Viikon mummo 17: Armi Temmes

Aktivistimummo Armi Temmes on mikrobiologi ja maatalous- ja metsätieteiden tohtori. Hän katselee ilmastonmuutosta yhteiskuntatieteiden näkökulmasta. Häntä ilahduttaa systeemisten muutosten eteneminen, mutta häntä huolettaa liikenteen päästöjen liian hidas aleneminen.

Minua on kauan kiinnostanut, miksi meidän ihmisten on vaikea muuttaa tapojamme ja käytäntöjämme. Tämä tuli vastaan teollisuuden organisaatioissa, joissa uusien teknologioiden käyttöönotto vaati kovia ponnistuksia. Tämä tulee vastaan meillä kaikilla, kun on kyse ilmastonmuutoksen hillitsemisestä. Puhumme enemmän kuin teemme.

Uudet radikaalitkin teknologiat on helppo ottaa vastaan, jos ei tarvitse muuttaa yksilöiden ja yhteiskunnan tapoja. Sen sijaan ne, jotka vaativat systeemisiä muutoksia, ovat erittäin vaikeita toteuttaa. Nykyinen tapa toimia on niin vakiintunut, että uudessa on helppo nähdä ongelmia.

Systeeminen muutos voi myös onnistua

Tuuli- ja aurinkoenergian tuotanto on vaihtelevaa ja se koettiin ensin ylipääsemättömäksi ongelmaksi. Nyt on otettu käyttöön mm. sähkökattiloita, akkuja ja lämpövarastoja, jotka voivat käyttää sähköä silloin kun se on halpaa. Lisäksi me kaikki opimme säätelemään kulutustamme – säästämään erityisesti silloin kun sähkö on kallista. Tässä saimme kovan koulun, kun sähkön hinta nousi pilviin muutama vuosi sitten.

Sähköistyminen on välttämätöntä, jotta pääsemme eroon fossiilisista polttoaineista. Sähköntuotantomme on jo varsin pitkälle päästötöntä. Seuraavat muutokset tarvitaan lämmöntuotannossa ja erityisesti liikenteessä.

Olen erityisen huolissani siitä, että liikenteen päästöt alenevat niin hitaasti. Sähköistymisen lisäksi meidän olisi vähennettävä yksityisautoilua radikaalisti. Valtaosa automatkoista, etenkin kaupungeissa on niin lyhyitä, että ne voitaisiin hyvin korvata pyöräillen, kävellen tai julkisella liikenteellä.

En koe luopuvani mistään

Ajelen melkein kaikki kaupunkimatkani sähköavusteisella polkupyörällä. Olen vähitellen hankkinut hyvät varusteet erilaisiin keleihin ja hyvät pyörälaukut. En ole kova harrastamaan liikuntaa, joten pyöräily on keinoni pysyä edes jotenkin kunnossa.

Pidämme huonelämpötilan talvella noin 20-21 asteessa. Se taas vaatii sitä, että käyttää villasukkia ja villatakkia sen sijaan, että oleilisi kotona kevyissä kamppeissa. Tulee hyvää käyttöä neuleille!

Kesäasuntomme on kylmillään talvella, jolloin peruslämpöön ei kulu energiaa. Siksi meillä ei ole pysyvää vesijohtoa eikä sisävessaa, ja viemärin vesilukkoihin lorautetaan tilkkanen jäänestoainetta pakkaskaudella. Ilmalämpöpumpun saa etänä päälle etukäteen, niin ei tarvitse mennä aivan kylmään mökkiin. Varaavat uunit antavat suloista lämpöä ja klapeja saadaan siistimällä pihaa ja lähimetsiä. Lomakausina asetumme taloksi mökille, emmekä käy edestakaisin kaupungissa kovin usein. Ulkomaanmatkoja teemme erittäin harvoin; työmatkat täyttivät matkustustarpeeni loppuiäksi.

Iloitsen siitä, että lapsenlapsenikin kulkevat mielellään pyörällä, junalla ja bussilla. Parasta on, kun yhdessä nautimme mökillä olosta, uunin lämmityksestä, klapien kantamisesta, niityn kukista, luontopolun kiertämisestä, soutamisesta, kaakkurin kuuntelemisesta ja kihokin löytämisestä.

Armi Temmes, MMT, aktivistimummo
armi.temmes@gmail.com