Viikon mummo 11: Hanne Kalmari
Tällä viikolla esittäytyy aktivistimummo Hanne Kalmari, joka psykologian lisensiaattina tekee työtä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Hänen supervoimiaan on sinnikkyys ja pitkäjänteisyys, joilla hän haluaa vaikuttaa vinksallaan olevaan maailmanmenoon. Hän näkee ilmastokriisin erityisesti oikeudenmukaisuuskysymyksenä.
En pidä itseäni kummoisena ilmastonmuutoksen tai ylipäätään luontoasiantuntijana, enkä myöskään barrikadeilla lippua liehuttavana aktivistina. Ennemminkin jonkinlaisena aktiivitoimijana, mutta aktivistimummo olen siitä huolimatta. Tarkastelen asioita usein hyvinvoinnin näkökulmasta, pitäen katseeni niin yksittäisen ihmisen, ihmiskunnan kuin laajemmin planetaarissa hyvinvoinnissa. Ja vaikka en olekaan ärhäkkä barrikadisti, ovat sen sijaan sinnikkyys ja pitkäjänteisyys supervoimiani pyrkiessäni vaikuttamaan mielestäni vinksallaan olevaan maailmanmenoon.
Elämäni käännekohdat ovat muokanneet ajatteluani
Matka nykyisiin ajatuksiin ja arvoihin on ollut pian 70 vuoden mittainen, mutta siihen on sisältynyt joitakin toistaan merkittävämpiä käännekohtia. Olin 70-luvun loppupuolella vaihto-oppilaana Kaliforniassa, ja tuolloin opin ymmärtämään sekä kohtuullisuuden että pohjoismaisen hyvinvointivaltion idean ja merkityksen. Sikäläinen vakuutuspohjainen sote-palvelujärjestelmä jätti vakuutuksettomat ihmiset karusti lähes oman onnensa nojaan. Muistan tuolloin myös ihmetelleeni suuria eroja julkisten ja yksityisten oppilaitosten oppimistuloksissa, toimivan joukkoliikenteen puuttumista ja isäntäperheeni arjessa syntyvän jätteen käsittämätöntä määrää. Sen sijaan Kalifornian uskomattoman kauniita luontokohteita rakastin: punapuita, Yosemiten jylhiä maisemia, Tyynenmeren rantaviivan upeutta.
Muutamaa vuotta myöhemmin reppureissasin pari kuukautta Frida Kahlon ja Diego Riveran taiteen perässä eri puolilla Meksikoa. En ollut sitä ennen tai koskaan sen jälkeenkään nähnyt sellaista määrää köyhiä ja eri tavoin vammaisia ihmisiä kaduilla kerjäämässä elantoaan kuin Mexico Cityn kaduilla. Toisaalta näin matkan aikana myös muutaman ääririkkaan meksikolaisen muurein ja turvamiehin suojatut asumukset. Oli vaikea uskoa, että niiden muurien takaa löytyisi rajoittamaton kokemus onnesta tai että niin suurten hyvinvointi- ja varallisuuserojen maa olisi yhteiskunnallisesti vakaa.
Oikeudenmukaista on edistää kaikkien ihmisten hyvinvointia
Näiden matkojen ja havaintojen pohjalta alkoi hahmottua ajatus työskentelystä ihmisten hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Ja tahto edistää osaamisellani laaja-alaisesti kaikkien ihmisten hyvinvointia. Tätä missiota olen vuosikymmenten mittaan toteuttanut niin työssäni kuin muussakin toiminnassani, kuten vaikkapa nyt Aktivistimummoissa. Näen ilmastokriisinkin pitkälti oikeudenmukaisuuskysymyksenä. Vaikka kaikki siitä kärsivätkin, jakautuvat sen vaikutukset varsin epätasaisesti globaalisti, sosioekonomisesti ja sukupolvien välillä.
Koulutukseltani olen kehityspsykologian erikoispsykologi ja ammatillisen elämäntyöni olen tehnyt pääosin lasten ja perheiden hyvinvoinnin sekä heille suunnattujen palveluiden kansallisen kehittämisen parissa.
Olen usein summannut kiinnostuksenkohteeni toteamalla, että minua kiehtoo kaikki, mikä kasvaa; luonto, lapset ja ymmärrys. Haluaisin nähdä ilmastoymmärryksen ottavan globaalin kasvuloikan ja etenkin haluaisin nähdä sen ymmärryksen muuttuvan teoiksi. Siihen haluan myös itse osaltani vaikuttaa Aktivistimummojen kautta.
Hanne Kalmari, psykologi
hanne.kalmari@kotikone.fi