Resilienssin aika

Tunnustan, että joku aika sitten googlasin sanan resilienssi merkityksen, kun huomasin, että siitä alettiin enenevästi kirjoittaa niin mielen, työelämän kuin luonnonkin hyvinvointia käsittelevissä jutuissa, enkä ihan ollut selvillä sanan koko sisällöstä.

Resilienssi on selviytymiskykyä muuttuvissa tilanteissa

Tykkäsin kovasti tavasta, jolla Riikka Suominen Vihreässä langan artikkelissaan asiaa pohjusti:

Resilienssi tarkoittaa pärjäämistä vastoinkäymisistä huolimatta. Taidosta on viime vuosina puhuttu entistä enemmän. Resilienssi on pinnalla, koska ihmisiltä odotetaan työelämässä sietokykyä ja vahvuutta. Myös ilmastonmuutos lisää todennäköisesti arkielämän vastoinkäymisiä: sähkökatkoja ja äärisäitä.

Resilienssin merkitys tuli esiin, kun 90-luvulla tutkittiin, miksi osa Lontoon slummien lapsista selviytyi  kovista oloista huolimatta. Tutkimus osoitti, että selviämiseen vaikuttaa kolme asiaa:  ihmisen oma harjoittelu, yhteisön toiminta ympärillä ja koko yhteiskunnan rakenteet.

Ilmastonmuutos ja resilienssi

Nyt koronan aikana on koeteltu paitsi yksilöiden, myös yhteiskunnan resilienssiä. Yhteiskunnan resilienssin sanotaankin näkyvän parhaiten kriiseissä.  Korona loi uskoa siihen, että sekä yksilö että yhteiskunta voivat tehdä nopeitakin muutoksia toimintatavoissaan, kun on pakko. Koronan luoma pakko ymmärrettiin. Nyt käydään paljon keskustelua siitä, miksi ilmastomuutoksen tuomaa pakkoa ei ymmärretä.

Miksi ilmastomuutoksen tuomaa pakkoa ei ymmärretä?

Hyvän kysymyksen aiheesta esitti Hesarissa Valtteri Parikka:  Miksi koronavirusta vastaan taisteltiin, mutta ilmastonmuutoksen torjunta on vain hössötystä ja piiperrystä? Hänen omaan vastaukseensa on helppo yhtyä: ”Ehkä juuri nyt etenevä pandemia on helpompi hahmottaa kuin vähitellen tapahtuva ilmastonmuutos.”

Jotta yhä suurempi joukko hahmottaa että ilmastonmuutos on iso  kriisi, tarvitaan yhä enemmän paitsi tietoa, myös monia, erilaisia asiaa eteenpäin vieviä voimia. Näin yhteiskuntaan saadaan ilmapiiri ja rakenteet, jotka tukevat muutoksia, joita nyt on pakko tehdä.
Nyt tarvitaan edelläkävijöitä, jotka näyttävät, että muutoksissa ei kyse ole elämän kurjistumisesta vaan siitä, että muutoksin mahdollistamme hyvää elämää sekä nykyisille että tuleville sukupolville.  Ilman muutoksia sitä hyvää elämää ei ole luvassa. Hienoa, että nuoret ovat aktiivisia. Olisi järjenvastaista, jos tätä isoa kriisiä eivät olisi ratkaisemassa myös suuret ikäluokat elämänkokemuksineen.

Aktivistimummot ja resilienssi

Resilienssin on todettu kasvavan iän myötä. Elämänkokemus auttaa käsitelemään myös vaikeita tunteita ja tilanteita. Ongelmanratkaisukyky, joustavuus, itsesäätelykyky ja optimismi kasvavat iän myötä. (Lue lisää Mieli-lehden artikkelista)

Kun loimme Aktivistimummot-liikkeen manifestiä, emme käyttäneet sanaa resilienssi, vaikka sitähän siinä tarvitaan, mummoviisaudessakin. Haluamme luoda maailmaa, jossa yksilöt ovat valmiista muuttumaan käytöstapojaan ja yhteiskunnan rakenteet muuttuvat kestävää elämää suosiviksi. Manifestissämme sanotaan:

Rakennamme yhdessä yhteiskuntaa, jossa kohtuus säätelee  elämänlaatua, oikeudenmukaisuuden merkitys ymmärretään ja empatia on perusarvo.

Ilahduin lukiessani ympäristöetiikasta väitelleen Suvielise Nurmen haastattelua.

”Mahdollisuus valita oikea ja hyvä silloinkin, kun se on vastoin omaa etua ja vaistoja, erottaa ihmisen muista lajeista. Moraali on ihmisen taito suojella hyvää elämää.”

Vaikka sanat moraali, empatia ja toivo, saattavat tuntua yleviltä sanoilta, ne ovat juuri niitä asioita, joita tarvitaan muuttumiskyvyn ja -halun (eli resilienssin) rinnalla, jotta voimme varmistaa tulevaisuuden hyvän elämän.

Empatia on ihmisen taito suojella hyvää elämää.  Monia asioita voidaan korvata tekoälyllä. Emptiaa ei voi. Muun muassa siksi mummot ovat olemassa.

Teksti:
Seija Kurunmäki, Ruokavaikuttaja
Aktivistimummojen perustajamummo

Kuva: Kati Pankka

Vanhemmat ja isovanhemmat patistavat EU:n päättäjiä elvytysrahaston kestävään käyttöön

Aktivistimummot-liike Suomesta on yhtenä allekirjoittajana tukemassa Parents for Future -järjestön 18.6. EU:n päättäjille lähettämää vetoomusta. Yhteensä 177 vanhempien ja isovanhempien yhdistystä ja toimijaa 32 maasta muistuttaa päättäjiä, että heillä on nyt käsissään lastenlastemme tulevaisuus ja myös keinot, joilla siihen voi vaikuttaa. Vaadimme EU-päättäjiä näyttämään tietä koko maailmalle käyttämällä Eurooppa-neuvoston hyväksymää mittavaa elvytysrahastoa kestäviin ja ilmastoa suojeleviin tarkoituksiin. “Nyt on aika, jolloin Eurooppa-neuvoston tulee hyväksyä elvytysrahaston välineille ratifioitaviksi rohkeat, transformatiiviset politiikan suuntaviivat”, sanomme kirjeessämme, jonka vastaanottajia ovat Eurooppa-neuvoston pj Charles Michel, Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja Euroopan parlamentin puhemies David Sassoli. Jäämme odottamaan vastausta.

“750 miljardin euron elpymisrahasto ja kaikki muut elvytysyhteistyössä toteutettavat toimet tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden uudelle kehityspolulle.” Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen

18.6.2020

Hyvät Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel, Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja Euroopan parlamentin puhemies David Sassoli,

Me, Parents for Future in Europe, ja meitä tukevat vanhemmat kaikkialla maailmassa, uskomme, että tällä historiallisella hetkellä, jolloin demokratia ja kansainvälistyminen ovat uhattuina, EU: n toimielimillä on ainutlaatuiset mahdollisuudet ottaa maailmanlaajuinen johto rohkean ja päättäväisen ilmasto- ja ekologisen muutoksen strategian toteuttamisessa.

Parents For Future on ruohonjuuritason maailmanlaajuinen ilmastoaktivistien verkosto, joka on syntynyt Fridays For Future -liikkeen innoittamana. Ilmastokriisissä on kysymys sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta, ja teemme tiivistä yhteistyötä nuorten ilmastoaktivistien kanssa tukemalla heidän vaatimuksiaan. Lapsiemme ja tulevien sukupolvien hyvinvointia koskevan yhteisen huolemme ajamana visioimme terveen planeetan, jossa kaikki yhteisöt elävät harmoniassa keskenään ja luonnon kanssa. Tämä vanhempien ääni on kuultava kansainvälisillä politiikan foorumeilla.

Lastemme ja tulevien sukupolvien edessä on epävarma tulevaisuus ilmastokriisistä ja biologisen monimuotoisuuden kiihtyvästä ehtymisestä johtuen. COVID 19 -kriisi on paljastanut globaalien sosioekonomisten järjestelmien vaarallisen haurauden etenkin nopeasti köyhtyvän ekosfäärin yhteydessä. Sosioekonomisen järjestelmämme on otettava harppaus eteenpäin kohti resilienssiä ja kestävyyttä.

Olemme hyvin tietoisia siitä, että EU on käyttämäisillään merkittäviä julkisia taloudellisia resursseja, joista tulee lastemme velkaa, ja että tämä taakka lisätään sanoin kuvaamattoman massiiviseen ympäristövelkaan, jonka jätämme heille. Uskomme, että tämän rahan käyttötapa on avainasemassa. Rahan pitäisi edustaa sijoitusta lastemme tulevaisuuteen, eikä uutta kustannusta sille.

Kuten Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on ilmaissut, 750 miljardin euron elpymisrahasto ja kaikki muut elvytysyhteistyössä toteutettavat toimet tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden uudelle kehityspolulle.Muistutamme YK:n Agenda 2030:stä, joka tekee selväksi, että instituutiot ovat yksi kestävän kehityksen ja oikeudenmukaisuuden perusta.

Pyydämme teitä ottamaan huomioon se perustavanlaatuinen rooli, joka teillä on lastemme tulevaisuuden suhteen. Visionäärinen vihreän kehityksen elpymisrahasto lähettää selkeän poliittisen signaalin markkinoille sekä Euroopan että globaalilla tasolla. Maailman toiseksi suurimpana markkina-alueena Euroopan unionilla ei ole vain ainutlaatuista asemaa ottaa maailmanlaajuinen johto, vaan sillä on myös moraalinen pakko tehdä niin.

Pyydämme valittuja edustajiamme Euroopan parlamentissa puoltamaan sitä, että Eurooppa-neuvosto hyväksyy elvytysrahaston välineille ratifioitaviksi rohkeat, transformatiiviset politiikan suuntaviivat. Tällainen johtajuus tulee ilmaista aikomuksen yhtenäisyyden ja todellisen riippumattoman, tulevaisuuteen suuntautuneen poliittisen näkemyksen avulla, ottaen täysin huomioon nuorten ilmastoliikkeessä lähes kahden vuoden ajan ilmaisemat äänet. Uskomme, että tasapuolista ja kestävää kehitystä tukeva globaali johtaminen on mahdollista ja että EU:n toimielimillä on vastuu tästä EU:n kansalaisia kohtaan.

Olemme tienristeyksessä ja valitsemanne tie määrittää lastemme elämänlaadun, kun itse elämä on vaakalaudalla.

Katso kaikki 32 maan 177 allekirjoittajaa Parents for Future sivuilta. https://parentsforfuture.info/

Lisätietoja

Aktivistimummot
www.aktivistimummot.fi

Seija Kurunmäki
+358 400 460894
seija.kurunmaki@kuule.fi

Oodi Päijät-Hämeelle

Aktivistimummot vinkkaavat maakuntien lähimatkailukohteita Facebook- ja nettisivuillaan. Meillä on paljon nähtävää kauniin kotimaan joka kolkassa. Aktivistimummo ja kestävän kehityksen professori Armi Temmes kertoo omista retkistään sielunmaisemissaan, Päijät-Hämeessä.

Monet murehtivat ulkomaille suuntautuvien lomamatkojen peruuntumista. Kaikilla ei ole mökkiä, eikä kaikkia huvita linnoittautua koko lomaksi mökille. Niinpä nyt tarvitaan hyviä lähimatkailukohteita. Suosituimmat paikat ovat kansoitettuja, mutta onneksi Suomi on laaja ja harvaan asuttu maa - ja hienoja paikkoja on viljalti. 

Itse olen retkeillyt Päijät-Hämeen alueella jo parinkymmenen vuoden ajan joka kesä, eikä vielä loppua näy. Perinne alkoi, kun Lahteen muuttaneen ystäväni kanssa teimme retken sisävesilaivalla Lahdesta Heinolan suuntaan. Hyppäsimme laivasta ainoina matkustajina Kalkkisten kylän rannassa ja kipusimme paikallisen mansikka- ja viiniyrittäjän Pihamaan kahvilaan nauttimaan lasilliset marjaviiniä ja ostamaan mansikoita ja tuoreita vihanneksia. Siitä sitten saimme kyydin mökilleni saunomaan.

Näissä luontokohteissa turvaväli kanssakulkijoihin on helppo pitää

Sen jälkeen olemme jokaisena kesänä tehneet retken pääosin oman maakunnan alueelle joko luonto- tai kulttuurikohteisiin. Useimmissa paikoissa olemme saaneet olla yksin, mutta suositummissakin turvaväli kanssakulkijoihin on helppo pitää – lukuunottamatta ehkä kesäteatteriesityksiä, jotka tästä vihjelistasta nyt jäävät pois.

Evon valtionmetsän alueen Lammilla ja Padasjoella tuntevat monet, mutta eivät liian monet. Siellä on monia merkittyjä reittejä ja hyvän kartan kanssa ehdimme päivässä kävellä useita lenkkejä. Vaihtelevien maastojen lisäksi itselleni tuli siellä mieleen hienoja muistoja partiojohtajien koulutusleireiltä. 

Vääksystä alkavat Aurinkovuoren kävelyreitit, joka kulkevat pitkin harjua poiketen mm. vanhan hyppyrimäen perustuksille. Jos on oikein energinen, voi kävellä yhdysreittiä vaikka Evolle asti.

Heinolan kaupungin ulkoilureiteistä bongasimme eräänä vuonna Juustopolun, joka kulkee Jyrängön kaupunginosasta aina Vuolenkoskelle asti. Emme tehneet koko lenkkiä, vaan poikkesimme takaisin merkittyä yhdysreittiä Vierumäeltä tulevalle Ilvespolulle. Matkalla on laavuja evästaukoja varten ja maasto vaihtelee vehreästä järvenrannasta harjumaisemaan.

Jos haluaa kiivetä vuorelle katsomaan näköaloja, niin voin suositella Sysmän Kammiovuorta ja Iitin Hiidenvuorta, joka vartioi Kymijoen mutkaa. Hiidenvuorella on järjestetty konserttejakin, jonka järjestäjät ovat jopa raahanneet sinne pianon!

Haluatko vaellella kartanon puistossa – mene Kärkölän Huovilaan, jossa on laaja englantilaistyylinen puistoalue lummelampineen ja huvimajoineen. Kartano tosin puuttuu – sen rakentaminen jäi aikanaan kesken. 

Museot aukeavat vähitellen, joten suosikeistani esimerkiksi Hollolan kotiseutumuseo tai lääninkivalteri Aschanin talo Heinolassa voivat kuulua retkiohjelmaan myös kesällä 2020.

Retkelle Kelventeelle?

Päijänteen kansallispuistoa on sekä saarilla että Pulkkilanharjulla. Padasjoelta pääsee vuoroveneellä Kelventeen saarelle. Me teimme retken omalla veneellä Pulkkilanharjun suunnasta. Kelvenne on kymmenisen kilometriä pitkä harjusaari, jossa on mukava kävellä ja pitää evästaukoa hiekkarannalla. Se on veneilijöiden suosiossa ja meistä oli mukava katsoa myös kukkasin koristeltuja uivia kesämökkejä. 

Näiden esimerkkien tarkoituksena on osoittaa, että lähimatkailun kohteita löytyy melkein mistä vain. Itse lähdemme etsimään niitä yleensä kuntien verkkosivuilta ja joskus tuttavilta saaduista vihjeistä. Näitä vihjeitä kootaan nyt julkisestikin – ja yhteisöllisesti Aktivistimummojen Facebook-sivustolla. Seuraa vihjeitä, tiedän että niitä on mummoystävilläni vaikka kuinka paljon kaikissa Suomen maakunnissa.

Armi Temmes, Aktivistimummo
Professori, Aalto-yliopisto
Yritysten yhteiskuntavastuu ja kestävä kehitys

armi.temmes@gmail.com

Kuva Armi Temmes
Näköala Sysmän Kammiovuorelta

Kestäviä matkoja – lähelle

Kestävään matkailuun erikoistunut asiantuntija Anu Nylund tietää koronaepidemian tuomat haasteet matkailuelinkeinoon. Hyvänä tässä ajassa hän näkee kestävän matkailun lisääntymisen. Anu innostaa Aktivistimummoja edelläkävijöiksi löytämään lähimatkailun ja retkeilyn ilot Suomen joka kolkasta ja viemään niitä oppeja myös seuraaville sukupolville. Blogissaan Anu Nylund kertoo tarinansa eli miten hänestä tuli kestävän matkailun puolestapuhuja.

Kun biologinen kello alkoi tikittää, alkoi huono omatunto soimata minua, joka olin tuolloin nuori matkailun ammattilainen.
Olin lähtenyt parikymppisenä kahden matkalaukun kanssa maailmalle ja aloittanut intoa täynnä ulkomaanoppaan työn. Kuljin suosittujen matkakohteiden väliä sesonkien rytmittäessä muuttojani Kanarialta Mallorcalle ja taas Kanarialle ja sitten jonnekin muualle. Edustamani ala tuotti paljon hyvää, kuten työtä ja kohtaamisia vieraiden kesken, ja vaikka työ oli raskasta ja työpäivät pitkiä, oli se myös iloista ja hauskaa yhdessä tekemistä. 

Seisoin Välimeren rannalla ja lähdöstä oli kulunut viisi vuotta. Ymmärrys matkailun negatiivisista vaikutuksista iski kasvoihin kuin iso mereltä rantakiviin pysähtynyt aalto ja nauru sammui hetkeksi. Siinä rannalla ympärille katsoessani ymmärsin, että jos jatkaisimme samaan malliin, maailma ei tulisi kestämään kasvua. Joka puolelle rakennettiin, vuorilta tulevat luonnolliset veden imeytymisalueet asfaltoitiin, liikkumisesta aiheutuneet päästöt olivat valtaisat, melu korviahuumaava, paikalliset ihmettelivät menoa ja ilmassa oli hämmentynyt tunnelma.
Samaan aikaan kuiskasin merelle toiveeni olla joskus äiti.

Kestävän matkailun määritelmä pohjaa vuoden 1987 julkaistuun Brundtlandtin komission ”Yhteinen tulevaisuutemme” – raporttiin, jossa kehittämisen keskiöön nostettiin ekologinen, taloudellinen ja sosiokulttuurinen kestävyys, nykyisten ja tulevien sukupolvien tarpeet ja toiveet hyvästä elämästä huomioiden.

Minä lupasin meren kohinan säestäessä taustalla, että teen parhaani matkailun ammattilaisena, jotta mahdollinen lapseni ja tulevat sukupolvet saavat hengittää puhdasta ilmaa, uida puhtaissa vesissä ja syödä ihanaa paikallista ruokaa. 

Unelma on täyttynyt ja lupauksesta pidän parhaalla mahdollisella tavalla kiinni. Olen parikymppisen pojan äiti ja vastuullisuuteen erikoistunut matkailun ammattilainen. Viimeisen parin vuoden aikana kestävä matkailu tai niin kuin me 2000-luvulta lähtien olemme sanastoa uudistaneet - vastuullisuus - on jalkautunut ison yleisön tietoisuuteen ja suomalaisten matkailuyritysten arvomaailmaan. 

Vastuullisuus on jalkautunut ison yleisön tietoisuuteen ja suomalaisten matkailuyritysten arvomaailmaan 

”Matkakohteet ovat parempia paikkoja paikallisille asua ja matkailijoille vierailla” – näin me nyt määrittelemme vastuullisen matkailun ydinviestin. Sosiaaliset ja eettiset arvot ovat nousseet ekologisen ja taloudellisen rinnalle entistä tärkeämpinä. 

Matkailu on elinkeino ja maksavat vieraat matkailuyrittäjän elinehto. Kun me pääsemme taas liikkumaan, matkailemaan ja kokemaan elämyksiä, vastuullista on noudattaa niitä ohjeita, joita meille liikkumisesta annetaan. Vastuullista on myös käyttää matkailuyrittäjien palveluja, maksaa reilu korvaus siitä työstä, mitä palveluntuottaja tekee pyyteettömästi vieraansa onnellisuutta ajatellen. Kun liikkuminen sallitaan, aloitetaan läheltä. Mitä jos kotimaassakin majoittuisimme maksullisissa majoitusyrityksissä sen sijaan, että petaamme siskonpedit sukulaisten ja ystävien lattioille. Mitä jos istuisimme useammin valmiiseen pöytään – ravintolayrittäjien herkkujen äärelle tai kokkaisimme yhdessä matkailuyrittäjän opissa? 

Reilua on antaa ammattilaisen johdattaa meidät uusien elämysten äärelle

Vaikka osaamme soutaa, meloa ja kulkea metsässä, ottaa eväät matkaan ja löytää ihanimmat maisemat, reilua on antaa ammattilaisen johdattaa meidät näiden elämysten äärelle. Oletko koskaan kokeillut, miten rentouttava kokemus on, kun osaava opas huolehtii kaiken muun ja saat itse keskittyä rennosti varsinaiseen luonnosta nauttimiseen. Varusteet hankittuina, teltta valmiiksi pystytettynä – mitä ihanaa uutta luksusta luontomatkailuun! Eräateria taas oikein valmistettuna villiyrttejä ja paikallisia raaka-aineita hyödyntäen vie evästauon ihan eri tasolle. 

Läheisyys, mikä ihana tunne - lähellä uuden kokeminen, mikä loistava mahdollisuus. Matkailu on parhaimmillaan keino toimia paremman tulevaisuuden puolesta. Vastuullinen matkailu on valintoja, joita me kaikki voimme tehdä. Nyt on hyvä hetki valita vähäpäästöinen lähimatka, paikallisten yrittäjien palveluja ostaen. Luonnossa liikkuminen varmistaa myös turvaväleistä huolehtimisen niin kauan kun se on tarpeen. 

Aloitetaan uusi aika määrittelemällä ihana loma- tai matkaelämys uusiksi

Aloitetaan uusi aika määrittelemällä ihana loma- matkaelämys uusiksi. Yhdessä kokeminen tuottaa aitoja muistoja, ammattilaisten tuottamina turvallisesti ja rennosti. Hitaasti matkaaminen lähellekin siirtää meidät arjesta unelmiin.

Anu Nylund
anu.nylund@moodoffinland.fi
www.moodoffinland.fi

Anu Nylund on matkailualan ammattilainen, joka on erikoistunut vastuulliseen matkailuun.
Anu tarjoaa matkailu- ja koulutuspalveluita vuonna 2018 perustamansa  Mood of Finland yrityksen arvojen mukaisesti luovasti, innostaen ja vastuullisesti - yhdessä muiden kanssa ja hyvällä moodilla.  

Kuva: 
Opastettu parin tunnin melonta urbaani- tai luontoympäristössä on jo hyvä irtiotto ja turvallinen tapa tavata ystäviä myös turvavälejä kunnioittaen. Melonta sopii kaikenikäisille lapsista senioreihin. Kuva Moln.fi

Aktivistimummot keräävät varoja suojeltuun mummonmetsään

Aktivistimummot-liike tukee Luonnonperintösäätiön ainutlaatuista ikimetsien suojelutoimintaa kampanjoimalla mummonmetsän puolesta. Tavoitteena on keräysvaroin perustaa suojeltuja mummonmetsiä, jotka lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja toimivat hiilivarastoina. Äitienpäiväkampanjalla halutaan vahdittaa keräystä niin, että ensimmäiseen mummonmetsään tarvittava pääoma tai metsäpalsta toteutuisi jo tänä vuonna.

Metsillä on ihmiselle monia merkityksiä. Vanhat aarniometsät ovat tärkeitä hiilivarastoja, monimuotoisen luonnon ylläpitäjiä ja yhteistä arvokasta perintöämme. Lisäksi suojelumetsät tarjoavat tärkeän virkistymis- ja retkeilymahdollisuuden mummoille, lapsenlapsille ja kaikille kiinnostuneille. Suojellussa aarniometsässä on voidaan jokamiehenoikeuden turvin harrastaa marjastusta ja sienestystä. 

Tällä hetkellä Luonnonperintösäätiöllä on omistuksessaan yli sata luonnonsuojelualuetta, joiden yhteinen pinta-ala on yli 2000 hehtaaria.  Tyypillinen tapa saada suojeltavia metsäalueita on luoda kampanjoita, joihin halukkaat voivat lahjoittaa varoja, joilla Luonnonperintösäätiö hankkii omistukseensa sopivia metsäalueita. Luonnonperintösäätiön asiantuntijat etsivät ja ostavat suojeluun sopivia metsäalueita. Kriteereitä ovat mm. metsän pitkäaikainen koskemattomuus ja lajistollinen monimuotoisuus.

- Käytämme sääntöä: 50 euron lahjoituksella saa suojeluun 100 neliötä ikimetsää, sanoo Anneli Jussila Luonnonperintösäätiöstä.

Lahjoitus ikimetsään on mieluinen ja ikuisesti kestävä äitienpäivälahja monelle äidille ja mummolle. Lahjanantaja voi kertoa lahjasta lahjansaajalle tulostamalla Luonnonperintösäätiön sivuilta kortin. Myös sertifikaatin tilaus on mahdollista.

Moni suojelumetsä saa alkunsa niin, että metsänomistaja tai perikunta tarjoaa Luonnonperintösäätiön ehdot täyttäviä metsäalueita lahjoitettavaksi. Hyvä esimerkki on Aki Kaurismäen tekemä 5,5 hehtaarin  Keuraanmäki-ikimetsän lahjoitus.  
- Olemme iloisia, että varojen keräys on lähtenyt hyvään vauhtiin. Myös toinen lahjoitusmuoto eli ikimetsälahjoitus Luonnonperintösäätiölle olisi onnenpotku kampanjalle. Suojeltu mummonmetsä tuo sukupolvesta toiseen iloa monille sellaisille, joilla ei omia metsiä ole, Aktivistimummoista sanotaan.

Jos sinulla on metsää, jonka toivoisit päätyvän Luonnonperintösäätiön mummonmetsäksi, ota yhteyttä: Luonnonperintösäätiön toiminnanjohtaja Anneli Jussila, 040 586 3950 
info@luonnonperintosaatio.fi

Lahjoita Mummonmetsä-keräykseen Luonnonperintösäätiön verkkokaupassa!

Lahjoituksen saaja: Luonnonperintösäätiö
Tilinumero FI78 5494 0950 0224 93
Viite: 201980 ohjaa lahjoituksen Mummonmetsä-kampanjalle

Aktivistimummot-liike tekee työtä ilmastonmuutoksen hillitsemiksi. Tavoitteena on turvata tuleville sukupolville maailma, jossa voi elää. Mummot ylistävät kohtuutta ja toivoa hyvän elämän rakennuspalikoina. Syksyllä 2019 julkistettu liike laajeni nopeasti yli 5000 aktiivin joukoksi. Kasvava joukko mummoja, pappoja ja mummohenkisiä haluaa vaikuttaa niin että monimuotoinen luontomme säilyy tulevillekin sukupolville.

Luonnonperintösäätiö on Pentti Linkolan vuonna 1995 perustama säätiö, joka suojelee Suomen luontoa, ensisijaisesti uhanalaista metsää. Säätiö hankkii lahjoitusvaroin omistukseensa luonnonarvoiltaan merkittäviä alueita ja takaa niille luonnonsuojelulain mukaisen pysyvän rauhoituksen. Luonnonperintösäätiö tarjoaa ainoana valtakunnallisena tahona suoran kanavan luonnonsuojeluun. Kaikki lahjoitukset käytetään alueiden ostoon, suojeluprosessiin ja syntyneiden luonnonsuojelualueiden vaalimiseen.

Lisätietoja 

Aktivistimummot
Seija Kurunmäki, 0400-460894
Seija.kurunmaki@kuule.fi

 https://www.aktivistimummot.fi/

Luonnonperintösäätiö 
Anneli Jussila, 040 586 3950 
anneli.jussila@luonnonperintosaatio.fi 

www.luonnonperintosaatio.fi

Muoti on ajattelua

Dosentti Annamari Vänskä työskentelee muodintutkimuksen professorina Aalto-yliopistossa. Hän antaa blogissaan uusia näkökulmia muotiin muistuttaen, että pikamuoti ei ole muotia. Koko sana on harhaanjohtava. Aktivistimummoilla on tärkeä rooli, kun arvotamme vaatteisiin liittyviä asioita uudelleen ja samalla hillitsemme ilmastonmuutosta. Muodilla on arvoa, “pikamuodilla” ei. Voimme yhdessä olla se muutos, jonka haluamme muodissa nähdä.

Vaateteollisuuden saastuttavuus yhdistetään ilmastonmuutokseen. Syytettyjen penkille on asetettu niin sanottu ”pikamuoti” (fast fashion). Sitä pidetään suurimpana syynä tuhlailevaan ostokäyttäytymiseemme ja siihen, että tekstiilijätevuori kasvaa. Onkin totta, että koko EU:n alueella vaatteita ostetaan nyt 65 % enemmän kuin vuonna 2000. Suomalaiset kuluttavat vaatteisiin ja kenkiin yli 100 € enemmän vuodessa kuin keskiverto EU-kansalainen. Jokainen suomalainen myös heittää 14 kiloa vaate- ja tekstiilijätettä vuodessa pois. Tästä määrästä noin 9 kiloa menee roskiin ja vain noin 5 kiloa kierrätykseen. Vaatteita siis hankitaan ja heitetään pois enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

Vaatteita hankitaan ja heitetään pois enemmän kuin koskaan ennen

Huoli jätteen määrästä on aiheellinen ja ongelma todellinen, mutta keskustelussa monet asiat menevät sekaisin. Pyrin korjaamaan tässä tekstissä erityisesti ymmärrystä siitä, miksi sana ”pikamuoti” on harhaanjohtava ja miksi sitä ei ylipäänsä pitäisi käyttää. Tämä on tärkeää, jotta pääsisimme käsiksi vaateteollisuuden ongelmiin ja jotta jokainen voisi osallistua ilmastonmuutoksen torjuntaan. 

 Suurin virhe on siinä, että ”pikamuoti” yhdistetään ”muotiin”

Suurin virhe on siinä, että ”pikamuoti” yhdistetään ”muotiin”, vaikka näillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä keskenään. Muoti piirtää kuvaa ajasta ja ihmisestä ja sen arvo on aineetonta. Muodilla on kyky tehdä asiasta tai objektista erityinen liittämällä siihen esimerkiksi sellaisia seikkoja kuin suunnittelijan kädenjälki, suunnittelijaan liittyvät mielikuvat, tarinat, historia, tunteet. Muodilla on myös kyky pitää objekti elossa. Vaikka vaate vanhenee, se ei muutu kelpaamattomaksi. Muodin eteen olemme myös kuluttajina valmiita tekemään työtä: haluamme, että vaate säilyy mahdollisimman pitkään. Ja jos oma kiinnostuksemme loppuisikin, joku toinen haluaa vaatteen ja on valmis myös maksamaan siitä. Vaatteella, jolla on muodin arvo, on siten myös potentiaalia elää kauan. Vaatteesta voi tulla henkilökohtaisesti tärkeä muisto tai, jos hyvin käy, klassikko tai vintagea, jolloin se saattaa päätyä jopa muodin historiaan. Tällaisen vaatteen tulevaisuus kiinnostaa meitä: mietimme, kenelle haluamme sen antaa ja millaista tarinaa haluamme vaatteen kautta itsestämme jälkipolville välittää.

Pikamuodilla ei ole tällaista arvoa – tai pikemminkin: vaatteen arvo on sen kertakäyttöisyydessä. Pikamuodin käsitteen alle sijoittuvia vaatteita ei haluta säilyttää, vaan niistä halutaan päästä mahdollisimman nopeasti eroon. Niitä ei vaalita, koska ne eivät kerro suunnittelijasta tai meistä itsestämme mitään erityistä, eikä vaatteisiin liity merkityksellisiä tunteita tai tarinoitakaan. Ne ovat historiattomia ja tunteettomia – aivan kuten ne tuottanut kasvoton ja suunnittelijaton järjestelmäkin. Vaatetta ei ole tarkoitettu elämänmittaiseksi kumppaniksi, saati sukupolvelta toiselle siirrettäväksi aarteeksi. ”Pikamuoti” onkin rahallisen arvon synonyymi. Yhtäältä sana viittaa nopeuteen ja mahdollisimman alhaisiin tuotantokustannuksiin ja toisaalta mahdollisimman alhaiseen kuluttajahintaan. Maksun jälkeen vaate muuttuu monessa mielessä (ongelma)jätteeksi, jota kukaan ei halua; emme me itse eikä kukaan muukaan, kuten massiiviset tekstiilijätevuoret käsin kosketeltavasti demonstroivat.

”Pikamuoti” yhdistyy virheellisesti muotiin siitäkin huolimatta, että termillä on alun perin tarkoitettu vaatteiden massatuotannon taloudellista tehostamista pilkkomalla tuotanto osiin. Syy siihen, että vaateteollisuudesta on tullut yksi saastuttavimmista teollisuudenaloista, liittyy siihen, että muutos teki tuotannosta todellisen logistiikkasirkuksen. Vaatteita ei valmisteta yhdessä paikassa, vaan alihankintoina ympäri maailman. Keskeneräiset tuotteet vaeltavat maasta tai jopa mantereelta toiselle työvaiheittain. Kankaat kudotaan ja värjätään yhdessä paikassa, vaate valmistetaan toisessa ja viimeistellään kolmannessa. Napit, nepparit, vetoketjut ja pesulaputkin laitetaan paikoilleen eri paikoissa riippuen siitä, missä työ tehdään edullisimmin. Vaatteita ei myöskään myydä siellä, missä ne valmistetaan. Kuluttajalle, ja usein jopa vaatteen teettävälle yritykselle, tuotantoketju jää hämärän peittoon.

Vaatteita pestään liikaa ja väärin eikä niitä korjata vaan heitetään pois uuden tilalta

Vaikka tuotantoketjussa on paljon korjattavaa, mikään ei muutu, jos tuijotamme vain sitä. Joidenkin laskelmien mukaan on nimittäin niin, että vaatteen kokonaishiilijalanjäljestä yli kolmasosa tulee kuluttajilta. Siis sen jälkeen, kun tuote on ostettu. Laskelma sisältää vaatteen pesun, kuivauksen ja hävittämisen. Vaatteita pestään liikaa ja väärin eikä niitä korjata vaan heitetään pois uuden tilalta. Yksikään näistä ongelmista ei poistu tuotantoketjua muuttamalla. Ne korjaantuvat vain omaa käyttäytymistämme ja ajatteluamme muuttamalla. Muodin kohdalla näin onkin: vaate, jolle annamme arvoa, on myös vaate, jota haluamme vaalia varoen niin, että se säilyisi.

Jotta kestämättömälle pohjalle sadan vuoden aikana rakennettu (vaate)tuotanto muuttuisi, ajattelumme on muututtava. Vain näin myös käyttäytymisemme voi aidosti muuttua. Ensiaskel todelliseen muutokseen lähtee siitä, että luovumme harhaanjohtavan ”pikamuoti” -sanan käytöstä. Vaikka maailma ympärillämme tuntuu muuttuvan yhä nopeammin, harva asia muodissakaan on pikaista. Näin ei voisi ollakaan, sillä muoti on ennen muuta ajattelua ja ajattelu on aina hidasta. Ajatteleminen edellyttää paneutumista, tutkimista, kykyä ratkaista ongelmia. Muoti on luovuuden kieli, joka antaa muodon uusille näkemisen ja kokemisen tavoille vuoropuhelussa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Se piirtää myös ihmisen ääriviivoja ja esittää jatkuvasti kysymyksiä siitä, keitä me olemme ja keiksi haluamme tulla. 

Meidän täytyy yhdessä olla se muutos, jonka haluamme muodissa nähdä.

Muotiin liittyvän keskustelun vieminen uudelle tasolle ei ole helppoa, sillä siinä joudumme katsomaan peiliin. Joudumme kyseenalaistamaan tutun ja turvallisen ja opettelemaan kokonaan uudenlaisen tavan ajatella ja toimia. Tämä ei kuitenkaan ole mahdotonta, sillä muoti on ytimeltään muutoksen voimaa. Muutos ei koskaan tapahdu yksin, vaan yhdessä muiden kanssa. Vaikka muoti liitetäänkin useimmiten yksilöllisyyteen, sen todellinen arvo on joukkovoimassa. Muodin tärkein viesti on, että se tuo yhteen ja yhdistää. Muoti voi olla navigointia sameilla vesillä epävarman tulevaisuuden edessä. Mutta samalla se on myös navigointia toiveikkailla vesillä. Muoti on aina sen pohtimista, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Muoti on tulevaisuuden tekemistä. Se on mahdollisuus muuttaa tulevaa. Meidän täytyy yhdessä olla se muutos, jonka haluamme muodissa nähdä.

Annamari Vänskä, FT, dosentti, työskentelee muodintutkimuksen professorina Aalto-yliopistossa

Kuva: Merja Yeung

Selviytymisvinkkejä meille koronasta ahdistuneille

Rakkaat aktivistimummot,

Tammikuussa keskustelimme Oodissa ilmastoahdistuksesta ympäristötutkija ja kirjailija Panu Pihkalan alustamana. Sali oli täynnä ja me mummot istuimme vieri vieressä toinen toisiamme kuullen ja keskustellen. Pihkala korosti toivon merkitystä. Totesimme, että ilmastoahdistukseen auttaa pyrkiminen hyvään yhdessä.

Meistä mummoista tuli yhtäkkiä karanteenimummoja

Maailma on muuttunut muutamassa viikossa. Meistä mummoista on tullut suurelta osin karanteenimummoja. Haluamme turvata kaikille lapsenlapsille maailman, jossa voi elää. Teemme sen hillitsemällä ilmastonmuutosta ja tuomalla toivoa tulevaan. Asia ei ole hävinnyt mihinkään, vaikka juuri nyt huoli omasta, läheisten ja koko yhteiskunnan selviämisestä on päällimmäisenä mielessämme. Koronaviruksen aiheuttama sairastaminen on ennakoimattomuudessaan pelottava ja ahdistusta aiheuttava. Omaan mieleeni ovat nousseet jopa isäni viettämät rintamavuodet ja vanhempieni kertomukset sotavuosilta. Työurallani HYKS Lastenklinikalla lääkärinä ja psykoterapeuttina kohtasin muun muassa suuronnettomuustilanteiden ja vakavien sairauksien aiheuttamaa tuskaa, mutta koronan kaltaista kaikkia koskettavaa ahdistusta ei kukaan meistä ole ennen kokenut. 

Korona  näyttää olevan vaarallisempi meille mummo- ja pappaikäisille sekä jotain perussairautta poteville, kuten tosin monet muutkin infektiotaudit. Monet meistä kuuluvat molempiin ryhmiin. Meitä on pyritty suojaamaan karanteeniohjeistuksella, joka tuo turvaa, mutta samalla myös muistuttaa meitä viruksen vaaroista. Arvelen monen meistä olevan huolissaan omasta selviämisestä. Tulee mieleen kysymys: Jos tauti tarttuisi minuun, miten sydänsairauteni, diabetekseni, astmani tai syöpähoitojeni kanssa käy. Maailmalta on kuulunut uutisia tarpeesta ääritapauksissa rajata hoitoa. Hoidetaanko minua tai puolisoani?  Kyllä, kaikkia hoidetaan. Sairaalahoidossa pyritään aina arvioimaan mistä hoidosta kukin voi hyötyä.  Ja sen hoidon terveydenhuoltomme tarjoaa. 

Auttaminen tuo iloa myös auttajalle

Yksinäisyys ja avun tarve lisääntyy karanteenissa. Läheisten vaivaaminen kauppa-avuksi voi tuntua hankalalta. On hyvä muistaa, että muiden auttaminen tuo myös iloa auttajalle. On lohdullista odottaa aikoja, jolloin taas voimme olla muille helpotukseksi. Osalle meistä yksinolo voi olla jopa tervetullutta. Nyt on hyvä syy pitää ystäviin yhteyttä ja soitella myös ilman asiaa. Heillä tuntuu olevan myös samankaltaisia huolen ja ihmettelyn aiheita.

Elämän hallinnan tunne säilyy, kun on aktiivinen asioissa, joihin voi vaikuttaa

Arjen rytmin säilyttäminen epävarmassa ja ahdistavassa elämäntilanteessa helpottaa. Päivittäin on syötävä, peseydyttävä, ulkoiltava, liikuttava ja levättävä. Nämä yksinkertaiset asiat ovat tärkeitä.  On asioita, joihin emme pysty vaikuttamaan. Elämän hallinnan tunne säilyy, kun on aktiivinen niissä asioissa, joihin voi vaikuttaa. Vaikka on tärkeää saada luotettavaa tietoa, on viisasta rajata koronauutisten kuuntelemista ja jättää tilaa mukaville kirjoille, käsitöille tai tv-ohjelmille. Se, mikä tuottaa turvallisuutta ja mielihyvää normaalioloissa, auttaa tässäkin.  Olemme kuitenkin kaikki erilaisia. Vaikka kokisimme samaa, me reagoimme yksilöllisesti. 

Vaaran uhatessa isovanhemmuuteen sisältyy huoli omista lapsista ja lapsenlapsista ja heidän jaksamisestaan. Aktivistimummojen Facebook-sivuilla onkin pohdittu, miten ihmeessä lapsiperheet selviävät, jos vanhemmat sairastuvat ja me mummot emme voi olla avuksi. Etätyö, kotikoulu ja arjen pyöritys lapsiperheessä on todella haasteellista, ja rinnalla voimme kulkea vain virtuaalisesti.  Helena Kääriäinen kirjoitti blogeissaan mummoasenteesta ja äskettäin myös etämummoroolista koronakriisin aikana. 

Miten me mummot voisimme helpottaa hämmentyneitä lastenlapsiamme? 

Tiedetään, että jo pienikin lapsi aistii ja kuulee varsin paljon läheisiltä aikuisilta. Tiedetään myös, että lapset ja nuoret ovat erityisen haavoittuvia traumaattisille kokemuksille ja vahingoittavalle medialle. Puhelimitse tai tietokoneella on mukava pitää lapsenlapsiin yhteyttä, mutta meidän mummojen ei tarvitse aina erityisesti viihdyttää lapsia. On merkityksellistä kuunnella lasten huolia, ymmärtää niihin liittyviä tunteita ja keskustella sekä lohduttaa. Jo taaperoikäinenkin lapsi osaa usein kertoa itse mietteistään, jos pysähdymme kuuntelemaan häntä. Lapsetkin tarvitsevat oikeaa, heille ymmärrettävää tietoa. On hyvä muistuttaa tulevasta, jolloin taas voidaan tehdä tuttuja ja tärkeitä asioita yhdessä, ja niitä voidaan nytkin muistella. Lasten reaktiot ovat erilaisia, fyysisiä, sanallisia ja emotionaalisia. He voivat kuvata tunnelmiaan puhumisen lisäksi leikillä ja piirtämällä, mutta toisaalta myös levottomuudella. Kaikenikäiset lapset tarvitsevat turvallisuuden tunnetta ja toimivaa arkea sekä aikuisen fyysistä ja emotionaalista läsnäoloa. Meille kaikille on kodin ja perheen merkitys suuri tällaisina aikoina. 

Lisätietoa ja apua on saatavissa

Täydellisesti ei kukaan tästä suoriudu ja tarvittaessa on viisasta hakea ammattiapua. Useat tahot ovat tarjonneet tukea ja ohjeita koronakriisin keskellä selviämiseen ja myös ahdistuksen sietämiseen. THL:n sivuille on kerätty hyviä ohjeita selviämiseen. Lastenpsykiatri Janna Rantala antaa neuvoja lapsiperheille HS:ssa suomiauttaa-palstalla. 

Panu Pihkalan tammikuisen luennon teema oli ilmastoahdistus ja toivo. Hän on koonnut nyt tietoa ja ajatuksia koronaepidemiaan liittyvästä ahdistuksesta. 

Oikein hyvää pääsiäisen aikaa teille ja läheisillenne!

Liisa Viheriälä
lastenpsykiatri
aktivistimummo

Kuva: Reetta Meriläinen

Mummot leikkivät ja leikittävät

Rakkaat aktivistimummot,

Koronaviikot vierivät. Nuorimmat meistä mummoista ovat (etä)töissä tai ehkä lomautettuina, nuoret eläkeläiset kenties hoitavat lapsenlapsiaan ja me 70 vuotta täyttäneet vietämme aikaa kodeissamme. Lehtiartikkelit kuvaavat etätöissä olevien lapsiperheiden hektistä arkea ja me mummot ihmettelemme, miten voisimme kantaa osan näiden perheiden taakasta. 

Jotkut meistä ovat ehkä keksineet hauskoja tapoja osallistua lastenlasten elämään. Videopuhelut tietysti: jo 3-4 - vuotias viihtyy pitkään puhelimen äärellä, kunhan puheluihin mahdutetaan monenlaista tapahtumaa: lapsi kenties esittelee lelujaan ja temppujaan, mummo ehkä lukee satukirjaa. Videokokouksiin mahtuvat kaikki sisarukset mukaan.

Oman nelivuotiaani mielestä oli kiinnostavaa tutkia Pikku-Marjan eläinkirjaa, kun meillä molemmilla oli käsissämme oma kappaleemme. Ihmeellistä, että sekä Tuukan kirjassa että mummun kirjassa H oli punainen! Mutta mitä vielä voisi keksiä puheluja piristämään? Tarja-mummo on ottanut vanhan tutun Laiva on lastattu -leikin käyttöön; se voisi sujua aika pieneltäkin. Onko mikään peli sellainen, että mummo ja pikkulapsi voisivat toteuttaa sitä videopuhelun avulla? Ideoita mummot!

Pikkukoululaisille olen tehnyt adjektiivileikkejä ja ne ovat joka kerta yhtä hauskoja. Siinä sivussa tulee adjektiivin käsite tutuksi. Liisa-mummo on harrastanut koululaisten ryhmävideopuhelussa jatkokertomuksen rakentamista. Yksi aloittaa satua/tarinaa yhdellä lauseella, seuraava jatkaa lauseella ja seuraava taas... tulee hauskaa ja yllättäviä juonen käänteitä. Minä asun samalla alueella koululaisteni kanssa, joten olen myös tehnyt rasteja lähimetsään tyyliin ”seuraava vihjelappu on Lyijysen yläpihalla”. Mutta mitä muuta tekemistä lähimetsässä voisin heille kehittää? Erilaisia risumajoja sinne näyttää ilmaantuneen, mutta sellaisten rakentamisessa ei 2-metrin päässä pysyttelevästä mummusta ole apua. 

Sisareni on auttanut isoja lapsenlapsiaan läksyjen teossa. Lapset ovat lähettäneet valokuvia saamistaan koulutehtävistä ja mummi on ohjannut niiden suorittamisessa. Myös kielten sanoja voi kuulustella tällä menetelmällä.

Mutta edessä taitaa olla vielä monia viikkoja. Mitä me koteihimme kahlitut mummot voisimme tehdä? Kertokaa ideoitanne facebookissa!

Sen me kaikki mummot tiedämme, mitä pitää tehdä silloin, kun tämä kriisivaihe on ohi (tai edes tauolla). Silloin tietysti haluamme oikeasti tavata isoja ja pieniä rakkaitamme. Mutta ennen muuta haluamme tehdä voitavamme, jotta tästä lamasta noustaan uudenlaiseen kohtuuden ja kestävän kehityksen kulttuuriin sekä kotimaisuuden arvostamiseen niin matkailussa kuin tärkeiden tarvikkeiden tuotannossakin. Kulutamme innolla, nälkiintyneinä, kulttuuria, kampaamopalveluja, uimahalleja, ravintoloita, mutta tavaroiden ostamisessa painotamme kohtuutta.

Niitä aikoja odotellessa, pestään käsiä ja pidetään yhteyttä facebookissa.

Helena Kääriäinen
aktivistimummo
lapsenlapset 2, 4, 8 ja 10v.

Kuva: Minna Sallanen

Yhteenveto alkuvuoden Facebook-keskustelusta

Aktivistimummojen Facebook-ryhmän ylläpitäjä viestinnän tutkija Anne Leppänen veti yhteen ryhmän alkuvuoden keskustelua. Vuosikymmen alkoi Toivon kuukaudella, helmikuun teema oli Metsä ja maaliskuussa Huomisen ruoka, mutta kesken maaliskuun tuli korona, joten huomisen ruoan pohdiskelu jäi huomiseen!

Yleensä me ryhmän ylläpitäjät nostamme esiin postauksia vain ilmastoasioista ja joskus jotain kevyempää vaihtelun vuoksi. Nyt pandemian aikana tästä joustetaan, eli koronasta puhutaan mutta periaatteidemme mukaan: rauhallisesti ja faktaa.

Mutta ne aiemmat asiat. Ryhmässä jaetaan eniten asiapitoisia linkkejä ilmaston ympäriltä. Jaetuissa linkeissä on valtavasti TIETOA ilmaston lämpenemisestä, syistä ja seurauksista, taustoista ja ilmastonmuutoksen vastaisista toimista. Aika perusteellistakin tietoa eri alueilta on ryhmässä tarjolla. Jos joku haluaa ottaa ilmastoasiat haltuun, kannattaa käydä ryhmämme sisällön läpi!

Tammikuussa korostuivat TOIVOA HERÄTTÄVÄT asiat, vaikka eivät ne myöhemminkään ole unohtuneet. Ensimmäisessä Oodi-tilaisuudessamme todettiin, että ilmastoahdistukseen auttaa pyrkiminen yhdessä hyvään. Asiasta puhuttiin myös tapahtuman tallenteen innoittamana.

Tuntuu, että todella paljon TEHDÄÄN JO. Ihmiset tiedostavat, että olemme vakavan ongelman äärellä. Muutetaan kulutuskäyttäytymistä. On useita joukkoja, jotka toimivat ilmaston puolesta omalla tavallaan. Keksitään uusia tuotteita ilmastoa ja luontoa kuluttavien tilalle ja haittoja korjaamaan – eikä vähiten Suomessa. Yritykset vauhdittavat siirtymistä ilmastoystävälliseen tuotantoon. Suojellaan metsiä ja istutetaan uutta. Ilmastonmuutos on politiikan teema ja yritysten kilpailukeino. Näyttää hyvältä. Aiheessa on kuitenkin MONIA PUOLIA. Esimerkiksi fossiilisisten polttoaineiden käytön vähentäminen on tärkeää, mutta vaikeaa. Se kuvastuu ryhmässämmekin; ehkä eniten on väitelty ja pohdittu, millaisella polttoaineella pitäisi liikkua. On otettava huomioon, miten sähkö tuotetaan, millaiselta viljelmältä palmuöljy on kotoisin ja mitä uuden tyyppisen auton valmistus merkitsee.

Postauksissa on paljon myös ohjeita ja KEHOTUKSIA – oikeiden valintojen tekemiseen kotona ja vaikuttamiseen laajemmin. Minulla on sellainen kuva, että monet kokevat hankalaksi vetoomusten allekirjoittamisen tai pienen summan osoittamisen ilmastonsuojeluun, vaikka omassa elämässä oikeiden valintojen teko on itsestään selvää. Nuo osallistumiset olisivat kyllä hyvä juttu, koska päättäjät kuuntelevat helpommin suuren joukon ääntä. Asiat voisivat vauhdittua.

Helmikuussa Aktivistimummoihin perustettiin alaryhmä Aktivistimummojen Metsänvaalijat, jossa käydään keskustelua erityisesti suomalaisesta metsästä. Tässä ryhmässä kehitettiin MUMMONMETSÄ-PROJEKTI. Se arvioitiin luotettavimmaksi ja tehokkaimmaksi tavaksi taata biodiversiteetiltään rikkaan metsän säilyminen. Luonnonperintösäätiön mummonmetsään laitettu raha ei mene hukkaan.

Yleensä ryhmässä ollaan samaa mieltä siitä, millaisin keinoin ilmaston lämpenemistä estetään. Muutamat yrityselämään liittyvät postaukset herättivät VÄITTELYÄ. Jos Kellogg’s muuttaa tuotettaan ympäristöystävällisemmin valmistetuksi, mitä pitää ajatella? Voiko antaa aplodeja yritykselle, jonka toiminnassa on vielä korjaamista? Entä miljardööri Bezosille, joka antaa valtavan summan ilmaston lämpenemisen vastaiseen työhön – mutta jonka omaisuus on kerätty ilmastoa rasittaen? Onko fiksua ostaa Fortumin osakkeita, jotta pääsee yhtiökokoukseen saamaan oman äänen ilmaston puolesta kuuluviin, jos ei voi hyväksyä yrityksen toimintaa? Näitä on pohdittu. Olemme ylläpidossa sitä mieltä, että erilaisista näkemyksistä on voitava keskustella.

Maaliskuussa tuli KORONA. Jouduimme siirtämään maaliskuun Oodi-tilaisuutemme ”Huomisen ruoka”. Myös huhtikuun “Vastuullinen vaate”-tapahtuma siirtyy syksyyn. Pelargonian saajan julkistus ja sen luovutus valitulle yritykselle siirtyi. Ilmasto hengähtää, kuten tuoreissa postauksissa todetaan. Tässä on tuore, ajatuksia herättävä linkki sivultamme: Perttu Pölönen: Ei anneta hyvän kriisin mennä hukkaan.

Jatketaan keskustelua ja ollaan valmiina ilmastoaktivismiin, kun koronakriisi on voitettu ja maailma alkaa katsoa ympärilleen.
Aktivistimummojen tarkoitus lastenlasten hyvän elämän vaalijoina sekä empatian ja toivon tuojina ovat ajankohtaisia teemoja aina.

Anne Leppänen
aktivistimummo
viestinnän tutkija

Aktivistimummot, faktan välittäjiä myös koronakriisissä

Alkuperäinen motiivimme Aktivistimummojen yhteenliittymiseen oli ilmastonmuutoksen hillintä, toivon ja kohtuuden asenteen vahvistaminen ja faktoihin perustuva viestintä. Ilmastonmuutos vaikuttaa taustalla koko ajan, mutta emme halua hiljentää kanavaamme akuutin koronakriisin ajaksi. Toimimme edelleen toivon asialla ja faktojen välittäjinä. Tärkein kanavamme on Aktivistimummot-Facebook-sivusto, joka tavoittaa yli 5000 mummoa laajoine verkostoineen.  Myös @Aktivistimummot -twitterseuraajamäärä kasvaa.

Nyt valtioneuvosto on pyytänyt someviestijöiden apua.

Valtioneuvoston kanslia on kutsunut somevaikuttajat mukaan koronaviestintään kaikkien kansalaisten tavoittamiseksi. Tarkoituksena on varmistaa, että koronakriisistä on tarjolla oikeaa tietoa kaikissa kanavissa. Somevaikuttajat, myös meidän laajeneva Aktivistimummot-ryhmämme Facebookissa, ovat huoltovarmuuskriittisiä toimijoita kriisiaikoina. Nyt elämme kriisiä. Suomi on tiettävästi ainoa maa, joka on määritellyt somevaikuttajat huoltovarmuuskriittisiksi toimijoiksi. Nyt kannamme tätä vastuuta.

Somevaikuttaja: Jaa eteenpäin vain faktaa.

Aktivistimummot on kiinnittänyt Facebook-ryhmäsivulleen linkin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen uusimpaan ja päivittyvään tietoon koronaviruksesta. Tämän lisäksi alamme välittää valtioneuvoston, huoltovarmuuskeskuksen Mediapoolin ja Ping Helsingin koordinoimaa Faktaa koronasta -viestintää. Näistä kanavista tuleva tieto on luotettavaa.

Aktivistimummojen rooli viestijöinä on erityinen, sillä joukoissamme on paljon koronaepidemian kriittiseen riskiryhmään kuuluvia - isovanhempia ja yli 70-vuotiaita. Yhdessä toimimalla voimme estää väärien tietojen leviämisen sosiaalisessa mediassa. Toimisimme näin myös ilmastokriisitilanteessa. 

Me Aktivistimummot kehitämme medialukutaitoamme ja olemme kriittisiä. Monet somettajat saavat nykyään enemmän seuraajia kuin perinteiset mediat tilaajia. Kuka tahansa voi julkaista ja levittää  nopeasti myös väärää tietoa.  Me haluamme olla estämässä väärän tiedon leviämistä korvaamalla sitä oikealla. 

Olemme etulyöntiasemassa: Meillä on aikaa seurata useita eri medioita, mikä auttaa luotettavuuden arvioinnissa. Valitettavasti valeuutisten levittäjät käyttävät hyväksi poikkeustiloja aikaansaadakseen hämmennystä. Valheet ja väärinkäsitykset täyttävät helposti tyhjiön, jos faktatietoa ei ole tarjolla. Roolimme faktan välittäjinä on siis ensiarvoisen tärkeä.  

Koronakriisissä juuri nyt tärkeintä on suojautuminen ja suojaaminen. Uutisia emme voi valikoida, vaan joudumme kohtaamaan tosiasioista ikävimmätkin. Emme voi tulkita emmekä soveltaa, vaan meidän täytyy totella poikkeusolojen määräyksiä ja luottaa viranomaisiin. 

Ollaan tarkkana sekä suojautumissa että siinä, että välitämme vain faktaa koronasta.

Lue lisää vastuullisesta someviestinnästä: https://xn--someksikirja-kcb.fi/

#faktaakoronasta

Eeva-Riitta Piispanen
Aktivistimummo
Vapaa terveystoimittaja

Lue lisää Aktivistimummot.fi

Kohdataan korona mummoasenteella

Viime päivinä koronavirukseen (Covid-19) liittyvä uutistulva on ohittanut muut ajankohtaiset asiat. Hyvä, että tietoa ja ohjeita jaetaan. Luotettavaa ja päivittyvää asiantuntijaohjeistusta löytyy THL:n sivuilta (thl.fi) ja lähes jokaisen paikkakunnan terveydenhuollon sivuilta.  Ilmastonmuutoksen hillitsemiseen keskittyvät Aktivistimummot näkevät maailmanlaajuisessa ilmastokriisissä ja koronapandemiassa yhtäläisyyksiä, joihin molempiin tarvitaan lääkkeeksi asiantuntijaohjeiden lisäksi myös mummojen neuvoja. Toivoa, kohtuutta ja empatiaa ja faktatiedon kunnioittamista. Aktivistimummo ja perinnöllisyyslääkäri Helena Kääriäinen kokosi mummo-ohjeet siitä, miten korona kohdataan.

Julkaistu 14.3. 2020 Päivitetty 24.3. 2020

Rakkaat mummot,

Aktivistimummojen tärkeät työkalut ovat kohtuus, toivo ja empatia. Varsinkin kahta viimeksi mainittua tarvitaan nyt. Mummot ovat monessa suhteessa muuta väestöä paremmassa asemassa. Ensinnäkin: monet meistä (tai ainakin vanhempamme) muistavat ajan, jolloin tulirokkoisia hoidettiin ”kulkutautisairaalassa” ja polioepidemia aiheutti järkyttäviä seuraamuksia lapsille ja nuorille. Näistäkin selvittiin ja näihin verrattuna korona on sittenkin pienempi murhe. Lisäksi me mummot olemme muutenkin ymmärtäneet, ettei ihan koko ajan ole pakko matkustaa tai shoppailla, joten kotona oleminen, lukeminen ja metsäkävelyt eivät ehkä meidän maailmaamme mullista. 

Oireettomien mummojen kannattaa tavata lapsia ja lastenlapsia vain harkitusti, jotta vältymme tartunnoilta mahdollisimman pitkään ja siten osaltamme tuemme terveydenhuoltoa. Jos flunssa-oireita ilmenee, tulee niitä sairastella kotona tavalliseen tapaan. Ei ole mitään syytä soittaa päivystykseen tai palveleviin puhelimiin hätäkeskuksesta puhumattakaan. Ja missään nimessä ei tule lähteä flunssaoireisena terveyskeskukseen. Mummojärjellä kyllä ymmärtää, jos oireet ovat vaikeampia kuin ”tavallisessa hengitystietulehduksessa” ja esimerkiksi hengitys alkaa tuntua vaikealta tai kuume on korkea. Silloinkin paras tapa on ottaa kontakti terveydenhuoltoon ensin puhelimella. 

Sen sijaan: sairausoireista kannattaa soitella lapsille, ystävämummolle tai muille läheisille, jotta he osaavat välttää vierailuja ja pitää muilla keinoin säännöllistä yhteyttä. Naapurimummolle voi soitella ja kysellä tilannetta; tarvitaanko vaikka kaupassakäyntiapua. On turvallisempaa tavata jälkikasvuaan, muita mummoja ja ihmisiä ylipäätään ulkosalla kuin sisätiloissa eli yhteiset kävelyretket ovat hyvä tapa pitää kontakteja yllä. (Päivitys 24.3.2020 Mummokontaktia lapsenlapsiin täytyy nyt ylläpitää puhelimella ja erilaisin e-kuvayhteyksin.)

Uutisten tiedot epidemian leviämisestä käyrineen ja pörssikursseineen pysyvät ihan ajan tasalla, vaikkei niitä koko ajan seuraisikaan. Mummot ja papat voisivat hyvinkin rajoittaa uutisten seuraamisen vaikkapa oman päivälehden lukemiseen tai yhteen uutislähetykseen päivässä, sillä on turhaa märehtiä huonoja uutisia aamusta iltaan.

Onko tämä pandemia tuonut jotain hyvää? Ainakin tutkimusrintamalla tehdään vahvasti yhteistyötä rokotteen ja/tai lääkityksen kehittämiseksi. Me suomalaiset olemme voineet ylpeinä kuunnella viisaan presidenttimme, selkeäsanaisen pääministerimme ja huippuasiantuntijoiden rehellistä puhetta. Pitkällä tähtäimellä: ehkä matkailusta tulee kohtuudella nautittava harvinainen herkku ja sen sijaan kiireettömyyden, luonnon ja läheisten ihmisten arvo ymmärretään entistä paremmin. 

Eli pestään käsiä! Vaikka asiaa ei ole tutkittu, rohkenen väittää, että sauna, viina ja terva eivät auta.
Sen sijaan mummojärki ja moderni terveydenhuolto ovat tukenamme. 

Helena Kääriäinen
Aktivistimummo
Perinnöllisyyslääkäri (eläkkeellä)

Pohjoisen ilmastoviisas ruokavalio

Jaa tämä Twitterissä!

Maaliskuussa Aktivistimummot puhuvat ruoasta. Miten koostaa ruokavalio, joka on sekä terveellinen itselle että hyväksi ilmastolle ja vielä maistuu hyvältä? Kuukauden blogin kirjoittaja tutkija Kaisa Karttunen muistuttaa, että ilmastoviisas ruokavalio voidaan koostaa monella tavalla. Kansalliset ravitsemussuositukset ja Itämeren ruokavalion opit ohjaavat oikealle tielle. Enemmän kasviksia, vähemmän lihaa ja ruokahävikki minimiin.

Ohjeita ja varsinkin mielipiteitä ilmastoviisaasta syömisestä on paljon. Tavallisen kuluttajan voi olla vaikeaa pysyä uusimman tiedon ja keskustelun mukana.
Koko asia voi ruveta ärsyttämään tai jopa ahdistamaan. 

Muutamalla perusasialla pärjää pitkälle

Muutamalla syömiseen liittyvällä perusviestillä pärjää kuitenkin pitkälle.

Ensiksi: ilmastoviisaan ruokavalion voi koostaa monella eri tavalla.
Ravitsemussuositusten ja lautasmallin mukaan ruokalautasesta puolet täytetään erilaisilla kasviksilla ja neljäsosa perunalla, kotimaisella viljalla, tattarilla ym. Viimeinen neljäsosa on proteiininlähde, joka voi olla vaihdellen kasvi-, kala- tai eläinproteiinia.

Toiseksi: eri eläinproteiinien ilmastovaikutusten kesken on eroja, mutta niiden vaikutus on pääsääntöisesti suurempi kuin kasviproteiinien. Naudanlihan tuotannosta ilmastopäästöjä syntyy enemmän kuin broilerinlihan tuotannosta. Broilerinlihan hiilijalanjälki on saatu alas tehokkaalla tuotantoprosessilla. Kalaproteiinin ilmastovaikutus asettuu eläin- ja kasviproteiinin väliin. 

Kansallisten ravitsemussuositusten mukaan punaista lihaa ja lihajalosteita (nauta, porsas, lammas) saisi syödä enintään 500 grammaa viikossa.
EAT Lancetin antamien planetaaristen suositusten mukaan punaista lihaa sopisi ruokavalioon viikossa vain noin 100 grammaa. EAT Lancetin laskelman perustana on, että noudattamalla planetaarista ruokavaliota ruokaa riittäisi maailmassa 10 miljardille ihmiselle, ja se olisi mahdollista tuottaa ympäristöllisesti kestävällä tavalla. 

Tähdätään ensin kansallisiin ravitsemussuosituksiin

Meillä on matkaa vielä kansallistenkin ravitsemussuositusten saavuttamiseen. Osa väestöstä syö lihaa ja lihatuotteita huomattavasti enemmän kuin on suositeltu. Lisäksi kasvisten ja hedelmien syönti jää reilusti alle suositellun päivittäisen puolen kilon. Lisättyä sokeria on ruuassa liikaa ja kulutettu rasva on kovanpuoleista. Ravitsemussuositukset nimensä mukaan pitävät lähtökohtanaan hyvää ravitsemusta, mutta ottavat huomioon myös ympäristökestävyyden asioita. 

Ruuan terveellisyyttä ja ilmastovaikutuksia kannattaakin katsoa yhdessä.

Pohjoismainen tai Itämeren ruokavalio on hyvä pohja ravitsevalle ja ympäristökestävälle syömiselle. 

Pohjoismainen ruokavalio sisältää runsaasti marjoja, kausihedelmiä (omenia, päärynöitä, luumuja) sekä kaali-, juuri- ja palkokasveja, tuoreita yrttejä, perunaa, sieniä, täysjyväviljaa, kohtuullisesti rypsiöljyä, vähärasvaisia maitotuotteita, paikallista kalaa ja riistaa sekä kanaa. Punaista lihaa ja lihajalosteita siihen kuuluu vain pieniä määriä. Tuotevalinnoissa korostuu paikallisuus. Proteiini- ja kuitulähteiden monipuolistamiseksi myös pohjoismaisessa ruokavaliossa on opeteltava käyttämään palkokasveja ja kasviksia uusin tavoin.

Edellä mainitut EAT Lancetin laskelmat perustuvat maailmanlaajuisiin kasvihuonekaasupäästöjen keskiarvoihin. Suomen tuotantotavoilla päästöt maito- ja naudanlihakiloa kohti ovat kuitenkin maltillisemmat kuin maailmassa keskimäärin. Meillä myös panostetaan voimakkaasti päästöjen vähentämiseen edelleen, mistä esimerkkinä on Valion hiilineutraalia maitoketjua tavoitteleva ohjelma. Tulevaisuudessa eri tuotteiden päästöjen vertailua joudutaankin luultavasti tekemään eri pohjalta. 

Pienempi päästökuorma ei kuitenkaan muuta nykyisen syömisen ongelmallisuutta ravitsemuksen näkökulmasta. Muutoksia ruokavalioissamme tarvitaan siis joka tapauksessa. 

Kolmanneksi: Lähi- ja luomuruokaa tarjotaan usein ratkaisuna ilmastokuorman keventämiseen. Vaikka tämäkään suhde ei ole suoraviivainen, liittyy luomuun ja lähiruokaan monia positiivisia ulottuvuuksia. Niitä kannattaa siis sisällyttää ruokavalioon, mutta ne eivät yksin ratkaise ravitsemuksen eivätkä ilmaston ongelmia. 

Ruokahävikkiä on pienennettävä

Lopuksi: Ruuan ilmastokuorman pienentämiseen tarvitaan myös ruokahävikin vähentämistä. Lisäksi tarvitaan kokonaisuuden ymmärtämistä.
Maataloudenkin päästöjä on vähennettävä, esimerkiksi tarttumalla turvemaiden päästöihin.
Todella suuret päästövähennykset syntyvät kuitenkin energiasektorilla siirtymällä pois fossiilisen energian käytöstä.  

Tutustu lisää

EAT lancet: https://eatforum.org/eat-lancet-commission/
Marttojen ilmastoruokaohjelma: https://www.youtube.com/watch?time_continue=5&v=xuzLTbmyK9Q&feature=emb_logo
Ruokaminimi-tutkimushanke: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/161742/VNTEAS_47_Ruokavaliomuutoksen%20vaikutukset.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Reilu ruokamurros -tutkimushanke: www.justfood.fi

Kirjoittaja: 

Kaisa Karttunen, tutkija, MMT
e2 Tutkimus
kaisa.karttunen@e2.fi

Kuva:
Ruokatieto

Tule mukaan 16.3. klo 14-16 Keskustakirjasto Oodin avoimeen keskustelutilaisuuteen: Huomisen reilu ruoka.

Huomisen reilu ruoka siirtyy syksyyn 2020

Huomisen reilu ruoka  - Nyt puhutaan ruuasta ja ilmastosta  siirtyy.

KORONAEPIDEMIAN VUOKSI JOUDUIMME SIIRTÄMÄÄN Oodin TILAISUUDEN maanantaina 16.3.2020 klo 14-16.

#reiluruoka #ruokamurros #ruokajärjestelmä #ruokahävikki #aktivistimummot

@justfood_stn @aktivistimummot

www.justfood.fi www.aktivistimummot.fi

Varaa kalenteriisi aika myös seuraavalle Aktivistimummojen järjestämälle keskustelutilaisuudelle: 14.9. klo 17-19. Ilmasto ja terveys ja 5.11. 2020 klo 18-20 Vastuullinen vaate. Ohjelma tarkentuu, kunhan koronakriisin aiheuttamat rajoitukset tarkentuvat.

Jaa tämä Twitterissä!

PERUTTU

Tilaisuus siirtyy koronaepidemian vuoksi.

Aktivistimummot Rantahotellin Ilmastokirissä

Jaa tämä Twitterissä!

“Me mummot haluamme turvata kaikille lapsenlapsille maailman, jossa voi elää.”

Hallituspuolueet kokoontuivat tänään 3.2. Vuosaaren Rantahotelliin pohtimaan ilmastotoimien tiekarttaa.  Lukuisat ympäristöjärjestöt olivat koonneet yhteen
noin 150 hengen joukon kirittämään hallituksen toimia ja valamaan rohkeutta.  Mukana olivat myös Aktivistimummot. Aamun tunnelmista kirjoitti Anu Harkki.

Vuoteen 2035 on aikaa noin 5445 päivää - silloin hallitus on luvannut Suomen olevan hiilineutraali.   Se on todella lyhyt aika,. Mitä myöhemmin aloitamme, sen jyrkemmin pitää päästövähennysten laskea.  Sen vuoksi on pakko toimia nyt!  

Tarvittavat päästövähennykset ovat Ilmastopaneelin laskelmien mukaan noin 35 Mtn (hiilidioksidi ekvivalentti tn). Sen jälkeen päästömme olisivat saman kokoiset kuin hiilinielut, eli Suomi olisi hiilineutraali.  Jo päätetty hiilen käytön kielto vähentää päästöjä noin 15 Mtn, eli vielä tarvitaan päätöksiä noin 19 Mtn päästövähennysten verran. 

Aktivistimummot pysäyttivät kokoukseen käveleviä ministereitä. Työministeri Tuula Haatainen pysähtyi Aktivistimumnojen banderollin luo ja kertoi olevansa itsekin mummo.  Mummot pääsivät rohkaisemaan myös opetusministeri Li Anderssonia ja liikenneministeri Timo Harakkaa.

Neuvottelijat saivat kuulla, että Aktivistimummot peukuttavat, kun päättäjät tekevät rohkeita päätöksiä 👍

Aktivistimummojen viestit päättäjille:

• Päätökset nopeasti, jotta teollisuus ja yritykset saavat selkeät suuntaviivat kestävyysinvestointien toteuttamiseen.

• Kun linjaukset ja tarvittavat toimet tehty

  • Kansalaiset pääsevät toteuttamaan omia elintapamuutoksiaan

  • Vanhemmat uskaltavat synnyttää uusia sukupolvia

  • Lapset voivat katsoa luottavaisina tulevaisuuteen

Aktivistimummojen viesti on, että kaikkien on osallistuttava kykyjensä mukaan talkoisiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Anu Harkki
Climate Reality Leader, FT, MBA
Aktivistimummo

Lue lisää www.aktivistimummot.fi

Metsä on rakas ja tärkeä

Jaa tämä Twitterissä!

Metsät auttavat meitä ilmastonmuutoksen hillinnässä monella tavalla, kirjoittaa Tarja Ollas Aktivistimummojen helmikuun blogissa. Tarja on aktivistimummo sekä markkinoinnin ja viestinnän asiantuntija, joka tekee työtään Tapiossa. Tarja lupaa jatkossakin pitää Aktivistimummot ajan hermolla metsäasioissa. Pysykää kanavalla.

Me mummot haluamme turvata kaikille lapsenlapsille maailman, jossa voi elää. Pärjäämme täällä vain toimimalla sopusoinnussa ja yhteistyössä luonnon kanssa. Suomessa se tarkoittaa usein metsää. Lastenlastemme hyvää elämää uhkaa ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat murheet ja luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen. Tätä me mummot emme hyväksy emmekä suostu vain seuraamaan sivusta.  Meillä on elämänkokemuksen tuomaa viisautta, ja tiedämme, että monimutkaisiin asioihin ei ole vain yhtä ratkaisua. Näemme metsien ympäristöystävällisen roolin monesta kulmasta. Mummot käyvät myös mustikassa, kuten tiedetään.

Kohtuus kaikessa

Ennen kuin pääsemme kiinni metsän rooliin ilmastonmuutoksessa, on muistettava, että ylivoimaisesti pahin päästölähde on fossiilinen energia – siis sähkön, lämmön ja polttoaineiden tuotanto öljyllä ja hiilellä. Niin ei voi jatkua. 

Kun ponnistelemme näiden päästöjen lopettamiseksi, voimme hidastaa ilmastonmuutoksen kelloa antamalla puiden poistaa ilmasta energiantuotannosta johtuvia hiilidioksidipäästöjämme.

Sietämätöntä on myös ajatella, kuinka paljon tavaraa ja tavaralle varastoja teemme kaiken aikaa. Kohtuuden ylistys on mummojen periaate. Uuden tavaran tuottamista pitää vähentää ja välttämättömät hankinnat pitää tehdä ilmastolle ja ympäristölle ystävällisesti. 

Konstit on monet

Metsät auttavat meitä ilmastonmuutoksen hillinnässä monella tavalla. 

Ihan aluksi pitäisi ehkäistä metsäkatoa, joka tarkoittaa, että metsä muutetaan kokonaan toiseksi – esimerkiksi kerrostalon tontiksi. Suomi on niin metsäinen maa, että joskus tämä voi olla hankalaa. 

Metsää voi myös lisätä jollekin toiselle tontille tai joutomaille. Voimme tehdä metsitystä, eli istuttaa puita alueille, joilla ne eivät nyt kasva. Voimme vauhdittaa metsien kasvua hyvällä hoidolla ja varastoida hiiltä metsään pitkäksi aikaa. Moni mummo ja vaari on metsänomistaja, joten  he voivat toimia omissa metsissään. Me muutkin voimme lisätä metsitystä eri tavoin.

Ilmastoa auttaa, kun kerrostalo tehdään betonin sijaan puusta. Hiilidioksidi varastoituu rakennukseen kymmeniksi vuosiksi samaan aikaan, kun talousmetsä kasvaa jälleen uutta puuta. Puu on loistava materiaali, josta me suomalaiset osaamme loihtia monenlaista välttämätöntä. Voimme jättää öljyt käyttämättä, kun valmistamme tarpeelliset tuotteemme luonnon uusiutuvista aineista niitä kierrättäen ja energiaa säästäen. 

Elämä jatkuu ja sen turvaa monimuotoinen luonto

Monimuotoinen luonto on itsessään arvokas. Se on myös hyödyksi metsien terveyden ja kasvukyvyn vaalimisessa.

Suomen luonto on valtaosin metsää. Siksi uhanalaisista eliöistämme suuri osa (31 %) myös elää metsissä ja melkein puolet niistä tahtoo elää ensisijaisesti lehtometsissä. Metsien suojeleminen on tärkeää, mutta elämän jatkuvuus pitää turvata myös puumateriaalia tuottavissa metsissä. 

Suomalaista luontoa ei ole missään muualla kuin Suomessa. Sen vuoksi luontomme elinvoimaa pitää vaalia juuri täällä. Ilmakehä on puolestaan yhteinen koko maapallolle. Ilmastolle ei ole suurtakaan väliä, missä puut kasvavat tai otetaan hyötykäyttöön. Viisasta on kuitenkin käyttää niitä siellä, missä tuotanto on energiapihiä ja luontoa kunnioittavaa. 

Mummot metsittävät ja suojelevat – tule mukaan!

Aktivistimummot ovat päättäneet ryhtyä ympäristötoimiin metsien avulla. Toimenpiteitä on kaksi: nuorisolle töitä metsityksen parissa ja metsien suojelun tukeminen.

Taimiteko on 4H-nuorisojärjestön tapa työllistää suomalaisia nuoria ja lisätä Suomen metsien hiilinieluja istuttamalla taimia alueille, jotka eivät ole olleet enää vuosikymmeniin aktiivisen metsä- tai maatalouden piirissä. Työ antaa nuorille itseluottamusta ja toivoa tulevaan. Taimiteolla on siis kaksi hyvää vaikutusta. 

Tämän kevään aikana selvitämme, miten Aktivistimummot voivat parhaiten toimia Taimiteko-kumppaneina. Selvitämme myös suojelumetsän perustamista.
Kesään mennessä meillä on toiminta käynnissä.

Liity mummoihin, ja tule mukaan!

Viimeinen sana

Metsät ovat meille rakkaita paikkoja, joissa voimme nauttia luonnon tervehdyttävästä voimasta. Ne antavat meille työtä, omavaraisuutta ja mustikkapiirakan pöytään. Haluamme, että lapsenlapsillamme on siihen sama mahdollisuus, kuin meillä on ollut.

Kirjoittaja Tarja Ollas on Aktivistimummo sekä markkinoinnin ja viestinnän asiantuntija, joka tekee työtään Tapiossa. Tapio on metsän, luonnon ja paikkatiedon asiantuntija. Tarja lupaa pitää Aktivistimummot ajan hermolla metsäasioissa. 

Ilmastoahdistukseen auttaa pyrkiminen yhdessä hyvään

Jaa tämä Twitterissä!

Dosentti Panu Pihkala Aktivistimummojen Toivo-tilaisuudessa 20.1.2020

Ympäristön ja ilmaston hätä aiheuttaa ilmastoahdistusta, jonka voimakkuus vaihtelee. Ahdistuksen tai ahdistuneisuuden keskeinen kysymys on: Onko meillä toivoa? Tätä kysymystä käsitteli dosentti, TT Panu Pihkala Aktivistimummojen tilaisuudessa 20.1.2020 Helsingin Keskustakirjasto Oodissa.

Pihkala kertoi, että ilmastonmuutoksen suhteen ihmisillä on kaksi psykologista tehtävää: sopeutuminen muuttuviin olosuhteisiin eli toimintakyvyn säilyttäminen sekä oman eettisen vastuun hyväksyminen ja suhteellisuudentaju eli kyky elää vastakkaisten tunteiden (ambivalenssin) kanssa. 

Ilmastoahdistuksen käsittelyyn vaikuttaa Pihkalan mukaan, mihin elämän merkityksellisyys sidotaan. Hän siteerasi tšekkiläistä kirjailijaa ja poliitikkoa Václav Havelia, jonka mukaan ”toivo ei ole varmuutta siitä, että jokin asia onnistuu, vaan vakuuttuneisuutta siitä, että asioilla on merkitys riippumatta siitä, miten käy”.

Ilmastoahdistukseen auttaa Pihkalan mukaan toisten seura, hyvään pyrkiminen yhdessä. ”Eri sukupolvien yhteys hyvään pyrkimisessä tehostaa vaikutusta.” 

Ilmastoahdistusta ei helpota eri sukupolvien keskinäinen syyllistäminen vaan sovinto. Pihkala käytti syyllisyyden lieventämisen työkaluna termiä ”(riittävän) kelvollisuuden kokeminen”. Myös aito kuunteleminen ja myötätunto auttavat.

Isovanhempien ja vanhempien Pihkala soisi tuovan esiin kokemukseen perustuvaa viisauttaan, mutta ilman sävyjä, jotka nuoret voivat tulkita vähättelyksi. Hän kehotti isovanhempia olemaan tarkkana ydinsota-ahdistukseensa viittaamisessa omana sukupolvikokemuksena. Ydinsotauhka oli todellinen, mutta rajautunut. Ympäristökriisi taas on käynnissä kaiken aikaa, eikä loppua näy.

”Ilmastoahdistus ei liity siihen, mitä on tapahtunut vaan, mitä voi tapahtua. Se on uhka, eräänlainen mörkö”, Pihkala totesi.

”Lähtökohtaisesti ilmastoahdistus ei ole sairaus vaan ymmärrettävä reaktio maailman ympäristöongelmien suuruuteen”.

Ilmastoahdistukselle erityisesti altistuvia ryhmiä ovat Pihkalan mukaan muun muassa lapset ja nuoret, joiden kyky käsitellä psyykkisesti vaikeita asioita on vielä kehittymässä. Myös maanviljelijät, ammattikalastajat ja -metsästäjät sekä alkuperäiskansat altistuvat ilmastoahdistukselle, koska heidän elinkeinonsa on vaarassa.

Ympäristönsuojelijat ja tutkijat, luonnossa paljon liikkuvat ja toimivat ihmiset sekä tuoreet isovanhemmat ovat myös ilmastoahdistukselle altistuvia ihmisryhmiä.

Lisää tietoa ilmastoahdistuksen kanssa elämisestä: https://mieli.fi/fi/raportit/ilmastoahdistus-ja-sen-kanssa-el%C3%A4minen

Tilaisuudessa aktivistimummo, lastenpsykiatri Liisa Viheriälä kiteytti ohjeet vanhemmille ja  isovanhemmille;  
“Kuuntele, ole läsnä, keskustele, älä tarjoa ahdistusta vaan kasvua ja toimintakykyä tukevaa turvallisuuden tunnetta ja monipuolista tietoa lapsen ikä ja kehitysvaihe huomioiden.”

***

Tilaisuuden tallenne Aktivistimummot-liikkeen facebook-sivuilla. https://www.facebook.com/aktivistimummot/videos/773550986464831/ 

Lokakuussa 2019 perustetun Aktivistimummot-liikkeen tarkoituksena on vaikuttaa sekä omien että maailman lastenlasten tulevaisuuteen.
Aktivistimummot korostavat kohtuutta, toivoa ja monimuotoisen luonnon tuomaa iloa hyvän elämän perustana.  

Lisätietoa ja yhteystiedot  www.aktivistimummot.fi

Ilmastoystävällisyys ja terveellisyys kulkevat käsi kädessä

Jaa tämä Twitterissä!

Aktivistimummo ja lääkäri Helena Kääriäinen osallistui joulukuun 2019 alussa EU Komission, THL:n ja SYKEn järjestämään kokoukseen nimeltä ”Europe That Protects: Safeguarding Our Planet, Safeguarding Our Health”, joka pidettiin Helsingissä. Kokous liittyi osana Suomen EU-presidenttikauteen.

Seuraavassa tarjoan aktivistimummoille joitain otteita kuulemastani. Kokouksen ytimessä ei ollut ympäristökatastrofin uhka, vaan ne ympäristöhaitat, joista jo tänään maapallolla, myös Suomessa, laajasti kärsitään. Opin, että ympäristön monenlainen saastuminen aiheuttaa paljon enemmän kuolemia kuin AIDS, malaria ja tuberkuloosi yhteenlaskettuna. Suurin syyllinen on saastunut ilma, seuraavina tulevat vesi, lyijyjäämät ja huonojen työolojen saasteet. Suurimmassa vaarassa ovat köyhät ihmiset, yleensä kehitysmaissa. Kaikissa esityksissä kulki jonkinlaisena pohjavireenä huoli siitä, että ilmaston lämpeneminen tulee pahentamaan kaikkia ympäristöriskejä tuomalla mukaan yhden epäterveellisen elementin lisää: kuumuuden.

Euroopassakaan ei olla turvassa ympäristön terveyshaitoilta. Esimerkiksi kansallinen ilmansuojeluohjelma 2030 kertoo, että Suomessa on arvioitu pienhiukkasten aiheuttaneen 1600 – 2000 ennenaikaista kuolemaa vuosittain vuosina 2005-2015. 

Lyijyn terveyshaittoihin liittyvä tarina oli kiinnostava. Lyijysaasteen tärkein lähde ovat akut, jotka Suomessa ja Euroopassa kierrätetään asianmukaisesti, mutta joiden lyijyä sulatellaan harkoiksi missä tahansa kadunkulmassa kehitysmaissa. Lyijysaaste aiheuttaa siellä lapsille oppimisen ja muun kehityksen ongelmia ja aikuisväestölle arviolta jopa 1 000 000 ennenaikaista vuosittaista kuolemaa sydän- ja verisuonitauteihin. Mutta lyijysaaste kulkeutuu globaalissa maailmassamme Eurooppaankin elintarvikkeiden, mm. riisin ja mausteiden mukana.

Oman uhkansa on jo nyt muodostanut ilmaston muuttuminen, sillä eräät taudit ovat levinneet Afrikasta Eurooppaan niitä kuljettavien hyönteisten siirtyessä pohjoisemmaksi. Dengue-kuumetta on jo Välimeren alueella ja malaria saattaa sekin levitä kostean ja lämpimän ilman houkutellessa malariahyttysiä pohjoisemmaksi.

Suuri terveysuhka on myös arkiliikunnan väheneminen autoistumisen ja erilaisten laitteiden äärellä istumisen lisääntyessä. Kokouksessa esitettiin kiinnostava tutkimus, jonka mukaan kaupunkipyöräilijät Barcelonassa toki olivat onnettomuusriskissä (eivätkä he edes käytä kypärää!) ja hengittivät pakokaasuja pienhiukkasineen, mutta silti olivat terveempiä kuin autoilijat. Vaikea sanoa, mikä tällaisessa on muna ja mikä kana, mutta pyöräily kaikkine riskeineen ei ollut ainakaan terveysuhka autoiluun verrattuna.

Kokouksessa oli myös paljon tilaa toivolle. Komission edustaja kertoi, että EU on jo rahoittanut noin 500 monikansallista ympäristön tilaa selvittelevää hanketta, jotka ovat tuoneet tutkimustietoa, mikä puolestaan on jo ollut ympäristöä suojelevan sääntelyn pohjana. Uusilla rahoituskierroksilla tähdätään erityisesti tutkimukseen, joka olisi sovellettavissa poliittiseen päätöksentekoon. Hieno havainto kokouksen kuluessa oli, että joitain globaaleja terveysriskejä on jo onnistuttu vähentämään. Esimerkiksi saastuneen veden aiheuttamat kuolemat ovat vähenemään päin, samoin kodin sisällä hengitettävien pienhiukkasten haitat (koska avotulilla keittäminen sisätiloissa vähenee). 

Esityksissä tuli esiin monia pelottavia terveysuhkia, mutta niitä kuunnellessa päässäni pyöri kaiken aikaa positiivinen ajatus: Terveyttä edistävät elämänmuutokset ovat yleensä myös ympäristötekoja! Voin siis tehdä asioita mummoterveyteni ylläpitämiseksi ja tekojeni vaikutukset osaltaan parantavat lastenlasteni maailmaa.

Esimerkkejä löytyy runsaasti. Tässä muutamia helposti toteutettavia keinoja:

1)     Vähentämällä autoilua ja siirtymällä julkisen liikenteen käyttäjäksi (pyöräilystä puhumattakaan) tulee huomaamattaan kävelleeksi enemmän, jolloin terveys kohenee ja päästöt vähenevät

2)     Vähentämällä lihan syöntiä sekä syövän että sydän- ja verisuonitautien riski laskee, ja ilmasto ja Itämeri kiittävät.

3)     Kiipeämällä rappusia lihaskunto kohenee ja hiukan säästyy sähköäkin.

4)     Rokotukset suojaavat terveyttämme ja näin vähentävät luonnon antibioottikuormaa.

5)     Lähiluonnossa puuhailu muun matkailun asemesta vähentää allergioiden ja ns. autoimmuunitautien riskiä (ainakin lapsilla) ja matkailun ympäristökuorma vähenee.

6)     Vähentämällä tarpeettomien kemikaalien käyttöä allergiariski ja muut terveyshaitat vähenevät ja samalla voi osaltaan auttaa luonnon monimuotoisuuden, mm. pölyttäjähyönteisten, tilannetta.

7)     Mikä tahansa ympäristöteko tuottaa hyvää mieltä ja tyytyväisyyttä siitä, että voi itse edes hiukan parantaa ympäristön tilannetta.

Nämä olivat aktivistimummolääkärin havaintoja kiinnostavasta kokouksesta. Jos haluatte kuulla oikeaa asiantuntijaa, niin Maailman ilmatieteen järjestön johtajan Petteri Taalaksen luento ”Ilmastomuutoksen terveysdimensiot” Helsingin Lääkäripäivillä 8.1. klo 12.45-13.15 on kuultavissa ja nähtävissä tässä osoitteessa: 

https://prospectumlive.com/event/laakariliitto_20200108

Helena Kääriäinen

Research Professor
National Institute for Health and Welfare 
Helsinki, Finland
tel +358 40 8309889

Yhteenveto Facebook-keskustelusta joulukuussa 2019

Jaa tämä Twitterissä!

Joulukuun alkupuolella on tehty 63 julkaisua, ja tämä on vain tiivis yhteenveto. Ylläpito vähän toppuuttelee tavoitteena, että samalle päivälle tulisi vain muutama julkaisu ja erilaisista aiheista.

Joulu innostaa vinkkaamaan omista onnistuneista jouluratkaisuista. Tässä ryhmässä arvostetaan kestävää, kierrätystä, ekologista – ja itse tehtyä. Irmelin korallikanukka-joulupallosta on (tätä kirjoitettaessa) tykätty 508 kertaa, ja se on herättänyt ihailua pallon valmistuksesta ja keskustelua vieraslajeista. Muita supersuosittuja käytännön postauksia ovat olleet puuron hyödynnys jouluruokiin, riisin korvaavat kotimaiset ja gluteenittomat puuroainekset ja tekstiilien kierrätysvinkit niin kangaskasseihin kuin joulukalentereihin. Joulupapereista ja teipittömästä paketoinnistakin on saatu vinkkejä, ja tietysti tavalliset lahjat korvaavista lahjoituksista.
Idea marjapensaiden istuttamisesta tyhjille tonteille on mainittava erikseen. Se innosti, ja monet kertoivat tällaista tehdynkin onnistuneesti. Ehkä ensi keväänä pensaita ilmestyy aivan uusiin paikkoihin…
Silloin tällöin ryhmässä on mietitty toimintatapojen mielekkyyttä laajemmin, väiteltykin. Helinän ajatus siitä, että tarvitaan myös tuottavaa toimintaa eikä vain säästämistä kirvoitti 374 tykkäystä ja 46 kommenttia.

Tuulivoimasta ja ylipäänsä eri energiamuodoista ollaan helposti eri mieltä. Siitäkin ryhmässä on keskusteltu, onko joulu raadollinen juhla vai asenneko ratkaisee. Idea Ilmastoavun sähköisistä joulukorteista oli esimerkki aiheesta, joka herättää mielipiteitä puolesta ja vastaan. On monta näkökulmaa, vaikka samaan suuntaan pyritään. On hyvä, että vaihdetaan erilaisiakin mielipiteitä, kunhan tehdään se toista arvostaen.  
Ylläpito suosii toivoa luovien uutisten esiin tuomista, realismia unohtamatta. Vaikuttaa siltä, että koko ajan kehitetään hyviä uusia ratkaisuja. Löytyy uusia keinoja vähentää päästöjä. Muovin kierrätys laajenee, lentovero tulee eduskunnan käsittelyyn, käytetty tavara on tullut suosituksi. Iissä tapahtunut päästöjen vähentäminen saa ajattelemaan, että paikallinen mielipiteenmuokkaus voi todella vaikuttaa.

Sekin on hyvä uutinen, että media on kiinnostunut Aktivistimummoista. Fb-ryhmästä löytyy tuore linkki Seijan ja Helenan radiohaastatteluun 16.12. Sen voit kuunnella tammikuun puoleen väliin saakka täältä.

Toshan päivitys, jonka myötä hän halusi levittää rohkaisua ilmaston puolesta taisteleville nuorille, sai 408 tykkäystä. Positiivista ajattelua tarvitaan, kun Madridin ilmastokokouksen tuloksissa ei vielä varsinaisesti ole mitään juhlittavaa. Sekään ei auttanut, että iso joukko aktiivisia vanhempien ja isovanhempien yhdistyksiä ja liikkeitä ympäri maailmaa teki kokoukselle vetoomuksen, jotta ottaisivat päätöksenteon tosissaan. Aktivistimummot olivat mukana vaatimassa.

Aktivistimummojen 20.1. klo 10-12 Oodin Kuutiossa järjestettävän keskustelutilaisuuden teema on TOIVO.

Kirje joulupukilta

Hyvät aktivistimummot!

Jouluun on enää reilut 20 päivää ja moni teistä pohtii, millaisia joululahjoja tänä jouluna jaettaisiin. Niin kuin tiedetään, mummot ovat joulupukin elintärkeitä ali- ja apuhankkijoita. Teillä on kokemusta ja perspektiiviä myös joululahjoja mietittäessä. 

Korvatunturin hiljaisuudessa on tullut aprikoiduksi joululahjojen olemusta. Ei niinkään sitä, tarvitaanko niitä jouluna, vaan sitä, mitä lahjoille tapahtuu, jos niitä on kasoittain. Riippuuko ilo määrästä vai laadusta vai jostain salaperäisestä? Seuraako ylimitoitetusta − tai niin kuin nuoremmat sanovat − överistä lahjamäärästä lahjan inflaatio? Tekeekö paljous lopulta lahjoista yhdentekeviä? Käykö niin, että pian mikään ei ole mitään?

No, se filosofiasta. Suurin huolenaiheeni tätä nykyä on lahjojen ja yleensäkin tavaroiden vaikutus ympäristöön, ilmastoon, tämän ainokaisen maapallon tulevaisuuteen. Koska olen ikivanha, muistan hätkähtäneeni noin puoli vuosisataa sitten, kun korviini osui M.A. Nummisen ja Jarkko Laineen laulun kertosäe: "Sillä maailma hukkuu paskaan, me vain luemme lehtiä. Pitäis´ kohta laulaa rastaan, jos se meinaa ehtiä." Vähän rumaa kieltä, mutta asiaa.

Olen miettinyt harmaan pääni melkein puhki keksiäkseni keinoja vähentää ympäristörasitusta, mutta kuitenkin tuottaa iloa jouluun lahjoilla. En minä mitään lahjatonta joulua halua. Elämässä riittää ankeutta muutenkin, joten annetaan ja saadaan lahjoja hyvillä mielin. Mietitään kuitenkin lahjojen laatua, arvioidaan niiden vaikutusta ympäristöön niin, että jouluja riittää kauan meidän jälkeemmekin.

Lapsille haluan edelleen antaa leluja. Ne ovat lapsen elämässä riemunaiheita ja sitä paitsi tärkeitä työkaluja. Leikkihän on lapsen työtä. Joulupukin pajassa pyritään tarkastamaan, miten, missä ja millaisista materiaaleista lelut on valmistettu. Minulla on apunani asiantuntijatonttuja, jotka selvittävät leluyritysten ja valmistusketjujen vastuullisuutta, hiilijalanjälkeä ja muita ympäristövaikutuksia. Tontut näkyvät tiirailevan uutisten ja yritysten omien raporttien lisäksi myös Tukesin https://tukes.fi/ ja Finnwatchin https://finnwatch.org/fi/ sivuja.

Jaan mieluiten kunnollisia leluja, sellaisia, jotka eivät hajoa ensimmäisenä, eivätkä vielä seuraavanakaan iltana. Kestäviä leluja, joita voi alkuun kierrättää vaikka perheen sisällä. Käytettyjä, hyväkuntoisia leluja voi lahjoittaa pois joko itse tai kansalaisjärjestöjen kautta tai viedä niitä kierrätyskeskuksiin sitten kun lapset ovat kolmikymppisiä. No, tämä oli joulupukin huumoria. Voi leluja kierrättää jo aikaisemminkin.

Toisaalta eräänä jouluna huomasin yhden mummon sohvalla vuonna 1956 lahjaksi antamani nallen. Siltä puuttui korvat ja turkkikin oli hiutunut, mutta sama nalle.

Nuorten ja varttuneiden lahjoihin pätevät samat periaatteet. Mieluummin vähän, mutta harkittuja, hurmaavia, mieluisia ja ekologisesti kestäviä lahjoja kuin voimalla markkinoituja, nopeasti kaapin perälle siirtyviä tavaroita. Minulla on käytössäni ekologisesti valveutuneiden tonttujen lisäksi estetiikkaa, psykologiaa ja etiikkaa ymmärtäviä tonttuja.

Joulupukin työtaakkaa keventävät ihmisten itse tekemät lahjat. Moni näyttää leipovan ja tekevän makeisia, hilloja ja säilykkeitä. Hyvä! Ei kai mikään maailmassa voita lämpimyydessä käsin neulottuja villasukkia. Ajattelinkin ehdottaa niitä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön listalle.

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän tykkään aineettomista lahjoista. Niissähän vain mielikuvitus on rajana. Pukilla on nettitonttuja; he etsivät vihjeitä ja ideoita internetin maailmasta. Joulupukki kehottaa myös teitä apuhankkijoita kysymään vihjeitä toisiltanne, kavereilta ja Mr. Googlelta.

Ja kyllähän ideoita piisaa. Yksikin mummo antoi läheisilleen lahjaksi karjalanpiirakkakursseja. Lahjaan sisältyi opetus, ainekset ja piirakoiden syönti. Kovasti tykättiin.

Olen satojen vuosien kokemuksella huomannut, että aineettomaan lahjaan voi yhdistää aineellisen kannustimen. Suomalaiset saa menemään melkein minne vain ja tekemään melkein mitä vain, jos tiedossa on kahvia ja pullaa tai muoviämpäri. Siksipä esimerkiksi lahjaksi annettuun luontoretkeen, pakohuoneeseen, sirkukseen, konserttiin tai museokäyntiin kannattaa liittää herkkuhetki. 

Ehkä kaikista tärkein lahja on kuitenkin aika. Aikalahja. Ei tarvitse puhua erikseen laatuajasta vaan ajasta, jota joko annetaan tai ei anneta.  Tätä kirjoittaessani omatuntoni jupisee jotain kriittistä, sillä juuri nyt en ehdi antaa aikaa millekään muulle kuin joululle. Mutta joulun jälkeen ajan vuoro.

Hyvää ja levollista joulua jokaiselle!

Joulupukki

Haamukirjoittajana Reetta Meriläinen

P.S. Internetin lahjavihjeitä:

https://www.martat.fi/marttakoulu/joulu/kasityot-ja-askartelu/lahjakortti-anna-lahjaksi-yhteista-aikaa/
https://www.hs.fi/elama/art-2000005931406.html
https://www.toisenlainenlahja.fi/
https://kotiliesi.fi/juhlat/joulu/aineeton-joululahja-x-10-mita-antaa-joululahjaksi-aikuiselle-joka-ei-halua-lisaa-tavaraa
https://www.unicef.fi/lahja/
https://www.lahjaelaimille.fi/
https://suomenluonto.fi/uutiset/joululahja-luonnolle/
https://wwf.fi/wwfn-joulutervehdykset/
https://co2esto.com/
https://www.elamyslahjat.fi/ekologiset-elamyslahjat/

Yhteenveto Facebook-keskusteluista marraskuussa 2019

VAATTEET on ollut marraskuun teema, ja kyllähän siitä aiheesta keskusteltavaa riittää. Edelleen on puhuttu vaatteiden korjauksesta, kierrätyksestä ja näiden kanavista, vaikka nämä teemat olivatkin vahvemmilla alkukuun keskusteluissa. Juuri nyt viikolla 48 on meneillään Lempivaatteeni-kampanja, eli aktivistimummojakin on kehotettu kulkemaan viikko samassa vaatteessa. Ryhmässä jaetaan tietoa erilaisista kampanjoista ja tempauksista. Älä osta mitään –päivä tai jopa viikko ei ole mummoille vaikea asia, mutta tähän kuuluva ”zombie-tempaus” herätti keskustelua puolesta ja vastaan: kuinka kummallisin keinoin voi kampanjoida? Puolesta ja vastaan, toivottavasti saamme ensi käden tietoa kampanjakokemuksista. Edelleen on postattu uutisia uusista, ympäristöystävällisistä materiaaleista. Ne edustavat lupaavaa kehitystä. Villalanka ilman muovia sai huippumäärän tykkäyksiä!

RUOKAVALINNAT on toinen puhuttanut aihepiiri. Lihaa vai ei, jne. Keskustelu oikeista ruokavalinnoista kiihdyttää helposti, koska ruokaan liittyy paljon arvoja ja konkreettisia eturistiriitoja. Ville Lähteen linkatussa kolumnissa tuodaan esiin käsite oikeudenmukaisesta siirtymästä: siirtymisestä uudenlaiseen kulutukseen niin, että mikään ryhmä ei joudu pulaan. Aktivistimummojen työkalupakista löytyy empatia, eli haluamme ymmärtää niitä, joille käytäntöjen muuttuminen tuo haasteita. Palmuöljykeskustelu on yksimielistä. Luonnon ja terveyden kannalta haitallisesta raaka-aineesta pitäisi päästä, mutta helppoa se ei ole. 

KULUTUS ja arvomaailmat yleensä ovat herättäneet pohdiskelua postaus- ja kommenttitasoilla. Konkreettinen esimerkki markkinoinnin vaikutuksesta on miten Mujin liikkeen avautuminen sai ihmiset liikkeelle. Upeaa – mutta pelkistyneisyyteen pohjaava brändi ei Finnwatchin arvion mukaan toimi ekologisesti vahvalla pohjalla. Antropologi Jason Hickelin näkemyksiä talousjärjestelmän muutoksen välttämättömyydestä jaettiin myös.

MONENLAISET ILMASTOASIAT ovat keskustelussa pinnalla. Tapahtuu paljon. Monenlaisia uutisia ja tietopaketteja on linkattu aktivistimummojen ryhmään vaateteeman lisäksi. Olemme joutuneet jättämään yli puolet postauksista julkaisematta, ettei keskustelu pakahduttaisi fb-sivuja. On pyritty pitämään keskustelu ilmaston lämpenemisen estämisessä, ja erityisesti vaatteissa.  Kohta kuitenkin vaihdetaan joulutunnelmiin!

TOIVOTAAN kokemusten ja ideoiden vaihdon lisäksi voimien kokoamista myös yhteisiin ponnistuksiin. Boikotit, adressit, ostamattomuushaasteet, metsän istutus ja puiden ostaminen ovat ainakin saaneet kannatusta. Pohditaan vielä hetki, mitä aktivistimummojen kannattaa tehdä jokaisen omin päin, missä muiden järjestämissä tempauksissa ollaan mukana ja mitä toteutetaan aktivistimummojen joukkovoimalla. 

Anne Leppänen

Viestinnän tutkija ja tekijä

Aktivistimummo