Viikon mummo 18: Minna Takala

Aktivistimummo Minna Takala on kehittämisen moniottelija, uudistaja ja luonnonystävä, jolle metsien suojelu, kestävä tulevaisuus ja yhteisöllisyys ovat sydämen asioita.

Lähdin mukaan Aktivistimummoihin Mummonmetsä-kampanjaa virittelemään yhdessä muiden mummojen ja Luonnonperintösäätiön kanssa koronakeväänä 2020. Halusin kantaa korteni kekoon ja tehdä jotain merkityksellistä. Vaikka en ole itse mummo, koen vastuuta kaikista maailman lapsenlapsista.

Olen vielä töissä. Luotsaan Hämeen liitossa Hämeen innovaatiolaaksoa (Häme RIV - Regional Innovation Valley), joka linkittää innovaatiotoimintaa kestävään kehitykseen, luonnon monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutokseen. Katson muutoksia systeemisen vuorovaikutuksen ja käytännön tekojen kautta. Minua ilahduttavat aidot ihmisten väliset kohtaamiset ja ruohonjuuritason innostus, mutta huolettaa se, miten hitaasti organisaatioiden sisäinen johtajuus ja yhteisöllinen kulttuuri mukautuvat tulevaisuuden tarpeisiin.

Miksi on niin vaikea uudistua?

Minua on pitkään kiinnostanut, miksi meidän on niin vaikea johtaa yhteisöllisyyttä ja uudistua. Tämä tulee vastaan työssä, kun rakennetaan laajoja alueellisia ekosysteemejä, kansainvälistä yhteistyötä ja tämä tulee vastaan meillä kaikilla ilmastonmuutoksen ja kestävyyssiirtymän vuoksi. Puhumme liian usein rakenteista ja hallinnosta sen sijaan, että tarttuisimme toimeen ja yhteisiin kipupisteisiin.

Uusia hankkeita ja strategioita on helppo käynnistää paperilla, mutta aidon, yli organisaatiorajojen vievän yhteisöllisyyden luominen vaatii luottamusta, aitoja kohtaamisia ja uudenlaista fasilitoivaa otetta. Muutos on mahdollista silloin, kun ihmiset tarttuvat yhdessä johonkin itseään suurempaan haasteeseen ja sitä me tulevaisuudessa tarvitsemme - lasten, lintujen ja luonnon vuoksi.

Yhteisöllisyys ja uudistuminen vaativat rohkeutta

Kehittäminen on pohjimmiltaan ihmisten välistä vuorovaikutusta. Jos organisaatioiden sisällä ei osata tai haluta johtaa avoimesti ja valmentavasti, laajemmat verkostot nojaavat herkkään ruohonjuuritason voimaan, innokkaisiin työpareihin ja aktiivisiin edelläkävijöihin. Ilman aitoa sparrausta ja vastavuoroisuutta työ muuttuu helposti yksinäiseksi puurtamiseksi. Siksi tarvitsemme yhteisöpelaajia – ihmisiä, jotka herättävät keskustelua, rakentavat siltoja ja tuovat iloa tekemiseen. Yhdessä voimme saada muutoksia aikaan.

Pienet ja isot arjen teot

Kotona, omassa pihapiirissä tykkään komavaraisuuden kokeiluista, kuten risuaidoista, Bokashi-kompostoinnista ja omasta kasvimaasta. Aktivistimummojen ja Mummonmetsä-kampanjan kautta haluan olla mukana turvaamassa vanhoja metsiä ja varmistamassa, että tulevillakin sukupolvilla on oikeus elinvoimaiseen luontoon.

Parasta on, kun voi yhdistää uudistamistyön ja aidon, sydämestä kumpuavan luontosuhteen.

Minna Takala, DI, TkL, aktivistimummo

minna.takala@hame.fi
Kuva Brysselistä Demokratia-aukiolta

Edellinen
Edellinen

Mitä huomenna syödään 30.9. klo 15-17 Pikkuparlamentti

Seuraava
Seuraava

Viikon mummo 17: Armi Temmes