Ilmastoystävällisyys ja terveellisyys kulkevat käsi kädessä

Jaa tämä Twitterissä!

Aktivistimummo ja lääkäri Helena Kääriäinen osallistui joulukuun 2019 alussa EU Komission, THL:n ja SYKEn järjestämään kokoukseen nimeltä ”Europe That Protects: Safeguarding Our Planet, Safeguarding Our Health”, joka pidettiin Helsingissä. Kokous liittyi osana Suomen EU-presidenttikauteen.

Seuraavassa tarjoan aktivistimummoille joitain otteita kuulemastani. Kokouksen ytimessä ei ollut ympäristökatastrofin uhka, vaan ne ympäristöhaitat, joista jo tänään maapallolla, myös Suomessa, laajasti kärsitään. Opin, että ympäristön monenlainen saastuminen aiheuttaa paljon enemmän kuolemia kuin AIDS, malaria ja tuberkuloosi yhteenlaskettuna. Suurin syyllinen on saastunut ilma, seuraavina tulevat vesi, lyijyjäämät ja huonojen työolojen saasteet. Suurimmassa vaarassa ovat köyhät ihmiset, yleensä kehitysmaissa. Kaikissa esityksissä kulki jonkinlaisena pohjavireenä huoli siitä, että ilmaston lämpeneminen tulee pahentamaan kaikkia ympäristöriskejä tuomalla mukaan yhden epäterveellisen elementin lisää: kuumuuden.

Euroopassakaan ei olla turvassa ympäristön terveyshaitoilta. Esimerkiksi kansallinen ilmansuojeluohjelma 2030 kertoo, että Suomessa on arvioitu pienhiukkasten aiheuttaneen 1600 – 2000 ennenaikaista kuolemaa vuosittain vuosina 2005-2015. 

Lyijyn terveyshaittoihin liittyvä tarina oli kiinnostava. Lyijysaasteen tärkein lähde ovat akut, jotka Suomessa ja Euroopassa kierrätetään asianmukaisesti, mutta joiden lyijyä sulatellaan harkoiksi missä tahansa kadunkulmassa kehitysmaissa. Lyijysaaste aiheuttaa siellä lapsille oppimisen ja muun kehityksen ongelmia ja aikuisväestölle arviolta jopa 1 000 000 ennenaikaista vuosittaista kuolemaa sydän- ja verisuonitauteihin. Mutta lyijysaaste kulkeutuu globaalissa maailmassamme Eurooppaankin elintarvikkeiden, mm. riisin ja mausteiden mukana.

Oman uhkansa on jo nyt muodostanut ilmaston muuttuminen, sillä eräät taudit ovat levinneet Afrikasta Eurooppaan niitä kuljettavien hyönteisten siirtyessä pohjoisemmaksi. Dengue-kuumetta on jo Välimeren alueella ja malaria saattaa sekin levitä kostean ja lämpimän ilman houkutellessa malariahyttysiä pohjoisemmaksi.

Suuri terveysuhka on myös arkiliikunnan väheneminen autoistumisen ja erilaisten laitteiden äärellä istumisen lisääntyessä. Kokouksessa esitettiin kiinnostava tutkimus, jonka mukaan kaupunkipyöräilijät Barcelonassa toki olivat onnettomuusriskissä (eivätkä he edes käytä kypärää!) ja hengittivät pakokaasuja pienhiukkasineen, mutta silti olivat terveempiä kuin autoilijat. Vaikea sanoa, mikä tällaisessa on muna ja mikä kana, mutta pyöräily kaikkine riskeineen ei ollut ainakaan terveysuhka autoiluun verrattuna.

Kokouksessa oli myös paljon tilaa toivolle. Komission edustaja kertoi, että EU on jo rahoittanut noin 500 monikansallista ympäristön tilaa selvittelevää hanketta, jotka ovat tuoneet tutkimustietoa, mikä puolestaan on jo ollut ympäristöä suojelevan sääntelyn pohjana. Uusilla rahoituskierroksilla tähdätään erityisesti tutkimukseen, joka olisi sovellettavissa poliittiseen päätöksentekoon. Hieno havainto kokouksen kuluessa oli, että joitain globaaleja terveysriskejä on jo onnistuttu vähentämään. Esimerkiksi saastuneen veden aiheuttamat kuolemat ovat vähenemään päin, samoin kodin sisällä hengitettävien pienhiukkasten haitat (koska avotulilla keittäminen sisätiloissa vähenee). 

Esityksissä tuli esiin monia pelottavia terveysuhkia, mutta niitä kuunnellessa päässäni pyöri kaiken aikaa positiivinen ajatus: Terveyttä edistävät elämänmuutokset ovat yleensä myös ympäristötekoja! Voin siis tehdä asioita mummoterveyteni ylläpitämiseksi ja tekojeni vaikutukset osaltaan parantavat lastenlasteni maailmaa.

Esimerkkejä löytyy runsaasti. Tässä muutamia helposti toteutettavia keinoja:

1)     Vähentämällä autoilua ja siirtymällä julkisen liikenteen käyttäjäksi (pyöräilystä puhumattakaan) tulee huomaamattaan kävelleeksi enemmän, jolloin terveys kohenee ja päästöt vähenevät

2)     Vähentämällä lihan syöntiä sekä syövän että sydän- ja verisuonitautien riski laskee, ja ilmasto ja Itämeri kiittävät.

3)     Kiipeämällä rappusia lihaskunto kohenee ja hiukan säästyy sähköäkin.

4)     Rokotukset suojaavat terveyttämme ja näin vähentävät luonnon antibioottikuormaa.

5)     Lähiluonnossa puuhailu muun matkailun asemesta vähentää allergioiden ja ns. autoimmuunitautien riskiä (ainakin lapsilla) ja matkailun ympäristökuorma vähenee.

6)     Vähentämällä tarpeettomien kemikaalien käyttöä allergiariski ja muut terveyshaitat vähenevät ja samalla voi osaltaan auttaa luonnon monimuotoisuuden, mm. pölyttäjähyönteisten, tilannetta.

7)     Mikä tahansa ympäristöteko tuottaa hyvää mieltä ja tyytyväisyyttä siitä, että voi itse edes hiukan parantaa ympäristön tilannetta.

Nämä olivat aktivistimummolääkärin havaintoja kiinnostavasta kokouksesta. Jos haluatte kuulla oikeaa asiantuntijaa, niin Maailman ilmatieteen järjestön johtajan Petteri Taalaksen luento ”Ilmastomuutoksen terveysdimensiot” Helsingin Lääkäripäivillä 8.1. klo 12.45-13.15 on kuultavissa ja nähtävissä tässä osoitteessa: 

https://prospectumlive.com/event/laakariliitto_20200108

Helena Kääriäinen

Research Professor
National Institute for Health and Welfare 
Helsinki, Finland
tel +358 40 8309889

Kirje joulupukilta

Hyvät aktivistimummot!

Jouluun on enää reilut 20 päivää ja moni teistä pohtii, millaisia joululahjoja tänä jouluna jaettaisiin. Niin kuin tiedetään, mummot ovat joulupukin elintärkeitä ali- ja apuhankkijoita. Teillä on kokemusta ja perspektiiviä myös joululahjoja mietittäessä. 

Korvatunturin hiljaisuudessa on tullut aprikoiduksi joululahjojen olemusta. Ei niinkään sitä, tarvitaanko niitä jouluna, vaan sitä, mitä lahjoille tapahtuu, jos niitä on kasoittain. Riippuuko ilo määrästä vai laadusta vai jostain salaperäisestä? Seuraako ylimitoitetusta − tai niin kuin nuoremmat sanovat − överistä lahjamäärästä lahjan inflaatio? Tekeekö paljous lopulta lahjoista yhdentekeviä? Käykö niin, että pian mikään ei ole mitään?

No, se filosofiasta. Suurin huolenaiheeni tätä nykyä on lahjojen ja yleensäkin tavaroiden vaikutus ympäristöön, ilmastoon, tämän ainokaisen maapallon tulevaisuuteen. Koska olen ikivanha, muistan hätkähtäneeni noin puoli vuosisataa sitten, kun korviini osui M.A. Nummisen ja Jarkko Laineen laulun kertosäe: "Sillä maailma hukkuu paskaan, me vain luemme lehtiä. Pitäis´ kohta laulaa rastaan, jos se meinaa ehtiä." Vähän rumaa kieltä, mutta asiaa.

Olen miettinyt harmaan pääni melkein puhki keksiäkseni keinoja vähentää ympäristörasitusta, mutta kuitenkin tuottaa iloa jouluun lahjoilla. En minä mitään lahjatonta joulua halua. Elämässä riittää ankeutta muutenkin, joten annetaan ja saadaan lahjoja hyvillä mielin. Mietitään kuitenkin lahjojen laatua, arvioidaan niiden vaikutusta ympäristöön niin, että jouluja riittää kauan meidän jälkeemmekin.

Lapsille haluan edelleen antaa leluja. Ne ovat lapsen elämässä riemunaiheita ja sitä paitsi tärkeitä työkaluja. Leikkihän on lapsen työtä. Joulupukin pajassa pyritään tarkastamaan, miten, missä ja millaisista materiaaleista lelut on valmistettu. Minulla on apunani asiantuntijatonttuja, jotka selvittävät leluyritysten ja valmistusketjujen vastuullisuutta, hiilijalanjälkeä ja muita ympäristövaikutuksia. Tontut näkyvät tiirailevan uutisten ja yritysten omien raporttien lisäksi myös Tukesin https://tukes.fi/ ja Finnwatchin https://finnwatch.org/fi/ sivuja.

Jaan mieluiten kunnollisia leluja, sellaisia, jotka eivät hajoa ensimmäisenä, eivätkä vielä seuraavanakaan iltana. Kestäviä leluja, joita voi alkuun kierrättää vaikka perheen sisällä. Käytettyjä, hyväkuntoisia leluja voi lahjoittaa pois joko itse tai kansalaisjärjestöjen kautta tai viedä niitä kierrätyskeskuksiin sitten kun lapset ovat kolmikymppisiä. No, tämä oli joulupukin huumoria. Voi leluja kierrättää jo aikaisemminkin.

Toisaalta eräänä jouluna huomasin yhden mummon sohvalla vuonna 1956 lahjaksi antamani nallen. Siltä puuttui korvat ja turkkikin oli hiutunut, mutta sama nalle.

Nuorten ja varttuneiden lahjoihin pätevät samat periaatteet. Mieluummin vähän, mutta harkittuja, hurmaavia, mieluisia ja ekologisesti kestäviä lahjoja kuin voimalla markkinoituja, nopeasti kaapin perälle siirtyviä tavaroita. Minulla on käytössäni ekologisesti valveutuneiden tonttujen lisäksi estetiikkaa, psykologiaa ja etiikkaa ymmärtäviä tonttuja.

Joulupukin työtaakkaa keventävät ihmisten itse tekemät lahjat. Moni näyttää leipovan ja tekevän makeisia, hilloja ja säilykkeitä. Hyvä! Ei kai mikään maailmassa voita lämpimyydessä käsin neulottuja villasukkia. Ajattelinkin ehdottaa niitä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tykkään aineettomista lahjoista. Niissähän vain mielikuvitus on rajana. Pukilla on nettitonttuja; he etsivät vihjeitä ja ideoita internetin maailmasta. Joulupukki kehottaa myös teitä apuhankkijoita kysymään vihjeitä toisiltanne, kavereilta ja Mr. Googlelta.

Ja kyllähän ideoita piisaa. Yksikin mummo antoi läheisilleen lahjaksi karjalanpiirakkakursseja. Lahjaan sisältyi opetus, ainekset ja piirakoiden syönti. Kovasti tykättiin.

Olen satojen vuosien kokemuksella huomannut, että aineettomaan lahjaan voi yhdistää aineellisen kannustimen. Suomalaiset saa menemään melkein minne vain ja tekemään melkein mitä vain, jos tiedossa on kahvia ja pullaa tai muoviämpäri. Siksipä esimerkiksi lahjaksi annettuun luontoretkeen, pakohuoneeseen, sirkukseen, konserttiin tai museokäyntiin kannattaa liittää herkkuhetki. 

Ehkä kaikista tärkein lahja on kuitenkin aika. Aikalahja. Ei tarvitse puhua erikseen laatuajasta vaan ajasta, jota joko annetaan tai ei anneta.  Tätä kirjoittaessani omatuntoni jupisee jotain kriittistä, sillä juuri nyt en ehdi antaa aikaa millekään muulle kuin joululle. Mutta joulun jälkeen ajan vuoro.

Hyvää ja levollista joulua jokaiselle!

Joulupukki

Haamukirjoittajana Reetta Meriläinen

P.S. Internetin lahjavihjeitä:

https://www.martat.fi/marttakoulu/joulu/kasityot-ja-askartelu/lahjakortti-anna-lahjaksi-yhteista-aikaa/
https://www.hs.fi/elama/art-2000005931406.html
https://www.toisenlainenlahja.fi/
https://kotiliesi.fi/juhlat/joulu/aineeton-joululahja-x-10-mita-antaa-joululahjaksi-aikuiselle-joka-ei-halua-lisaa-tavaraa
https://www.unicef.fi/lahja/
https://www.lahjaelaimille.fi/
https://suomenluonto.fi/uutiset/joululahja-luonnolle/
https://wwf.fi/wwfn-joulutervehdykset/
https://co2esto.com/
https://www.elamyslahjat.fi/ekologiset-elamyslahjat/

Kasvihuonekaasut muuttavat ilmastoa – no mitä sitten?

Lokakuun ilmastoblogi

Miksi ilmasto lämpenee? 

Ihmiskunta on esiteollisesta ajasta lähtien tuottanut hiilidioksidia, typpioksiduulia, metaania, vesihöyryä eli monia kasvihuonekaasuja, jotka kaikki ovat nousseet ylös ilmakehän yläosiin.  Kun aurinko säteilee energiaansa maapallolle UV-säteinä, infrapunasäteinä ja näkyvänä valona osa tästä lämmöstä heijastuu takaisin avaruuteen infrapunasäteinä.  Se estää maapallon liian lämpenemisen.  Mutta ilmakehän yläosissa lisääntyvät kasvihuonekaasut estävät tämän lämmön heijastumisen takaisin avaruuteen, ja siksi maapallon ilmasto pikkuhiljaa kasvihuonekaasujen lisääntyessä lämpenee.

Suomi on onneksi edelläkävijä ilmastoasioissa 

Hiilineutraalius 2035 on edistyksellinen, rohkea esimerkki muille maille.  Täällä tehdään, tai ainakin suunnitellaan merkittäviä toimia. Puun energiakäytön vuoksi on energiapaletissamme jo pitkään ollut iso osa uusiutuvaa.  Mutta kun katsomme eteenpäin, ei tämä riitä.  Puun polttaminen energiaksi ei enää olekaan fiksua vaan sitä pitäisi käyttää materiaalina johonkin pitkäkestoiseen, vaikkapa puutaloihin.  Silloin puuhun vuosikymmenten aikana sitoutunut hiili ei pääsisi takaisin ilmakehään vaan se jököttäisi tiiviisti talon seinissä.

Puu ja metsät  ovat osa ratkaisua.  Kun puu kasvaa se sitoo koko ajan ilmasta hiilidioksidia, sen runko syntyy hiiliyhdisteistä, niin kuin muuten kaikkien vihreiden kasvien rakenne.  Tämän vuoksi metsät ovat myös yksi tärkeä osa ilmastoratkaisua. Metsiä pitäisi Suomessakin edelleen olla paljon, mitä enemmän niitä olisi, sitä enemmän ne sitoisivat niitä hiiliyhdisteitä, joita teollisuutemme ja energiantuotantomme ilmaan syytävät.  Tutkijat ja Suomen Ilmastopaneeli kertovatkin meille, että metsien hakkuiden vuosittainen lisääminen ei ole toivottavaa ja sen lisäksi metsien hoidossa kannattaisi siirtyä, takaisin, poimintahakkuuseen laaja-alaisten avohakkuiden sijaan.  Metsän pohjan raivaaminen ja kantojen repiminen maasta hidastaa metsän ekosysteemin toipumista ja uudelleen kasvua.

Maatalous on osa ongelmaa mutta myös osa  ratkaisua.

Karjatalouden suurin ongelma metaanipäästöt.  Metaani on moninkertaisesti voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi.  Hyvä uutinen on, että maataloustutkimus on löytämässä keinoja, joilla karjataloutemme toimisi kestävämmin ja päästöt vähenisivät.  Laiduntavaa karjaa tulisi olla sopivasti peltoalaan nähden, jotta lantaa voidaan käyttää ravinteena, mutta sitä ei ole liikaa, jolloin se aiheuttaa päästöjä.  Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että palaamme entiseen.  Syömme lihaa harvemmin, usein juhlaruokana, koska se on kallista.  Monet tutkijoiden nyt ehdottamat muutokset maatalouden kestävyyden edistämiseksi ovat tavallaan paluuta entiseen.

Näin tuntuu olevan myös metsien käytön suhteen, ja monella muullakin alueella.  Palataan siihen aikaan, jonka me mummot vielä muistamme.  50-luvulla kaikkea oli vähemmän, mutta elämä tuntui aika lailla samalta.  Ruokaan suhtauduttiin kunnioittavasti, sitä oli vähemmän eikä sitä  ”haaskattu”.  Vaatteita ei juurikaan saanut uusina, vaan isompien sisarusten perintönä. Sama koski leluja, suksia, monoja, polkupyöriä ym. Monella tapaa elimme kohtuuden aikaa.

Kohtuuden ylistys

Meidän ei tarvitse muuttaa takaisin menneisyyteen, mutta jokaisen meistä tulisi ottaa käyttöön tuo kohtuuden näkökulma.  Konmarittamisen sijaan voisimme pyrkiä siihen, että kaikkea olisi vähemmän, ostettaisiin vähemmän, kulutettaisiin vähemmän.  On helppo kuvitella, miten monella tapaa se olisi hyödyllistä, yhteiskunnalle, ympäristölle, ilmastolle ja meille itsellemme. 

Suurempi haaste on sitten se, kuinka yhteiskunta muuttaa itsensä ilmastoneutraaliksi, eli päästöjä saman verran kuin hiilinieluja ja ajan kanssa vielä vähemmän.  Suomen päästöt vuonna 2019 ovat 56,5 miljoonaa tonnia ja vuoteen 2035, jolloin lupaamme olla hiilineutraaleja päästöjä tulisi Suomen ilmastopaneelin mukaan vähentää 62%.  Tämä edellyttää suuria muutoksia energian tuotannossa, liikenteessä, maataloudessa ja oikeastaan ihan kaikessa. 

Uusi uljas yhteiskunta

Meidän tulee rakentaa alle kahdessakymmenessä vuodessa uusi uljas yhteiskunta, joka ottaa kaikessa huomioon vähäpäästöisyyden.  Teknologiaa ja osaamista tähän on jo olemassa, mutta muutoksia jarruttaa vanha tuttu muutosvastarinta, joka tulee eteen kaikessa.  Poliittisilta päättäjiltä edellytetään päätöksiä, joista äänestäjät eivät ehkä aina heitä palkitse.  Edellytetään suoraselkäisyyttä, yhteiskunnan edun ajattelua. Greta Thunbergin tapaan pitää kuunnella tiedemiehiä ja toimia sen mukaan. 

Hyvä uutinen on se, että tutkimusten mukaan suurin osa suomalaisista haluaa ilmastotoimia ja haluaa päätöksentekijöiden etenevän vaikeammissakin asioissa.  Monet taloustieteilijät ovat ehdottaneet päästöverojen käyttöön ottamista.  Se maksaa, joka aiheuttaa päästöjä, olisi markkinatalouden keino nopeuttaa teollisuuden ja energia-alan murrosta ja muutosta.  Näitä päätöksiä varmaan kohta nähdään, mutta niitä odotellessa on hyvä pohtia omalta osaltaan, miten minä vaikutan ja muutan käyttäytymistäni.  Ja ennen kaikkea on hyvä tiedostaa, että merkittävin tapa miten kansalainen voi tätä muutosta edistää on yksinkertainen, käytä äänioikeuttasi, äänestä päätöksentekijäksi ihmistä, jonka tiedät toimivan tähän suuntaan, kohtuuden ja muutoksen suuntaan koska kaikki tarvittava on tehtävissä ja muutos on mahdollinen.

Anu Harkki
Climate Reality Leader, FT, MBA
Aktivistimummo