Viikon mummo 4: Liisa Viheriälä

Aktivistimummojen nettisivuilla on nimetty parikymmentä mummoa, jotka ovat työuransa aikana toimineet monilla aloilla erilaisissa asiantuntijatehtävissä. Haluamme antaa osaamistamme ja mummoviisautta muidenkin käyttöön. Aloitimme kesäkuun alussa Aktivistimummojen asiantuntijaesittelyt VIIKON MUMMO-kampanjana. Neljännellä viikolla esittelemme aktivistimummo ja lastenpsykiatri Liisa Viheriälän, joka kertoo, miten hän näkee ilmastonmuutoksen lasten kannalta.

Ilmasto ja lapset

Lasten hyvinvointi on aina koskettanut minua. Siksi valitsin kymmenistä lääketieteen erikoisalavaihtoehdoista omakseni juuri lastenpsykiatrian. Rakkaus luontoon, sen eläimiin, kasveihin, rantoihin ja metsiin on puolestaan vaikuttanut paljon harrastuksiini, kuvataiteisiin ja mökkeilyyn. Olen kahden äidin äiti ja neljän nuoren mummi. Nämä ovat elämäni tärkeimmät ja rakkaimmat tehtävät.

Lastenpsykiatri aktivistimummona

Uudenlainen mahdollisuus vaikuttaa lasten tulevaisuuteen tarjoutui, kun pääsin eläkkeelle jäätyäni mukaan perustamaan Aktivistimummot-liikettä. Aktivistimummojen tavoite on tutkittua tietoa jakamalla motivoida päättäjiä ja kansalaisia ilmastonmuutoksen ja luontokadon hillintään.

Lasten kehityksen ja hyvän elämän turvaaminen edellyttää riittävää vanhemmuutta ja toimivaa yhteiskuntaa sekä luonnollisesti elinkelpoista maapalloa. Meillä on valtavasti tietoa ilmaston lämpenemisestä ja luontokadon kiihtymisestä. Onneksi on tietoa myös siitä, miten näitä uhkia voidaan vähentää. Psykiatrina olen paljon pohtinut, miksi tieto ei muutu teoiksi ja miksi meidän on lähes mahdotonta luopua maapalloa tuhoavista elintavoistamme. Ihminen voi olla luomakunnan kruunu, mutta on varmasti osa luontoa ja siitä täysin riippuvainen, aivan kuten pieni lapsi äidistään. On sietämätöntä edes kuvitella, että se, josta olemme täysin riippuvaisia, on tuhoutumassa.

Mikä neuvoksi?

Helpoin ulospääsy ongelmasta on torjua koko asia, syyttää muita tai sijoittaa ongelma toiselle puolelle maapalloa muiden hoidettavaksi. Niin jotkut toimivat. Se on lyhytnäköistä.
Lasten ja nuorten kysymykset ja huoli tulevasta on otettava vakavasti, heitä on kuultava ja heidän kanssaan on keskusteltava monipuolisesti, mutta heitä ei tule kuormittaa omalla ahdistuksella tai syyllisyydellä. Julkisen keskustelun ikävien ja uhkaavien uutisten vastapainoksi lapset tarvitsevat monipuolista oikeaa tietoa siitä, mitä hyvää on tehty ja tehdään enenevästi ilmaston ja luonnon hyväksi. Tämä rohkaisee heitäkin tällaisiin tekoihin. On kuitenkin muistettava, että vain me aikuiset voimme vaikuttaa ja kääntää kehityksen kulun.
Lasten ja nuorten vastuulla se ei ole.

Liisa Viheriälä, aktivistimummo, lastenpsykiatri
viherialaliisa@gmail.com