Viikon mummo 7: Sointu Fritze
Viikon mummo 7 on aktivistimummo, taidehistorioitsija, FM Sointu Fritze. Hän oli aktivisti jo opiskeluaikanaan 80-luvulla ja innostui aktivismista uudelleen eläköidyttyään Ateneumin taidemuseon intendentin työstä vuonna 2024. Hän oli mukana Stansvikin metsien suojelussa ja nyt myös aktiivinen aktivistimummo. Hän muistuttaa, että ilmastonmuutoksen hillintä vaatii monenlaista osaamista ja aktivismia. Meitä kaikkia! Motivaatiota aktivismille tuo myös viiden lapsenlapsen ja maailman lastenlasten tulevaisuus.
Luontoaktivisti alkoi jo 80-luvulla
Olin mukana ystäväpiirissä, joka 1980-luvulla toimi HYY:n ympäristöryhmässä, Luontoliitossa ja ensiaskeliaan ottaneessa Suomen Greenpeacessa. Vastustimme mm. happosateita, hiilivoimaloita, ydinvoimaa ja valaanpyyntiä. Viimeisen neljän vuosikymmenen aikana ympäristöongelmat ovat saavuttaneet aivan toisenlaiset mittasuhteet ja aktivismin kenttä on monimuotoistunut. Kysymys kuuluikin: Miten löytää nyt ne ryhmät ja toimijat, joiden kanssa on mielekkäintä ryhtyä parantamaan maailmaa? Ja millainen aktivisti oikeasti haluaisin olla?
Stansvikin suojelu
Jollaksen lähimetsät ovat päivittäinen ilon lähteeni. Marjastan, sienestän ja kävelytän koiraani kotimetsiköissä. Kun tilanne läheisellä Stansvikin alueella kiristyi vuoden 2024 lopussa, oli selvää, että halusin mukaan. Suojellaan Stansvik -liikkeen ja Kaadetaan kaava, ei metsää -kampanjan nuorten aktivistien joukkoon solahtaminen olikin yllättävän helppoa. Pääsin mukaan mielenosoituksiin, neuvottelemaan poliisien kanssa, tekemään vahtivuoroja hakkuiden uhatessa, muonittamaan alueelle leiriytyneitä aktivisteja ja käymään dialogia kunnallispoliitikkojen ja kaupungin viranhaltijoiden kanssa. Lyhyessä ajassa sain hyvän perehdytyksen tämän päivän metsäaktivismiin, sen toimintatapoihin ja eri toimijoihin.
Taistelu Stansvikin arvokkaan metsän puolesta sai onnellisen lopun. Suojelijoita edustanut Lakiasiantoimisto Maailma sai syksyllä 2025 historiallisen voiton Helsingin käräjäoikeudessa. Syytteet poliisia vastaan niskoittelusta hylättiin, kun aktivistien katsottiin toimineen pakkotilassa suojellakseen vesilailla rauhoitettua noroa. Ja vuoden 2026 keväällä kaava kaatui, kun viimeisetkin metsään kaavoitetut kerrostalot päätettiin jättää rakentamatta. Tämä oli tietysti vain yksittäinen suojeluvoitto, mutta se antoi uskoa tulevaisuuteen ja siihen, että kansalaisvaikuttamisella voidaan saada aikaan isoja asioita.
On monenlaisia tapoja vaikuttaa
Me tarvitsemme äänekästä ja näkyvää aktivismia, pelotonta kansalaistottelemattomuutta ja nopeasti ympäristörikoksiin reagoivia luonnonsuojelijoita. Mutta yhtä merkittävää on, että mukana on riittävästi heitä, jotka perehtyvät uusimpaan tutkimustietoon, luontokartoituksiin, kaavoitukseen, lainsäädäntöön ja päätöksentekoon ja kykenevät asiapohjaiseen ja tiukkaan argumentointiin.
Myös taide voi tehdä epäkohtia ja uhkakuvia näkyviksi ja saada aikaan muutoksia. Nykyään yhä useammat taiteilijat tekevät yhteistyötä eri alojen tutkijoiden kanssa nostaen esiin luontokadon vääjäämättömän etenemisen. Hyvä esimerkki tästä ovat suuresti ihailemani valokuvataiteilijat Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo. Heidän teoksissaan ja yhdessä metsäntutkijoiden kanssa tehdyissä julkaisuissaan näyttäytyy uhanalaisten ikimetsien henkeäsalpaava kauneus, mutta myös tehometsätalouden runtelema ja pirstoma todellisuus.
Tutkittua tietoa levittämässä
Vaikka me kaikki tiedämme, että ilmastohätätila on totta ja elinympäristömme on uhatumpi kuin koskaan, ei tutkijoiden tuottamaa tietoa oteta riittävän vakavasti. Meitä kaikkia tarvitaan tieteentekijöiden tueksi ravistelemaan ja herättelemään sekä poliittisia päättäjiä että koko yhteiskuntaa. Aktivistimummojen yhteisössä toiminnan vankka perusta on nimenomaan tutkitun tiedon arvostaminen. Olen ollut mukana mummojen ryhmässä vasta vajaan vuoden enkä lakkaa ihmettelemästä sitä, miten monipuolista asiantuntemusta ja elämänviisautta joukostamme löytyy.
Tervetuloa mukaan. Aktivismi ei katso ikää!
Sointu Fritze, aktivistimummo, taidehistorioitsija, FM
sntfritze@gmail.com