun syömme vähemmän lihaa, vähennämme osaltamme hiili- ja metaanipäästöjä, ja kaupan päälle pienenee riskimme lukuisiin tauteihin sydän- ja verisuonitaudeista syöpään. Muitakin esimerkkejä löytyy. Näistä asioista on hauska pitää pikku luentoja Martta- ja eläkeläisryhmille, mutta kiinnostavaa olisi päästä puhumaan aiheesta myös nuorille kuulijoille.

Mummoroolissani olen mukana kansainvälisissä ilmastoverkostoissa. On sydäntälämmittävää tutustua siihen ruohonjuuritason intoon, jota mm. Afrikka ja Etelä-Amerikka tuntuu olevan tulvillaan. Toki ilmastotietoisia kansalaisryhmiä löytyy myös kaikkialta Länsimaista.

Lääketieteen erikoisalani, genetiikka, ei liity kansantauteihin ja ilmastomuutokseen. Ilmastolääkärien verkostossa saan vinkkejä alan viimeisimmästä tutkimustiedosta ja pystyn yhdistämään ajantasaista terveystietoa mummo-osaamiseeni.

Omassa elämässäni

Talvisin olen espoolaismummo ja harrastan maalausta. Kesät vietän samalla saarella, jolla olen lomaillut 7-vuotiaasta alkaen. Itämeri on huolestuttavasti muuttunut, mutta saari on silti edelleen rakas kiinnekohta minulle  ja laajalle saman saaren sukulaisjoukolle. Ja vielä: olen neljän lapsenlapsen mummu. Sieltä se motivaatio ilmastotyöhön kumpuaa!

Helena Kääriäinen, aktivistimummo, ilmastolääkäri, LT
helena.kaariainen@fimnet.fi

Kuva omasta arkistosta mökkisaaresta

Viikon mummo 1: Marja-Liisa Tapio-Biström

Aktivistimummot-nettisivuilla on nimetty parikymmentä mummoa, jotka ovat työuransa aikana toimineet monilla aloilla erilaisissa asiantuntijatehtävissä. Haluamme antaa osaamistamme ja mummoviisautta muidenkin käyttöön. Aloitamme Aktivistimummojen asiantuntijaesittelyt VIIKON MUMMO-kampanjana, jotta halukkaat voivat löytää meitä erilaisiin tapahtumiin, jotka tähtäävät luonnon monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutoksen hillintään tai lastenlastemme tulevaisuuteen. Lue lisää tiedotteesta. Ensimmäisenä esittäytyy aktivistimummo, MMT Marja-Liisa Tapio-Biström, joka kertoo miten ruoka ja ilmasto liittyvät yhteen ja miten hänestä tuli ruoka-asiantuntija.

 Ruoka ja ilmasto

Olemme kaikki maailman ihmiset täysin riippuvaisia hyvin ohuesta ruokamultakerroksesta, joka tuottaa suuren osan syömästämme ruuasta. Täydennyksenä, paikoin tärkeänä, ”veden vilja” kalat ja muut vedenelävät. Se, mitä kasvatamme ja mikä kasvaa riippuu ilmastosta ja säätilasta. Vesi on kaiken elämän alku ja meidän elämämme ehdoton edellytys. Muuttuva ilmasto, ja sen mukana tulevat erilaiset äärimäiset säätilat, vaikuttavat suoraa siihen, miten voimme tuottaa ruokamme, mitä tuotamme ja missä. Tämä on valtava asia ihmiskunnalle. Kaikki ruoka tuotetaan jossain paikassa, jonne ihmiset ovat asettuneet elämään, viljelemään maata, hoitamaan eläimiä, kasvattaneet juurensa. Kun muuttuvat olosuhteet järisyttävät tätä perustaa – on sopeutumishaasteemme valtava.

Miten tulin ruoka-asiantuntijaksi?

Kun ylioppilaskeväänä mietin mitä rupeaisin tekemään, aloin pohtia ruokaan liittyviä monia asioita. Mikä on maailman suurin ongelma? Nälkäiset ihmiset. Minäpä rupean opiskelemaan, miten ruokaa kasvatetaan. Aika pian huomasin, ettei ruuan kasvattaminen riitä, sitä pitää myös saada syödäkseen. Siirryin taloustieteeseen koska arvelin, että ratkaisut löytyvät siltä. Paljon olen oppinut erilaisissa globaalin ruokajärjestelmän parissa vietettyinä vuosina. Vähitellen aloin yhä enemmän pohtia ympäristökysymyksiä ja ilmastoasioita kansainvälisesti (FAO). Viime vuosikymmenet työskentelin suomalaisen ruokajärjestelmän parissa (maat.metsät.ministeriö). Hopealuotien metsästys muuttui kiinnostukseksi ruokajärjestelmistä, luonnon järjestelmistä aina systeemisen muutoksen miettimiseen. Miten meidän pitää hoitaa maata, jotta se hoitaisi meitä? Miten elämme yhtenä eliönä muiden joukossa niin että emme tuhoa sekä meidän ihmisten että kaikkien muiden eliöiden elin mahdollisuuksia? Olemme kaikki riippuvaisia toisistamme. Olen oppinut sen, miten ratkaisevan tärkeää monimuotoisuus on kaikessa. Tarvitaan erilaisia ruokakasveja, erilaisia maatiloja, erilaisia ihmisiä, erilaisia tapoja hoitaa asioita. Monimuotoisuus kaikessa on tulevaisuuden paras vakuutus. Olen myös oppinut, että valmiita malleja ei ole, tekemällä opimme, jos maltamme pysähtyä katsomaan, miettimään ja ymmärtämään mitä teemme. Tutkittu tieto on kaiken yhteiskunnallisen päätöksenteon pohja, mutta tieto muuttuu todellisuudeksi vain tunteiden kautta.
Ihminen oppii tekemällä käsin ja ymmärtää taiteen kautta.

Omassa elämässä

Omassa elämässäni vaalin niittyjä, rakastan vanhoja metsiä, rakastan nokkosia, syön joskus joskus niittylihaa ja kesällä kalastan. Ajan turmiollisella bensa-autolla, asun isoissa vanhoissa suojelluissa taloissa ja rakastan lapsenlapsiani.

Marja-Liisa Tapio-Biström
Aktivistimummo
maa- ja metsätaloustieteiden tohtori
tapio.bistrom@gmail.com

Mummotarinoita-sarja jatkuu. Lue lisää tiedotteesta 27.5.2026.

Mikä on kohtuuttominta?

Suomen ylikulutuspäivä oli 1.4. Se on kohtuutonta, kulutuksemme on kohtuutonta. Sen merkeissä me Aktivistimummot kysyimme julkisuudessa ilmastoa puolustaneilta henkilöiltä, mikä heidän mielestään on kaikkein kohtuuttominta. Saimme vastauksia laajoista, globaaleista asioista sellaisiin, joihin me suomalaiset voimme vaikuttaa. Kiitos Timo Huhtamäki, Sixten Korkman, Minna Lindgren, Sirpa Pietikäinen, Martti Suosalo, Hanna Weselius. Tässä kooste.

Vastaukset näkyvät edelleen Aktivistimummojen sosiaalisessa mediassa.

Näin meille vastattiin.

• Maailman varallisuus yksissä käsissä – joista ei heru ilmastonmuutoksen torjumiseen

• Kuljetukset kaukaa, jotta suomalaiset saisivat esim. kaikkia kasviksia Suomen sesongeista riippumatta – tai uusien heikkolaatuisten tuotteiden rahtaus, vaikka olemassa olevia voisi korjata

• Uusien sisustustuotteiden hankkiminen sesonkien ja trendien mukaan

• Lihaa painottava, eläinten kärsimyksen hyväksyvä ruoantuotanto

• Sumeilematon metsänhakkuu ja sen myötä uhanalaisten eläinten ahdinko

• Fossiilisten polttoaineiden subventointi

Some-seuraajat täydensivät listaa ja ehdottivat:

• Lentokoneen polttoaineelle kovempi vero

• Biokaasun käyttöä suosittava

• Enemmän suunnittelua eikä ruokaa jätteisiin, ainakaan sekajätteeseen

• Valtion metsät ja vanhat metsät suojeltava

• Ei muovipakkauksia tai ylipakkaamista

• Ei monia koteja, mökkejä ja autoja

  Eikä sotia!

Niiden lopettaminen tuntuu kyllä vaikealta. Joihinkin kohtuuttomuuksiin voimme vaikuttaa äänestämällä henkilöitä, joille ilmasto on aidosti tärkeä asia.
Joihinkin voimme vaikuttaa omassa ja lähipiirissä. Siirretään ensi vuoden ylikulutuspäivää myöhemmäksi!

Teksti ja kuvat Anne Leppänen

Kirja-arvio Leo Stranius: 1,5 astetta parempi arki

Aktivistimummo Marja-Liisa Tapio-Biström luki Leo Straniuksen kirjan: 1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi (2025 Gummerus) - ja vaikuttui. Paljon viisaita ajatuksia kohtuudesta. Hyvä elämä ja toivo ei synny suorittamisesta vaan eläytymisestä.

“Ai se sympaattinen mies, joka kehottaa kaikkia seisomaan kylmässä suihkussa ja pureskelemaan porkkanaa ja laskemaan kaikkea? No sitäkin mutta itse asiassa kirja potkaisee liikkeelle valtaisan aivomyrskyn ja ajatusten vyöryn, antaa oivalluksia ja panee miettimään monia asioita - enempää yhdeltä kirjalta ei totisesti voi vaatia”.

Meillä on pitkä yhteinen tie kohti maailmaa, jossa eletään ekologisen kestokyvyn rajoissa ja turvataan kaikille oikeudenmukaisesti hyvä elämän edellytykset. Itseasiassa lukemattomia polkuja mutta myös muutama valtatie, kuten fossiilisista polttoaineista luopuminen ja ylikulutuksen lopettaminen. Sen me kaikki tiedämme ihan arkijärjellä. Ja tämä pitkä tie pitäisi yhdessä kulkea nopeasti. Mummo miettii tässä kohtaa kohtuutta, vanhaa viisautta, joka nyt juuri tuntuu juuri siltä pelastavalta polulta, jota tarvitsemme. Leo taitaa olla insinööri, mittaa ja laskee. Ja kaikki pitää tosiaan jollakin tavalla mitata ja laskea, että oikeasti tiedetään, mitkä asiat vaikuttavat. Ettei vain hyveellisesti vaellella lillukanvarsissa uskaltamatta nähdä, mitkä asiat todella vaativat uusia toimintatapoja meiltä kaikilta.

Leon suuri oivallus on se, että välttämätön uusi elämäntapa johtaa paljon parempaan elämän laatuun ja lisää hyvinvointia – sekä fyysistä että psyykkistä.

Hyvä on antaa aikaa ja voimavaroja elämän tärkeisiin asioihin, myös kansalaistoimintaan paremman tulevaisuuden puolesta. Kohtuullinen elämäntapa vähentää stressiä ja lisää elämän merkityksellisyyttä. Miten liikumme, asumme ja syömme – merkitsee todella paljon. Politiikan täytyy johtaa siihen, että ilmaston, elonkehän ja kaikille ihmisille oikeudenmukaisten elintapojen valinta on aina helpoin ja halvin ja hauskin tapa.

Saastuttaminen ja pilaaminen ja ylikulutus pitää aina olla hankalaa ja kallista.

Aika paljon siis pitää muuttua. Kirja pursuaa mainioita – välillä aika äärimmäisiä mutta useimmiten hyvin käyttökelpoisia esimerkkejä siitä miten muutos kohti oman elämän ja planeetan tasapainoa saadaan aikaiseksi.

Mitä mummoa jäi mietityttämään?

Kirjan aika insinöörimäinen ote. Luonto, pysähtyminen, elämyksellinen arjen kauneus, pienen lapsen lämmin käsi ja ison lapsen viisaat ajatukset – koko huikea elämän kirjo ja se mielekkyys, joka liittyy elämän kauneuteen, läheisyyteen, lämpöön, rakkauteen ja syvään ystävyyteen. Ihmisten kohtaamiseen ja ymmärryksen löytymiseen. Siitä syntyy hyvä elämä ja toivo – ei suorittamisesta vaan eläytymisestä. Nämäkin ajatukset heräsivät tuon mainion kirjan siivittäminä.

Lukusuositus.

Teksti: Marja-Liisa Tapio Bistrom, aktivistimummo, MMT

Nyt myös Maailmanpankki vaatii kohtuutta

“Kun vannoutuneinkin markkinatalouden vauhdittaja, Maailmanpankki, myöntää raportissaan, että asioita täytyy tehdä uudella tavalla, näen pienen valonsäteen kajastuksen”, blogin kirjoittaja Marja-Liisa Tapio-Biström sanoo. Ihmisen toiminnasta on tullut tärkein maapallon ekosysteemejä muuttava voima. Tarvitaan uusi hyvän elämän resepti. Se tarkoittaa uusia tapoja toimia, tuottaa energiaa, tavaroita ja palveluita, asua ja liikkua, olla ja elää.

Uudessa raportissaan Reboot Development: The Economics of a Livable Planet Maailmanpankki, tämä tärkeä kansainvälinen rahoituslaitos korostaa, että maa, ilma ja vesi, jotka mahdollistavat elämän planeetallamme, ovat uhattuina. 90 % maapallon ihmisistä elää joko heikentyneillä maa-alueilla, tai alueilla, joissa ilma on epäterveellistä tai vedestä on puutetta. 80 % kehittyvien maiden asukkaista elää alueilla, joissa kaikki kolme ympäristöongelmaa ovat tosiasia.

Raportti toteaa:

1.     Olemme ylittäneet luonnon kestokyvyn rajat

2.     Kehityksen uudelleenohjaus tarvitsee muutakin kuin rahaa

3.     Metsät muodostavat maapallon elintoimintoja kannattelevan rakenteen

4.     Resurssien käytön tehokkuus – tuhlauksen lopettaminen - on kestävän kehityksen salainen moottori

5.     Elinkelpoinen planeetta turvaa toimeentulon ja tuo uusia työmahdollisuuksia

Ihmisen toiminnasta on tullut tärkein maapallon ekosysteemejä muuttava voima. Esimerkiksi tänä päivänä ihmisten ja kotieläinten massa on 90 % kaikkien nisäkkäiden painosta, kaikki luonnonvaraiset eläimet muodostavat vain 10 % eläinten kokonaismassasta. Vain 150 vuotta sitten luku oli 50 %. (Kuva: Myös orankien kannat ovat romahtaeet)

Metsä on raportin mukaan muutakin kuin hiilivarasto ja luonnon monimuotoisuuden aarreaitta. Metsä on elämän ylläpitämisen perusta maapallolla.  Metsät ylläpitävät veden kiertokulkua - 50 % sateesta muodostuu metsistä. Puut pumppaavat vettä maaperästä haihduttamalla sadepilvien raaka-aineeksi mahdollistaen ruuan ja energian tuotannon.

Nyt tarvitaan uutta ajattelua

Muutos vaatii uutta ajattelua – vanhoja toimintatapoja ei voi enää jatkaa. Kaikenlainen tuhlaus, yli varojen eläminen, ylikulutus on lopetettava. Ympäristön saastuminen ja pilaantuminen on itse asiassa merkki siitä, että raaka-aineita menee hukkaan. Hyvä esimerkki on kasvien lannoittaminen typellä ja fosforilla. Niiden ylikulutus aiheuttaa valtavaa vahinkoa vesistöille, samalla valmistus vie suuria määriä fossiilista energiaa. Muutamalla toimintatapoja voidaan myös säästää rahaa ja arvokkaita resursseja.

Maailmanpankin ekonomistit ovat laskeneet, että uudet tavat toimia, tuottaa energiaa, tavaroita ja palveluita, asua ja liikkua, olla ja elää voivat olla osa tulevaisuuden hyvän elämän reseptiä.

Raportti antaa myös toiveikkaan näkymän siihen, kuinka muutokset, joilla turvataan planeetan elinkelpoisuus, luovat samalla uutta työtä ja toimeentuloa. Maat, jotka investoivat vihreään tuotantoon, kiertotalouteen ja elinkeinoihin, jotka menestyvät ekologisten kestävyysrajojen sisäpuolella, ovat tulevaisuuden menestyjiä.

Tästä haasteesta ei kenelläkään ole varaa kieltäytyä!

Kirjoittaja:
Marja-Liisa Tapio-Biström
MMT, aktivistimummo

Arkistokuva