Kulutustarina 2: Anu 6v.

Anu oli 6 vuotta ja Lauttasaaren rannan kaislikoissa leikittiin naapuruston lasten kanssa kaiket päivät labyrinttimäisillä käytävillä juosten. Joskus laitettiin säilykepurkkien alle kaisloja palamaan ja paistettiin ruisleivän siivuja evääksi. Kaisloista rakennettiin myös nukkuma-alustat nukeille. Kotona lastenhuoneessa oli sänkyjä ja pieni pöytä ja sen ympärillä tuolit. Leluja oli yhden laatikollisen verran. Se riitti hyvin kolmelle.
Meille tuli kerrostalon ensimmäinen telkkari. Kerran viikossa Tesvisio lähetti lastenohjelman. Silloin kahdeksan naapuruston lasta istui meillä ihmettelemässä televisiota. Kaikkea oli vähän, mutta puutetta ei ollut mistään.Nykyään kaatopaikka on pullollaan toimivia televisioita ja leluja ja koko tavarataivas rakentaa nykypäivän 6-vuotiaalle tarpeita.

Anu Harkki

Aktivistimummojen tarinat ovat osa ilmastoaktivistien yhteistä ylikulutusviikkoa. Lue lisää tiedotteesta 6.5.2022.

Kulutustarina 1: Anne 4v.

Nelivuotias Anne nautti 60-luvun alussa metsäretkistä viikonloppuisin perheen kanssa ja, no niin, varsinkin eväistä. Muurahaiset olivat hieman kiusallisia, mutta kaikki pikku mönkiäiset ovat osa korvaamattoman arvokasta biodiversiteettiä. Sen katoaminen on uhka seuraaville sukupolville.  Harvaan asuttuna maana Suomen merkitys eliölajien säilyttämisessä kasvaa tulevaisuudessa entistä suuremmaksi, ja jo nyt monen lajin eurooppalaisen kannan pääosa esiintyy Suomessa. Suomen vanhaa, luonnontilaista metsää ei saa enää hävittää.  

Anne Leppänen

Aktivistimummojen tarinat ovat osa ilmastoaktivistien yhteistä ylikulutusviikkoa. Lue lisää tiedotteesta 6.5.2022.

Raidoista ja kimalaisista

Tunnistatko raidan metsässä? Tiedätkö, miksi se on niin tärkeä kimalaisille? Aktivistimummo Armi Temmes kertoo raidoista ja kimalaisista lisää. Nyt, raidan kukkimisen aikaan, on juuri hyvä hetki lähteä metsäretkelle lastenlasten kanssa.

Hyönteishotellit ovat muotia. Niitä onkin mukava askarrella tai vaikka viedä lahjaksi tuttavan pihaan. Hyönteishotelleista puhutaan, koska pölyttäjähyönteiset ovat vähentyneet ja pölyttäjien katoaminen tietäisi esimerkiksi monien hedelmien ja marjojen kasvattamisen loppumista. Pölyttäjiä ovat esimerkiksi kimalaiset, mehiläiset ja perhoset.

Kimalainen, tuo paksu pörriäinen, on yksi tärkeimpiä luonnonvaraisia pölyttäjiämme. Kimalainen lentelee ympäri, eikä yleensä pistä kuin aivan henkensä hädässä. Talven tullessa eloon jää vain yhdyskunnan kuningatar, joka herää aikaisin keväällä aloittamaan uutta yhdyskuntaa. Jos näet kimalaisen aikaisin keväällä, se on melko varmasti kuningatar. Jos se on sisällä, auta se ulos vaikkapa lasin ja postikortin avulla.

Kuningatar tarvitsee heti siitepölyä ravinnokseen, jotta se jaksaisi rakentaa pesän ja aloittaa munimisen. Mutta mistä se löytää ravintoa?

Vaikka kevään puutarhakukat, kuten krookukset tarjoavat kimalaiselle siitepölyään ravinnoksi, parhaiten kimalainen löytää ravintoa metsästä, missä eräs tärkeimmistä aikaisin keväällä kukkivista puista on raita, puumaiseksi kasvava leveälehtinen paju. Raidan lehdet ovat huomattavasti leveämmät kuin useimmilla pajuilla – noin 3-8 cm – ja 5-12 cm pitkät. Raita voi kasvaa noin 50-vuotiaaksi ja vanhemmiten sen kaarna on halkeileva ja kaarnainen – raidallinen. Raita kasvaa usein yksittäin, mutta joskus muodostaa pieniä metsiköitä. Se kukkii toukokuussa 3-7 cm pitkin kellertävin kukin ja kimalaisia voi olla kukinnoissa niin runsaasti, että pörinän kuulee puun juurelle.

Lisää raidasta esimerkiksi Juha Laaksosen luontoretki -radio-ohjelmassa: https://areena.yle.fi/audio/1-50813663.

Tee retki lastenlasten kanssa toukokuussa kuuntelemaan kimalaisten pörinää raidoissa. Aloittakaa miettimällä, miten raita tunnistetaan metsässä. Kokeilkaa vaikkapa pientä testiä: https://www.is.fi/menaiset/vapaalla/art-2000006567318.html.  Apuna raidan tunnistamisessa toimii vaikkapa https://luontoportti.com/t/948/raita tai https://puuproffa.fi/puutieto/yleista-puista/raita/.   Voit myös istuttaa omia raitoja pihan reunamille tai mökin lähistölle aurinkoiselle tai puolivarjoiselle paikalle.

Teksti: Armi Temmes

Kuva: ammattilehti.fi
Katso lisää kuvia ja tunnistetietoja https://luontoportti.com/t/948/raita

Mummot ja lapsenlapset luonnon helmassa

Aktivistimummojen perustajaryhmä osallistui Sitran ja Erätauko-konseptin mukaiseen luontodialogi-päivään 9.3.2022. Kävimme keskustelua luontoon liittyvistä tuntemuksistamme ja luontokokemuksistamme lastenlastemme kanssa. Aktivistimummo ja kirjailija Sisko Pörsti (kirjailijanimi Sisko Latvus) kirjoittaa blogissa “luontosuhteesta” ja päätyy “luonnon helmaan”.

Olen asunut vuosikausia elämästäni suurissa kaupungeissa. Viimeistään aikuisiällä vietety seitsemän vuotta Pietarin keskustassa avasivat mieleni ymmärtämään, etten viihdy sellaisessa ympäristössä, josta alkuperäinen luonto on karsittu minimiin.  

Kasvoin maalaiskylässä, ja vaikka välillä unelmoin pääseväni kaupunkiin, dna:hani on selvästi kirjoitettu, että hyvinvointini vaatii läheisyyttä luontoon. Isäni opiskeli puoli vuotta kauppakorkeassa, mutta päätyi opettajaseminaariin, koska halusi asua maalla, viljellä omenapuita ja marjapensaita ja hoitaa mehiläisiä. Äitikin oli elänyt lapsuutensa pienessä karjalaisessa metsämökissä. 

Erityisesti kesänvietto asvaltin keskellä on tuntunut kärsimykseltä. Oikea kesä on täynnä kukkia ja tuoksuja, vihreää ruohoa ja pölyttäjien surinaa. Se on löylyjä rantasaunassa ja pulahtamista kirkkaaseen veteen. 

Vanhetessaan useimmat meistä kaipaavat lapsuutensa maisemiin

Vanhetessaan useimmat meistä kaipaavat lapsuutensa maisemiin. Nekin, jotka ovat varttuneet kaupungissa, etsivät mielenrauhaa ja elämänlaatua metsistä ja rannoilta. Tämän huomasimme, kun kävimme aktivistimummojen ryhmässä Sitran innoittamaa keskustelua luontosuhteestamme ja sen välittämisestä lapsenlapsille. Alkuperin olimme määritelleet keskustelumme otsikoksi: Luontosuhtemme välittyminen lapsenlapselle - tietoa vai tunnetta?

Luonnossa voi olla vaan, ilman ohjelmaa

Mummot vievät lapsia eväsretkille metsään, poimimaan marjoja ja sieniä ja ihan vain ihmettelemään. Meidän ikäluokkamme on vielä oppinut kasvien ja lintujen nimet ja siirtää mielellään tietojaan eteenpäin. Monilla on mökki, jossa voi unohtaa kiireen ja aikataulut ja näyttää lapsenlapsillekin, että pelkkä oleminen riittää.

Keskustelun kuluessa aloimme kuitenkin oudoksua kysymyksenasettelua, jonka olimme valinneet: voiko luontosuhdettaan tosiaan välittää uusille sukupolville?  Onko se jokin irrallinen asia tai ominaisuus, jonka voi siirtää eteenpäin? Lopultahan olemme jokainen osa samaa luontoa.  Olimme kaikki sitä mieltä, että “luontosuhde”on tunnesuhde ja tunneside.

Paluu luonnon helmaan

Ja niin me mummot päädyimme lopuksi yksimielisesti toteamaan, että mehän haluamme vain palata lapsenlapsinemme kaikki yhdessä luonnon helmaan. Sanotaan sitä sitten vaikka paratiisiksi.

Kirjoittaja
Sisko Pörsti
Aktivistimummo ja kirjailija

 Piirros
Anne Leppänen

Ansaitsemme metsärauhan

Aktivistimummo ja ilmastopuhuja Anu Harkki peräänkuuluttaa blogissaan metsärauhaa. Hänen on mummona on vaikea ymmärtää, että lehdot valkovuokkoineen, lapsuuden jännittävät, synkät korvet ja kangasmetsät ovat uhanalaisia. Mitä meille jää, missä voimme kokea metsärauhaa, jos ne menetämme?

Nousen vanhojen, humisevien kuusten välissä kulkevaa polkua ylös.  Polku on eläinten polku, hirvien, peurojen, mäyrien ja kettujen polku järven jäälle.  Kesällä eläimet kulkevat juomaan järven raikasta vettä, syksyllä hirvet uivat rannasta kirkkoniemeen metsästäjien haulikkoja pakoon.  Polku on kapea, se nousee järveltä kapeaa kannasta pitkin, mutkitellen metsän syvyyksiin.  Yli satavuotiaat kuuset seisovat kiemurtelevan polun reunalla, ja niiden alimmat oksat ulottuvat osin polulle. Yritän väistellä niitä, lumisia oksia, osin naavan peittämiä.  Aina mökillä ollessa kuljen tämän polun.  Minusta tuntuu, että en kulje meidän ihmisten metsässä vaan eläinten, kuusien ja vanhojen mäntyjen metsässä.  Täällä minä olen pieni, ohimenevä hetki, metsän ikiaikaisessa elämässä.  Sellainen tunnelma synnyttää syvän rauhan kokemuksen, metsärauhan.

En kulje meidän ihmisten metsässä vaan eläinten, kuusien ja vanhojen mäntyjen metsässä

Metsä on tärkeä monella tapaa, tutkimukset ovat osoittaneet, että metsässä kulkeminen laskee verenpainetta ja sillä on monia muitakin terveysvaikutuksia.  Vielä tärkeämpi rooli metsillä on planeettamme terveydessä.   Metsät muodostavat maapallon tärkeimmät hiilinielut merien ja muun kasvillisuuden lisäksi.   Suomessa monet metsälajit ovat jo uhanalaisia ja lajien lisäksi uhattuina ovat myös erilaiset metsätyypit.  Talousmetsien hoitotoimenpiteinä korpemme on ojitettu, metsänkasvun tehostamiseksi, ja Luonnonvarakeskuksen tutkimusten mukaan tämä on aiheuttanut järvien vesien tummumisen humuksen valuessa vesistöihimme. 

Metsärauha säilyttää monimuotoista luontoa

Lähes 80 prosenttia metsätyypeistämme on uhanalaisia, esimerkiksi korvet, lehdot ja vanhat kangasmetsät.  Mummona minun on vaikea ymmärtää tätä, että lehdot valkovuokkoineen, lapsuuden jännittävät, synkät korvet ja kangasmetsät ovat uhanalaisia.  Mitä meille sitten jää, missä voimme kokea metsärauhaa?

Suomen metsistä on suojeltu vain runsaat kuusi prosenttia, vaikka olemme sitoutuneet noudattamaan YK:n biodiversiteettisopimusta, jonka mukaan metsistä tulisi suojella vähintään 17 prosenttia.  Biodiversiteetti tarkoittaa luonnon monimuotoisuutta ja lajikirjoa, jonka säilyttäminen on olennaista luontokadon estämiseksi.

Globaalina tavoitteena suojella 30% maailman maa- ja merialieista

Koko maapallo on biodiversiteettikriisin keskellä ja miljoonaa lajia uhkaa sukupuutto.  Tällä hetkellä YK:n biodiversiteettityössä etsitään seuraavia tavoitteita planeetan luonnon pelastamiseksi Kiinan heinäkuisessa Kunmingin kokouksessa.  Alustava tavoite on, että 30% maailman maa- ja merialueista suojellaan.

Voitaisiinko suurin osa valtion metsäomaisuudesta suojella?

Suomen metsien kokonaispinta-ala on 26 miljoonaa hehtaaria, ja valtio omistaa metsistä runsaan kolmanneksen.  Jos YK:n tavoitteet toteutuvat suurin osa valtion metsäomaisuudesta tulisi biodiversiteetin ylläpitämiseksi suojella.  Yksityisten metsien suojeluun tarvitaan lisää kannustimia, mutta Metsähallituksen omistamat valtion metsät ovat meidän – kansalaisten metsiä. Miten me voisimme yhdessä vaalia metsiämme, omaa metsärauhaamme? Tulisiko meidän – kansalaisten vaatia omia metsiämme suojeltaviksi?  Tämänkaltainen suojeluvaatimus ei estä metsäyhtiöiden nykyisen kaltaista toimintaa Suomessa, ja mahdollistaa jatkossakin metsätalouden kannattavan toiminnan.

Me aktivistimummot puhumme kohtuuden puolesta.   Tiedämme, että olemme joka vuosi ylikuluttamassa maapallon voimavaroja.  Tämä ylikulutus murtaa luonnon tasapainon, vesistöt saastuvat, metsät katoavat, aavikoituminen lisääntyy ja sukupuutto kohtaa liian monia eliölajeja.  Nyt voimme vielä muuttaa käytöstämme ja pelastaa tämän upean kotiplaneettamme, mutta aikaa on vähän.

Suomi on Euroopan metsäisin maa, kolme neljännestä pinta-alastamme on metsää.  Olen sitä mieltä, että jokainen suomalainen ansaitsee oman tapansa nauttia metsistämme, löytää sieltä kuntoilun iloa, terveyttä ja rauhaa.  Epäilen kuitenkin, että valtaosa meistä tuskin huomaa, että aitoa luonnonmetsää alkaa olla vaikea löytää, varsinkin Etelä-Suomesta.  Kuinka pysäyttää tämä luonnontilaisten metsien hävittäminen? Pitäisikö kiivetä taas eduskuntatalon portaille banderollin kanssa vai saisimmeko aikaan laajan keskustelun metsistämme, sellaisen keskustelun, joka johtaisi metsärauhaan? 

Anu Harkki
Aktivistimummo, FT, MBA
EU Climate-pact Ambassador
Emerita tutkimusjohtaja
anu.harkki@welho.com
tel +358400436997
@harkkianu

Piirros: Anne Leppänen

Kohtuullista vuotta 2022

Meidän piti perustajamummojen ja muutaman muun aktiivin kanssa tavata perinteisesti Oodissa tammikuun alussa.
Tavoitteena tapaamisessa oli lyödä lukkoon vuoden 2022 toiminnan suuntaviivat. Jo aiemmin olimme pohtineet, mitkä ovat pääteemamme. Zoomissa vai Oodissa. 13/13 vastasti että Zoomissa, vaikka lähes kaikilla meillä mummoilla on jo kolme rokotusta.

Onneksi Zoom on näiden kahden vuoden aikana tullut tutuksi ja kommunikointi hoituu sekä Zoomin kautta että lenkkipoluilla. Kun kävimme kokouksessa keskustelua, mikä on mummoilla mielessä päällimmäisenä, lapsenlapset nousivat kärkeen monissa puheissa. Sekä joulu että korona taitavat tätä tunnetta lisätä. Koska lapsenlapset nousivat niin korkealle, huomasimme, että Aktivistimummojen tavoite “turvata kaikille lapsenlapsille maailma, jossa voi elää” on pätevä myös vuonna 2022.

Vuonna 2022

Metsä pysyy mielessämme

Metsäasian ympärillä tehtävä työ tuntuu edelleen tärkeältä. Niin suojelu kuin järkevä metsänhoitokin unohtamatta metsän antamia mahdollisuuksia retkeilyn ja mietiskelyn tyyssijana ja hyvinvoinnin edistäjänä.

Ilotsimme siitä, että Luonnonperintösäätiön kanssa tekemämme Mummonmetsään on kerääntynyt nyt noin 20 000 euron potti. Keräys jatkuu 2022. Nostamme metsää esiin uusinkin teemoin ja tavoin. Pysykää kuulolla.

Yhteistyön voimaa emme väheksy

Vuosi sitten teimme joulukampanjassa “Riittävän paras joulu” yhteistyötä ilmastonuorten (Climate Move ja Ilmastovaikuttaminen) kanssa. Myös Agenda2030 nuoret ovat tulleet tutuksi. Vaikka olemme ilolla seuranneet ja aika ajoin joku meistä on piipahtanut, emme ole vielä joukolla liittyneet eduskuntatalon perjantaisin kerääntyvän #FridaysForFuture- nuorison ja Ilmastoisovanhempien joukkoon. Monenlainen yhteistyö on suunnitelmissa. Soitellaan!

Kesä 2022 alkaa mummon Pelargonialla

Mummojen toimintatapaan kuuluu nostaa esiin hyviä asioita, esimerkiksi muille. Olemme nyt kaksi kertaa jakaneet pelargoniatunnustuksen tahoille, joiden ilmastotyö on mielestämme esimerkillistä. Vuonna 2020 palkinnon sai Varma ja vuonna 2021 Kouvolan kaupunki. Vuoden 2022 tunnustusta pohditaan.

Tapahtumissa kohtaaminen on parasta

Tärkeä toimintamuotomme on tapahtumien järjestäminen. Ensimmäinen tapahtuma keväällä 2020ek (ennen koronaa) oli Oodissa. Aineena oli Ilmastoahdistus. Oodin Kuutio oli ihan mummoista täysi. Sitä rataa olisimme tahtoneet jatkaa. Niinkuin kaikille, myös meille, korona muutti suunnitelmat ja seuraavat tapahtumat, Ilmasto ja ruoka, Ilmasto ja terveys ja Elämänsiivous, jäivät osallistujamääriltään pienemmiksi. Onneksi kaikki tapahtumat saivat myös livestreemauksen ja ne löytyvät sivuiltamme ja netistä. Kovasti odotamme aikaa, kun voimme taas kohdata kasvotusten. Tällekin vuodelle on monta tapahtumaa suunnitteilla aina kompensoinnista vaatevalintoihin.

Onneksi on Facebook ja Twitter

Facebookissa on käyty monia hyviä keskusteluja. Nyt aktiivisia mummoja on siellä noin 6000. Tavoite on saada joukko 10 000-päiseksi. Twitteirissä on hienoa kohdata alan asiantuntijoita ja tavoittaa sekä kotimaisia että kansainvälisiä asiantuntijoita. Käy tsekkaamassa mummojen Facebook ja Twitter.

Media tykkää mummoista, niin mekin mediasta

Suurta iloa niin vuonna 2019 ja 2020 kuin viimekin vuonna 2021 on tuottanut se, että mediaa kiinnostaa mummojen aktivismi. Jokainen median välittämä juttu innostaa uusia erilaisia mummoja ja muita aikuisia tekemään sekä henkilökohtaisia ilmastotekoja että vaatimaan päätäjiltä todellisia ja nopeita tekoja. Pala palalta joukko on niin suuri, että yksikään päättäjä ei voi tehdä päätöksiään huomioimatta ilmastonäkökulmaa. Siihen vaikuttavat kaikki äänestävät aikuiset. Kuntavaaleissa muistutimme, että #mummotäänestää. Esimerkit löytyvät sivuiltamme.

On innostavaa että kotimaisen median lisäksi myös kansainvälistä mediaa kiinnostaa suomalainen Activist Grannies ryhmä. Voit lukea yhteenvedon kansainvälisestä näkyvyydestämme sivujemme englanninkieleisestä osuudesta. Yksi ilahduttava esimerkki oli ThisIsFinland’in luoma maailmanlaajuisesti levinnyt Onnellisuus-joulukalenteri, jonka luukussa 5 esiintyi aktivistimummo Helena Kääriäinen.

Mummoviisaus

Mummoilla on iän ja kokemuksen tuomaa mummoviisautta. Meillä Suomessa on lisäksi maailman koulutetuimmat mummot. Entistä suurempi osa haluaa käyttää energiaansa myös työhän ilmaston ja luonnon puolesta. Se on hyvä tapa osoittaa rakkautta omille ja maailman lapsenlapsille.

Meitä ilahdutti, että Valli ry Vuoden Isovanhempi-palkinnon yhteydessä kiitteli, että Aktivistimummot ovat modernisoineet työllään myös mummo-termiä.

Toivo, kohtuus ja faktoihin perustuva viestintä pysyvät ohjenuorinamme myös 2022!

Kohtuullista vuotta 2022 teille kaikille!

Kirjoittaja Seija Kurunmäki
Aktivistimummot-liikkeen perustajamummo

Kuva perustajamummojen Zoom-kokouksesta 4.1.2022.

Glasgown ilmastokokouksen saavutukset

Marraskuun alkupuolella Glasgowssa pidetty ilmastosopimuksen osapuolikokous COP26 oli onnistunut, mutta myös pettymys. Se on kovin tavallista kansainvälisissä kokouksissa. Tässä blogissa aktivistimummo Armi Temmes kuvaa lyhyesti sekä onnistumisia että pettymyksiä.

Jos haluat tietää enemmän aiheesta, ilmoittaudu Glasgow’n jälkilämmöt: Mimme ilmasto on menossa?-tapahtumaan pe 17.12.21 klo 13.-14.30 Oodiin tai seuraa Facebookissa. Järjestäjä Europa Experience - EU@Oodi
Facebook-tapahtuma: https://fb.me/e/2TGrHCxSo.

Ilmoittautuminen Oodiin on pakollista, sillä paikkoja on rajatusti. Ilmoittauduthan viimeistään 16.12. tästä linkistä: https://forms.gle/oCP155KkRhMh957J8

Kokouksen tavoitelistalla oli ehkä suurimpana yleinen ilmastotavoitteiden kirittäminen, jotta päästäisiin lähemmäksi Pariisissa esitettyä tavoitetta keskilämpötilan nousun pitämisestä alle kahden asteen, mieluummin 1,5 asteessa. Olennaisin onnistuminen oli se, että kaikki ovat nyt yhtä mieltä tavoitteesta ja valtionpäämiehet pitivät pontevia yleispuheita sen puolesta kokouksen alkupuolella. Se, että maiden sitoumukset ja sovitut toimenpiteet eivät tähän vielä riitä, oli merkittävin pettymys monille. Eniten uutisoitiin hiilen kiellon vesittymistä viime metreillä. Päätöksiin lisättiin kuitenkin vetoomus sitoumusten päivittämisestä jo vuoden kuluttua vastaamaan 1,5 asteen tavoitetta.

Toinen suuri tavoite oli Katowicen ilmastokokouksessa aloitetun nk. sääntökirjatyön loppuun saattaminen. Siinä onnistuttiin. Tämä kaikki on äärimmäisen teknistä työtä, mutta sen olennainen merkitys on siinä, että kun säännöistä on sovittu, edellytykset toimeenpanon toteutukselle ovat paljon paremmat kuin pelkkien juhlapuheiden perusteella.

Kolmas iso tavoite liittyi rahoitukseen, jolla kehittyneet maat tukevat kehittyvien maiden sopeutumista ilmastonmuutokseen. Varsin isosta potista päästiinkin sopimukseen, mutta paljon on vielä työtä, ennen kuin rahoitusmallit ovat koossa aloitettujen työprosessien tuloksena.

Aktivistimummot toivottavat rohkeutta kaikille päättäjille, jotta tarvittavia toimenpiteitä oikeasti päästään toteuttamaan. Kansainväliset kokoukset ovat tärkeä osa tätä työtä, mutta ne ovat aina luonteeltaan monimutkaisia ja hitaita. Tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan työtä kansallisella tasolla, kunnissa, yrityksissä, kansalaisjärjestöissä ja kotitalouksissa.

Aktivistimummot osallistuivat kokouksen edellä tavoitteiden kirittämiseen tämän videon avulla.

Armi Temmes
aktivistimummo
MMT

Aktivistimummo ja valkoinen joulu

Marraskuinen Black Friday sai aktivistimummo Reetta Meriläisen muistelemaan ja kaipaamaan valkoista joulua. Se on voi olla luminen tai lumeton. Tärkeintä on ettemme täytä joulua turhalla sälällä, tarpeettomalla tavaralla ja merkityksettömällä tohinalla. Kohtuus ja mielenrauha on kuin katselisi valkoista talvimaisemaa.

Bing Crosby lauloi kauan sitten valkoisesta joulusta, unelmasta. Nyt aktivistimummo hyräilee mukana ja muistelee valkoisia nietoksia, huurretta puiden oksilla. Onko hänellä unelma valkoisesta joulusta? Ei, vaan suunnitelma. Joulusta voi tehdä valkoisen, olipa maa minkävärinen tahansa.

Musta on hallinnut marraskuun lopun värejä. Musta yhdistyy voimakkaasti kannustettuun kulutukseen, joten väri on osuva. Black Friday ja black week kävivät tänäkin vuonna kimppuun joka suunnalta. Kulutukseen ohjailivat myös sinkkujen suuri ostospäivä Single´s Day ja verkkokaupan Cyber Monday. Nimistä voi päätellä, etteivät kulutushurmion päivät ole kotoperäisiä.

Mummo haluaa muuttaa mustan valkoiseksi, vaikka joulu – kulutuksen juhlaa sekin – on tulossa tai oikeastaan, koska joulu on tulossa. Joulusta voi valinnoillaan tehdä valkoisen tai ainakin valkoisemman.

Valkoisuus joulun attribuuttina tarkoittaa kohtuutta, harkintaa, viisautta ja rauhaa.

Valkoisuus joulun attribuuttina tarkoittaa kohtuutta, harkintaa, viisautta ja rauhaa. Ja totta kai se voi tarkoittaa näillä leveysasteilla myös lunta. Musta, ruskea tai vihreä joulu koko Suomessa olisi huutomerkki. Hätätila! Lumen puute tai lumentulon myöhentyminen eteläisessä Suomessa ovat joka tapauksessa signaaleja ilmastokriisistä.

Ilmastokriisin torjuntaan ryhtynyt Aktivistimummo etsii vaikuttavia lahjoja. Sellaisia, jotka vaikuttavat lämmittävästi lahjan saajaan ja auttavat samalla torjumaan ilmastonmuutosta sekä luontokatoa. Hän lahjoittaa läheisilleen ja itselleenkin esimerkiksi Luonnonperintäsäätiön kautta Mummonmetsää tai tukee metsänistutusta ja nuoria istuttajia lahjoittamalla varoja metsän kasvatukseen osoitteessa www.taimiteko.fi. Näiden lisäksi löytyy kymmeniä muita ilmastoon ja luontoon suotuisasti vaikuttavia lahjoja.

Mummo tykkää antaa järkeviä lahjoja, etenkin lapsille, kestävyyttä ja kohtuutta suosien

Aktivistimummo ei halua olla niuho jouluilon pilaaja. Hänestä on hauska antaa lahjoja, etenkin lapsille. Niin suloiselta kuin lahjaksi annettu halaus kuulostaakin, pieni lapsi saattaa kaivata muutakin. Sitä paitsi korona-aikojen ulkopuolella halausten pitäisi olla arkipäivää.

Lahja-aikeissaan mummo vakoilee lahjottavien toiveita ja tarpeita, selvittää, mikä tuottaisi kestävää mielihyvää. Jo aattoiltana hajoava lahja, vaikka se nuorisokielellä trendaisi, ei ole mummon lahja. 

Mummo tarkistaa lelun, urheiluvälineen tai vaatteen alkuperän. Katsoo ostostaan vastuullisuuden, hiilijalanjäljen ja jätteen näkökulmista. Mummo tarkkailee, onko kaupalla kierrätysjärjestelmää. Varttuneiden lasten kanssa mummo juttelee heidän suhtautumisestaan lahjoihin ja kulutukseen. Voi olla, etteivät kaikki enää halua tavaralahjoja, ainakaan kasoittain.

Aika on monelle paras lahja

Heille, joilla on jo kaikkea tai jotka eivät halua enää yhtään tavaraa, mummo lahjoittaa jotain kallisarvoista eli aikaansa. Hän voi lahjoittaa siivousapua, lastenlasten kaitsentaa, kävelyseuraa, retkiseuraa, kuljetusta kaukoretkille, konsertti-, teatteri- tai elokuvaseuraa, digiopetusta, leipomisseuraa tai saunomisseuraa. Luetteloa voi jatkaa loputtomiin. Tässäkin lahjassa on oleellista, että se annetaan oikeasti. Ilmaan jäävä lupaus ei vielä ole lahja.

Mummolle valkoinen joulu tarkoittaa kohtuutta myös jouluvalmisteluissa. Suursiivousta tai konmaritusta ei tarvitse ajoittaa joulun alle, vuodessa riittää viikkoja. Koska harva asuu komerossa, sitäkään ei tarvitse siivota jouluksi. Lika on samantyyppistä ennen joulua ja joulun jälkeen, jynssäykset voi ajoittaa lempeästi vaikka helmikuuhun.

Jouluna ihmisen vatsalaukku on jotakuinkin samankokoinen kuin ennen joulua, vaikka saattaakin venyä pyhien aikana. Joulun ruokapöytä voi olla herkullinen ja runsas, vaikkei ruokaa olisi laitettu armeijamitoituksella. Keittiössä on mukava puuhailla, muttei nääntyä. 

Jouluruokiakin mummo tarkkailee sillä silmällä: lähellä vai kaukaa tuotettua ruokaa? Lihaa vai jotain muuta? Maapallon toiselta puolelta matkanneiden hedelmien hiilijalanjälki? Onko jouluna pakko saada mansikoita?

Sata vuotta sitten arki oli niukkaa, mutta jouluna mässäiltiin. Ja hyvä niin. Nyt ei ole niukkaa.

Mummoa on alkanut vuosien mittaan vaivata ajatus tärkeysjärjestyksistä tai niiden samentumisesta.

Hänestä on alkanut tuntua, että täysi kalenteri ja maaninen touhuaminen syrjäyttää elämästä jotain tärkeämpää. Esimerkiksi läheiset ihmiset. Vaivautunut vetoaminen täyteen allakkaan tai lupaus jostain yhteisestä ”sitten paremmalla ajalla” kuulostaa petolliselta. Parempi aika on nyt. Parhaillaan. 

Mummo on huomannut, että ihminen vaatii kovan kolauksen − vakavan sairastumisen tai läheisen ihmisen kuoleman −saadakseen itsensä ja suhteensa muihin tärkeysjärjestykseen. Kun mennään elämän ja kuoleman rajalle, asiat pelkistyvät. Jäljelle jää tärkein: läheiset, rakkaat ihmiset, suhde heihin. Sanan ”ihminen” tilalle voi laittaa ”luonnon”. Asetelma pätee silloinkin.

Joulu on otollista aikaa olla läheisten kanssa, muistaa rakkaita ihmisiä. Kertoa sanoin tai sanoitta, että välittää. Itselle voi antaa lahjaksi elämänsiivouksen, jonka voi aloittaa joulun jälkeen. Hiljalleen, kiirehtimättä. Elämänsiivous tarkoittaa sälän –tavaroiden, elämäntapojen ja asioiden − karsimista sekä merkityksellisten asioiden, ihmisten ja muistojen säilyttämistä.

Paradoksaalisesti joulun voi käyttää kohtuullisen elämäntavan kokeiluun. Tuhlailu olisi sallittu vain hyvän jakamisessa. Se synnyttää iloa ja uutta hyvää. Kohtuus ja mielenrauha on kuin katselisi valkoista talvimaisemaa.

Hyvää valkoista joulua!

Reetta Meriläinen
Toimittaja, aktivistimummo

Piirros: Anne Leppänen

Vastuullinen sijoittaminen

Jos on mahdollisuuksia ja halua turvata tulevaisuuttaan sijoituksilla, on hyvä tietää, miten sen voi tehdä niin, että sijoitukset tukevat omien arvojen mukaista tulevaisuutta. Alli Paasikivi Säätiön rahastonhoitaja Piia Latvala antaa käytännön neuvoja vastuullista sijoittamista suunnitteleville.

Viime vuosina kiinnostus vastuullisuutta kohtaan on ollut kovassa kasvussa, ja tämä on näkynyt myös sijoittamisessa. Oman varallisuuden kasvattamisen lisäksi sijoittajia kiinnostaakin koko ajan enemmän, miten se tapahtuu. Millaisten yritysten toimintaa sijoittamalla tukee ja vastaako se omia arvoja ja sellaista maailmaa, jonka jälkipolville haluaa jättää.

Jokaisella sijoituksella on merkitystä

Niin omilla kulutusvalinnoilla kuin myös omilla sijoitusratkaisuilla jokainen voi vaikuttaa kestävään kehitykseen ja tulevaisuuteen.

Joka päivä on monia mahdollisuuksia tehdä vastuullisempia tekoja ja ohjata omalla panoksellaan maailmaa kohti vastuullisuutta.
Voi esimerkiksi jättää lapsityötä hyödyntävien yritysten tuotteet ostamatta ja sen sijaan suosia vastuullisempia brändejä, vaihtaa autonsa tai sähkösopimuksensa vihreämmäksi ja niin edespäin.

Sijoittamalla johonkin yritykseen, tapahtui se sitten suoraan osakkeita ostamalla tai vaikka rahaston kautta, tukee yrityksen toimintamahdollisuuksia. Eli loppupeleissä sitä mitä yritys tekee (esim. aseteollisuus vs. vihreämpi sähkö) ja miten se sitä tekee (onko työntekijöillä esim. turvalliset työolosuhteet). Sijoittamalla vastuullisesti toimiviin yrityksiin tukee siten nimenomaan vastuullisempaa yritystoimintaa ja tapaa toimia. Samalla antaa myös muille yrityksille painetta toimia vastuullisemmin, jotta ne eivät jää paitsi sijoittajien varoista.

Sijoituskohteiksi voi valita sellaisten yritysten osakkeita tai rahastoja, jotka erityisesti keskittyvät esimerkiksi uusiutuvaan energiaan tai muuten ympäristöä hyödyttäviin toimijoihin. Vastaavasti voi boikotoida yrityksiä tai kokonaisia toimialoja, joiden toimintaa ei halua tukea.

ESG - kokonaisvaltianen vastuullisuus!

Aktivistimummot ovat vahvasti ympäristön puolella ja myös vastuullisesta sijoittamisesta puhuttaessa korostuu usein ympäristö. Hiilijalanjäljeltään pieni tai hienoa kehitystyötä ympäristön kannalta tekevä yritys voi kutenkin muuten toimia vastuuttomasti. Se voi esimerkiksi kiertää veroja tai käyttää lapsityövoimaa. Siksi sijoittamisessa vastuullisuutta tarkastellaan ympäristön (Environment) lisäksi myös hallinnon (Governance) sekä sosiaalisesta (Social) näkökulmasta – tämän vuoksi vastuullisesta sijoittamisesta puhutaan usein ESG-sijoittamisena.

Tutki ja kysele

Kiinnostus vastuullisuutta kohtaan lisää vastuullisten tuotteiden ja palveluiden tarjontaa. Näin on käynyt myös vastuullisen sijoittamisen mahdollisuuksille. Vaihtoehtoja löytyy melkein runsauden pulaksi asti, oli sitten sijoitettavana kymppejä tai isompaa varallisuutta. Valitettavasti markkinoilla näkyy myös viherpesua. Siksi kehotankin vastuullisesta sijoittamisesta kiinnostunutta tutkimaan, millä perusteella jokin kohde tai rahasto on ilmoitettu vastuulliseksi. Vaihtoehtoja löytyy varmasti ja itselle uudenkin toimijan kanssa sijoittamisen aloittaminen on tehty nykyään niin helpoksi, ettei kannata tyytyä huonoon vaihtoehtoon.

Kehotan tutkimaan ja kyselemään aiheesta oman kiinnostuksen mukaan – kuka tietää, vaikka sijoituskärpänen purisi. Hyvä muistutus tässäkin asiassa on, että tyhmiä kysymyksiä ei ole ja sijoittamisen ammattilaiset auttavat mielellään.

Piia Latvala, rahastonhoitaja, Alli Paasikiven säätiö

Minun elämänsiivoukseni, Vaula Norrenan blogi

ELÄMÄNSIIVOUS - Mikä mahtava sana ja sisältö!
Sain tutustua elämänsiivoukseen, kun pääsin aktivistimummojen kanssa kahville.
Aktivistimummothan on vaikuttajaryhmä, joka kannustaa ihmisiä kohtuuden elämäntapaan ja ilmastonmuutoksen torjumiseen.

Nyt he ovat keksineet elämänsiivouksen.
Elämänsiivous on kuulemma materiaalista ja henkistä roinan karsintaa.
Tilan antamista sille, mikä on oikeasti elämässä tärkeää. 
Ja sen vähentämistä, mikä on turhaa - ihmisenergiaa ja luonnonvaroja kuluttavaa touhotusta.
Se on harkittuja valintoja, miten elämä kannattaa elää niin että siitä on iloa paitsi itselle, myös jälkipolville.

ROINAN KARSINTAA

Innostuin tästä teemasta heti.
”Hei, minä olen harrastanut tätä koko elämäni”, riemastuin ja tunnustin saman tien ”olen kyllä usein siinä epäonnistunutkin”.

Sellaistahan se on.
Aina välillä sitä siivoaa koko elämänsä, tavaransa ja ihmissuhteensa putipuhtaiksi - ja sitten taas ajautuu tilanteeseen, jossa kaikkea on ihan liikaa, tursuaa ulos kaapeista, kalentereista ja korvien välistäkin.

 MIKÄHÄN SIINÄ ON NIIN VAIKEAA?

Jäi ikuisesti mieleeni, kun kerran, entisen kouluni 90-vuotisjuhlissa, vanha äidinkielenopettajani sanoi: ”Mikset sinäkin, älykäs ihminen, muuta jonnekin maalle ja ala elää yksinkertaista elämää.”
Olin vielä lapseton citysinkku, mutta laitoin viisauden korvan taakse.
Tiesin, että tätä kultaista lausetta tulisin vielä tarvitsemaan.

Katsokaas, kun kuluttamisen ja osallistumisen houkutukset tulevat silmille joka paikassa.
Ja sosiaaliset ryhmäpaineet yllyttävät meitä osallistumaan ja ostamaan.
Jotta pysyisi mukana maailman menossa, on seurattava muotia, aloitettava uusia harrastuksia, ostettava uusi auto - eli matkittava muita ihmisiä.

Muistan kyllä, miten periaatteellinen olin vielä 30-vuotiaana. En halunnut omistaa edes kahvinkeitintä, koska siitäkin olisi ollut vaivaa ja hoitamista. 

Helpompaa oli keittää kahvit äidin vanhalla emalipannulla. Vaatteeni ostin second hand shopeista - sellaisiksi niitä silloin kutsuttiin, kirpputorit tulivat muotiin vasta 1990-luvun laman myötä.
(Samaan aikaan olin töissä mainonnan suunnittelijana, mietin miten mikäkin brändi tehtäisiin houkuttelevammaksi. Joltinenkin ristiriita.)

PERHEELLISEN HAALINTA

'Vapaa kuin taivaan lintu’ -asenteeni muuttui heti kun sain ensimmäisen lapseni.
Herranen aika, tenavan tulevaisuudesta täytyy huolehtia! 
Silloin alkoi omaisuuden ja tavaran haaliminen, yhteiskuntaan osallistuminen ja kaikenkattava joka paikassa huseeraus.
Lapsiltani ei tosiaankaan puuttunut leluja, toppahaalareita eikä harrastuksia (joiden niukkuutta olin omassa lapsuudessani harmitellut).
Tämä emovietti oli toki hyödyllinen sekä perheeni että yhteiskunnan kannalta.
Ovathan keskiluokkaiset perheet yleensäkin yhteiskunnan tukipilareita. 
He hankkivat omakotitalot, maksavat verot, ostavat koko suvun joululahjat, pyörittävät lasten ja vanhusten synttärit, harrastukset ja pihatalkoot.
He osallistuvat työpaikan kehittämistiimeihin ja koulutuksiin, parhaimmillaan vielä järjestötoimintaankin.

Ei ihme, että silloin usein uuvutaan ja erotaan.

Voisiko uupumisen ehkäistä ottamalla alun perinkin rennommin ja kohtuullisemmin?
Miettimällä, mikä minulle on oikeasti tärkeää, välittämättä siitä, mitä kaikki muut tekevät.

Sen sentään osasin. Tiesin jaksamisen rajani ja pysyin etätöitä tekevänä free-lancerina koko lasteni lapsuuden ajan. Itse asiassa havaitsin sen niin hyväksi järjestelyksi, että en ikinä enää mennyt töihin muualle.
Laskin tyytyväisenä tunteja, jotka säästin tekemällä töitä kotona. Kaksi tuntia päivässä pois työmatkaliikenteestä säästi - uskokaa tai älkää - kokonaista 61 täyttä 7,5 tunnin työpäivää vuodessa!
Sain tavallaan kahden kuukauden ylimääräiset kesälomat pelkästään tekemällä etätöitä.
Käytin ne lasten futisjoukkueiden hyväksi toimimalla joukkueenjohtajana, huoltajana, kyytikuskina.
Se teki minut niin onnelliseksi! Sai olla ulkona ja touhuta kivojen ihmisten kanssa.

MAAILMA MUUTTUI YHTÄKKIÄ

Sitten tuli tämä aika, jota emme uskoneet tulevaksi vielä satoihin vuosiin.
Ilmastonmuutos yllätti meidät kuin talvi englantilaiset.
Periaatteessa tiesimme jo 30 vuotta sitten, emmekä kuitenkaan tarpeeksi uskoneet.

Muistan, kun pidin ensimmäisiä ekologisen kulutuksen trendikatsauksia 1990-luvun alussa.
Ekologiset tuotteet tulisivat muotiin ja ihmisille tulisi tarve ja hinku toimia ympäristöystävällisesti, selitin.
Sain markkinointialan vihat päälleni. Että ei todellakaan mikään pula-ajan räsymattojuttu tule enää takaisin, suksi kuuseen, semiootikko!

Vilkuttelen teille nyt täältä kuusesta, terve vaan!
30 vuoden aikana Suomeen on perustettu satoja kierrätyskeskuksia, jotka ovat myös muuttuneet sieviksi käytetyn tavaran tavarataloiksi.
Netissä käytettyä tavaraa ei enää niinkään myydä, vaan annetaan ilmaiseksi tuhansissa Roskalava-, Raksakimppa- ja Kirpputori -ryhmissä kautta maan.
On UFFin laatikot, SPR Kontit sun muut, minne viedään tavaraa ja muistetaan kertoa se kavereillekin, koska se on niin hienoa ja fiksun ihmisen merkki.

Tavaroiden karsinta ja kierrätys on sosiaalisesti valtavan arvostettua ja muodissa.
On konmaritusta, Älä osta mitään -päivää, jopa -vuotta, on 100 tavaran haastetta jne.
Kuukausimaksuperiaatteella toimivat vaate- ja tavaralainaamot yleistyvät. Stockmannkin avaa käytettyjen vaatteiden osaston.

Vanhojen tekstiilien kierrätys on suurinta huutoa myös kalliiden merkkivaatteiden tuotannossa.
Siinä teille räsymattojuttua, eipä mene muodista millään!

YHTEISKUNTA EKOLOGISOITUU

Suomen kunnissa tehdään nyt ’Resurssiviisauden tiekarttoja’, joiden avulla kunta ohjaa itseään ja asukkaitaan ilmastokestävään elämäntapaan.
Kouluihin ja päiväkoteihin tulee kasvisruokapäiviä ja ympäristökasvatusta, joukkoliikennettä lisätään, luonnon monimuotoisuutta hoidetaan, hiilinieluja kasvatetaan, puurakentamista lisätään.
Kiertotaloudessa pyritään kierrättämään kaikki mahdolliset raaka-aineet ja energiat: puu, betoni, asvaltti, muovi jne.
Jätteenpolttolaitokset tuottavat kaukolämpöä, joka sekin vielä varastoidaan valtaviin kuumavesivarastoihin maan alle.
Maalämpö, aurinkoenergia ja tuulivoima ovat tärkeimpiä tulevaisuuden energian lähteitä, vasta kehitteillä olevan vetytalouden ohella.
Autoala paitsi sähköistyy, muuttuu myös entistä enemmän palveluksi: netistä napattaviksi vuokra-autoiksi ja taloyhtiöiden yhteiskäyttöautoiksi. Kaupunkipyöräthän ovat jo opettaneet meille yhteiskäytön helppoutta.
Koko yhteiskunta pyörii nyt todellakin kierrätyksen ja kestävän kulutuksen ympärillä. 

KULUTUKSEN SOSIOLOGIA

Kuluttajan identiteettiin kuuluu tyypillisesti sekä ryhmämotivaatio että ryhmästä poikkeamismotivaatio.
”Haluan kuulua tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään tai luokkaan” - osoitan sen itselleni ja muille hankkimalla sen ryhmän kaltaista tavaraa ja palvelua.
”Haluan samalla kuitenkin myös poiketa massasta ja osoittaa yksilöllisyyttäni”- osoitan sen ostamalla tai tekemällä jotain erikoisempaa.
Näin muoti ja koko kulutuskulttuuri muuttuu dynaamisesti: aina uudet edelläkävijät, ryhmästä ensimmäisenä poikkeavat alkavat toimia toisin. 

Ja kun heillä on sosiaalista statusta, toiset seuraavat perässä.
Juuri nyt eniten ihailtuja edelläkävijöitä ovat ilmastokestävät kuluttajat.

ILMASTOKESTÄVÄT EDELLÄKÄVIJÄT

Keitä ovat ilmastokestävät edelläkävijät?
Kuten edelläkävijät usein, he ovat valtaosaltaan opiskelijoita. Kasvissyöjiä, pyöräilijöitä, minimalisteja, kirppiskantiksia.
Sen lisäksi heitä on paljon, paitsi aktivistimummoissa, ylipäätään vanhemmissa ikäpolvissa. Hehän ovat elämänsä mittaan jo ehtineet saada kaikenlaista, niin nyt ei ole enää niin kova hinku.
Heille tämä on myös turvallista, nostagista paluuta lapsuuden yksinkertaiseen elämään.
Ilmastokestäviä on paljon myös lapsiperheissä, jotka haluavat paitsi säästää rahaa, niin ennen kaikkea säästää elinkelpoisen tulevaisuuden lapsilleen.

Haluatko sinä kuulua ilmastokestävien edelläkävijöiden joukkoon?
Tuntisitko ylpeyttä tästä termistä?
Minä ainakin tuntisin, kun vain osaisin täyttää sen vaatimukset!

MYÖS RAHAKKAITA HYVISVALINTOJA

Ilmastokestävän kulutuksen ei tarvitse olla pelkkää piperrystä, kierrätystä ja köyhäilyä.
Jos rahaa tulee enemmän kuin sitä menee, sitä voi sijoittaa ilmastokestävästi ja nauttia tästä ’hyvisvalinnastaan’.

Voi vaikka ostaa kasan ilmasto-osakkeita jostakin ilmastonmuutosta torjuvasta yrityksestä.
Tai voi hankkia vanhaa metsää Luonnonperintösäätiöltä tai metsämarkkinoilta. 
Luonnonperintösäätiöltä sitä saa pieninäkin, 100 m2 kokoisina, 100 euron hintaisina palasina. Vanha metsä ehkäisee luontokatoa ja kasvattaa hiilinielua lapsenlapsille ja tuleville sukupolville. 

Minulle tämä metsäjuttu on ollut pitkäaikainen haave, jonka pandemia vihdoin sai realisoitumaan.
Ette ole koskaan nähneet minua Savoyssa syömässä tai Kämpissä drinkeillä, ettekä näe vastakaan - ne rahat menevät minulla 90 vuotta vanhaan metsään, hiilinieluun lapsille ja heidän jälkeensä tuleville.

Se on osa minun elämänsiivoustani: itselleni merkityksellisten asioiden valitsemista ja ei-niin- merkityksellisten asioiden pois jättämistä.

Itselleni merkityksellisten asioiden valitsemista ja ei-niin- merkityksellisten asioiden pois jättämistä.

Pohditaanpa elämänsiivousta yhdessä lisää Aktivistimummojen tilaisuudessa 23.9.21! Tulkaa mukaan, minäkin olen siellä.

Vaula Norrena
semiootikko, kulutuskulttuurin tutkija
vihreä kaupunginvaltuutettu, Vantaa

Antaako IPCC:n raportti toivoa?

Aktivistimummo ja ilmastoasiantuntija FT Anu Harkki seuraa ilmastonmuutosta ja sen ympärillä tehtävää kansainvälistä tutkimusta verkostoissaan tarkasti. Hän on huolissaan, mutta vielä toiveikas. Pari viikkoa sitten ilmestynyt kansainvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n raportti kertoo, että ilmastonmuutos on edennyt ennustettuakin nopeammin. Hyvä uutinen on, että keinoja hillintään on olemassa. Toivoa on, kunhan ihmiskunta ottaa päästöjen hillinnän keinoja laajasti käyttöönsä. Aikaa muutoksiin on vielä, vaikka sitä on vähemmän kuin on aiemmin luultu.

Kuudennen IPCC:n arviointiraportin ensimmäinen osaraportti ilmestyi 9.8. Ensimmäinen osa käsittelee ilmastonmuutoksen luonnontieteellistä taustaa ja se kokoaa yhteen tiedot ilmastojärjestelmän muutoksista esiteollisesta ajasta nykyisyyteen.

Oliko IPCC:n raportissa mitään uutta? KYLLÄ!

Maapallon keskilämpötila on nyt noussut 1,1 astetta ja raportti osoittaa, että 1,5 asteen lämpenemisen taso saavutetaan näillä näkymin jo 2030-luvun alussa, siis vain kymmenen vuoden kuluttua. Nyt tiedetään, että vain voimakkaalla päästöjen rajoittamisella voimme estää lämpötilan nousun yli tuon 1,5 - 2 asteen rajan, joka asetettiin tavoitteeksi Pariisin sopimuksessa.

Ehkä parasta tässä raportissa on se, että saimme selvän suunnan – raportti kertoo selkein esimerkein kuinka paljon globaaleja kasvihuonekaasupäästöjä voimme vielä aiheuttaa?  Raportissa on esitetty eri skenaarioita tulevista päästömääristä ja niiden aiheuttamasta lämpötilan noususta.  Näistä skenaarioista ja niiden todennäköisyyksistä voi vetää selkeän johtopäätöksen: seuraavan kymmenen vuoden aikana globaalien päästöjen on laskettava radikaalisti, mieluiten puoleen. 

Onko syytä huoleen? KYLLÄ!

Jos ihmiskunnan tavoite on pitää lämpeneminen noin puolessatoista asteessa, Pariisin sopimuksen mukaisesti, voimme globaalisti päästää vielä noin 400 miljardia tonnia kasvihuonekaasuja ilmakehään.  Tällä hetkellä joka vuosi päästöt ovat noin 40 miljardia tonnia.  Eli kymmenessä vuodessa päästökiintiömme on käytetty ja sen jälkeen päästöjen tulisi vastata hiilinielujen kokoa.  

Maailman maiden jo lupaamat päästövähennykset johtavat siihen, että globaalit päästöt tulevat puolittumaan vuoteen 2050 mennessä, mutta raportin mukaan se ei riitä.  Päästöjen tulisi puolittua 10-20 vuodessa.  Näin toimien ilmasto tulisi lämpenemään 1,5 – 2 astetta ja jo siinäkin tapauksessa meidän on toteutettava merkittäviä sopeutustoimia, jotta elämä voisi jatkua ennallaan. Eli voi sanoa, että meillä on syytä huoleen.  

Vieläkö on toivoa? KYLLÄ!

Me tiedämme jo, mitä tulisi tehdä.  Jokseenkin kaikki teknologiatkin ovat valmiita päästöjen riittävään vähentämiseen.  Nyt ei enää tarvitse kiistellä siitä, kenen pitää tehdä muutoksia – meidän kaikkien täytyy, kaikkien maiden ja kaikkien yhteiskuntaluokkien, ihan jokaisen.

Jos luovumme fossiilisista ja muutamme ajatuksemme ruoasta, se vie jo pitkälle.  Kaikki muu, liikenne, asuminen ym. tulee vähitellen perässä uusien teknologioiden avulla.

Fossiilisista luopuminen ei muuta elämäämme epämukavaksi, meillä on edelleen lämpöä, sähköä ja energiaa.  Tämä muutos on jo tapahtumassa.  Isot yritykset ovat suorastaan pakotettuja muutokseen koska suuret institutionaaliset sijoittajat ovat vauhdilla edellyttämässä uusiutuviin investoimista eikä hiilivoimaloille enää riitä rahoitusta.

Voiko jokainen meistä vaikuttaa? KYLLÄ!

Yritysmaailma on jo muuttumassa, koska rahoitusmarkkinat sitä edellyttävät, mutta kuinka saisimme meidän jokaisen oman käytöksen muuttumaan.  Kulutustottumuksemme pyörittävät valtavaa, globaalia krääsämarkkinaa, joka tuottaa käsittämättömiä määriä halpaa ja huonolaatuista vaatetta ja tavaraa.  Ostamisen ja kuluttamisen merkittävä vähentäminen on kuitenkin mahdollista, korona-aikakin on sen osoittanut. Meillä mummoilla on hyvä mahdollisuus näyttää tietä kriittisinä asiakkaina ja vaatia päättäjiltä vaikuttavampia ja nopeampia toimia ilmastonmuutoksen ja luontokadon hillitsemiseksi.

Tärkeimmät yksittäisen kuluttajan toimet olisivatkin kulutustottumusten muuttaminen kestävyyttä suosivaksi ja ruokavalion muuttaminen kasvispainotteisemmaksi seuraavan kymmenen vuoden aikana.  Ruokavaliomuutoksilla parannamme myös terveyttämme. Makutottumuksien hidas muuttaminen ja lihan vähentäminen on täysin mahdollista. 

Anu Harkki
EU Climate-pact Ambassador
Climate Reality Leader
Aktivistimummo
Emerita Tutkimusjohtaja, FT, MBA

Luonnon pyhyyden ja kohtuuden ylistys

Pauliina Kainulainen kirjoittaa kauniisti luonnon pyhyydestä ja kohtuudesta. Julkaisimme blogin sivuillamme kesäkuussa nimellä Armaat aallot. Kuuman kesän ja luonnon ääri-ilmiöiden jälkeen tämä kirjoitus on entistäkin ajankohtaisempi. Pauliina on ekoteologi, kansalaisaktivisti ja tietokirjailija. Hän kirjoittaa modernin maailman vallitsevasta mekanistisesta maailmakäsityksestä, jossa maailma ymmärretään koneenkaltaisena ja luonto luonnonvaroina, suurena tarvikevarastona, jota ihminen käyttää rajoituksetta hyödykseen. Tällainen maailmankatsomus on syövyttänyt hyvän tulevaisuuden perustuksia pirstomalla metsiämme ja ajamalla lukemattomia lajeja sukupuuttoon. Olemme muutoksen edessä.

Menneenä kesänä helle hehkui ja hiki valui. Parhaita hetkiä olivat pulahtamiset joko Pielisen tai Höytiäisen vielä viileisiin vesiin. Mikä nautinto! Märät hiukset viilentävät oloa hyvän tovin uimatuokion jälkeenkin.

Kesä 2021 on ollut melkoinen. Välillä muutaman päivän tukala helle päättyi väkevään ukkosmyrskyyn. Aamun viileä ilma tuntuu nyt suloiselta iholla. Mielessä pyörii kysymyksiä sään ääri-ilmiöiden yleistymisestä ja kaikista niistä tavoista, joilla ihmiskuntana olemme häirinneet luonnon tasapainoa.

“Ilmastonmuutos on oire moraalisesta ja hengellisestä häiriötilasta”

Jo vuosia sitten ortodoksisen maailman johtaja, Vihreäksi patriarkaksikin kutsuttu Bartolomeos Konstantinopolista, kiteytti tilanteemme: ”Ilmastonmuutos on oire moraalisesta ja hengellisestä häiriötilasta”. Kyse on siis siitä, että ajattelumme ja elämäntapamme syvätasolla tarvitaan muutos. Tässä filosofiasta ja teologiastakin voi olla iloa.

Filosofian näkökulmasta elämänmuotomme perusteita kutsutaan maailmankatsomukseksi. Omaa maailmankatsomustaan on aika vaikea hahmottaa – vähän kuin Pielisen ahven koettaisi tajuta vettä. Mutta eri puolilla maailmaa ajattelijat ovat tarttuneet haasteeseen. 

Luonto mielletään luonnonvaroina, suurena tarvikevarastona ihmisen käyttää rajoituksetta hyödykseen.

Läntisen, modernin maailman vallitseva maailmankatsomus on useiden vuosisatojen ajan ollut erittäin mekanistinen eli maailma ymmärretään koneenkaltaisena. Luonto mielletään luonnonvaroina, suurena tarvikevarastona ihmisen käyttää rajoituksetta hyödykseen. Tällainen maailmankatsomus on tuonut meille paljon hyvääkin, kuten kehittyneen lääketieteen. Mutta se on syövyttänyt hyvän tulevaisuuden perustuksia pirstomalla metsiämme ja ajamalla lukemattomia lajeja sukupuuttoon. 

Tällainen on myös nykysuomalaisen vallitseva maailmankatsomus. Mutta omassa kulttuurissamme on toisenlaisiakin elementtejä. Ne juontavat juurensa mielenmaisemamme syväkerrostumaan, kotoperäiseen itämerensuomalaisuuteemme. Siis sielunpohjamme metsästäjä-keräilijämenneisyyteen, jolloin ihminen koki yhteytensä muuhun luontoon aivan eri tavalla intensiivisesti. Jotain tuntumaa tuohon ulottuvuuteen saan itse joka kesä, kun marjat kypsyvät. Keräilijä minussa herää ja nauttii, kun saa lähteä elpymään mustikkamättäille ja keittää hilloja talven varalle.

Kotoperäisen ajattelumme ihanteena ei ollut jatkuva, rajaton kasvu vaan tasapaino. Ihanteena oli myös kohtuus. Ihmisen on otettava (tarkemmin sanottuna ”pyydettävä”) luonnosta välttämätön elantonsa, mutta se tulee tehdä kohtuudella, kunnioittaen ja käyttäen tarkasti hyväksi sen mitä maa on antanut. 

Tarkoitus ei ole romantisoida toisenlaista maailmankatsomusta, jolla silläkin on omat heikkoutensa. Mutta ei voi olla huomaamatta, miten tuo kokonaisvaltaisempi kotoperäisyytemme on ekologisesti todella viisasta ja mitä ajankohtaisinta. Vaikka sen juuret ovat syvällä menneisyydessämme, jotain siitä elää meissä yhä. Vaalitaan ja arvostetaan sitä! Jokainen sienireissu ja saunahetki voi olla sen vaalimista. Jokainen valinta kaupan hyllyjen välissä, joka osoittaa arvostusta eläimille ja tukee mahdollisimman luonnonmukaista ravinnontuotantoa, ilmentää tällaista viisautta.

Käsityksen luomakunnan pyhyydestä on aika palata ajatteluumme

Kotoperäiseen maailmankatsomukseemme sisältyi taju luonnon pyhyydestä. Kun katselen mökin ikkunasta Pielisen yli Kolille, näen yhden vaikuttavan maiseman, joka on ollut lukemattomille sukupolville pyhä. Pyhyys merkitsi myös tiettyä koskemattomuutta. Aiemmille sukupolville Koli oli pelonsekaista kunnioitusta herättävä paikka, jonne ei tuosta vaan kiivetty.

Käsityksen luomakunnan pyhyydestä on aika palata ajatteluumme. Se voi antaa voimaa mielenmuutokseen, joka palauttaa rajan tajun. Se antaa sykäyksen rakentaa kohtuuden kulttuuria. Täällä Kolin maisemissa syntyi vuosikymmen sitten Kohtuus Vaarassa -kansalaisliike, jossa edelleen ammennamme luonnosta voimaa kulttuurimme muutokseen.

Myös kristinuskoon sisältyy ajatus luomakunnan pyhyydestä. Ei siinä mielessä, että luonto itsessään olisi jumalallinen vaan niin että Jumalan läheinen läsnäolo kaikessa on perusta luonnon pyhyydelle. Tällainen jumalakäsitys mahtui Martti Lutherinkin ajatteluun, hän on kirjoittanut muun muassa, että “Jumala on läsnä jokaisessa pienimmässäkin puun lehdessä”. 

Valitettavasti kristinusko on historiansa mittaan ollut hampaaton estämään luonnolle tuhoisien maailmankatsomusten valtaannousua. Mutta parannusta tehdään. Niin kutsuttu ekoteologia etsii uskonperinnöstä sen luontomyönteisimpiä elementtejä ja nostaa niitä valtavirtaan. Itse olen viritellyt suomalaista ekoteologiaa, jota kutsun metsän teologiaksi. Myös rakkaat itäiset suurjärveni inspiroivat minua tässä työssäni. Suomalainen versio kristinuskosta lähestyy monessa suhteessa vanhaa luontokeskeistä mielenmaisemaamme.

Myös viileisiin aaltoihin sukeltaminen on minulle hengellinen kokemus. Helteen ahdistaessa se on armon hetki, jotain mikä palauttaa elinvoimaani ja tulevaisuudenuskoani. 

Kirjoittaja
Pauliina Kainulainen, ekoteologi, kansalaisaktivisti, pappi ja tietokirjailij
Lue lisää Pauliinasta

Kuva Kolilta: Irmeli Koskenoja, Pixabay

Lukuvinkkejä riippumatossa mietiskelijöille:
Pauliina Kainulainen: Metsän teologia
Pauliina Kainulainen: Suuren järven syvä hengitys. Luontosuhde ja kokonainen mieli
Valdur Mikita: Kantarellin kuuntelun taito. Itämerensuomalaista maailmankuvaa etsimässä
Tõnu Õnnepalu: Paratiisi

Kunnilla iso vastuu kouluruokailusta

Maksuton kouluruokailu on suomalainen sosiaalinen innovaatio, jonka viisaat päättäjät loivat sotavuosien jälkeen yli 70 vuotta sitten. Se mahdollisti, että köyhä maamme pystyi kouluttamaan suuren osan kansastaan. Tätä nykyä jokainen esi- ja peruskoulun oppilas sekä lukion ja ammatillisen perusasteen opiskelija on lakiin perustuen oikeutettu maksuttomaan kouluateriaan. Joka päivä noin 830 000 lasta ja nuorta nauttii kouluruoan.

Kouluruokailun järjestämisestä ja kustannuksista vastaa jokainen kunta. Erot kuntien välillä on suuria.  Kouluruoka on edelleen tärkeä osa lapsen päivittäistä ravinnonsaantia.  Kouluruoalla on myös tärkeä kasvatustehtävä ja sillä on suuri vaikutus suomalaisten hiilijalanjälkeen. Kouluruoan kehittymiseen vaikuttavat sekä opettajat ja rehtorit, ruokapalvelun ammattilaiset että kuntapäättäjätkin. Tärkeää on, että kunnan tavoitteet ovat yhteiset ja yhteistyö kunnissa toimii.

Kouluruokailu on myös ilmastoasia, johon kuntapäättäjät voivat vaikuttaa.

Kouluruokailua järjestämistä varten on tehty valtakunnalliset kouluruokasuositukset. Kuten kaikissa ruokasuosituksissa, myös näissä korostetaan monipuolisuutta ja siirtymistä kasvispainotteisempaan ruokavalioon.

Koululaiset ovat myös itse aktivoituneet vaatimaan kasvispainotteisempaa ruokaa. Vantaan Ruusuvuoren koulun oppilaat vaativat muutosta kouluruokaan:

”Mitä järkeä on siinä, että just kun bilsan tunnilla on puhuttu ihmisen ruokavalion vaikutuksesta ilmastonmuutokseen niin seuraavaksi kävellään ruokalaan syömään lihaa riisillä?”

Nyt koulun oppilaat ja rehtori ovat yhdessä käynnistäneet hankkeen kouluruoan muuttamiseksi ilmastoystävällisemmäksi. https://sites.google.com/eduvantaa.fi/korsovalittaa/muutos-kouluruokaan

Turun kaupunki selvitti kaupungin ruokapalvelujen hiilijalanjälkeen vaikuttavia tekijöitä.  Suurimmiksi kasvihuonekaasujen päästölähteiksi paljastuivat tavallisen sekaruoan tuotanto ja ruokahävikki. Tietoa käytetään hyväksi kehitettäessä ruokapalveluja Turun tavoitellessa hiilineutraaliutta vuoteen 2029 mennessä. Lue lisää: https://www.turku.fi/uutinen/2019-04-10_turun-ruokapalvelut-kehittyvat-kohti-hiilineutraaliutta?fbclid=IwAR0MjdzEgUKsUcwHqkL4G-fomn8HK_oyLOYGSrPoOW9EV2GsbUtVldWNvqo 

Opetushallituksen sivuilta löytyy lisää esimerkkejä ympäristöteoista, joita kunnat ovat tehneet kouluruokailuun liittyen: https://www.oph.fi/fi/opettajat-ja-kasvattajat/kestava-kehitys-ja-ilmastovastuu-kouluruokailussa

Kysy kuntavaaliehdokkaaltasi kouluruokailusta

• Miten kotikuntasi tekee pienentääkseen kouluruokailun hiilijalanjälkeä?

• Voitasiinko meidän kunnassa toteuttaa oppilaiden ja opettajien yhteinen projekti kouluruoan muuttamiseksi ympäristöystävällisemmäksi?

Suomessa tehtiin merkittävä sosiaalinen innovaatio 70 vuotta sitten. Nyt on Suomella edelläkävijämaana mahdollisuus tehdä uusi kestävää kehitystä edistävä innovaatio:

Maailman paras koulutusjärjestelmä, jossa opitaan ilmastoystävällinen ruokailu.

Kirjoittajat:

Tarja Kujala, aktivistimummo ja tekn.lis.
Seija Kurunmäki, aktivistimummo ja ruokavaikuttaja

Kuva: Opetushallitus

Nyt katse vesistöihin!

Vapaa-ajan Kalastaja -lehti totesi 2/2021 numeron pääkirjoituksessa, että ”Vaikka vettä ja rantoja Suomen kunnissa riittää, ei niille pääseminen ole aina itsestään selvää. Rannat ovat usein elinkeinoelämän ja liikenteen käytössä. Lisäksi asuntorakentaminen ja loma-asutus ovat vallanneet leijonan osan kuntien parhaista rannoista. Rannoille ja vesille pääseminen voi, etenkin taajama-alueilla, olla hankalaa tai jopa mahdotonta.” Tilanne ymmärrettävästi huolestuttaa vapaa-ajan kalastajia, joita Suomessa arvioidaan olevan 1,5 miljoonaa. Se huolestuttaa myös mummoja; lähes jokaisen suomalaisen sielunmaisemassa on jokin oma rakas ranta, ehkä lapsuuden mummolassa, ehkä leirikesien muistona ja usein omalla kesämökillä. Aamu-uinnit, kävelyt rantateillä tai kalaretket ovat merkittävä osa vapaa-ajanviettoamme.

Kaavoituksessa nähtävä monipuolisesti kuntalaisten tarpeet

Tähän huoleen voidaan vastata kaavoituksella, joka ei lähde taloudellisista lähtökohdista, vaan ottaa aidosti huomioon kansalaisten toiveet, niin rantatiekävelijöiden, kalastajien kuin uimarienkin. Erityisesti taajamien lähellä pitää olla rantoja, jotka ovat kaikkien käytössä esimerkiksi retkeilyyn, souteluun, uimareissuihin ja toki myös kalastukseen.

Yhteiseen käyttöön jätettyjen rantojen niukkuus ei ole ainoa huoli. Itämeri ja monet järvet kärsivät ravinnekuormista, joita erityisesti maatalouden päästöt ovat aiheuttaneet. Seurauksena on jopa täysin saastuneita vesialueita, mutta puhtaammillakin seuduilla leväkukinnot pilaavat vedet juuri parhaaseen loma-aikaan. Nämä päästöt pitäisi saada viimeistään nyt kuriin ja silti vesistöjen toipuminen tulee viemään vuosia. 

Mitä äänestäjän kannattaa huomioida?

John Nurmisen säätiö listaa sivuillaan ( https://johnnurmisensaatio.fi/kuntavaalit2021/ ) vesistöjen kannalta tärkeitä tavoitteita, jotka äänestäjän kannattaa huomioida ehdokasta valitessaan. Ehdokkaan tulisi valtuustossa vaatia, että alueen jätevedet puhdistetaan tehokkaasti. Hänen tulee myös huolehtia, että puhdistamoiden jätevesilietteestä ja kunnan tuottamasta biojätteestä valmistetaan biokaasuttamalla ilmastoystävällistä energiaa. Kunnallisissa ruokahankinnoissa tulee lihan käyttöä korvata lähikalalla, sillä suurin osa vesistöjen ravinnekuormasta liittyy ravitsemukseen. Kaavoituksessa tulee muistaa rannikon arvokas luonto ja ranta-alueiden virkistyskäyttö, sekä luonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Lisäksi tulee kaikin keinoin torjua ilmastomuutosta, joka tulee olemaan tuhoisa myös vesistöjemme kannalta. Ja kunta voisi kunnianhimoisesti pyrkiä vaikuttamaan jopa koko Itämeren alueen politiikkaan näiltä osin.

Aktivistimummot ovat aktiivisia myös äänestäjinä. Me mummot valitsemme ehdokkaita, joiden tiedämme pitävän ympäristöarvoja tärkeänä prioriteettinaan. Ja mummoja (ja pappoja) on paljon; muistetaan äänestää vesistöystävällisesti! 

Kirjoittaja Helena Kääriäinen

Piirros Anne Leppänen

Lähimatkailua pyöräillen

Pyöräily on juuri sellaista kuin haluat sen olevan. Voit edetä leppoisasti katsellen ja  levähdellen tai vauhdikkaasti itseä haastaen. Joka tapauksessa pyöräily on terveellistä ja virkistävää mielelle ja keholle. Turvallistakin se on näin korona-aikana. Toinen suunnittelee matkansa yksityiskohtia myöten jo ennakkoon. Toinen lähtee seikkailemaan ilman tiettyä päämäärää.  Halutessaan voi vinkkejä kysellä muilta, tutustua eri paikkakuntien tarjontaan, etsiä pysähtymiskohteita ja vierailupaikkoja jo ennakkoon. Tai sitten voi vain lähteä matkaan, antaa tien viedä. 

Edessä on varsinainen pyöräilyn kesä. Jo viime vuonna pyörien myynti ja vuokraus tekivät ennätyksiä ympäri Suomen. Erityisesti Lapissa maastopyörät kannatti varata jo ennakkoon, jos halusi päästä tuntureille sähköisen maastopyörän selässä.  Viime vuonna Suomeen perustettiin Pyörämatkailukeskus ja sen uusia verkkosivuja viimeistellään parhaillaan. Sinne ollaan keräämässä monenlaisia vinkkejä pyörämatkailuun. Olit sitten kiinnostunut retkeilystä, lyhyemmistä seikkailuista, pyöräilystä maastossa tai maanteillä, jatkossa tietoja löytyy heidän sivuiltaan. 

Koska sivuja ei vielä ole, keräsimme yhdessä hämäläisten pyöräilijöiden kanssa jo ennakkoon vinkkejä ja ehdotuksia pyöräilyyn Kanta-Hämeessä. Kooste monipuolisesta tarjonnasta on kerätty “Hämeen pyöräreitit  - vinkkejä ja ehdotuksia” Trello-taululle. Taulua täydennetään vielä touko-kesäkuulla ja jatkossakin kommenttien ja ehdotusten perusteella.

Perinteisiä vanhoja reittejä 

Hämeen härkätiellä on vaellettu jo vuosisatoja. Matkan Turusta Hämeenlinnaan voi kulkea pyöräillen ja viipyillen. Äskettäin oli VisitFinlandin Matka itseen -verkkoseminaari, jossa kerrottiin pyhiinvaelluksista kautta aikojen. Harva tietää, että vanha Hämeen härkätie on osa kuuluisaa vanhaa Santiago de Compostela -reittiä. Matkan varrelta ja tien läheisyydestä löytyy monenlaista kulttuuri- ja luontokohdetta. Ahvenanmaa ja Saariston rengasreitti ovat kutsuneet pyöräilijöitä jo vuosikymmenten ajan.  Tampereen suunnalla pyöräilyn mahdollisuuksia ja palveluita on kerätty hienolle Pyhä-Näsi Järvien reitti  -sivustolle. Saimaan pyöräilyreitit kulkevat myös kauniissa järvimaisemissa.

Junalla lähemmäksi
Lähijuniin pyörän saa ilmaiseksi mukaan. Junalla pääsee suoraan pienille paikkakunnille pyöräilemään maalaismaisemaan ja rauhallisimmille teille.  Ryttylän seisakkeelta pääsee Hausjärven peltomaisemiin. Halutessaan voi osallistua vaikka kesäkuun Kyläpyöräilyyn, jolloin tarjolla on kartat ja mehutarjoilua kylätaloilla. Mommilan kyläpuoti on myös viehättävän nostalginen kesäkohde. Puoti tarjoaa matkan menneeseen aikaan. Turengin asemalta on hyvä reitti Laurinmäen torpparimuseoon ja vanhalle kulttuuri- ja luontoalueelle. Mansikka-aikaan voi vaikka kahvitella Ison-Hiiden mansikkatilan pienessä tunnelmallisessa kahvilassa. Parolan asemalta pääsee kiertämään Lehijärven ympäri ja poikkeamaan Mierolan silta Cafen terassille Vanajaveden kansallismaisemaan. Iittalan naivistiselta taideasemalta on lyhyt matka Lasimäelle taidenäyttelyyn ja Kultasuklaan tehtaanmyymälään, ja sieltä voi jatkaa matkaansa pyöräillen kohti vanhaa Sääksmäen kansallismaisemaa - Visavuorta ja Rapolan harjua. Osan matkaa voi kulkea myös Hopealinjan vesibusseilla. 

Tapahtumia vai omia reittejä?
Oman pyöräretken voi suunnitella pyöräilytapahtumien yhteyteen, jolloin tarjolla on karttoja, opastettuja reittejä ja tarjoilua. Kesällä Hämeessä pyöräillään Sandran yörinkiä Hauholla, Valajärven ympäri Renkoviikolla ja Suvi-illan pyöräilyssä Forssassa. Maastopyöräilyjä on perinteisesti ollut Aulangolla, Kiipulassa, poronpolulla Lopella ja Evolla. Niistä löytyy myös merkittyjä reittejä maastopyöräilyyn.

Jos taas haluaa suunnistaa ja seikkailla itsekseen, monet erilaiset mobiiliapplikaatiot tarjoavat apua omien reittien suunnitteluun, suunnistamiseen, kauniiden maisemakohteiden ja paikallisten palveluiden löytämiseen. Käteväksi ennen matkaa ja matkan varrella ovat osoittautuneet mm.Google & Google Maps  (pyörätiet & kohteet), Komoot (muiden vinkit kauniista kohteista), TrailMap (maastopyöräilyn polut), Jälki.fi  (monenlaisia reittejä maastoon ja maantielle) ja OSM - OpenStreetMap (pyörätiet ja kohteet). 

Toiset suunnistavat pyöräillessään edelleen paperikarttojen kanssa ja onneksi niitäkin löytyy. Etelä- Suomen retkeily GT karttaan (2019) on merkitty pyöräilyreitit päällystetietoineen sekä haja-asutusalueen kauppoja ja ravintoloita.

Matkalla pyöräillen ja pyöräilyä matkaillen 

Yhä useammat hotellit tarjoavat pyöriä lainaan tai vuokralle. Monessa kaupungissa pääsee kaupunkiin tutustumaan nykyään myös kaupunkipyörällä. Pyörällä on hyvä kierrellä museoita, kahviloita, näyttelyitä, puistoja ja puutarhoja. Riihimäellä museoalue - Suomen lasimuseo ja metsästysmuseo ovat muutaman kilometrin päässä keskustasta ja sinne matka taittuu mukavasti pyörällä. 

Pyöräilit sitten lähelle tai kauas, kutsu ja kannusta mukaan muitakin. Pyöräily lähimatkaillen on myös ilmastoteko. Lähiretki leppoisasti pyöräillen uimarannalle ja jäätelökioskille tai luontokohteen laavulle piknikretkelle voi olla kesän ikimuistoinen elämys.

Hyviä kesän pyöräretkiä toivotellen,

Minna Takala
Aktivistimummo

Tawast Cycling Club puheenjohtaja &
Hämeen liiton aluekehitysasiantuntija
Kuva: Hämeenlinnan Uutiset

Linkkejä 

Pyörämatkailukeskus FB sivut - 

https://www.facebook.com/Py%C3%B6r%C3%A4matkailukeskus-112401873911015

Hämeen pyöräreitit - vinkkejä ja ehdotuksia

https://trello.com/b/lhAtKijh/h%C3%A4meen-py%C3%B6r%C3%A4reittit-vinkkej%C3%A4-ja-ehdotuksia

Hämeen härkätie

https://www.harkatie.com/

Pyhä-Näsi järvien reitit 

https://pyhanasi.fi

Mobiliipalvelut ja kartat

Google Maps

https://www.google.fi/maps

Komoot

https://www.komoot.com/

Trailmap

https://trailmap.fi/

OpenStreetMap

https://www.openstreetmap.org/

Etelä-suomen Retkeily GT kartta (2019)

https://karttakauppa.fi/fi/retkeily-gt-etela-suomi-1-250-000-2019/F205040/dp

Kuntien työkalut päästöjen vähentämiseen

Kunnilla on merkittävä rooli Suomen päästövähennystavoitteiden kannalta. Monet suomalaiset kaupungit ovat asettaneet kunnianhimoiset tavoitteet. Niin myös Imatra, jossa tämän blogin kirjoittaja Eetu Ahlberg aloitti viime vuonna hankevetäjänä Imatran kaupungissa, joka pyrkii hiilineutraaliuteen vuoteen 2030 mennessä. Joillakin kaupungeilla on vieläkin kunnianhimoisempia tavoitteita. Esimerkiksi Turun ja Joensuun kaupungit tähtäävät hiilineutraaliksi jo vuoteen 2025 mennessä.  Kirjoittaja innostaa ihmisiä tutustumaan oman kunnan verkkosivuihin ja selvittämään millaista ilmastotyötä kotikunnassa tehdään.

Kuntastrategialla kohti vähähiilisyyttä – Kunnat tekevät ilmastostrategiansa tai -ohjelmansa joko itsenäisesti tai hyödyntäen seudullista tai verkostoissa tapahtuvaa yhteistyötä. Ilmastostrategia kytkeytyy aina kuntastrategiaan. On kuitenkin hyvä muistaa, että vasta strategioiden toimeenpano vähentää ilmastopäästöjä ja luo edellytykset ilmastonmuutokseen sopeutumiselle ja varautumiselle. 

Energiatehokas on kustannustehokas – Vaikuttava ilmastotyö näkyy vähentyneinä päästöinä ja kustannussäästöinä. Esimerkiksi energia on kuntien toimitiloissa, katuvalaistuksessa ja kuntateknisissä toiminnoissa merkittävä kustannustekijä, ja tästä syystä energiankäytön tehostaminen tuo kunnan kassaan säästöjä yleensä varsin nopeasti. 

Puhdasta energiantuotantoa - Energian tuotannon osalta kunnat ovat keskeisiä kaukolämpöpalveluiden toimittajia ja järjestäjiä, ja ne ovat merkittäviä toimijoita myös lämmön ja sähkön yhteistuotannossa. Imatran päästöt ovat laskeneet vuoden 2007 tasosta -41 %. Merkittävin tekijä on kaupunkikonserniin kuuluvan kaukolämpö- ja maakaasutoiminnasta vastaavan Imatran Lämpö Oy:n siirtyminen kaukolämmön tuotannossa maakaasusta bioenergiaan. Vuonna 2020 kaukolämmön tuotannon CO2-ominaispäästö olikin 0 g/kWh biokaasun sertifikaattien käytön ansiosta eli kaukolämpö oli täysin hiilineutraalia.

Vaikuttavat hankinnat - Kunnat vaikuttavat uusien elinkeinojen ja liiketoiminnan kehittymiseen myös hankintapäätöksillään. Kuntien on mahdollista kehittää elinvoimaisuuttaan ilmasto-osaamisen, puhtaan ja ”vihreän” teknologian sekä energia- ja resurssitehokkaiden ratkaisujen varaan.

Kestävää kaavoitusta – Kuntien on mahdollista vaikuttaa alueiden ilmastopäästöihin merkittävästi pitkäjänteisen kaavoitus- ja maapolitiikan avulla. Keskeinen tekijä tässä on yhdyskuntarakenne, eli työssäkäyntialueen, kaupunkiseudun, kaupungin, kaupunginosan tai muun taajaman sisäinen rakenne.
Kunnat siis ohjaavat, miten liikkuminen ja asuminen kunnassaan toteutuvat.

Yhdessä kohti tavoitteita – Merkittävä osa Suomen kunnista kuuluu Hinku-kuntiin, eli hiilineutraaleihin kuntiin, joiden tavoitteena on 80 % päästövähennys vuoteen 2030 mennessä vuoden 2007 tasosta. Samalla yhteistyötä tehdään kumppanuusverkostoissa yritysten läpi Suomen.

Tavoitteellisesta ilmastotyöstä hyötyvät monet muut osa-alueet, kuten vaikkapa vähentyneet kustannukset energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian käytön johdosta tai kaupunkipyörien tuoma kansanterveydellinen hyöty.

Kunnat pystyvät moneen vaikeassa taistelussa ilmastonmuutosta vastaan.
Suosittelen tutustumaan oman kunnan tekemään ilmastotyöhön kuntien verkkosivuilla.

 
Eetu Ahlberg
Hankevetäjä – Ilmastoviisaat ja Ilmastokumppani
Imatra
eetu.ahlberg@imatra.fi

puh. 020 617 4665

Kuntavaaleissa jokainen mummo voi vaikuttaa

Imatralainen aktivistimummo Leena Hinkkanen selvitti, miten paljon ilmastopäätöksiä kunnissa tehdään. Kuntapäättäjät ovat paljon vartijoina ja heidän päätöksensä vaikuttavat vielä lastenlastemmekin elämään. Hän aikoo selvittää, miten kuntavaaliehdokkaat lupaavat puuttua ilmastonmuutokseen ja luontokatoon. Leena haastaa muutkin mummot äänestämään ja vaikuttamaan omissa kunnissaan.

Tulevat kuntavaalit saivat minut miettimään kotikuntani Imatran ilmastotekoja.

Olen intohimoinen uutisten seuraaja, joten tiedän, että Imatralla siirryttiin kaukolämmön tuoannossa maakaasusta bioenergiaan jo vuonna 2015 - meillähän on täällä metsäteollisuutta, jonka sivutuotteena syntyvää kuorta ja puuhaketta uudet biolämpökeskukset käyttävät.

Vastikään luin uutisista, että ensi syksynä kaikki joukkoliikenteen bussit Imatralla alkavat kulkea sähköllä ja kaupunkipyörät tulevat käyttöön jo neljäntenä kesänä peräkkäin.

Eikä kukaan varmaan ole voinut olla huomaamatta, että Imatra rakensi Suomen suurimman puukoulun. Ensin oli unelma, sitten päätös. Kaikille lapsille haluttiin tarjota takuuvarmasti terveelliset oppimisympäristöt, joten Imatran kaupungin päättäjät tekivät ison päätöksen lokakuussa 2016 luopua kaikista koulujen riskikiinteistöistä. Yhdeksästä koulusta luovuttiin ja kaikki opetus keskitettiin kolmeen isompaan koulukeskukseen. Nyt Mansikkalan puukoulu ja Vuoksenniskan koulukeskus ovat jo toiminnassa ja Kosken koulu otetaan käyttöön syksyllä - sen katolle tulee aurinkovoimala, jonka tuottamasta sähköstä 94 prosenttia menee koulun omaan käyttöön, loput myydään verkkoon.

Oletko sinä ilmastoviisas, tiedätkö mikä on Hinku?

Nuo kaikki edellä mainitut ovat upeita juttuja, mutta minua mietitytti miten kaupungissa ylipäätään suhtaudutaan ilmastonmuutokseen, onko sillä kuinka suuri painoarvo päätöksenteossa ja kulkeeko se punaisena lankana kaikessa tekemisessä. Joten keksin mennä imatra.fi -sivulle.

“Keksin mennä imatra.fi -sivulle.”

Ja minusta tuli ”ilmastoviisas” kertaheitolla! Sieltä löytyi vähähiilinen Imatra ja Imatran ilmasto-ohjelma - tavoitteena on hiilineutraali Imatra vuoteen 2030 mennessä! Keskeisimmät kuusi tavoitetta on purettu auki toimenpide-esimerkkeineen. Niihin tutustumalla oma tietous sekä ylpeys kotikunnasta karttui. Tällä ohjelmalla aktivoidaan koko kaupungin toimijoita ja asukkaita ehkäisemään ilmastonmuutosta omilla valinnoillaan.

Imatra kuuluu myös vuonna 2008 perustettuun ilmastonmuutoksen hillinnän edelläkävijöiden Hinku-verkostoon, joka kokoaa yhteen kunnianhimoisiin päästövähennyksiin sitoutuneet kunnat, ilmastoystävällisiä tuotteita ja palveluita tarjoavat yritykset sekä energia- ja ilmastoalan asiantuntijat.

Kuuluuko sinun kotikuntasi jo Hinkuun?

Ihastuin ilmastomittariin!

Aivan erityisesti minuun teki vaikutuksen ilmastomittari. Sinne on kerätty 39 toimenpidettä, joihin Imatran kaupunki on sitoutunut kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi. Suurin osa toimenpiteistä on jatkuvia tai vuodelle 2021 sijoittuvia ja niiden toteutumista voi jokainen kuntalainen seurata ilmastomittarista.

Toimenpiteet ovat hyväksytty kaupunginvaltuustossa lokakuussa 2020 ja ne on valittu siten, että niihin voidaan vaikuttaa ja niitä pystytään seuraamaan. Näiden toimenpiteiden

avulla pyritään asiat järjestämään niin, että ilmastoystävällinen elämä olisi imatralaisille ja Imatralla vieraileville mahdollisimman helppoa. Kaupunki pystyy tekemään paljon, mutta loppujen lopuksi imatralaisten valinnat ratkaisevat.

Kesäkuussa meillä on vaikuttamisen paikka

Kesäkuun 13. päivä meillä on mahdollisuus valita omaan kuntaamme päättäjät seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Aktivistimummoina haluamme tietysti päättäjät, jotka haluavat eroon kasvihuonepäästöistä ja ovat valmiita ilmastonmuutosta hillitseviin tekoihin.

“Nyt tiedän, mihin asioihin kiinnitän huomiota kuntavaaliehdokkaiden ulostuloissa.”

Nyt viimeistään kannattaa käydä tutustumassa oman kunnan verkkosivuihin ja katsoa mitä ja miten siellä kerrotaan kunnan ilmastoteoista. Minä ainakin opin aivan valtavasti ja nyt tiedän, mihin asioihin kiinnitän huomiota kuntavaaliehdokkaiden ulostuloissa. Ja jos vaikka pääsen kasvokkain tapaamaan, niin voin tentata kuinka hyvin hän tuntee ilmastotavoitteet - aloitan vaikka kysymällä miltä oman kunnan ilmastomittari näyttää - jos sellainen on! 

#mummotäänestää #kuntavaalit 2021

Kirjoittaja

Leena Hinkkanen
Aktivistimummo, kaksi lastenlasta
pankinjohtaja (eläkkeellä) “arvomeklari”
Imatra

Kuva Uutisvuoksi

Vuosi koronaa takana: mummot jaksavat

Vuodet ovat yleensä aika samanlaisia niin työikäisillä kuin meillä mummoilla. Joitain selvästi mieleen painuvia tapahtumia osuu silloin tällöin: uusi lapsenlapsi, unohtumaton Sorrenton matka, poikkeuksellinen herkkutattivuosi. Mutta tämä koronavuosi piirtyy muistiin erilaisena ja unohtumattomana.

Osaa meistä tauti on kurittanut ankarasti: vaikea sairaus itsellä tai läheisellä, jopa kuolema, ovat saattaneet sattua kohdalle. Meille muille vuosi on ollut jotenkin hiljainen ja yksinäinen. Läheisiä on tavattu lähinnä ulkoilmassa, puhelin ja erilaiset e-tapaamiset ovat saaneet tärkeä roolin arjessa ja ehkä me mummot emme ole loikanneet vaan astuneet rauhalliseen tyyliimme pidemmälle digimaailmaan. Ja tietysti kirjoille ja luonnolle on ollut tavallista enemmän aikaa.

Nyt osalla meistä on jo ensimmäinen rokotus tai rokotusaika kalenteriin merkittynä. Kun olemme malttaneet antaa vastustuskyvyn kehittyä vielä pari viikkoa rokotuksen jälkeen, uskallamme lähteä ulos avaraan maailmaan. Samanaikaisesti, näin rohkenen toivoa, epidemiakin hiukan rauhoittuu rajoitusten nujertamana. Ja kaiken kukkuraksi tulee kevät!

Mitä haluamme tehdä ihan ensimmäiseksi koronan jälkeen?

Mitä haluamme tehdä ihan ensimmäiseksi? Minä ainakin haluan saada päiväkoti-ikäiset lapsenlapseni samalle sohvalle kanssani, jotta voimme lukea zoom-tapaamisissa jo täysin loppuun luetun muumikirjan ihan livenä. Haluan tehdä ihanan illallisen ja istua syömään ystävän kanssa. Haluan mennä taidegalleriaan, kirjastoon ja kirjakauppaan toki maski naamalla (siltä varalta että ehkä tartuttaisin oireettomana kantajana koronaa), mutta pelkäämättä. Ja tietysti haluan olla mukana houkuttelevissa mummotapahtumissa Oodissa tai muualla. Sen sijaan en ollenkaan ikävoi ale-ruuhkaa kauppakeskuksessa tai kello 5 aamulla soivaa herätyskelloa, että ehtisin ajoissa lentokentän jonoihin. 

”Jos kohtelemme luontoa yhtä huonosti kuin tähän saakka, huonosti käy”.

Olemmeko oppineet jotakin, minkä voisimme pysyvästi liittää osaksi mummoviisauttamme? Ainakin sen, että viimekädessä luonto on ihmistä voimakkaampi ja miten viisaita ikinä olemmekaan, sattumien summana kehittynyt virus saa koko maailman polvilleen. Pohjois-Amerikan intiaanien, saamelaisten ja monien muiden alkuperäiskansojen maailmakuvassa ihmisen ja luonnon välinen suhde oli nykyistä kunnioittavampi ja ihmisen ja eläinkunnan välinen raja oli häilyvä. He eivät olleet luomakunnan herroja vaan osa luontoa. Arkkiatri Risto Pelkonen totesi hiljattain Apu-lehden haastattelussa pandemian olevan hälytysmerkki: ”Jos kohtelemme luontoa yhtä huonosti kuin tähän saakka, huonosti käy”. Tähän arkkiatrin mummoviisaaseen ajatukseen me mummot voimme sydämestämme yhtyä ja jatkaa koronan aikana  patoutuneella energialla, lasten tähden, taisteluamme ilmastonmuutosta vastaan.

Kirjoittaja: Helena Kääriäinen
aktivistimummo ja perinnöllisyyslääkäri

Kuntavaalit lähestyvät – ne ovat aktivistimummon vaikuttamisen paikka

Kunnissa tehdään lukuisia ilmastoon vaikuttavia päätöksiä. Siksi äänestäminen tulevissa kuntavaaleissa on tärkeää. Tutkimalla puolueiden ohjelmia ja ehdokkaitten vaalikoneita voi löytää ehdokkaan, joka haluaa valtuustossa toimia niiden asioiden puolesta, joita juuri sinä pidät tärkeinä.

 Monilla Suomen kunnilla on jo omat hiilineutraaliustavoitteensa – osalla tiukempiakin kuin valtakunnallinen tavoite hiilineutraaliudesta vuonna 2035. Näihin voit helposti tutustua oman kuntasi verkkosivulla. Monet kunnat ovat huomanneet, että kunnianhimoinen ilmastopolitiikka on myös hyvää kuntataloutta. Jo 77 kuntaa on liittynyt Hinku-verkostoon, jossa tavoitteena on 80 % päästövähennykset vuoden 2007 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Asiat eivät kuitenkaan tapahdu itsestään. Tässä blogissa kuvaan joitakin aktivistimummoille tärkeitä asioita, joista kunnanvaltuustoissa päätetään. Ota nämä huomioon, kun valitset ehdokkaan!

MILLAISTA LÄMMÖNTUOTANTOA EHDOKKAASI EDISTÄÄ?

Suomen kasvihuonepäästöistä 74% oli Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2019 peräisin energiasektorilta, eli erilaisten polttoaineiden käytöstä niin sähkön tuotannossa, lämpölaitoksissa, liikenteessä kuin rakennuksissa. Etenkin kaukolämpöä tuottavat laitokset ovat usein kuntien omistuksessa – ja niissä poltetaan edelleen paljon hiiltä ja turvetta. Kaukolämmön tuotantoon on jo olemassa paljon ratkaisuja, jotka eivät perustu polttamiseen – esimerkiksi lämpöpumput ja hukkalämpöjen hyödyntäminen. Niiden edistäminen tukee ilmastonmuutoksen hillintää. 

LISÄÄKÖ EHDOKKAASI RAKENNUSTEN ENERGIATEHOKKUUTTA?

Lämmitysenergian tuotantoa voidaan vähentää parantamalla rakennusten energiatehokkuutta. Tähän on olemassa monia ratkaisuja, esimerkiksi älykäs lämmityksen säätö tai oma energiantuotanto aurinkopaneeleilla tai lämpöpumpuilla. Tämä ei ole pikkujuttu, koska energiastamme suuri osa käytetään juuri rakennusten lämmitykseen. Kuntien omistuksessa on paljon rakennuksia, joiden energiatehokkuuden parantamisesta kuntapäättäjien olisi helppo aloittaa. Sen lisäksi kuntapäättäjät voivat helpottaa rakennusten omistajien energiatehokkuushankkeita mm. neuvonnalla ja lupamenettelyjä helpottamalla.

MIKÄ ON EHDOKKAALLESI TÄRKEÄÄ KAAVOITUKSESSA?

Erilaiset maankäyttöön liittyvät päätökset ovat kuntapäättäjien pöydillä – onhan kunnilla kaavoitusmonopoli. Näillä voidaan vaikuttaa mm. liikenteeseen, jossa ainakin hyvät kevyen liikenteen väylät, sujuva julkinen liikenne ja hallittu pysäköinti ovat suuria mahdollisuuksia vähentää yksityisautoilun kasvihuonepäästöjä etenkin kaupunkiseuduilla. Maankäyttöpäätöksillä vaikutetaan myös virkistys- ja suojelualueisiin kunnan alueella. Lähiluonnon suojelu on sekä monimuotoisuuden turvaamista että hyvien ulkoilumahdollisuuksien tarjoamista.

ONKO EHDOKKAASI VALMIS SIIRTYMÄÄN SÄHKÖAJONEUVOIHIN?

Kuntien käytössä on myös lukuisia ajoneuvoja henkilöautoista raskaisiin ajoneuvoihin esimerkiksi hoivapalveluissa ja jätehuollossa. Vaihtoehtoina ovat esimerkiksi sähköautot etenkin henkilöautoissa ja biopolttoaineet raskaissa kuljetuksissa. Bussiliikenteessä sähköbussit ovat jo kovaa vauhtia yleistymässä – usein kannustimena on ollut kunnallisen liikennelaitoksen vaatimus yksityiselle liikennöitsijälle. 

TUKEEKO EHDOKKAASI KIERRÄTYSTÄ JA HÄVIKIN VÄHENTÄMISTÄ?

Jätehuollon järjestäminen on myös kuntien tehtävä. Hyvän lajittelun ja kierrätyksen edistämisen merkitys on useimmilla alueilla jo itsestäänselvyys, mutta työtä on vielä tehtävänä. Lajittelun tukeminen ja hävikin vähentäminen niin kodeissa kuin kuntien omissa toiminnoissa, kuten kouluissa ja terveydenhuollossa vaatii systemaattisia ponnisteluja – mutta tuo varmasti myös kustannussäästöjä kunnille.

Nämä ovat eräitä ilmastotoimia, joihin kunnat vaikuttavat suoraan ja yhteistyössä yksityisten palveluntarjoajien kanssa. Aktivistimummojen kevätkauden keskustelussa tuodaan esille käytännön esimerkkejä eri kunnista. Olet myös tervetullut tuomaan keskusteluun muita itsellesi tärkeitä kuntien ilmastoasioita.

Hyvä ilmastotyö on myös hyvää asumismukavuutta, hyvää kuntataloutta sekä mahdollisuutta terveelliseen liikuntaan ja luonnossa kulkemiseen.

Vaikutetaan kaikki kuntavaaleissa!

Kirjoittaja
Armi Temmes, aktivistimummo, professori (kestävä kehitys), Aalto-yliopisto

Riittävän paras joulu

Tänä vuonna Aktivistimummot, Climate Move ja Ilmastovaikuttaminen ovat yhdistäneet voimansa riittävän parhaan joulun puolesta. Kampanjan kasvona toimii Aktivistimummojen riveihin liittynyt Joulumuori. Häntä ovat jo pitkään surettaneet halvat ja hajoavat joulunviettotavat, jotka kuluttavat merkittävästi sekä luonnon että meidän ihmisten voimavaroja. Siksi Joulumuori tahtoo aktivoitua tärkeän asian puolesta – ja aktivoida myös meitä muita joulun juhlijoita.

Riittävän paras joulu -kampanjassa Joulumuori tahtoo kannustaa kaikkia viettämään kohtuullista ja armollista joulunaikaa. On hyvä muistaa, ettei joulua tarvitse suorittaa. Joulun ytimessä eivät ole lahjavuoret, kirkkaiksi puunatut pinnat tai stressaava tavoite ideaalista joulusta. Sen sijaan Joulumuori toivoisi näkevänsä joulunviettäjien keskittyvän kohtuullisuuteen ja harkintaan. Niihin perustuvat teot ovat välittämistä, joka ulottuu sekä itseen, toisiin että myös maapallomme tilaan. 

Joulun juhlimiseen voi liittyä paljon erilaista kuormittavuutta: kiihtyvä kulutuskäyttäytyminen merkitsee raskaan joulun toivotusta sekä meille ihmisille että maapallolle. Pidättäytymällä parhaamme mukaan joulunajan kulutushysteriaan tempautumisesta, voimme hidastaa osaltamme ilmasto- ja ympäristökriisejä. Kaiken lisäksi ajatuksella ostettu kohtuullinen lahja on myös saajalleen merkityksellinen, verrattuna silkan ostamisen takia hankittuun, nopeasti unohtuvaan tavarapaljouteen. Näin oma harkinta ja kohtuus korostavat sekä henkilökohtaisia ilmastotekoja että joulunajalle tärkeää lähimmäisten huomioimista.

Joulumuori muistuttaa, että harkintaa ja kohtuullisuutta voi soveltaa myös joulukiireisiin. Tänä vuonna hiljentymistä on hyvä harjoitella - kaupoissa kun ei muutenkaan tulisi sankoin joukoin kokoontua. Kun karsii stressaavia siivous- ja ostosaikatauluja, ehtii pysähtyä pohtimaan joulun ulottuvuuksia rauhan ja rakkauden juhlana. Mitä jos joulusiivous tarkoittaisikin puhtaiden ja ehjien vaatteiden eteenpäin lahjoittamista? Tai pitäisikö sinun tänä vuonna herätellä perheesi ja ystäviesi kanssa keskustelua lahjan antamisen merkityksestä, myös lasten perspektiivistä? 

Reiluutta Joulumuori on pohtinut paljon, näkyyhän ilmasto- ja ympäristökriisi kotimaisemissakin. Kriisien hidastaminen vaatii niin kulutuksen kuin politiikankin muutosta. Joulumuorilla on vahva usko joukkoistamisen voimaan: toimimalla yhdessä, edistämällä oikeudenmukaisuutta ja kohtuutta pystymme vauhdittamaan muutosta.

Kun muistaa olla lempeä itseään kohtaan, voi huomata, että joulunajan hyvää tahtoa on helpompi ulottaa myös muihin – ja koko elonkirjoon. Kaikkein paras joulu on juuri sellainen, joka sinulle riittää. Ja luonto kiittää.

Lue lisää Riittävän paras joulu -kampanjasta:
Aktivistimummot
Climate Move
Ilmastovaikuttaminen