Viikon mummo 10: Reetta Meriläinen

Viikon aktivistimummo on Reetta Meriläinen, päätoimittaja emerita, toimittaja. Hän on seurannut ilmastojournalismia sekä työssään että nyt eläkkeellä. Hän pohtii, miksi ilmastojournalismi on elintärkeää?

Tämän kesän hirmuhelteet, maastopalot, kuivuus ja kuumuuden aiheuttamat kuolemat ovat pysyneet otsikoissa parin kuukauden ajan. Ne ovat uutisia tässä ja nyt. Ne koskettavat ihmisiä lähellä, mutta aiheuttavat kauhistelua myös kaukana.

Miksi suurin uutinen pidetään taustalla?

Suurin ja kriittisin uutinen on kuitenkin hidas, planeettamme elinkelpoisuuteen vaikuttava ilmastonmuutos, johon kesän uutisetkin liittyvät. Miksi se isoin uutinen pysyy (tai pidetään) taustalla? Onko se liian valtava, liian ahdistava, liian vaativa? Olen miettinyt, pitääkö omien kulmakarvojen kärventyä, oman kodin palaa ennen kuin ilmastonmuutos otetaan tosissaan. Ennen kuin tajutaan, että nykyinen elämänmeno ei voi jatkua – millään tasolla. Pitääkö muutoksen olla pandemian tai sodan kaltainen dramaattinen vyöry ennen kuin muutosta hillitsevät teot käynnistyvät toden teolla koko yhteiskunnassa? Kaikissa yhteiskunnissa.

Tilanne kuvastaa ilmastojournalismin vaativuutta. On raportoitava tämän hetken uutiset, mutta seurattava myös suurta kuvaa. Planeetan kokoinen kuva tuo eteen vaikeita kysymyksiä: Kuinka raportoida faktat totuudenmukaisesti, mutta ilman torjunnan laukaisevaa kauhudraamaa? Kuinka osoittaa ihmisten oma vastuu, yhteisvastuu ja nykyisen elämäntavan mahdottomuus niin että viesti menisi perille? Ilman syytöksiä syyllistämisestä. Kuinka erottaa ilmastonmuutokseen oikeasti vaikuttavat innovaatiot viherpesusta? Kuinka erottaa toivo toiveajattelusta?

Toimitukset ja toimittajat eivät ole yhteiskunnan päätöksentekijöitä, eivätkä he päätä julkisten tai yksityisten varojen käytöstä, vaan raportoivat suunnitelmista ja päätöksistä kansalaisille. Toimitusten valta on julkisuusvaltaa; ne voivat vaikuttaa siihen, mistä yhteiskunnassa puhutaan, mitä on kansakunnan agendalla. Se on edelleen, somen aikanakin, suurta ja vastuullista valtaa.

Omassa elämässä  

Olen pienestä pitäen seurannut yhteiskunnallisia asioita, mikä lienee vaikuttanut ammatinvalintaankin. Olen Aktivistimummojen perustajia ja toimin myös Naisten Pankissa. Yleisten syiden lisäksi minulla on kuusi vaikuttavaa henkilökohtaista syytä toimia Aktivistimummoissa: lastenlapset. Lapsilta ja nuorilta ei saa viedä tulevaisuutta.

Reetta Meriläinen
Aktivistimummo, Toimittaja/Journalist
reettam2@gmail.com

Viikon mummo 9: Leena Hinkkanen

Tämän viikon mummo on ekonomi Leena Hinkkanen, joka toimi pankkimaailmassa yli 30 vuotta. Hän pohtii ilmastonmuutosta talouden ja rahan näkökulmasta. Hän muistuttaa blogissaan meitä siitä, miten vahva ohjauskeino raha ja verotus voisivat olla, jos niitä käytettäisiin rohkeammin. Asiantuntijoiden mukaan tehokkain keino rahalla ohjaamiseen on muuttaa koko globaali systeemi verotuksen kautta eli laittaa kaikki hiilidioksidipäästöt maailmanlaajuisesti verolle. Kun ohjausverot olisivat riittävän korkeat, markkinat hoitaisivat muutokset kohti päästöttömyyttä. Tärkeää olisi, että päättäjät ohjaisivat muutosta niin, että se olisi ja se koettaisiin oikeudenmukaiseksi.

”Money makes the world go round”

Lause tarkoittaa, että rahalla on ratkaiseva merkitys ihmisten arjessa, taloudessa ja yhteiskunnan toiminnassa. Allekirjoitan tuon Liza Minellin laulun sanat, koska katsoin asioita pankkimaailmasta käsin yli 30 vuotta. Työssä ollessani, 2000-luvun alussa, sain kokea ilmastoon sijoittavien rahastojen synnyn. Lainapuolella ilmastoasioilla alkoi olla merkitystä vasta 2020-luvun alussa. Tällöin yrityslainoitukseen tuli mukaan ESG-raportointi, jolla pankit arvioivat yrityksen sitoutumista kestävään kehitykseen. Tänä päivänä se ei enää ole pelkkää raportointia vaan vaikuttaa suoraan lainan saantiin ja hintaan. Pankit tarjoavat myös ”vihreää lainaa” yritysten ympäristökuormitusta vähentäviin investointeihin sekä yksityistalouksille esimerkiksi kodin energiaremontteihin.

Päästökauppajärjestelmä on taloudellinen ohjauskeino, joka perustuu ”saastuttaja maksaa” -periaatteeseen. Siihen ovat velvollisia osallistumaan sähkön- ja lämmöntuottajat, suuret teollisuuslaitokset sekä lento- ja meriliikenne. Päästöoikeudella tarkoitetaan oikeutta päästää ilmaan yhtä hiilidioksiditonnia vastaava määrä kasvihuonekaasuja. Yritykset voivat itse päättää vähentävätkö päästöjään vai ostatko päästöoikeuksia. Viime vuonna päästökauppa tuotti Suomessa  410 miljoonaa euroa, Euroopassa 43 miljardia euroa ja koko maailmassa 73 miljardia euroa.

Ilmastonmuutoksen hillintään käytetään paljon rahaa. Päästöjä pyritään vähentämään siirtymällä uusiutuvaan energiaan, parantamalla energiatehokkuutta, edistämään kiertotaloutta sekä suojelemaan hiilinieluja, kuten metsiä ja soita. Myös ilmastonmuutokseen sopeutumiseen kuluu rahaa, kun joudumme valmistautumaan sään ääri-ilmiöihin kehittämällä infrastruktuuria ja maatalouden viljelymenetelmiä. Maailmanlaajuisesti kaikkiin näihin ilmastotoimiin käytettiin viime vuonna arviolta 1,8 biljoonaa euroa.

Raha ja verotus ohjauskeinoina - oikeudenmukaisuus huomioiden

Näistä biljoonista euroista huolimatta olemme saaneet taas tänä kesänä todistaa vaarallisen korkeiksi kohonneita lämpötiloja, tulvia, tulipaloja ja muita luonnonkatastrofeja, joiden taustalla on ilmaston lämpeneminen ja luontokato.  Talouden kielellä luontopääoman arvo alenee: kulutamme luonnonvaroja nopeammin kuin ne uudistuvat. Valtaosa noista miljoonista ohjautuu poliittisten päätösten seurauksena yrityksille  tukina ”vihreään siirtymään” eli hiilipäästöjen vähentäminen luo uutta liiketoimintaa. Aurinkopaneelit, sähköautot, tuulivoimalat ovat hienoja asioita. Näyttää siltä, että nyt tehdyt toimet eivät riitä. Miten voisimme osallistaa meidät kaikki?

Asiantuntijoiden mukaan tehokkain keino rahalla ohjaamiseen on muuttaa koko globaali systeemi verotuksen kautta eli laittaa kaikki hiilidioksidipäästöt maailmanlaajuisesti verolle.
Kun ohjausverot olisivat riittävän korkeat, markkinat hoitaisivat päästöttömän energian tuotannon. Silloin ei erikseen tarvittaisi yrityksille maksettavia vihreän siirtymän tukia.

Työtä ja palkkoja verotettaisiin vähemmän, mutta päästöjen verottamista nostettaisiin asteittain niin, että se ohjaa kulutuksen päästöttömiin. Palkasta ja eläkkeestä jäisi selvästi aiempaa enemmän rahaa käteen, mutta samanaikaisesti bensa- ja dieselautoilu, lentäminen, lämmittäminen fossiilisilla polttoaineilla jne. kallistuisivat. Vaateteollisuudelle, kulutustuotteille sekä elintarvikkeille laitettaisiin fossiilivero. Tämä olisi valtava muutos nykyiseen ja se pitäisi tehdä niin, että ihmisille syntyy selvä käsitys miksi näin tehdään. Uskon, että kaikkien ilmastotoimien hyväksyttävyys riippuu siitä, miten oikeudenmukaisiksi ja tasapuolisiksi niiden seuraukset koetaan. 

Omassa elämässä

Minusta tuli mummo vuonna 2017 ja aktivistimummo syksyllä 2019, heti kun Aktivistimummot perustettiin. Olin jo keväällä 2019 osallistunut ensimmäisen lapsenlapseni kanssa “Vauvat Gretan kanssa”- Vaunumiekkareihin eduskuntatalon rappusilla. Nuoremman lapsenlapseni kanssa olemme olleet siellä useammankin kerran. Tykkään aktivistimummona olla mukana jakamassa tutkittua tietoa ja tuoda esiin tekoja, joilla voimme vaikuttaa. Erityisesti haluan olla vaikuttamassa päättäjiin eli heihin, jotka ohjailevat noita valtavia rahavirtoja.

Omat kulutusvalintani ovat kohtuullistuneet. Eläkkeelle siirtyessäni sanoin latujen ja polkujen kutsuvan. Mummouden lisäksi minulle tärkeitä asioita ovat nyt uinti, kävely ja hiihto sekä kirjojen lukeminen ja kuuntelu. Asun Helsingissä, mutta välillä matkaan VR:llä vanhaan kotikaupunkiini Imatralle, jotta pääsen pulahtamaan siskoni kanssa Vuoksen veteen. Rakastan kylmissä vesissä uintia. Elämä tuntuu mukavalta ja kohtuulliselta.

Leena Hinkkanen
Aktivistimummo, ekonomi, ent. pankinjohtaja
leena.hinkkanen@icloud.com

Viikon mummo 8: Tiina Korhonen

Viikon mummo 8 on Tiina Korhonen, aktivistimummo ja dialogisten menetelmien ammattilainen. Hän toivoo, että tutkittu tieto kohtaisi valtakunnalliset päätöksentekijät ja tasa-arvoinen vuoropuhelu eli dialogi lisääntyisi. Nyt tehtävät lyhytjänteiset “visiot” ja päätökset uhkaavat oman ympäristömme ja koko maapallon elinkelpoisuutta. Jos jonkun asian Tiina haluaa nostaa ylitse muiden, se on KOHTUUS.

Aktivisti jo teini-iässä

Sain kasvaa huolettomana vehreässä helsinkiläisessä lähiössä. Koulumatkat taittuivat monimuotoisen metsän halki. Matkalla riitti tutkittavaa ja ihmeteltävää kaikkina vuodenaikoina. Pitkät kesälomat vahvistivat luontoyhteyttä. Isäni opetti minut kalastamaan, äidin kanssa kävimme marjassa ja sienessä. Mökkisaunan lämmöstä pulahdimme järven kirkkaaseen veteen pitkin auringonsiltaa. Huoli järven rehevöitymisestä kasvoi vuosi vuodelta. Vähän tiesimme silloin tulevista ympäristöhaasteista.

Teini-iässä heräsin ympäristötietoisuuteen. Kirjoitin saastuttamista ja turkistarhausta vastustavia mielipidekirjoituksia. Osallistuin marsseille ja yritin melko huonolla menestyksellä käynnistää kaveripiirissä ja perheessä keskustelua luonnonsuojelusta. Sittemmin tilanne on oleellisesti muuttunut. Nyt Aktivistimummoista olen löytänyt samanhenkisiä kanssa-ajattelijoita ja toimijoita.

Toimintaa toivon ja kohtuuden puolesta

Vaikka tieto tuo tuskaa, toiminta tuo toivoa. Aktivistimummot ovat erityisen huolissaan tulevien polvien mahdollisuuksista elää hyvää elämää maapallolla. Toivoa ei ole kuitenkaan vielä täysin menetetty. Tarvitaan kaikkien toimijoiden dialogia ja yhteistä ymmärrystä ilmastotoimien välttämättömyydestä ja kiireellisyydestä. Sitä haluan edistää. Samalla helpotan omaa ilmastoahdistustani.

Kirjoitin viime vuonna blogin kohtuudesta Mistä sinä voisit vähentää? — Aktivistimummot . Suomalaisten ylikulutuspäivä yllättää ja kauhistuttaa joka vuosi jo keväällä. Emme ole kuluttamisessamme ollenkaan kohtuullisia. Koska kulutamme luontoa paljon nopeammin kuin se pystyy uusiutumaan, olemme itse syypäitä ilmastokriisiin ja luontokatoon.

On surullista, että päätöksentekijät ja kansalaiset siinä mukana toistamme samoja virheitä, vaikka kehitys on tutkimuksen ja teknologian ansiosta enemmän ennustettavissa kuin koskaan – tutkittua tietoa on valtavasti. Talouskasvua haetaan luonnon kustannuksella, vaikka pitäisi panostaa enemmän kestävään kehitykseen ja etsiä kohtuullisempia tapoja kuluttaa. 

Yksittäisenkin kuluttajan valinnoilla on merkitystä.  Siirtymällä kohtuulliseen kulutukseen turvaamme myös omaa hyvinvointiamme ja kukkarokin tykkää! 

Miten toteutan aktivistimummoutta omassa elämässäni?

Tarkkailen pihapiirin lintuja ja hyönteisiä. Siili on jo harvinainen vieras ja oravatkin ovat vähentyneet. Erilaisten pölyttäjien kannat ovat huolestuttavasti taantuneet. Sään ääri-ilmiöt ovat lisääntyneet ja lapsuuteni kunnon talvet ovat muisto vain. Näistä kaikista asioista löytyy tutkittua tietoa, joka selittää ja tukee omia havaintojani.

Kun lapseni tai lapsenlapseni kysyy, mitä olen tehnyt luonnon ja elinkelpoisen ympäristön hyväksi, voin kertoa tehneeni monta asiaa, joihin yksittäisenä ihmisenä kykenen. Olen hyvällä omallatunnolla kantanut oman korteni kekoon. 

Hankin tutkittua tietoa ilmastoasioista, olen lähdekriittinen ja selvitän asioita useasta näkökulmasta. Yritän elää kestävästi ja huomioida ympäristövaikutukset pienissäkin asioissa; esimerkiksi kulutan kohtuullisesti, en hanki turhakkeita, en syö lihaa, kierrätän ja tuunaan. Mitä enemmän opin tuotantoeläinten kohtelusta ja roolista ruuantuotannossa, sitä vähemmän haluan olla kuluttajana osallisena sellaisissa tuotantoketjuissa, jotka ovat sekä ympäristön kannalta että eettisesti vähintäänkin arveluttavia. Äänestän ja harkitsen tarkkaan, keitä äänestän poliittiseen päätöksentekoon.

Ymmärrän kyllä, että asia ei ole yksioikoinen – ostanhan minäkin banaaneja, asun liian väljästi ja joskus matkustan lentäen kaukana saarella asuvan tyttäreni luo. Ymmärrän myös, että kestävä ja kohtuullinen elämä ei tarkoita kurjistelua, vaan sisällöltään entistä rikkaampaa elämää.

Tiina Korhonen

Aktivistimummo
sosionomi, ylempi AMK
korhonen.tiina.maria@gmail.com

Viikon mummo 7: Sointu Fritze

Viikon mummo 7 on aktivistimummo, taidehistorioitsija, FM Sointu Fritze. Hän oli aktivisti jo opiskeluaikanaan 80-luvulla ja innostui aktivismista uudelleen eläköidyttyään Ateneumin taidemuseon intendentin työstä vuonna 2024. Hän oli mukana Stansvikin metsien suojelussa ja nyt myös aktiivinen aktivistimummo. Hän muistuttaa, että ilmastonmuutoksen hillintä vaatii monenlaista osaamista ja aktivismia. Meitä kaikkia! Motivaatiota aktivismille tuo myös viiden lapsenlapsen ja maailman lastenlasten tulevaisuus.

 Luontoaktivisti alkoi jo 80-luvulla

Olin mukana ystäväpiirissä, joka 1980-luvulla toimi HYY:n ympäristöryhmässä, Luontoliitossa ja ensiaskeliaan ottaneessa Suomen Greenpeacessa. Vastustimme mm. happosateita, hiilivoimaloita, ydinvoimaa ja valaanpyyntiä. Viimeisen neljän vuosikymmenen aikana ympäristöongelmat ovat saavuttaneet aivan toisenlaiset mittasuhteet ja aktivismin kenttä on monimuotoistunut. Kysymys kuuluikin: Miten löytää nyt ne ryhmät ja toimijat, joiden kanssa on mielekkäintä ryhtyä parantamaan maailmaa? Ja millainen aktivisti oikeasti haluaisin olla?

Stansvikin suojelu

Jollaksen lähimetsät ovat päivittäinen ilon lähteeni. Marjastan, sienestän ja kävelytän koiraani kotimetsiköissä. Kun tilanne läheisellä Stansvikin alueella kiristyi vuoden 2024 lopussa, oli selvää, että halusin mukaan. Suojellaan Stansvik -liikkeen ja Kaadetaan kaava, ei metsää -kampanjan nuorten aktivistien joukkoon solahtaminen olikin yllättävän helppoa. Pääsin mukaan mielenosoituksiin, neuvottelemaan poliisien kanssa, tekemään vahtivuoroja hakkuiden uhatessa, muonittamaan alueelle leiriytyneitä aktivisteja ja käymään dialogia kunnallispoliitikkojen ja kaupungin viranhaltijoiden kanssa. Lyhyessä ajassa sain hyvän perehdytyksen tämän päivän metsäaktivismiin, sen toimintatapoihin ja eri toimijoihin.

Taistelu Stansvikin arvokkaan metsän puolesta sai onnellisen lopun. Suojelijoita edustanut Lakiasiantoimisto Maailma sai syksyllä 2025 historiallisen voiton Helsingin käräjäoikeudessa. Syytteet poliisia vastaan niskoittelusta hylättiin, kun aktivistien katsottiin toimineen pakkotilassa suojellakseen vesilailla rauhoitettua noroa. Ja vuoden 2026 keväällä kaava kaatui, kun viimeisetkin metsään kaavoitetut kerrostalot päätettiin jättää rakentamatta. Tämä oli tietysti vain yksittäinen suojeluvoitto, mutta se antoi uskoa tulevaisuuteen ja siihen, että kansalaisvaikuttamisella voidaan saada aikaan isoja asioita.

On monenlaisia tapoja vaikuttaa

Me tarvitsemme äänekästä ja näkyvää aktivismia, pelotonta kansalaistottelemattomuutta ja nopeasti ympäristörikoksiin reagoivia luonnonsuojelijoita. Mutta yhtä merkittävää on, että mukana on riittävästi heitä, jotka perehtyvät uusimpaan tutkimustietoon, luontokartoituksiin, kaavoitukseen, lainsäädäntöön ja päätöksentekoon ja kykenevät asiapohjaiseen ja tiukkaan argumentointiin.

Myös taide voi tehdä epäkohtia ja uhkakuvia näkyviksi ja saada aikaan muutoksia. Nykyään yhä useammat taiteilijat tekevät yhteistyötä eri alojen tutkijoiden kanssa nostaen esiin luontokadon vääjäämättömän etenemisen. Hyvä esimerkki tästä ovat suuresti ihailemani valokuvataiteilijat Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo. Heidän teoksissaan ja yhdessä metsäntutkijoiden kanssa tehdyissä julkaisuissaan näyttäytyy uhanalaisten ikimetsien henkeäsalpaava kauneus, mutta myös tehometsätalouden runtelema ja pirstoma todellisuus.

Tutkittua tietoa levittämässä

Vaikka me kaikki tiedämme, että ilmastohätätila on totta ja elinympäristömme on uhatumpi kuin koskaan, ei tutkijoiden tuottamaa tietoa oteta riittävän vakavasti. Meitä kaikkia tarvitaan tieteentekijöiden tueksi ravistelemaan ja herättelemään sekä poliittisia päättäjiä että koko yhteiskuntaa. Aktivistimummojen yhteisössä toiminnan vankka perusta on nimenomaan tutkitun tiedon arvostaminen. Olen ollut mukana mummojen ryhmässä vasta vajaan vuoden enkä lakkaa ihmettelemästä sitä, miten monipuolista asiantuntemusta ja elämänviisautta joukostamme löytyy.

Tervetuloa mukaan. Aktivismi ei katso ikää!

Sointu Fritze, aktivistimummo, taidehistorioitsija, FM
sntfritze@gmail.com

Viikon mummo 6: Tuula Råman

Kesäkuussa alkanut VIIKON MUMMO-esittely on edennyt kuudennnen asiantuntijamummon esittelyyn. Hän on aktivistimummo, DI, KTM Tuula Råman. Hänen erikoisalaansa on rakentamisen vaikutukset ympäristöön. Tiesitkö, että rakennettu ympäristö aiheuttaa noin 40 % maailmanlaajuisista hiilidioksidipäästöistä.

Rakentamisella on merkittäviä ympäristövaikutuksia.

Rakennettu ympäristö aiheuttaa noin 40 % maailmanlaajuisista hiilidioksidipäästöistä ja kuluttaa yli kolmanneksen kaikesta energiasta. Vaikutukset syntyvät materiaalien tuotannossa, rakentamisprosesseissa ja käytönaikaisessa energiankulutuksessa. Lisäksi rakentaminen muuttaa maaperää ja heikentää luonnon monimuotoisuutta.

Ilmastonmuutos, luonnonvarojen ylikulutus, luontokato ja haitallisten aineiden kertyminen ekosysteemeihin uhkaavat maapalloa. On vähennettävä kulutusta ja siirryttävä kestävämpiin toimintamalleihin kaikilla ihmistoiminnan osa-alueilla. Rakentamisessa tämä tarkoittaa mm. hallittua maankäyttöä ja olemassa olevan infran hyödyntämistä. Usein on ympäristöystävällisempää olemassa olevan rakennuskannan peruskorjaus ja käyttötarkoitusten muuttaminen kuin uuden rakentaminen.

Suomalaisen kuluttajan hiilijalanjälki on kansainvälisesti verrattuna suuri. Kuluttajan valinnoilla on merkitystä. Kiertotalouden keinoin vaikutetaan ennen kaikkea luonnonvarojen kulutukseen ja hiilidioksidipäästöihin, mutta myös luonnon elinympäristöihin (rakentamisen välttäminen neitseellisille alueille) ja kemikalisoitumiseen (oikeilla materiaaleilla rakentaminen). Alueidenkäytön suunnittelussa ja rakentamisessa on varauduttava lisääntyviin sään ääri-ilmiöihin ja ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin (esim. tulvariskit) sekä varmistettava ekologisten yhteyksien säilyminen. Metsien, kallioiden ja muun luonnon raivaamista rakentamiseen on kohtuullistettava.

Omassa elämässäni

Aloitin työurani historiallisten rakennusmateriaalien tutkimushankkeiden parissa. Tutuiksi tulivat Suomen vanhojen kirkkojen ja linnoitusten hyvin kestäneet materiaalit. Sittemmin olen tehnyt työtä rakennusmateriaalien kehittämisen, tuotannon ja rakentamisen parissa. Olen ollut kehittämässä sementitöntä betonia ja vastannut rakennusmateriaalien valmistuksesta betonista sähkökaapeleihin. Asiantuntijaorganisaation luotsaajana olen tehnyt työtä suomalaisen rakennetun ympäristön laadun ja vastuullisuuden sekä rakennusalan läpinäkyvyyden parantamiseksi.

Itse olen saanut kasvaa kaupungissa luonnon ympäröimänä. Mummina haluan osaltani toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja pienentää omaa hiilijalanjälkeäni, jotta tämän päivän ja tulevaisuuden lapsillakin olisi ympärillään puhdasta luontoa.

Tuula Råman, aktivistimummo, DI ja KTM                                                     
perhe.raman@kolumbus.fi

Viikon mummo 5: Anne Leppänen

Tällä viikolla esittelyssä mummo, joka on monen kampanjamme kuvituksen takana. Saammeko esitellä Aktivistimummo, viestinnän tutkija ja kuvataiteilija Anne Leppänen.

Olen ollut mukana Aktivistimummojen toiminnassa aivan alusta. Pienen ryhmän huoli ja into on laajentunut  tärkeäksi palaksi ilmaston puolesta käytävässä taistelussa. 

Olen sosiaalipsykologi ja työskennellyt tutkijana mainonnan, markkinoinnin ja viestinnän aloilla. Viimeisimpinä työvuosinani keskityin terveys- ja hyvinvointiviestintään.  Verrattuna moniin aktivistimummoihin, minulla ei ole syvää asiantuntemusta ilmastoasioista. Luotan tieteen kertomaan, vaikka uusia mittaustuloksia ja ennusteita ilmastouutisia ei aina haluaisi kuulla.

Saavatko tuhoajat vai suojelijat voiton?

Ilmaston lämpeneminen on uhka ihmiskunnalle, eikä vain uhka vaan vaikutukset tuntuvat jo nyt. Tätä kirjoittaessani Etelä-Euroopassa seisovat neljänkymmenen asteen helteet - sellaisia ennustettiin tulevaksi vasta kymmenien vuosien kuluttua. Pelottavaa. Ja jollain tavalla toivoa herättävää; huomataanko nyt, että ilmastonmuutos on otettava entistä vakavammin? Muutetaanko kurssia entistä kiireellisemmin? Samaan aikaan tietyt valtionpäämiehet ja upporikkaat liikemiehet tuhoavat yhteistä maapalloa ja ilmastoa sumeilematta. Saavatko tuhoajat vai suojelijat voiton? Haluan joka tapauksessa olla suojelijoiden puolella. Siihen on paljon motiiveja, eikä vähiten yksitoista lastenlasta.

Mitä teen Aktivistimummoissa?

Olen ollut mukana viestintäkampanjoiden suunnittelussa. Kerromme ilmastoasioista, annamme tietoa ja vinkkejä miten toimia ja vaikuttaa. Eläkkeelle jäätyäni olen tehnyt pienimuotoista kuvataiteilijan uraa. Maalaan ja teen kuvitustöitä. Olen kuvittanut useita Aktivistimummojen somekampanjoita. 

Anne Leppänen
anne.ky.leppanen@gmail.com

Lue lisää https://anneleppanen.com

Viikon mummo 4: Liisa Viheriälä

Aktivistimummojen nettisivuilla on nimetty parikymmentä mummoa, jotka ovat työuransa aikana toimineet monilla aloilla erilaisissa asiantuntijatehtävissä. Haluamme antaa osaamistamme ja mummoviisautta muidenkin käyttöön. Aloitimme kesäkuun alussa Aktivistimummojen asiantuntijaesittelyt VIIKON MUMMO-kampanjana. Neljännellä viikolla esittelemme aktivistimummo ja lastenpsykiatri Liisa Viheriälän, joka kertoo, miten hän näkee ilmastonmuutoksen lasten kannalta.

Ilmasto ja lapset

Lasten hyvinvointi on aina koskettanut minua. Siksi valitsin kymmenistä lääketieteen erikoisalavaihtoehdoista omakseni juuri lastenpsykiatrian. Rakkaus luontoon, sen eläimiin, kasveihin, rantoihin ja metsiin on puolestaan vaikuttanut paljon harrastuksiini, kuvataiteisiin ja mökkeilyyn. Olen kahden äidin äiti ja neljän nuoren mummi. Nämä ovat elämäni tärkeimmät ja rakkaimmat tehtävät.

Lastenpsykiatri aktivistimummona

Uudenlainen mahdollisuus vaikuttaa lasten tulevaisuuteen tarjoutui, kun pääsin eläkkeelle jäätyäni mukaan perustamaan Aktivistimummot-liikettä. Aktivistimummojen tavoite on tutkittua tietoa jakamalla motivoida päättäjiä ja kansalaisia ilmastonmuutoksen ja luontokadon hillintään.

Lasten kehityksen ja hyvän elämän turvaaminen edellyttää riittävää vanhemmuutta ja toimivaa yhteiskuntaa sekä luonnollisesti elinkelpoista maapalloa. Meillä on valtavasti tietoa ilmaston lämpenemisestä ja luontokadon kiihtymisestä. Onneksi on tietoa myös siitä, miten näitä uhkia voidaan vähentää. Psykiatrina olen paljon pohtinut, miksi tieto ei muutu teoiksi ja miksi meidän on lähes mahdotonta luopua maapalloa tuhoavista elintavoistamme. Ihminen voi olla luomakunnan kruunu, mutta on varmasti osa luontoa ja siitä täysin riippuvainen, aivan kuten pieni lapsi äidistään. On sietämätöntä edes kuvitella, että se, josta olemme täysin riippuvaisia, on tuhoutumassa.

Mikä neuvoksi?

Helpoin ulospääsy ongelmasta on torjua koko asia, syyttää muita tai sijoittaa ongelma toiselle puolelle maapalloa muiden hoidettavaksi. Niin jotkut toimivat. Se on lyhytnäköistä.
Lasten ja nuorten kysymykset ja huoli tulevasta on otettava vakavasti, heitä on kuultava ja heidän kanssaan on keskusteltava monipuolisesti, mutta heitä ei tule kuormittaa omalla ahdistuksella tai syyllisyydellä. Julkisen keskustelun ikävien ja uhkaavien uutisten vastapainoksi lapset tarvitsevat monipuolista oikeaa tietoa siitä, mitä hyvää on tehty ja tehdään enenevästi ilmaston ja luonnon hyväksi. Tämä rohkaisee heitäkin tällaisiin tekoihin. On kuitenkin muistettava, että vain me aikuiset voimme vaikuttaa ja kääntää kehityksen kulun.
Lasten ja nuorten vastuulla se ei ole.

Liisa Viheriälä, aktivistimummo, lastenpsykiatri
viherialaliisa@gmail.com

Viikon mummo 3: Kirsi Hellas

Aktivistimummot-nettisivuilla on nimetty parikymmentä mummoa, jotka ovat työuransa aikana toimineet monilla aloilla erilaisissa asiantuntijatehtävissä. Haluamme antaa osaamistamme ja mummoviisautta muidenkin käyttöön. Aloitimme kesäkuun alussa Aktivistimummojen asiantuntijaesittelyt VIIKON MUMMO-kampanjana, jotta halukkaat voivat löytää meitä erilaisiin tapahtumiin, jotka tähtäävät luonnon monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutoksen hillintään tai lastenlastemme tulevaisuuteen. Lue lisää tiedotteesta. Kolmannella viikolla esittelyssä aktivistimummo ja luonnonsuojelija oik.kand Kirsi Hellas, joka kertoo, miten hänestä tuli luonnonsuojelija.

Minä ja luonto

Luonnon monimuotoisuus on elämän perusta, se turvaa elämän edellytykset maapallolla. Ilmaston lämpeneminen kiihdyttää luontokatoa hävittämällä lajeja ja niiden elinympäristöjä.  Tarvitaankin ilmastotoimia, jotka samalla suojelevat ja palauttavat luonnon monimuotoisuutta. Ilmastonmuutos ja luontokato ovat vakavia uhkia myös taloudelle ja turvallisuudelle.

Miten minusta tuli luonnonsuojelija

Lapsena tutkin innolla ötököitä, mutta päädyin kuitenkin opiskelemaan oikeustiedettä. Työura alkoi luonnonsuojelualueisiin liittyvien asioiden parissa, ja se innosti hankkimaan lisäkoulutusta mm. ekologiasta ja ympäristönsuojelusta. Parinkymmenen kesän ajan toimin talkooleirien vetäjänä yhteistyössä WWF:n kanssa. Leirityöt olivat monipuolisia luonnon kunnostustoimia, esimerkiksi perinnemaisemien ennallistamista.

Omassa elämässäni

Kuljen mieluiten pyörällä tai kävellen ja kesäisin merellä myös tuulivoimalla ja meloen. Lastenlasten kanssa tutkitaan yhdessä luonnon ihmeitä. Kulutusta pyrin vähentämään, korjattu vanha on monesti parempi kuin uusi. Kohtuullisuus on tie hyvään elämään.

Tavoitteenani aktivistimummona on saada ilmastonmuutoksen huomioiminen ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen mukaan kaikkeen päätöksentekoon. Useimmiten päätökset, jotka keskittyvät lyhyen tähtäimen uhkien torjuntaan, eivät huomioi vaikutuksia ilmastoon ja luontoon. Siksi tarvitaan yli vaalikausien kestävää pitkäjänteistä suunnittelua ja aktiivista toimien toteuttamista.

Kirsi Hellas, aktivistimummo, oik.kand
kirsi.hellas@gmail.com

Viikon mummo 2: Helena Kääriäinen

Aktivistimummot-nettisivuilla on nimetty parikymmentä mummoa, jotka ovat työuransa aikana toimineet monilla aloilla erilaisissa asiantuntijatehtävissä. Haluamme antaa osaamistamme ja mummoviisautta muidenkin käyttöön. Aloitimme kesäkuun alussa Aktivistimummojen asiantuntijaesittelyt VIIKON MUMMO-kampanjana, jotta halukkaat voivat löytää meitä erilaisiin tapahtumiin, jotka tähtäävät luonnon monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutoksen hillintään tai lastenlastemme tulevaisuuteen. Lue lisää tiedotteesta. Toisella viikolla esittelemme aktivistimummo ja ilmastolääkäri LT Helena Kääriäisen, joka kertoo miten terveys ja ilmasto liittyvät yhteen ja mitä asioita hän haluaa painottaa.

Ilmasto ja terveys

Olen sekä aktivistimmmo että ilmastolääkäri. Tämä kombinaatio luo kiinnostavan näkökulman. Me mummot korostamme kohtuullista elämäntapaa keinona hidastaa ilmastomuutosta ja vähentää ympäristökuormaa, kun taas ilmastolääkärit toteavat, että lähes kaikenlainen kohtuullisuus on ilmaston ja ympäristön ohella hyväksi myös terveydelle. Kun liikumme enemmän omilla lihaksilla, vähennämme autoilun ilmastohaittoja kuten mikrohiukkaskuormaa ja hiilipäästöjä, mutta samalla kunto kohenee, painonhallinta helpottuu ja mieli virkistyy. Kun syömme vähemmän lihaa, vähennämme osaltamme hiili- ja metaanipäästöjä, ja kaupan päälle pienenee riskimme lukuisiin tauteihin sydän- ja verisuonitaudeista syöpään. Muitakin esimerkkejä löytyy. Näistä asioista on hauska pitää pikku luentoja Martta- ja eläkeläisryhmille, mutta kiinnostavaa olisi päästä puhumaan aiheesta myös nuorille kuulijoille.

Mummoroolissani olen mukana kansainvälisissä ilmastoverkostoissa. On sydäntälämmittävää tutustua siihen ruohonjuuritason intoon, jota mm. Afrikka ja Etelä-Amerikka tuntuu olevan tulvillaan. Toki ilmastotietoisia kansalaisryhmiä löytyy myös kaikkialta Länsimaista.

Lääketieteen erikoisalani, genetiikka, ei liity kansantauteihin ja ilmastomuutokseen. Ilmastolääkärien verkostossa saan vinkkejä alan viimeisimmästä tutkimustiedosta ja pystyn yhdistämään ajantasaista terveystietoa mummo-osaamiseeni.

Omassa elämässäni

Talvisin olen espoolaismummo ja harrastan maalausta. Kesät vietän samalla saarella, jolla olen lomaillut 7-vuotiaasta alkaen. Itämeri on huolestuttavasti muuttunut, mutta saari on silti edelleen rakas kiinnekohta minulle  ja laajalle saman saaren sukulaisjoukolle. Ja vielä: olen neljän lapsenlapsen mummu. Sieltä se motivaatio ilmastotyöhön kumpuaa!

Helena Kääriäinen, aktivistimummo, ilmastolääkäri, LT
helena.kaariainen@fimnet.fi

Kuva omasta arkistosta mökkisaaresta

Viikon mummo 1: Marja-Liisa Tapio-Biström

Aktivistimummot-nettisivuilla on nimetty parikymmentä mummoa, jotka ovat työuransa aikana toimineet monilla aloilla erilaisissa asiantuntijatehtävissä. Haluamme antaa osaamistamme ja mummoviisautta muidenkin käyttöön. Aloitamme Aktivistimummojen asiantuntijaesittelyt VIIKON MUMMO-kampanjana, jotta halukkaat voivat löytää meitä erilaisiin tapahtumiin, jotka tähtäävät luonnon monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutoksen hillintään tai lastenlastemme tulevaisuuteen. Lue lisää tiedotteesta. Ensimmäisenä esittäytyy aktivistimummo, MMT Marja-Liisa Tapio-Biström, joka kertoo miten ruoka ja ilmasto liittyvät yhteen ja miten hänestä tuli ruoka-asiantuntija.

 Ruoka ja ilmasto

Olemme kaikki maailman ihmiset täysin riippuvaisia hyvin ohuesta ruokamultakerroksesta, joka tuottaa suuren osan syömästämme ruuasta. Täydennyksenä, paikoin tärkeänä, ”veden vilja” kalat ja muut vedenelävät. Se, mitä kasvatamme ja mikä kasvaa riippuu ilmastosta ja säätilasta. Vesi on kaiken elämän alku ja meidän elämämme ehdoton edellytys. Muuttuva ilmasto, ja sen mukana tulevat erilaiset äärimäiset säätilat, vaikuttavat suoraa siihen, miten voimme tuottaa ruokamme, mitä tuotamme ja missä. Tämä on valtava asia ihmiskunnalle. Kaikki ruoka tuotetaan jossain paikassa, jonne ihmiset ovat asettuneet elämään, viljelemään maata, hoitamaan eläimiä, kasvattaneet juurensa. Kun muuttuvat olosuhteet järisyttävät tätä perustaa – on sopeutumishaasteemme valtava.

Miten tulin ruoka-asiantuntijaksi?

Kun ylioppilaskeväänä mietin mitä rupeaisin tekemään, aloin pohtia ruokaan liittyviä monia asioita. Mikä on maailman suurin ongelma? Nälkäiset ihmiset. Minäpä rupean opiskelemaan, miten ruokaa kasvatetaan. Aika pian huomasin, ettei ruuan kasvattaminen riitä, sitä pitää myös saada syödäkseen. Siirryin taloustieteeseen koska arvelin, että ratkaisut löytyvät siltä. Paljon olen oppinut erilaisissa globaalin ruokajärjestelmän parissa vietettyinä vuosina. Vähitellen aloin yhä enemmän pohtia ympäristökysymyksiä ja ilmastoasioita kansainvälisesti (FAO). Viime vuosikymmenet työskentelin suomalaisen ruokajärjestelmän parissa (maat.metsät.ministeriö). Hopealuotien metsästys muuttui kiinnostukseksi ruokajärjestelmistä, luonnon järjestelmistä aina systeemisen muutoksen miettimiseen. Miten meidän pitää hoitaa maata, jotta se hoitaisi meitä? Miten elämme yhtenä eliönä muiden joukossa niin että emme tuhoa sekä meidän ihmisten että kaikkien muiden eliöiden elin mahdollisuuksia? Olemme kaikki riippuvaisia toisistamme. Olen oppinut sen, miten ratkaisevan tärkeää monimuotoisuus on kaikessa. Tarvitaan erilaisia ruokakasveja, erilaisia maatiloja, erilaisia ihmisiä, erilaisia tapoja hoitaa asioita. Monimuotoisuus kaikessa on tulevaisuuden paras vakuutus. Olen myös oppinut, että valmiita malleja ei ole, tekemällä opimme, jos maltamme pysähtyä katsomaan, miettimään ja ymmärtämään mitä teemme. Tutkittu tieto on kaiken yhteiskunnallisen päätöksenteon pohja, mutta tieto muuttuu todellisuudeksi vain tunteiden kautta.
Ihminen oppii tekemällä käsin ja ymmärtää taiteen kautta.

Omassa elämässä

Omassa elämässäni vaalin niittyjä, rakastan vanhoja metsiä, rakastan nokkosia, syön joskus joskus niittylihaa ja kesällä kalastan. Ajan turmiollisella bensa-autolla, asun isoissa vanhoissa suojelluissa taloissa ja rakastan lapsenlapsiani.

Marja-Liisa Tapio-Biström
Aktivistimummo
maa- ja metsätaloustieteiden tohtori
tapio.bistrom@gmail.com

Mummotarinoita-sarja jatkuu. Lue lisää tiedotteesta 27.5.2026.

Mikä on kohtuuttominta?

Suomen ylikulutuspäivä oli 1.4. Se on kohtuutonta, kulutuksemme on kohtuutonta. Sen merkeissä me Aktivistimummot kysyimme julkisuudessa ilmastoa puolustaneilta henkilöiltä, mikä heidän mielestään on kaikkein kohtuuttominta. Saimme vastauksia laajoista, globaaleista asioista sellaisiin, joihin me suomalaiset voimme vaikuttaa. Kiitos Timo Huhtamäki, Sixten Korkman, Minna Lindgren, Sirpa Pietikäinen, Martti Suosalo, Hanna Weselius. Tässä kooste.

Vastaukset näkyvät edelleen Aktivistimummojen sosiaalisessa mediassa.

Näin meille vastattiin.

• Maailman varallisuus yksissä käsissä – joista ei heru ilmastonmuutoksen torjumiseen

• Kuljetukset kaukaa, jotta suomalaiset saisivat esim. kaikkia kasviksia Suomen sesongeista riippumatta – tai uusien heikkolaatuisten tuotteiden rahtaus, vaikka olemassa olevia voisi korjata

• Uusien sisustustuotteiden hankkiminen sesonkien ja trendien mukaan

• Lihaa painottava, eläinten kärsimyksen hyväksyvä ruoantuotanto

• Sumeilematon metsänhakkuu ja sen myötä uhanalaisten eläinten ahdinko

• Fossiilisten polttoaineiden subventointi

Some-seuraajat täydensivät listaa ja ehdottivat:

• Lentokoneen polttoaineelle kovempi vero

• Biokaasun käyttöä suosittava

• Enemmän suunnittelua eikä ruokaa jätteisiin, ainakaan sekajätteeseen

• Valtion metsät ja vanhat metsät suojeltava

• Ei muovipakkauksia tai ylipakkaamista

• Ei monia koteja, mökkejä ja autoja

  Eikä sotia!

Niiden lopettaminen tuntuu kyllä vaikealta. Joihinkin kohtuuttomuuksiin voimme vaikuttaa äänestämällä henkilöitä, joille ilmasto on aidosti tärkeä asia.
Joihinkin voimme vaikuttaa omassa ja lähipiirissä. Siirretään ensi vuoden ylikulutuspäivää myöhemmäksi!

Teksti ja kuvat Anne Leppänen

Kirja-arvio Leo Stranius: 1,5 astetta parempi arki

Aktivistimummo Marja-Liisa Tapio-Biström luki Leo Straniuksen kirjan: 1,5 astetta parempi arki – miksi päästöjen vähentäminen tekee meidät onnellisiksi (2025 Gummerus) - ja vaikuttui. Paljon viisaita ajatuksia kohtuudesta. Hyvä elämä ja toivo ei synny suorittamisesta vaan eläytymisestä.

“Ai se sympaattinen mies, joka kehottaa kaikkia seisomaan kylmässä suihkussa ja pureskelemaan porkkanaa ja laskemaan kaikkea? No sitäkin mutta itse asiassa kirja potkaisee liikkeelle valtaisan aivomyrskyn ja ajatusten vyöryn, antaa oivalluksia ja panee miettimään monia asioita - enempää yhdeltä kirjalta ei totisesti voi vaatia”.

Meillä on pitkä yhteinen tie kohti maailmaa, jossa eletään ekologisen kestokyvyn rajoissa ja turvataan kaikille oikeudenmukaisesti hyvä elämän edellytykset. Itseasiassa lukemattomia polkuja mutta myös muutama valtatie, kuten fossiilisista polttoaineista luopuminen ja ylikulutuksen lopettaminen. Sen me kaikki tiedämme ihan arkijärjellä. Ja tämä pitkä tie pitäisi yhdessä kulkea nopeasti. Mummo miettii tässä kohtaa kohtuutta, vanhaa viisautta, joka nyt juuri tuntuu juuri siltä pelastavalta polulta, jota tarvitsemme. Leo taitaa olla insinööri, mittaa ja laskee. Ja kaikki pitää tosiaan jollakin tavalla mitata ja laskea, että oikeasti tiedetään, mitkä asiat vaikuttavat. Ettei vain hyveellisesti vaellella lillukanvarsissa uskaltamatta nähdä, mitkä asiat todella vaativat uusia toimintatapoja meiltä kaikilta.

Leon suuri oivallus on se, että välttämätön uusi elämäntapa johtaa paljon parempaan elämän laatuun ja lisää hyvinvointia – sekä fyysistä että psyykkistä.

Hyvä on antaa aikaa ja voimavaroja elämän tärkeisiin asioihin, myös kansalaistoimintaan paremman tulevaisuuden puolesta. Kohtuullinen elämäntapa vähentää stressiä ja lisää elämän merkityksellisyyttä. Miten liikumme, asumme ja syömme – merkitsee todella paljon. Politiikan täytyy johtaa siihen, että ilmaston, elonkehän ja kaikille ihmisille oikeudenmukaisten elintapojen valinta on aina helpoin ja halvin ja hauskin tapa.

Saastuttaminen ja pilaaminen ja ylikulutus pitää aina olla hankalaa ja kallista.

Aika paljon siis pitää muuttua. Kirja pursuaa mainioita – välillä aika äärimmäisiä mutta useimmiten hyvin käyttökelpoisia esimerkkejä siitä miten muutos kohti oman elämän ja planeetan tasapainoa saadaan aikaiseksi.

Mitä mummoa jäi mietityttämään?

Kirjan aika insinöörimäinen ote. Luonto, pysähtyminen, elämyksellinen arjen kauneus, pienen lapsen lämmin käsi ja ison lapsen viisaat ajatukset – koko huikea elämän kirjo ja se mielekkyys, joka liittyy elämän kauneuteen, läheisyyteen, lämpöön, rakkauteen ja syvään ystävyyteen. Ihmisten kohtaamiseen ja ymmärryksen löytymiseen. Siitä syntyy hyvä elämä ja toivo – ei suorittamisesta vaan eläytymisestä. Nämäkin ajatukset heräsivät tuon mainion kirjan siivittäminä.

Lukusuositus.

Teksti: Marja-Liisa Tapio Bistrom, aktivistimummo, MMT

Nyt myös Maailmanpankki vaatii kohtuutta

“Kun vannoutuneinkin markkinatalouden vauhdittaja, Maailmanpankki, myöntää raportissaan, että asioita täytyy tehdä uudella tavalla, näen pienen valonsäteen kajastuksen”, blogin kirjoittaja Marja-Liisa Tapio-Biström sanoo. Ihmisen toiminnasta on tullut tärkein maapallon ekosysteemejä muuttava voima. Tarvitaan uusi hyvän elämän resepti. Se tarkoittaa uusia tapoja toimia, tuottaa energiaa, tavaroita ja palveluita, asua ja liikkua, olla ja elää.

Uudessa raportissaan Reboot Development: The Economics of a Livable Planet Maailmanpankki, tämä tärkeä kansainvälinen rahoituslaitos korostaa, että maa, ilma ja vesi, jotka mahdollistavat elämän planeetallamme, ovat uhattuina. 90 % maapallon ihmisistä elää joko heikentyneillä maa-alueilla, tai alueilla, joissa ilma on epäterveellistä tai vedestä on puutetta. 80 % kehittyvien maiden asukkaista elää alueilla, joissa kaikki kolme ympäristöongelmaa ovat tosiasia.

Raportti toteaa:

1.     Olemme ylittäneet luonnon kestokyvyn rajat

2.     Kehityksen uudelleenohjaus tarvitsee muutakin kuin rahaa

3.     Metsät muodostavat maapallon elintoimintoja kannattelevan rakenteen

4.     Resurssien käytön tehokkuus – tuhlauksen lopettaminen - on kestävän kehityksen salainen moottori

5.     Elinkelpoinen planeetta turvaa toimeentulon ja tuo uusia työmahdollisuuksia

Ihmisen toiminnasta on tullut tärkein maapallon ekosysteemejä muuttava voima. Esimerkiksi tänä päivänä ihmisten ja kotieläinten massa on 90 % kaikkien nisäkkäiden painosta, kaikki luonnonvaraiset eläimet muodostavat vain 10 % eläinten kokonaismassasta. Vain 150 vuotta sitten luku oli 50 %. (Kuva: Myös orankien kannat ovat romahtaeet)

Metsä on raportin mukaan muutakin kuin hiilivarasto ja luonnon monimuotoisuuden aarreaitta. Metsä on elämän ylläpitämisen perusta maapallolla.  Metsät ylläpitävät veden kiertokulkua - 50 % sateesta muodostuu metsistä. Puut pumppaavat vettä maaperästä haihduttamalla sadepilvien raaka-aineeksi mahdollistaen ruuan ja energian tuotannon.

Nyt tarvitaan uutta ajattelua

Muutos vaatii uutta ajattelua – vanhoja toimintatapoja ei voi enää jatkaa. Kaikenlainen tuhlaus, yli varojen eläminen, ylikulutus on lopetettava. Ympäristön saastuminen ja pilaantuminen on itse asiassa merkki siitä, että raaka-aineita menee hukkaan. Hyvä esimerkki on kasvien lannoittaminen typellä ja fosforilla. Niiden ylikulutus aiheuttaa valtavaa vahinkoa vesistöille, samalla valmistus vie suuria määriä fossiilista energiaa. Muutamalla toimintatapoja voidaan myös säästää rahaa ja arvokkaita resursseja.

Maailmanpankin ekonomistit ovat laskeneet, että uudet tavat toimia, tuottaa energiaa, tavaroita ja palveluita, asua ja liikkua, olla ja elää voivat olla osa tulevaisuuden hyvän elämän reseptiä.

Raportti antaa myös toiveikkaan näkymän siihen, kuinka muutokset, joilla turvataan planeetan elinkelpoisuus, luovat samalla uutta työtä ja toimeentuloa. Maat, jotka investoivat vihreään tuotantoon, kiertotalouteen ja elinkeinoihin, jotka menestyvät ekologisten kestävyysrajojen sisäpuolella, ovat tulevaisuuden menestyjiä.

Tästä haasteesta ei kenelläkään ole varaa kieltäytyä!

Kirjoittaja:
Marja-Liisa Tapio-Biström
MMT, aktivistimummo

Arkistokuva

Toivon tekoja Oodissa 6.3.26

Joukko aktiivisia kansalaisia on ollut synnyttämässä Toivon ekosysteemiä vuoden 2025 loppupuolella. Tavoitteena on saada aikaan yhteistoimintaa, jolla luodaan nykyistä valoisampaa tulevaisuutta. ToivoTeoiksi- yhteisön tavoitteita toteuttamaan lähtivät mukaan mm. Aktivistimummot, Itla, Diakonissalaitos, Lasten ja nuorten säätiön tulevaisuuskoulu sekä Anarkistimartat. Yhteistyöllä haetaan kipeästi kaivattua vauhtia uudistumiseemme yhteiskuntana jotta pystytään luomaan tulevaisuususkoa ja -mahdollisuuksia tuleville sukupolville.  Ylisukupolvisessa yhteistyössä on potentiaalia, jota ei vielä ole riittävästi hyödynnetty. Ensimmäinen yhteinen tilaisuus pidetään Oodissa 6.3. alkaen klo 16.

Eri puolilla yhteiskuntaamme on noussut tarve rakentaa nykyistä valoisampaa näkymää tulevaisuuteen. Alkuvuodesta 3.1.2026 toimittaja Jussi Pullinen kirjoitti siitä, miten utopioiden tilalle nousee helposti dystopioita: Utopioiden puute on jo vaarallista | HS.fi. Wikipedian määritelmän mukaan dystopia on epätoivottava yhteiskunta, kauhukuva tulevaisuuden yhteiskunnasta, ihanneyhteiskunnan vastakohta. Kristian Kumlin jatkoi tästä ja ihmetteli mielipidekirjoituksessaan 6.1.2026 visioiden ja unelmien puutetta: Ihmettelen maamme johtajien lähes täydellistä unelmien ja visioiden puutetta | HS.fi

Samanaikaisesti vastuumme tulevista sukupolvista haastaa meitä tekemään enemmän planetaarisen kestävyyden eteen. Timo Harakka ja Sophien Howe totesivat oivallisesti kirjoituksessaan 3.12., että tulevien sukupolvien oikeudet tulisi kirjata lakiin (https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011667183.html). 

Mikä on yhteinen tavoittelemisen arvoiseksi koettu visiomme maana ja yhteiskuntana? 

Harva innostuu, jos näköpiiristä ei löydy mitään ponnistelun arvoista. Yhteinen tavoite ja yhteinen ponnistelu tuo esiin parhaat puolet sekä yksilöistä että yhteisöistä. Näin uuden vuoden alkaessa onkin hyvä hetki pysähtyä pohtimaan, mikä on yhteinen tavoittelemisen arvoiseksi koettu visiomme maana ja yhteiskuntana. 

Maaliskuussa 2025 julkaistun nuorisobarometrin mukaan nuorten tulevaisuususko on laskenut. Sitran 30.10.2025 julkaisema Ennakointikatsaus kysyy: Mitä tapahtuu, jos nuoret menettävät uskonsa tulevaisuuteen? Toisin kuin aiemmin hyvinvointivaltion historiassa, tänä päivänä emme voi enää pitää nuorten tulevaisuususkoa itsestäänselvyytenä. Toisaalta yli 65-vuotiaat suhtautuvat positiivisimmin tulevaisuuteen. Voisiko sukupolvien välisellä yhteistyöllä olla nykyistä aktiivisemmin roolia nuorten tulevaisuususkon vahvistamisessa? 

Tulevaisuususkon rapautuminen ei ole nuorten vastuulla oleva ongelma, vaan sen ratkaisemiseen tarvitaan kaikki mukaan. Kyse on ilmiöstä, joka edellyttää monen eri toimijan, sektorin ja hallinnonalan välistä yhteistyötä. Liikkeelle on syytä lähteä heti. ”Älä koskaan aliarvioi pienen, omistautuneen ihmisryhmän kykyä muuttaa maailmaa. Itse asiassa se on ainoa asia, joka on koskaan tehnyt niin", totesi sosiaaliantropologi Margaret Mead aikoinaan. Kun eri toimijat sitoutuvat yhteisiin päämääriin ja toimivat yhdessä, syntyy riittävä mittakaava ja vaikuttavuus, jolla voi aidosti muuttaa kehityksen suuntaa. 

Sisu = yhteisön voima

Kansalliseen identiteettiimme vahvasti liittyvä sisun käsite ei sekään ole pelkästään yksilön selviytymistaistelua. Se voi myös olla - jos niin haluamme - yhteisön voimaa, joka syntyy yhdessä tekemisestä, toisiin nojautumisesta ja yhteisen hyvän eteen työskentelystä. 

Mitä jos tukisimme vaihteeksi toinen toisiamme ja ottaisimme käyttöön uuden yhteisöllisen version sinnikkyydestämme!

Me Toivo Teoiksi -yhteisö, Aktivistimummot, Itla, Diakonissalaitos, Lasten ja nuorten säätiön tulevaisuuskoulu ja Anarkistimartat uskomme, että meidän kannattaa monestakin syystä pitää kaikki mukana ja panostaa nykyistä enemmän yhteistyöhön yli ikä-, kulttuuri-identiteetti, ammattikunta-, organisaatio- ym. rajojen. Eri sukupolvien välinen yhteistyö voi synnyttää myös monenlaisia muita positiivisia vaikutuksia yhteisöllisyyden ja itsensä merkitykselliseksi kokemisen kautta. Yhteistyöllä voisimme saada kipeästi kaivattua vauhtia uudistumiseemme yhteiskuntana ja luoda tulevaisuususkoa ja -mahdollisuuksia tuleville sukupolville. 

Tule mukaan tutustumaan TOIVOON. Kokoonnumme  Oodin Maijan salissa 6.3. klo 16-20.

Haluamme osoittaa, että ylisukupolvisessa yhteistyössä on potentiaalia, jota ei vielä ole riittävästi hyödynnetty. Järjestämme keskustakirjasto Oodissa Tarmon päivänä 6.3. klo 16-20 kaikille avoimen tapahtuman, jossa mm. kuulemme, minkälaisia hyväksi todettuja toimintamalleja ylisukupolvisesta yhteistyöstä on jo olemassa ja ideoimme yhdessä tietä eteenpäin. 

Kannattaa siis jo nyt laittaa aika kalenteriin. Jos haluat olla mukana ohjelman toteutuksessa, ole yhteydessä virpiep(at)gmail.com niin jutellaan lisää!

Virpi Einola-Pekkinen
Yksi Toivo Teoiksi-yhteisön perustajajäsenistä

virpiep(at)gmail.com

Kuva ToivoTeoksi -yhteisön keskustelutilaisuudesta 19.12.2025. Perustajajäsenet Virpi Einola-Pekkinen vasemmalla ja Liisa Virolainen oikealla. Keskellä Benjamin Pitkänen.

Tonttukin ihmettelee krääsän määrää

Syksyn aikana saimme tilastoja siitä, paljonko Suomeen tulee paketteja maailmalta verkkokauppojen kautta. Määrän arvioitiin olevan 50 miljoonaa pakettia eli lähes 10 pakettia jokaista Suomessa asuvaa kohti. “Temuttaminen” näyttää edelleen lisääntyvän. Erilaisten verkkokauppojen toimintamalleissa on monenlaisia ongelmia kuluttajien terveyteen ja turvallisuuteen sekä ympäristövahinkoihin ja -kuormitukseen liittyen. Kuluttajansuoja on heikkoa ja toiminta haittaa lakeja noudattavien yritysten kilpailukykyä. Lue lisää https://yle.fi/a/74-20193135

Aktivistimummot ottivat asian puheeksi joulukampajassaaan. Tontutkin ihmettelevät krääsän määrää ja kannustavat suosimaan omatekoisia tai aineettomia lahjoja. Lahjoitus vaikkapa Aktivistimummojen mummonmetsään ilahduttaa niin lahjan saajaa kuin luontoakin.

Seuraa kampanjaa ja kommentointia Aktivistimummojen Facebook-sivuilla.

KOHTUULLISTA JA HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!

Unelma kohtuudesta kiinnosti ja innosti

Aktivistimummojen vuoden 2025 teema on kohtuus ─ unelma kohtuullisesta kulutuksesta niin, että maapallon resursseista riittäisi jaettavaa kaikille. Aktivistimummoille kohtuus on yksi toiminnan ydinasioista. Aktivistimummot järjestivät lokakuun lopussa Keskustakirjasto Oodissa Unelma kohtuudesta -yleisötilaisuuden, jonka tavoite oli avata eri näkökulmia kohtuuteen. Tilaisuuden puhujiksi saatiin kolme erinomaista puhujaa niin akateemisesta kuin kulttuurinkin maailmasta. Yleisöä oli noin 80 henkilöä.

Yliopistonlehtori Toni Ruuska Helsingin yliopistosta esitteli meille näkemyksen siitä, miksi meidän täytyisi ymmärtää paremmin, mistä ruokamme tulee. Hän pyrkii omassa elämässään omavaraisuuteen. Hänen elämäntyylinsä paljastaa, miten valtavat määrät ulkoisia resursseja ─ kuten fossiilista polttoainetta ─ meidän nykyinen ruokajärjestelmämme tarvitsee. Hänen elämäntapansa ei ole mahdollinen kaikille, mutta voimme yrittää löytää uudelleen keinot kasvattaa itse ruokaamme ja ymmärtää, mistä ruokamme on peräisin. Näin, jotta voisimme parantaa ruokajärjestelmämme kestävyyttä ja minimoida ruokajätteen.

Professori Arto O. Salonen Itä-Suomen yliopistosta kritisoi puheessaan elämäntyyliämme, jossa aina haluamme ”vähän enemmän”, useimmiten ulkoisten paineiden takia. Hänen ydinsanomansa oli, että jokaisen täytyy itse määritellä, mikä riittää juuri oman elämän tarpeisiin. Toinen tärkeä asia on erottaa toisistaan tarpeet ja halut.

Kirjailija, musiikintuntija ja toimittaja Minna Lindgren kertoi, kuinka vahvasti kulttuuri vaikuttaa hyvään elämään, terveyteen ja mielihyvään, mutta hyvin vähäisin ympäristövaikutuksin. Hänen humoristinen ja viisas puheensa sai yleisön näkemään, miten vankka yhteys on terveydellä ja ilmastolla. Asia, jota myös Aktivistimummojen omat terveysasiantuntijat ovat korostaneet keskusteluissa.

Puheenvuorojen ja keskustelujen jälkeen itse kullakin oli tunne, että pyrkimys hillittyyn kulutukseen, kohtuulliseen elämäntapaan, kannattaa ja on välttämätöntä. Seuraavaksi Aktivistimummot ryhtyvätkin etsimään käytännön keinoja, kuinka rakentaa polku kohtuuteen.

MMT Armi Temmes
Aktivistimummo

Kuva Carita Koivunen
Kuvassa vasemmalla Arto O.Salonen, keskellä Minna Lindberg ja oikealla Toni Ruuska

Emme ole yksin - kokoontuminen Norjassa

Elokuun lopussa Oslossa kokoontui ilmastosta huolestuneita isovanhempia ympäri läntistä Eurooppaa. Kokoontumisen syy oli pari vuotta sitten perustetun European Grandparents for Climate -järjestön ensimmäinen kokous. Koolla oli noin 40 isovanhempaa, 10 maasta. Suomesta oli mukana Ilmastoisovanhempia ja Aktivistimummoja. Aktivistimummot Helena Kääriäinen, Armi Temmes ja Marja-Liisa Tapio-BIström kertovat blogissa kokouksen annista.

Eurooppalaiset isovanhempien ilmastoliikkeet perustivat pari vuotta sitten yhteisen järjestön European Grandparents for Climate (EGC). Se kokoontui pohtimaan rooliaan eurooppalaisessa ilmastotyössä Osloon 28.-31.8.2025. Ohjelma oli monipuolinen ja virkistävä: EGC:n kehittämistä koskevan keskustelun lomassa kuultiin kiinnostavia luentoja, virkistäydyttiin runojen ja yhteislaulun parissa, käytiin pitkillä, sateisilla kävelyretkillä, osallistuttiin suureen ilmastomielenosoitukseen ja tanssittiin suomalaisten ilmastoisovanhempien ideoimaa humppaa.

European Grandparents for Climate -järjestön roolia ja laajentumista pohdittiin

Enemmistö kansallisista isovanhempien järjestöistä on pieniä, vain vapaaehtoisvoimin toimivia, kuten Aktivistimummot. Poikkeuksena on isäntämaa Norja, jossa järjestössä on tuhansia jäseniä, palkattua henkilökuntaa ja oma toimisto! Suuri osa kokouksen ajasta käytettiin EGC:n roolin pohtimiseen. Yksimielisesti todettiin, että EGC:n tehtävä on ennen muuta toimia äänitorvena Euroopan ja erityisesti EU:n komission suuntaan. Sen lisäksi se olemassaolollaan toki voimaannuttaa kansallisia toimijoita. EGC olisi vahvempi, jos siihen kuuluisi ryhmiä noin kymmenen maan asemesta jopa kaikista Euroopan maista. Tätä laajennusta yritetään viedä eteenpäin.

Luentojen eräs kohokohta oli Oslon kaupungin ilmastotyön esittely. Siellä suositaan julkista liikennettä ja sähkön käyttöä sekä liikenteessä että työkoneiden voimanlähteenä, kehitetään kierrätystä ja kiertotaloutta, luovutaan avohakkuista eroosion välttämiseksi. Oslon tavoitteena on leikata 95% hiilipäästöjen 2020 tasosta vuoteen 2030 mennessä.

Luennoissa kävi kiinnostavalla tavalla ilmi asioiden monimutkaisuus

Maataloudessa unohdetaan herkästi ulkoa tulevien resurssien, kuten lannoitteiden ja työkoneiden tarvitsema fossiilinen energia. Kiertotaloutta taas kehitetään herkästi puhtaasti kierrättämisen näkökulmasta ja unohdetaan, että taustalla on usein suuri kulutuksen määrä, mikä tuo kiertoon turhan paljon tavaraa.

“Ilmastotyössä tärkeintä on lopettaa kokonaan fossiilisten polttoaineiden käyttö” sanoo akateemikko Jørgen Randers

Kenties kiinnostavimmaksi luennoksi nousi 80-vuotiaan akateemikko Jørgen Randersin, Rooman klubin jäsenen, puheenvuoro. Hän kertoi suuresta turhautumisestaan ilmastotyön huonosta etenemisestä etenkin läntisissä demokratioissa. Viime vuodet hän on toiminut asiantuntijana kiinalaisten tuloksekkaassa työssä hiilipäästöjen alentamiseksi ja päästöt ovat siellä tasoittuneet ja jopa kääntymässä laskuun. Diktatuuri on siis varsin tehokas, mutta mistä tiedämme, kuinka kauan teho kohdistuu oikeisiin asioihin?

Joka tapauksessa päällimmäiseksi viestiksi jäi akateemikko Jørgen Randersin vetoomus: ilmastotyössä tärkeintä on lopettaa kokonaan fossiilisten polttoaineiden, hiilen, öljyn ja kaasun käyttö. Siinä on meille mummoillekin hyvä tavoite.

Teksti ja kuva: Aktivistimummot Helena Kääriäinen, Marja-Liisa Tapio-Biström ja Armi Temmes

Mistä sinä voisit vähentää?

Aktivistimummo Tiina Korhonen muistuttaa ylikulutuspäivän blogissaan meidän jokaisen mahdollisuudesta vaikuttaa ilmastonmuutokseen ja luontokatoon kohtuullistamalla omaa kulutustamme. Me Suomessa olemme varsinaisia tuhlareita, olihan Suomen ylikulutuspäivä jo 6.4., kun taas maailman ylikulutuspäivää vietetään 24.7. Kuva kertoo, miten Suomi sijoittuu kulutusvertailussa. Olemme kärkikastia.

Voi meitä! Tulisimme toimeen niin paljon vähemmälläkin.

Koska kulutamme luontoa paljon nopeammin kuin se pystyy uusiutumaan, olemme itse syypäitä ilmastokriisiin ja luontokatoon. Kaikki ylikulutuksemme vaikutukset eivät näy kotimaassamme. Esimerkiksi suuri osa tuotantoeläimille syötettävästä rehusta tuotetaan ulkomailla. Aktivistimummoina olemme erityisen huolissamme tulevien polvien mahdollisuuksista elää hyvää elämää maapallolla. Toivoa ei ole kuitenkaan vielä menetetty.

Samoja virheitä toistetaan sukupolvesta toiseen, vaikka kehitys on tutkimuksen ja teknologian ansiosta enemmän ennustettavissa kuin koskaan. Talouskasvua haetaan luonnon kustannuksella, vaikka pitäisi panostaa enemmän kestävään kehitykseen ja etsiä kohtuullisimpia tapoja kuluttaa. Käsityksiä ja asenteita pitää muuttaa, ajatella uudelleen.

On hyvä ymmärtää, että ylikulutus uhkaa myös taloutta. Tulevaisuuden maailmassa pärjäävät ne, jotka perustavat päätöksenteon tieteelliseen näyttöön ja asiantuntijuuteen, ymmärtävät kestävän kulutuksen välttämättömyyden ja toimivat kestävästi N-Y-T, nyt, nyt.

Hyvä elämä ei synny kuluttamalla

Nuorisossa on tahtoa ja tietoa. Otetaan nuoria enemmän mukaan päätöksentekoon. Panostetaan ympäristökasvatukseen ja biotalouden koulutukseen. Mummoina muistetaan näyttää esimerkkiä kulutuksen hillitsemisessä. Luulisi meidän sen osaavan, 70-luvun elämä oli huomattavasti nykyaikaa kohtuullisempaa, silti hyvää. Kas, rikkaus ei piile rahassa, vaan kestävissä arvoissa, ihmissuhteissa, elinkelpoisessa ympäristössä ja hyvissä valinnoissa.

Ylikulutus on saatava kuriin. Tehdään viisaita ja välttämättömiä hankintoja. Vähennetään lihansyöntiä, tai lopetetaan se, lisätään ruokavaliossa kasvisten osuutta. Kierrätetään. Käytetään julkista liikennettä ja kävellään ja pyöräillään (se tekee hyvää myös terveydelle). Suuri vaikutus on sillä, että valitsemme poliittisia päättäjiä, jotka ymmärtävät luontoarvoja ja kestävää elämää. Miksi jahkailisimme, aloitetaan kestävämpi elämä jo tänään. Maailma ei kestä nykyistä tuhlaustamme.

Jotkut ajattelevat, että yksittäisen ihmisen valinnoilla ei ole niin väliä. Mutta kyllä on! Jo Sokrates näki torilla paljon kaikenlaisia tavaroita, joita ei tarvinnut.

Lue lisää:

Ylikulutus – WWF Suomi

Kuva ja lisätietoa: Home - Global Footprint Network

Tiina Korhonen, Aktivistimummo

Lastenlasten päiväkotipiha

Huhtikuun blogissa Aktivistimummo Marja-Liisa Tapio-Biström kertoo huomioistaan päiväkotipihoista. Lapset viettävät päiväkodissa valtaosan hereilläoloajastaan. Ja kuka päättää päiväkotien sijoittamisesta ja pihojen suuruudesta ja varustelusta? Kuntapäättäjät!
Mummot, äänestestään kuntapäättäjiksi ihmisiä, jotka ymmärtävät vastuunsa lähiluonnon vaalijoina ja terveellisen ympäristön luojina!

Lapsen tarkkaavainen katse huomaa tikut, kivet, muurahaiset ja kukat. Marjat, puunjuuret ja linnut – leikkiin kutsuvat ihmeet. Vai löytääkö katse hiekkaa, muovinurmea, asfalttipintoja ja kiipeilytelineitä?

Mietiskelin lasten arkea, päiväkodeissa ja niiden pihoilla. Minkälainen se on? Kävin katselemassa erilaisia päiväkotipihoja, löysin muutaman, joissa oli kalliota, puita, pensaita – maata. Muut pihat olivat sitä hiekkaa ja asfalttia.

Lapsen suhde ympäristöön, luonnon ihmeisiin ja maaperän terveyttä edistäviin pieneliöihin syntyy joka päivä ulkona leikkien. Näkeminen ja kokeminen – katselu ja havainnointi opettavat arvokkaita asioita – katsomista, ymmärtämistä, vaalimista , arvostusta. Ne jättävät valtavan arvokkaan perinnön kasvamista ja aikuistumista vahvistamaan. Juurruttavat meidän maahan ja luovat siteen elinympäristöön, luontoon, puihin ja pölyttäjiin.

Voimme kaikki yhdessä tehdä lasten ja lasten lasten elinympäristöstä vihreän, rikkaan ja tulevaisuutta vaalivan. Kunnissa tehdään tärkeät päätökset elinympäristöstämme. Elinvoimaisten, elämää pursuavien päiväkotipihojen suunnittelu vaatii ammattilaisten osaamista. Eihän säästetä siinä kohtaa vaan tehdään päiväkotipihoista kasvamisen taikapiiri.

Ja mummopäivinä viedään lapsenlapset metsään. Onhan omassa kunnassasi huolehdittu siitä, että lähimetsiä säästetään ja vaalitaan?

Teksti ja kuva: Marja-Liisa Tapio Biström
Lue lisää Aktivistimummoista www.aktivistimummot.fi

Yksi ihastuttava päiväkotipiha on Tuusulassa, Martta Wendelinin päiväkodissa.

Itämeri kaatopaikasta näyteikkunaksi

Itämerestä on tulossa likakaivo ja kaatopaikka. Aktivistimummoissa huolestuttiin todella, kun luimme Hesarista (3.3.2025) uutisen
että Itämereen saa luvan kanssa päästää vaarallisia myrkkyjä. Asiaa seuranneet Aktivistimummot Armi Temmes ja Päivi Salpakivi-Salomaa ottivat kantaa asiaan. Kaatopaikan sijaan Itämerestämme voidaan tehdä Pohjolan näyteikkuna. Ei keksitä enää uusia tekosyitä siitä, ettei se olisi mahdollista.

Mäntyöljy, styreeni, bentseeni, muovi, öljy, oudot tunnistamattomat rasvakokkareet. Näitä kaikkia on hiljattain kipattu Itämereen kuin se olisi kaatopaikka. Mereen päätyy vesieliöille, linnustolle ja kalastolle vaarallisia aineita, jotka vaikuttavat koko ekosysteemiin, ja ravintoketjun myötä kaikki nämä lopulta päätyvät ihmiseen.    

On vuosi 2025 ja ekologista tietoa laajalti saatavissa, mutta edelleen monet yritykset jatkavat toimintaa noudattaen minimivaatimuksia. Vedotaan lakiin, tietämättömyyteen, vihollistoimiin, kiusantekoon. Vedotaan liiketoiminnan kilpailullisiin suojiin ja kustannuksiin. Aikapulaan ja kansainvälisiin käytäntöihin. Mutta nämä vetoomukset eivät vaikuta siihen, että luonto kärsii ja sitten ihminen itse.

Edelläkävijäyritykset ovat luoneet omat norminsa. He kehittävät jätteistä uusia tuotteita, kierrättävät ja hävittävät ylijäämän asianmukaisesti. He ajattelevat, että merten kalaa syödään nyt ja tulevaisuudessakin. He varmistavat, että merenalaiset ajokasniityt säilyvät lapsillemmekin. He uskovat, että merten uskomaton monimuotoisuus on meidän rikkautemme ja paras aarteemme.

Me Aktivistimummot emme hyväksy Itämeren likaamista. Itämeri ja etenkin sen sisälahdet ovat erittäin herkkiä luontokohteita. Asioissa, joissa lainsäädäntö kulkee terveen järjen jäljessä, on mahdollista luoda yritysten omiin tiukempin normeihin perustuvia hyviä esimerkkejä. Parasta tietenkin on, jos lainsäädäntö saadaan koskemaan kaikkia samanlaisena. Aktivistimummot vaativat, että vaaralliset aineet puhdistetaan satamissa, että öljyvahingot estetään jo ennakolta, että jätteille etsitään järkevät käyttökohteet sen sijaan, että Itämeremme toimisi edelleen kaatopaikkana.

Kirjoittajat: Armi Temmes, MMT ja Päivi Salpakivi-Salomaa, MMM
Kuva: HS 3.3.2025 Lassi Rinne

www.aktivistimummot.fi

Sähköpostit:
Armi: armi.temmes at gmail.com
Päivi: salpasalo at hotmail.com