Mummotarinoita osa 1. Marja-Liisa Tapio-Biström ja ruoka
Aktivistimummot-nettisivuilla on nimetty parikymmentä mummoa, jotka ovat työuransa aikana toimineet monilla aloilla erilaisissa asiantuntijatehtävissä. Haluamme antaa osaamistamme ja mummoviisautta muidenkin käyttöön. Aloitamme Aktivistimummojen asiantuntijaesittelyt, jotta halukkaat voivat löytää meitä erilaisiin tapahtumiin, jotka tähtäävät luonnon monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutoksen hillintään tai lastenlastemme tulevaisuuteen. Lue lisää tiedotteesta. Ensimmäisenä esittäytyy aktivistimummo, MMT Marja-Liisa Tapio-Biström, joka kertoo miten ruoka ja ilmasto liittyvät yhteen ja miten hänestä tuli ruoka-asiantuntija.
Ruoka ja ilmasto
Me kaikki maailman ihmiset olemme täysin riippuvaisia ohuesta ruokamultakerroksesta, joka tuottaa suuren osan syömästämme ruuasta. Täydennyksenä, paikoin tärkeänä, ”veden vilja” kalat ja muut vedenelävät. Se, mitä kasvatamme ja mikä kasvaa riippuu ilmastosta ja säätilasta. Vesi on kaiken elämän alku ja meidän elämämme ehdoton edellytys. Muuttuva ilmasto, ja sen mukana tulevat erilaiset äärimmäiset säätilat, vaikuttavat suoraan siihen, miten voimme tuottaa ruokamme, mitä tuotamme ja missä. Tämä on valtava asia ihmiskunnalle. Kaikki ruoka tuotetaan jossain paikassa, jonne ihmiset ovat asettuneet elämään, viljelemään maata, hoitamaan eläimiä, ja minne he ovat kasvattaneet juurensa. Kun muuttuvat olosuhteet järisyttävät tätä perustaa, on sopeutumishaasteemme valtava.
Miten tulin ruoka-asiantuntijaksi?
Aloin pohtia näitä asioita, kun ylioppilaskeväänä mietin, mitä rupeaisin tekemään. Mikä on maailman suurin ongelma? Nälkäiset ihmiset. Minäpä päätin alkaa opiskelella, miten ruokaa kasvatetaan. Jossain vaiheessa - aika pian - huomasin, ettei ruuan kasvattaminen riitä, sitä pitää myös saada syödäkseen. Siirryin taloustieteeseen, koska arvelin, että ratkaisut löytyvät sieltä. Paljon olen oppinut erilaisissa globaalin ruokajärjestelmän parissa vietettyinä vuosina, vähitellen siirryin yhä enemmän pohtimaan ympäristökysymyksiä ja ilmastoasioita kansainvälisesti sekä viime vuosikymmenet suomalaisen ruokajärjestelmän parissa. Hopealuotien metsästys muuttui aika äkkiä kiinnostukseksi ruokajärjestelmistä, luonnon järjestelmistä aina systeemisen muutoksen miettimiseen. Miten meidän pitää hoitaa maata, jotta se hoitaisi meitä? Miten elämme yhtenä eliönä muiden joukossa niin, että emme tuhoa sekä meidän ihmisten että kaikkien muidenkin eliöiden elin mahdollisuuksia? Olemme kaikki riippuvaisia toisistamme. Olen oppinut sen, mitä ratkaisevat tärkeää monimuotoisuus on kaikessa - tarvitaan erilaisia ruokakasveja, erilaisia maatiloja, erilaisia ihmisiä, erilaisia tapoja hoitaa asioita. Monimuotoisuus kaikessa on tulevaisuuden paras vakuutus. Olen myös oppinut, että valmiita malleja ei ole, tekemällä opimme, jos maltamme pysähtyä katsomaan, miettimään ja ymmärtämän mitä teemme. Tutkittu tieto on välttämätöntä mutta se ei pelasta ilman tunnetta. Myös käsillä tekemisestä ja taiteesta voi ehkä löytyä ratkaisuja.
Omassa elämässä
Omassa elämässäni vaalin niittyjä, rakastan vanhoja metsiä, rakastan nokkosia, syön joskus niittylihaa ja kesällä kalastan. Ajan turmiollisella bensa-autolla, asun isoissa vanhoissa suojelluissa taloissa ja rakastan lapsenlapsiani.
Marja-Liisa Tapio-Biström
Aktivistimummo
maa- ja metsätaloustieteiden tohtori
Sarja jatkuu. Lue lisää tiedotteesta 27.5.2026.