Viikon mummo 1: Marja-Liisa Tapio-Biström

Aktivistimummot-nettisivuilla on nimetty parikymmentä mummoa, jotka ovat työuransa aikana toimineet monilla aloilla erilaisissa asiantuntijatehtävissä. Haluamme antaa osaamistamme ja mummoviisautta muidenkin käyttöön. Aloitamme Aktivistimummojen asiantuntijaesittelyt VIIKON MUMMO-kampanjana, jotta halukkaat voivat löytää meitä erilaisiin tapahtumiin, jotka tähtäävät luonnon monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutoksen hillintään tai lastenlastemme tulevaisuuteen. Lue lisää tiedotteesta. Ensimmäisenä esittäytyy aktivistimummo, MMT Marja-Liisa Tapio-Biström, joka kertoo miten ruoka ja ilmasto liittyvät yhteen ja miten hänestä tuli ruoka-asiantuntija.

 Ruoka ja ilmasto

Olemme kaikki maailman ihmiset täysin riippuvaisia hyvin ohuesta ruokamultakerroksesta, joka tuottaa suuren osan syömästämme ruuasta. Täydennyksenä, paikoin tärkeänä, ”veden vilja” kalat ja muut vedenelävät. Se, mitä kasvatamme ja mikä kasvaa riippuu ilmastosta ja säätilasta. Vesi on kaiken elämän alku ja meidän elämämme ehdoton edellytys. Muuttuva ilmasto, ja sen mukana tulevat erilaiset äärimäiset säätilat, vaikuttavat suoraa siihen, miten voimme tuottaa ruokamme, mitä tuotamme ja missä. Tämä on valtava asia ihmiskunnalle. Kaikki ruoka tuotetaan jossain paikassa, jonne ihmiset ovat asettuneet elämään, viljelemään maata, hoitamaan eläimiä, kasvattaneet juurensa. Kun muuttuvat olosuhteet järisyttävät tätä perustaa – on sopeutumishaasteemme valtava.

Miten tulin ruoka-asiantuntijaksi?

Kun ylioppilaskeväänä mietin mitä rupeaisin tekemään, aloin pohtia ruokaan liittyviä monia asioita. Mikä on maailman suurin ongelma? Nälkäiset ihmiset. Minäpä rupean opiskelemaan, miten ruokaa kasvatetaan. Aika pian huomasin, ettei ruuan kasvattaminen riitä, sitä pitää myös saada syödäkseen. Siirryin taloustieteeseen koska arvelin, että ratkaisut löytyvät siltä. Paljon olen oppinut erilaisissa globaalin ruokajärjestelmän parissa vietettyinä vuosina. Vähitellen aloin yhä enemmän pohtia ympäristökysymyksiä ja ilmastoasioita kansainvälisesti (FAO). Viime vuosikymmenet työskentelin suomalaisen ruokajärjestelmän parissa (maat.metsät.ministeriö). Hopealuotien metsästys muuttui kiinnostukseksi ruokajärjestelmistä, luonnon järjestelmistä aina systeemisen muutoksen miettimiseen. Miten meidän pitää hoitaa maata, jotta se hoitaisi meitä? Miten elämme yhtenä eliönä muiden joukossa niin että emme tuhoa sekä meidän ihmisten että kaikkien muiden eliöiden elin mahdollisuuksia? Olemme kaikki riippuvaisia toisistamme. Olen oppinut sen, miten ratkaisevan tärkeää monimuotoisuus on kaikessa. Tarvitaan erilaisia ruokakasveja, erilaisia maatiloja, erilaisia ihmisiä, erilaisia tapoja hoitaa asioita. Monimuotoisuus kaikessa on tulevaisuuden paras vakuutus. Olen myös oppinut, että valmiita malleja ei ole, tekemällä opimme, jos maltamme pysähtyä katsomaan, miettimään ja ymmärtämään mitä teemme. Tutkittu tieto on kaiken yhteiskunnallisen päätöksenteon pohja, mutta tieto muuttuu todellisuudeksi vain tunteiden kautta.
Ihminen oppii tekemällä käsin ja ymmärtää taiteen kautta.

Omassa elämässä

Omassa elämässäni vaalin niittyjä, rakastan vanhoja metsiä, rakastan nokkosia, syön joskus joskus niittylihaa ja kesällä kalastan. Ajan turmiollisella bensa-autolla, asun isoissa vanhoissa suojelluissa taloissa ja rakastan lapsenlapsiani.

Marja-Liisa Tapio-Biström
Aktivistimummo
maa- ja metsätaloustieteiden tohtori
tapio.bistrom@gmail.com

Mummotarinoita-sarja jatkuu. Lue lisää tiedotteesta 27.5.2026.