ANNA ÄÄNI lapsen ja nuoren tulevaisuudelle

Me Aktivistimummot kutsumme kokoon joukon lasten ja nuorten oikeuksia ajavia tahoja keskustelemaan yhdessä kansanedustajien ja yleisön kanssa. Haluamme lisätä ymmärrystä päätöksistä, jotka vaikuttavat lastemme tulevaisuuteen.

Keskiviikkona 18.11.2026, klo 16–18 Oodin Kuutiossa, Helsingissä.

Ohjelma:

16.00 Avaussanat, Aktivistimummot, lasten psykiatri Liisa Viheriälä ja psyk. lis Hanne Kalmari

16.15 Asiantuntijapuheenvuorot

• Lapsen oikeudet ja ylisukupolvinen oikeudenmukaisuus ilmastonmuutoksessa, Elina Pekkarinen, lapsiasiavaltuutettu

• Ajankohtaista asiaa maapallon kuumenemisesta, Anu Harkki, EU-ilmastolähettiläs, Aktivistimummo

• Tulevaisuuden kehityskulkujen ennakointi ja nuorten hyvinvointi, Katri Vataja, toimitusjohtaja, Itla                                                                                         

17.00 Nuorten kysymykset päättäjille

• Nuorten Agenda2030 -ryhmä, Maija Illikainen, Linnea Karsikas, Tamia Córdova

• Nuoli - Nuorten luonto- ja ilmastoryhmä, Sanni Tuomela, Anna Pitkäniemi

• Nuorten ilmasto- ja energiavisio 2040, Jenni Halonen, Veera Hursti

17.30   Keskustelua

‍17.50 Päätössanat, Hanne Kalmari, Liisa Viheriälä

Tilaisuus loppuu klo 18.
Ei ennakkoilmottautumista.

TERVETULOA!

Aktivistimummot.fi

#MummotÄänestää #Eduskuntavaalit2027

Noin 20 asiantuntijamummoa

Kesällä esittelimme VIIKON MUMMO -blogisarjassa Aktivistimummojen asiantuntijapoolin. Tässä vaiheessa esittelyssä oli 19 asiantuntijamummoa. Monenlaisia erikoisaloja on meillä mummoilla. Mikä miellyttävä tapa oppia toinen toisilta, ja viedä faktaan perustuvaa tietoa myös muille! Yhteisenä tavoitteenamme on turvata kaikille lapsenlapsille maailma, jossa voi elää. Lokakuussa aloitamme kahdeksannen toimintavuotemme. Otamme innolla vastaan ryhmäämme uusiakin mummoja.

Tässä lyhyt yhteenveto kesän mummoesittelyistä. Lue lisää VIIKON MUMMO-blogeista. Nettisivuilta löydät myös jokaisen asiantuntijamummon yhteystiedot.

Erikoisalojamme

·       viestintä, maatalous, ruokajärjestelmä, lääketiede, psykologia, metsänhoito, metsätalous, energia, liikenne, rakentaminen, rahoitus ja talous, taide, luonnonsuojelu

Yhteistä kaikille mummoille

·       huoli ilmastonmuutoksen etenemisestä ja luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä, toiminnan merkitys toivon tuojana, lastenlasten tulevaisuus

Oman elämän ohjenuoria

·       kohtuullisuus, suhde luontoon, liikkuminen julkisilla, pyörällä ja kävellen, omavaraisuuskokeilut, puutarhan hoito, kulttuuriharrastukset

Haasteitamme

·       tavaran paljous, asumisen väljyys, auton käyttö

Nyt kun eduskuntavaaleihin on puolisen vuotta, keskitymme vaalivaikuttamiseen. Muista toimistamme voit lukea vaikkapa esittelykalvosarjastamme ja seuraamalla nettisivujamme, Facebook-kanavaa ja Instaa.

Pidetään yhteyttä! Vaalien välilläkin.

www. aktivistimummot.fi

VIIKON MUMMOT KESÄLLÄ 2026

1. Marja-Liisa Tapio-Biström

2. Helena Kääriäinen

3. Kirsi Hellas

4. Liisa Viheriälä

5. Anne Leppänen

6. Tuula Råman

7. Sointu Fritze

8. Tiina Korhonen

9. Leena Hinkkanen

10. Reetta Meriläinen

11. Hanne Kalmari

12. Päivi Salpakivi

13. Anu Harkki

14. Seija Kurunmäki

15. Carita Koivunen

16. Sirpa Kurppa

17. Armi Temmes

18. Minna Takala

19. Anna-Kaisa Aaltonen

Viikon mummo 19: Anna-Kaisa Aaltonen

Viikon mummo Anna-Kaisa Aaltonen on juristi, jolle lapsia koskevat asiat ovat lähimpänä sydäntä. Hän on kirjoittanut kirjat lapsioikeudesta ja sovittelusta.

Olen kasvanut pienessä kylässä ison järven läheisyydessä. Mustikat ja puolukat poimittiin muutaman askeleen päässä olleesta metsästä. Kesäisin sai kalastaa ja ravustaa. Luonto oli aina läsnä.

Jokin aika sitten löysin lapsuudenkotini vintiltä lukioaikaisia äidinkielenaineitani. Yksi niistä käsitteli kasvihuoneilmiötä. Siis jo yli 50 vuotta sitten tiedettiin perusfaktat fossiilisten polttoaineiden aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta ja ympäristön saastumisen riskeistä. Tuntuu käsittämättömältä, että ihmiskunta ei vieläkään ole riittävästi herännyt elämäntapamme tuhoisuuteen.

Olen koulutukseltani juristi. Tein työurani tuomioistuimessa. Vaikka tuomarina käsittelin kaikenlaisia oikeusjuttuja, lapsia koskevat asiat olivat aina lähinnä sydäntäni. Olin mukana rakentamassa oikeusministeriön lapsioikeudellista koulutusta ja kirjoitin suuntaviivat lapsia koskevien asioiden hyvälle käsittelylle tuomioistuimissa. Nykyään tuomioistuinsovittelu on suosittu vaihtoehto raskaalle riitelylle oikeudenkäynnissä.

Lapset ja heidän tulevaisuutensa

Minulla on kolme lasta ja kolme lastenlasta.. Pelottaa ajatella, millainen tulevaisuus heitä odottaa, jos nykyinen meno jatkuu. Sen vuoksi haluan tehdä jotain hyvän elämän turvaamiseksi heille. Olen ollut osana Aktivistimummojen toimintaa vasta vähän aikaa, mutta olen tosi vaikuttunut mummojen asiantuntijuudesta ja visioista. Olen iloinen, että voin antaa omaa osaamista tämänhetkisen kehityksen kääntämiseksi.

Ilmasto- ja ympäristökysymykset ovat viime vuosina saaneet väistyä taka-alalle kilpailukykyä korostavan puheen tieltä. Mediaa myöten riemuitaan puolustusteollisuuden uusista tilauksista ja Euroopan helteiden Suomeen tuomasta turismista. Valitettavasti ympäristötuho ei odota kilpailukyvyn kohenemista, vaan etenee vääjäämättä.

Rohkaisemme päättäjiä

Keinot suunnan korjaamiseksi ovat olemassa, mutta päättäjiltä puuttuu rohkeutta. Siksi meidän tavallisten ihmisten, mummojen ja vaarien, pitää kasvattaa painetta ja lisätä päättäjien ja yritysten rohkeutta. Pitää myös herätellä yhä uusia ihmisiä huomaamaan, ettei hyvä elintaso tarkoita loputonta taloudellista kasvua ja kulutusta. Sen sijaan se on puhdasta ilmaa hengitettäväksi, monimuotoista luontoa ympärillä, rauhallinen elämisen tahti, mielenrauhaa, kykyä arvostaa toisia ja välittää muista.  

Haluan säilyttää lapsilleni ja lapsenlapsilleni elinkelpoisen maapallon. Haluan uskoa, että vielä on toivoa. Viimeksi toivon kipinä syttyi, kun 11-vuotias lapsenlapseni ilmoitti alkavansa kasvisyöjäksi. Tunne vahvistui, kun näin, ettei kyse ollut hetken päähänpistosta, vaan päätös on pitänyt, vaikka se on tarkoittanut paljon muutoksia hänen elämässään, muun muassa kouluruokailussa.

Aktivistimummo, oik.lis. Anna-Kaisa Aaltonen
aaltonen.annakaisa@gmail.com

Kirjat: Anna-Kaisa Aaltonen
Lapsioikeus ja lapsen oikeus tuomioistuimissa
Huoltoriitojen sovittelu tuomioistuimissa

Aktivistimummojen viisi vaatimusta päättäjille

Ilmastonmuutos, luontokato, konfliktit ja parhaillaan maailmaa koetteleva voimakas El Niño-ilmiö ovat lisänneet huolta tulevaisuuden ruokaturvasta. Lastenlastemme ruoka on kiinni monista päätöksistä, joita tehdään nyt. Aktivistimummojen asiantuntijaryhmä laati tulevia eduskuntavaaleja varten viisi vaatimusta, joilla varmistetaan, että ruokaa riittäisi myös tulevaisuudessa. Vaatimukset esitettiin päättäjille 30.9. Eduskunnan Pikkuparlamentissa.

Laajentamalla katse koko ruokajärjestelmään löydetään oikeat tarttumakohdat muutoksille. Hyvä ja kestävä ruokajärjestelmä syntyy vain kaikkien toimijoiden yhteisvastuulla. Toimiva ruokajärjestelmä tukee huoltovarmuutta ja kansanterveyttä, pitää maaperän ja vesistöt kunnossa, minimoi ilmastopäästöjä ja tarjoaa mielekästä työtä ja toimeentuloa siinä työllistyville ihmisille.

Yksi työkalu ruokajärjestelmän uudistuksille on äskettäin julkaistu Ruokastrategia 2026, joka linjaa, että volyymituotannon rinnalle tarvitaan riittävät resurssit vuorovaikutukseen perustuvaan monimuotoiseen ja paikalliseen toimintamalliin.

VIISI VAATIMUSTA PÄÄTTÄJILLE

1. Uudistava viljely ruuan tuotannon perustaksi

2. Irti fossiilisesta energiasta  

3. Maksetaan viljelijöille ympäristönhoidosta 

4. Reiluuttaminen - koko ruokajärjestelmä vastuuseen

5. Epäterveellisyys ja ympäristöhaitallisuus ei voi olla halpaa 

Viiden vaatimuksen takana on seitsemän vuotta toimineen Aktivistimummot-verkoston ruoka-asiantuntijaryhmän kokemus ja näkemykset. Asiantuntijaryhmä koostuu kolmesta maatalous-metsätieteen tohtorista Sirpa Kurppa, Kaisa Karttunen ja Marja-Liisa Tapio-Biström.

Asiantuntijaryhmä muistuttaa, että uudistukset edellyttävät koko ruokajärjestelmän sitoutumista ja reilut pelisäännöt. ”Jokainen hyvä ajatus kannattaa jakaa kaverille, jolloin saadaan isompia kokeilualustoja uusille ratkaisuille”, työryhmä toteaa. He muistuttavat myös ruuan todellisista kustannuksista, kansanterveyden huomioimisesta sekä teknologian tuomista uusista mahdollisuuksista. Päätöksissä pitää katsoa huomista pidemmälle.

Vaatimusten perustelut on esitetty kalvosarjassa, joka on saatavissa Aktivistimummojen sivuilta.

Entä jos jahkailu jatkuu…

Aktivistimummojen viestinnästä vastaava MMM Seija Kurunmäki konkretisoi tulevaisuutta videolla, jossa esitetään yksi mahdollinen skenaario vuodelle 2040, jos nykyinen jahkailu jatkuu. Videossa huolensa esittää myös lapsenlapsi, 9-vuotias Into.

Vaatimukset on nyt esitetty kansanedustajille. Aktivistimummot-liike jatkaa Mitä huomenna syödään -kampanjaa eduskuntavaaleihin saakka ja pitää ruoka-asiaa esillä sen jälkeenkin.

”Olemme mieluusti keskusteluissa mukana. Teemme työtä, jotta lapsenlapsilla olisi maailma, jossa elää”, Aktivistimummoista sanotaan. 

Aineisto

Mitä huomenna syödään -kalvosarja 30.9.2026
Lapsen terveiset kansanedustajille https://youtu.be/zzBaeQNcWP8

Kansanedustajille: Mitä 2040 syödään, jos... https://youtu.be/hJ98RkHbdhU

www.aktivistimummot.fi

Asiantuntijaryhmä

Kaisa Karttunen, kaisa.karttunen@kolumbus.fi
Sirpa Kurppa, sirpa.kurppa@outlook.com
Marja-Liisa Tapio-Biström, tapio.bistrom@gmail.com

Lisätietoa
Seija Kurunmäki, seija.kurunmaki@kuule.fi
0400460894 

Mitä huomenna syödään 30.9. klo 15-17 Pikkuparlamentti

Aktivistimummojen eduskuntavaaliteema on ruoka. Nostamme näkyväksi, miten laajoja vaikutuksia tämän päivän päätöksillä on tulevaisuuden ruokaan. Ruoka on hyvin konkreettinen asia. Niinpä teimme myös vaatimukset konkreettisiksi. Aktivistimummojen asiantuntijatiimi MMT Kaisa Karttunen,‍ ‍MMT Sirpa Kurppa ja MMT Marja-Liisa Tapio-Biström keräsivät kokemuksena ja nykytiedon yhteen ja laativat VIISI VAATIMUSTA, jotta ruokaa olisi pöydissä myös tulevaisuudessa. Esittelemme vaatimukset perusteluineen Pikkuparlamentissa 30.9. klo 15-17. Viisi kansanedustajaa on lupautunut kommentoimaan vaatimuksia tuoreeltaan.

Videossa 9-vuotias Into muistuttaa,, miksi meidän kaikkien, myös päättäjien on katsottava huomista pidemmälle.

OHJELMA

• Tervetuloa Pikkuparlamenttiin! kansanedustaja Tiina Elo
  Video: Mitä 2040 syödään, jos…

• Aktivistimummojen VIISI VAATIMUSTA, JOTTA RUOKAA OLISI PÖYDISSÄ MYÖS TULEVAISUUDESSA (15.15-15.45)
  MMT Kaisa Karttunen, MMT Marja-Liisa Tapio-Biström, MMT Sirpa Kurppa

• Kansanedustajien kommenttipuheenvuorot (15.45-16.15)
  Mia Laiho (kok.), Anne Kalmari (kesk.), Marleena Isomaa (ps.ehdokas), Tiina Elo (vihr.), Laura Meriluoto (vas.)

• Keskustelua (16.15-17.00)
  Yleisön kysymykset ja kommentit

Tilaisuuden juontaa Aktivistimummojen yhteysmummo MMM Seija Kurunmäki

TERVETULOA!

Viikon mummo 18: Minna Takala

Aktivistimummo Minna Takala on kehittämisen moniottelija, uudistaja ja luonnonystävä, jolle metsien suojelu, kestävä tulevaisuus ja yhteisöllisyys ovat sydämen asioita.

Lähdin mukaan Aktivistimummoihin Mummonmetsä-kampanjaa virittelemään yhdessä muiden mummojen ja Luonnonperintösäätiön kanssa koronakeväänä 2020. Halusin kantaa korteni kekoon ja tehdä jotain merkityksellistä. Vaikka en ole itse mummo, koen vastuuta kaikista maailman lapsenlapsista.

Olen vielä töissä. Luotsaan Hämeen liitossa Hämeen innovaatiolaaksoa (Häme RIV - Regional Innovation Valley), joka linkittää innovaatiotoimintaa kestävään kehitykseen, luonnon monimuotoisuuteen ja ilmastonmuutokseen. Katson muutoksia systeemisen vuorovaikutuksen ja käytännön tekojen kautta. Minua ilahduttavat aidot ihmisten väliset kohtaamiset ja ruohonjuuritason innostus, mutta huolettaa se, miten hitaasti organisaatioiden sisäinen johtajuus ja yhteisöllinen kulttuuri mukautuvat tulevaisuuden tarpeisiin.

Miksi on niin vaikea uudistua?

Minua on pitkään kiinnostanut, miksi meidän on niin vaikea johtaa yhteisöllisyyttä ja uudistua. Tämä tulee vastaan työssä, kun rakennetaan laajoja alueellisia ekosysteemejä, kansainvälistä yhteistyötä ja tämä tulee vastaan meillä kaikilla ilmastonmuutoksen ja kestävyyssiirtymän vuoksi. Puhumme liian usein rakenteista ja hallinnosta sen sijaan, että tarttuisimme toimeen ja yhteisiin kipupisteisiin.

Uusia hankkeita ja strategioita on helppo käynnistää paperilla, mutta aidon, yli organisaatiorajojen vievän yhteisöllisyyden luominen vaatii luottamusta, aitoja kohtaamisia ja uudenlaista fasilitoivaa otetta. Muutos on mahdollista silloin, kun ihmiset tarttuvat yhdessä johonkin itseään suurempaan haasteeseen ja sitä me tulevaisuudessa tarvitsemme - lasten, lintujen ja luonnon vuoksi.

Yhteisöllisyys ja uudistuminen vaativat rohkeutta

Kehittäminen on pohjimmiltaan ihmisten välistä vuorovaikutusta. Jos organisaatioiden sisällä ei osata tai haluta johtaa avoimesti ja valmentavasti, laajemmat verkostot nojaavat herkkään ruohonjuuritason voimaan, innokkaisiin työpareihin ja aktiivisiin edelläkävijöihin. Ilman aitoa sparrausta ja vastavuoroisuutta työ muuttuu helposti yksinäiseksi puurtamiseksi. Siksi tarvitsemme yhteisöpelaajia – ihmisiä, jotka herättävät keskustelua, rakentavat siltoja ja tuovat iloa tekemiseen. Yhdessä voimme saada muutoksia aikaan.

Pienet ja isot arjen teot

Kotona, omassa pihapiirissä tykkään komavaraisuuden kokeiluista, kuten risuaidoista, Bokashi-kompostoinnista ja omasta kasvimaasta. Aktivistimummojen ja Mummonmetsä-kampanjan kautta haluan olla mukana turvaamassa vanhoja metsiä ja varmistamassa, että tulevillakin sukupolvilla on oikeus elinvoimaiseen luontoon.

Parasta on, kun voi yhdistää uudistamistyön ja aidon, sydämestä kumpuavan luontosuhteen.

Minna Takala, DI, TkL, aktivistimummo

minna.takala@hame.fi
Kuva Brysselistä Demokratia-aukiolta

Viikon mummo 17: Armi Temmes

Aktivistimummo Armi Temmes on mikrobiologi ja maatalous- ja metsätieteiden tohtori. Hän katselee ilmastonmuutosta yhteiskuntatieteiden näkökulmasta. Häntä ilahduttaa systeemisten muutosten eteneminen, mutta häntä huolettaa liikenteen päästöjen liian hidas aleneminen.

Minua on kauan kiinnostanut, miksi meidän ihmisten on vaikea muuttaa tapojamme ja käytäntöjämme. Tämä tuli vastaan teollisuuden organisaatioissa, joissa uusien teknologioiden käyttöönotto vaati kovia ponnistuksia. Tämä tulee vastaan meillä kaikilla, kun on kyse ilmastonmuutoksen hillitsemisestä. Puhumme enemmän kuin teemme.

Uudet radikaalitkin teknologiat on helppo ottaa vastaan, jos ei tarvitse muuttaa yksilöiden ja yhteiskunnan tapoja. Sen sijaan ne, jotka vaativat systeemisiä muutoksia, ovat erittäin vaikeita toteuttaa. Nykyinen tapa toimia on niin vakiintunut, että uudessa on helppo nähdä ongelmia.

Systeeminen muutos voi myös onnistua

Tuuli- ja aurinkoenergian tuotanto on vaihtelevaa ja se koettiin ensin ylipääsemättömäksi ongelmaksi. Nyt on otettu käyttöön mm. sähkökattiloita, akkuja ja lämpövarastoja, jotka voivat käyttää sähköä silloin kun se on halpaa. Lisäksi me kaikki opimme säätelemään kulutustamme – säästämään erityisesti silloin kun sähkö on kallista. Tässä saimme kovan koulun, kun sähkön hinta nousi pilviin muutama vuosi sitten.

Sähköistyminen on välttämätöntä, jotta pääsemme eroon fossiilisista polttoaineista. Sähköntuotantomme on jo varsin pitkälle päästötöntä. Seuraavat muutokset tarvitaan lämmöntuotannossa ja erityisesti liikenteessä.

Olen erityisen huolissani siitä, että liikenteen päästöt alenevat niin hitaasti. Sähköistymisen lisäksi meidän olisi vähennettävä yksityisautoilua radikaalisti. Valtaosa automatkoista, etenkin kaupungeissa on niin lyhyitä, että ne voitaisiin hyvin korvata pyöräillen, kävellen tai julkisella liikenteellä.

En koe luopuvani mistään

Ajelen melkein kaikki kaupunkimatkani sähköavusteisella polkupyörällä. Olen vähitellen hankkinut hyvät varusteet erilaisiin keleihin ja hyvät pyörälaukut. En ole kova harrastamaan liikuntaa, joten pyöräily on keinoni pysyä edes jotenkin kunnossa.

Pidämme huonelämpötilan talvella noin 20-21 asteessa. Se taas vaatii sitä, että käyttää villasukkia ja villatakkia sen sijaan, että oleilisi kotona kevyissä kamppeissa. Tulee hyvää käyttöä neuleille!

Kesäasuntomme on kylmillään talvella, jolloin peruslämpöön ei kulu energiaa. Siksi meillä ei ole pysyvää vesijohtoa eikä sisävessaa, ja viemärin vesilukkoihin lorautetaan tilkkanen jäänestoainetta pakkaskaudella. Ilmalämpöpumpun saa etänä päälle etukäteen, niin ei tarvitse mennä aivan kylmään mökkiin. Varaavat uunit antavat suloista lämpöä ja klapeja saadaan siistimällä pihaa ja lähimetsiä. Lomakausina asetumme taloksi mökille, emmekä käy edestakaisin kaupungissa kovin usein. Ulkomaanmatkoja teemme erittäin harvoin; työmatkat täyttivät matkustustarpeeni loppuiäksi.

Iloitsen siitä, että lapsenlapsenikin kulkevat mielellään pyörällä, junalla ja bussilla. Parasta on, kun yhdessä nautimme mökillä olosta, uunin lämmityksestä, klapien kantamisesta, niityn kukista, luontopolun kiertämisestä, soutamisesta, kaakkurin kuuntelemisesta ja kihokin löytämisestä.

Armi Temmes, MMT, aktivistimummo
armi.temmes@gmail.com

Viikon mummo 16: Sirpa Kurppa

Viikon mummo on MMT, prof.emerita Sirpa Kurppa jatkaa pitkää tutkijauraansa toimimalla monissa vapaaehtoistehtävissä. Hän haluaa vaikuttaa teoillaan lastenlasten tulevaisuuteen.‍ “Tulevaisuus ei ole minulle abstrakti käyrä, skenaario tai raportin johtopäätös. Sillä on kasvot: lasten ja lastenlasten kasvot”, hän sanoo.

Synnyin savolaiselle pienelle kotieläintilalle, jossa luonto, työ ja vuodenkierto eivät olleet taustaa vaan elämän perusta. Isä teki talvisin metsätöitä, ja pientilan arki opetti jo varhain, että ruoka, metsä ja maisema kuuluvat samaan kokonaisuuteen. Kun yhteen kohtaan koskee, vaikutus tuntuu muuallakin. Tätä yksinkertaista totuutta nykyinen ruokajärjestelmä ja luonnonvarojen käyttö eivät enää riittävästi kunnioita. 

Luonto ei jousta loputtomiin

Tutkijana ja mummona olen oppinut, ettei luonto jousta loputtomiin. Siksi ruoka- ja metsäjärjestelmät on rakennettava luonnon uusiutumiskyvyn varaan eikä sen kustannuksella. Olen agroekologian ja ruokajärjestelmien ympäristövaikutusten tutkija. Työurani aikana näin, miten tutkimustieto ilmastonmuutoksesta, luonnon köyhtymisestä ja ruokajärjestelmän vaikutuksista haastoi totuttuja ajattelutapoja. Liityin Aktivistimummoihin, koska haluan tutkijana käyttää tietoa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja mummona kantaa vastuuta tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksista.

Kokenut tutkija

Tutkimustyöni on keskittynyt ruoan, maatalouden ja luonnonvarojen kestävyyteen. Olen ollut kehittämässä muun muassa hiili-, ravinne- ja vesijalanjäljen arviointia sekä osallistunut ravitsemussuositusten valmisteluun. Nykyisin olen erityisen kiinnostunut ruokaturvasta, luonnon monimuotoisuudesta, metsien kestävästä käytöstä sekä paikallisiin luonnonvaroihin sopeutuvista ruokajärjestelmistä. Näistä asioista käyn monissa tilaisuuksissa myös puhumassa.

Kahdeksan lapsenlapsen mummo

Olen kolmen tyttären äiti ja kahdeksan lapsenlapsen mummo. Lastenlasteni tulevaisuus on tärkeä syy sille, miksi jatkan vaikuttamistyötä eläkkeelläkin. Vapaa-ajallani hoidan Savossa sijaitsevaa metsätilaa, ja pyrin muuttamaan sen jatkuvan kasvatuksen periaatteiden mukaiseksi. Seuraan kiinnostuneena, miten metsä uudistuu sukupolvien mittaisella aikavälillä. 

Sirpa Kurppa,. MMT, prof.emerita
sirpa.kurppa@outlook.com

Syyskuussa puhutaan ruoasta

Aktivistimummojen syksyn ohjelmat ovat alkamassa. Nyt on oikea aika puhua ruoasta ja vedestä.

• Aktivistimummot osallistuvat yhdessä Ilmastoisovanhempien kanssa Maailmanparannuspäiville 26.-27.9. Aiheemme on Ruokamme tulevaisuudessa - paluu historiaan vai harppaus uuteen. Löydät meidät Lapinlahden Lähteen Auditoriosta 26.9. klo 12-13.30. Tilaisuuden alustajina aktivistimummo MMT, prof.emerita Sirpa Kurppa ja tj (FFD) Tiina Huvio.
  Kaksipäiväinen Maailmanparannuspäivät-tapahtuma kokoaa yhteen kansalaisjärjestöjä, liikkeitä, tutkijoita, aktivisteja, ammattiliittoja ja kaikkia yhteiskunnallisesta muutoksesta kiinnostuneita keskustelemaan aikamme tärkeimmistä kysymyksistä.

• Keskiviikkona 30.9. klo 15-17 kokoonnumme Eduskunnan Pikkuparlamenttiin kysymään MITÄ HUOMENNA SYÖDÄÄN. Esitämme kansanedustajille ja kansanedustajaehdokkaille VIISI VAATIMUSTA. Tilaisuudessa Aktivistimummojen alustajina kolme ruoka-alan konkaria: MMT Kaisa Karttunen, MMT Marja-Liisa Tapio-Biström ja MMT Sirpa Kurppa. Tilaisuus on avoin kaikille ruoan tulevaisuudesta kiinnostuneille. Sitä emännöi kansanedustaja Tiina Elo.

• Laita kalenteriisi myös ke 18.11. klo 16-18. Silloin puhumme Oodissa lasten oikeuksista.

Mitä huomenna syödään?

Tervetuloa Aktivistimummojen keskustelutilaisuuteen 
MITÄ HUOMENNA SYÖDÄÄN?

Aika ke 30.9. klo 15-17 

Paikka: Eduskunnan Pikkuparlamentti, Arkadiankatu 3. 

Esitämme kansanedustajille ja kevään eduskuntavaaliehdokkaille viisi konkreettista vaatimusta, joilla vahvistamme ruokaturvaamme ilmaston muuttuessa. Annamme edustajille mahdollisuuden vastata vaatimuksiimme.   

Aktivistimummojen alustajat, MMT Kaisa Karttunen, MMT Marja-Liisa Tapio-Biström ja MMT Sirpa Kurppa, kertovat näkemyksiään siitä, mitä muutoksia tarvitaan NYT! Mukana skenarioimassa myös MMM Seija Kurunmäki. Tilaisuutta emännöi kansanedustaja Tiina Elo Eduskunnasta.

Tilaisuus on tarkoitettu päättäjille, ruoan tulevaisuudesta kiinnostuneille ja heille, jotka haluavat ymmärtää, miten tämän päivän päätökset vaikuttavat lastenlastemme elämään. 

Tervetuloa mukaan. Tilaisuus on maksuton eikä vaadi ennakkoilmoitusta. Pikkuparlamenttiin sisäänpääsy vaatii henkilötodistuksen. Ohjeet sisäänkäyntiin. 

Viikon mummo 15: Carita Koivunen

Viikon mummo 15 on ekonomi ja viestijä Carita Koivunen, joka sanoo olevansa “myöhäissyntyinen aktivisti”. Hän pitää erityisen tärkeänä tutkittuun tietoon perustuvaa vaikuttamista ja toivon ylläpitämistä. Päättäjien hän toivoo nostavan ilmastonmuutosasiat korkeammalle poliittisella agendalla.

Työurani viimeiset parikymmentä vuotta toimin viestintätehtävissä elintarvike- ja ravitsemusalalla. Ilmastoviestinnässä liikutaan kuitenkin aivan eri sfääreissä. Tänä vuonna luonnosta on tullut hätähuutoja rankkasateiden, tulipalojen ja jäätiköiden sulamisen aiheuttamien tulvien muodossa. Monille asiantuntijoillekin muutoksen nopeus on tullut yllätyksenä. Hetken ilmastoasiat ja luontokato on taas nostettu otsikoihin ja keskustelua on alettu käydä torjunnan lisäksi sopeutumisesta. On korkea aika nostaa ilmastonmuutos ja luontokato ylemmäksi poliittisella agendalla. Siihen me aktivistimummot pyrimme.

Jäädessäni eläkkeelle, syntyi samana vuonna ensimmäinen lapsenlapseni. Nyt heitä on kolme ja huoli heidän tulevaisuudestaan herätti minussa uinuvan aktivistin. Ennen sitä olin vain osallistunut muutamaan rauhanmarssiin ja osoittanut mieltä ydinvoimaa vastaan 90-luvulla. Tosin vesistöjen ja luonnon tila olivat herättäneet huolta jo pidemmän aikaa. Siksi lähdin innolla mukaan perustamaan Aktivistimummot-yhteisöä kun sain kutsun vuonna 2019. Tänään ryhmässämme on monen alan asiantuntijoita ja opin kaiken aikaa lisää tietoviisailta kanssamummoilta.

Erityisen tärkeänä pidän tutkittuun tietoon perustuvaa vaikuttamista ja toivon ylläpitämistä. Sodanjälkeisen ajan niukkuuteen syntyneenä sain kohtuusajattelun äidinmaidossa. Nyt vaaditaan päättäjiltä rohkeutta puuttua ylikulutukseen perustuvaan elämäntapaan.

Carita Koivunen
ekonomi, viestijä
carita.koivunen@saunalahti.fi

Viikon mummo 14: Seija Kurunmäki

Viikon mummo Seija Kurunmäki on maatalous-ja metsätieteiden maisteri, joka on tehnyt työuransa ruoka-alalla. Hänen intohimonsa on luoda vaikeittein asioiden ympärille yhteisöllisyyttä. Yhteisö vähentää ahdistusta ja joukkovoimalla saadaan muutoksia aikaan.

Vuosi 2018 oli minulle merkittävä. Olin juuri päässyt kahden lapsen mummoksi, lopetin työuraani. Samalla tunsin ahdistusta luonnon tilasta. Silloin ilmastomuutoksen hillinnästa puhuivat ja kampanjoivat vain nuoret, näkyvimpänä Greta Thunberg. Tuntui väärältä, että me aikuiset, tai eläkeläiset, joilla on aikaa ja kokemusta ja äänioikeuskin, ollaan hiljaa. Tieni Aktivistimummoksi kulki kaavalla “Herätys, ahdistus, toivo” Kerroin tarinani blogissa vuonna 2022.

Aktivistimummot-liikkeen syntyessä 2019 halusimme jakaa ilmastonmuutokseen liittyvää tietoa ymmärrettävässä muodossa. Nyt seitsemän vuoden jälkeen näyttää siltä, että asia tiedetään ja ymmärretään, mutta erityisesti päättäjät pelkäävät tehdä riittäviä toimia. Heidän rohkaisemisekseen tarvitaan päättäväisiä mummoja. Ilmastojahkailu ei käy!

Aktivistimummona toimimisen yksi motiivi on monien eri alojen mummojen yhteisö. Yhteisö opettaa ja kannustaa. Toimin Aktivistimummojen yhteysmummona, pidän yllä nettisivuja ja päivitän somea. Kovasti aina ilahdun, kun saamme uusia seuraajia ja meitä pyydetään erilaisiin kumppanuuksiin tai tapahtumiin puhujiksi.

Omassa elämässä kuuden lapsenlapsen mummuna

Olen saanut kasvaa luonnon keskellä Etelä-Pohjanmaalla aikana, jolloin kerskakulutusta ei tunnettu. Työvuodet 1980-2018 osuivat aikaan, jolloin oma talous ja samalla (turha) kulutus kasvoi harppauksin.
Mieltäni ilahduttaa, kun olen viime vuosina palannut kulutustottumuksissa lapsuudesta tuttuun kohtuuteen. Tunnustan, että tavoite päästä 3000 CO2-kuormaan vaatii vielä tekemistä.
Helppoa on ollut vähentää tavaran hankintaa ja lisätä julkisen liikenteen käyttöä ja kävelyä. Helppoa on ollut myös jättää punainen liha pois ja minimoida ruokahävikkiä. Liikkumiseen ja asumiseen kuluu vielä liikaa fossiilienergiaa.

Haluan olla luontoa suojeleva mummo, joka uskaltaa keskustella lastenlasten kanssa vääjämättömästä muutoksesta, jonka ilmaston lämpeneminen on maapallolle jo aiheuttanut.
Ihanaa, on löytää yhdessä iloja, jotka eivät tuhoa luontoa. Retkeily, puutarha, kulttuuri ja second-hand-löydöt ovat kaikille mieluisia.

Tärkeää on säilyttää kriisienkin keskellä toiminnan tuoma toivo, ilo ja lasten usko huomiseen. Siinä on meillä mummoilla hommaa.

Seija Kurunmäki, aktivistimummo, MMM
seija.kurunmaki@kuule.fi

Kuvassa Seija 70v.-sankarina pallohortensioidensa keskellä

Viikon mummo 13: Anu Harkki

Viikon mummo 13 on aktivistimummo Anu Harkki. Hän on ilmastopuhuja ja EU:n ilmastolähettiläs. Anu Harkki on biologi ja filosofian tohtori, joka on työskennellyt mm. Luonnonvarakeskuksessa. Hän on koko aikuisikänsä seurannut maailman ja luonnon tilaa - ja huolestunut yhä enemmän. Hän muistuttaa meitä kaikkia, että pienikin luontoa auttava toimi on parempi kuin se, että jää paikalleen ja lamaantuu.

Olen koko aikuiselämäni seurannut maailman tilaa ja huolestunut yhä enemmän. Juuri ennen kuin 2016 jäin pois päivätyöstä, kävin Floridassa Al Goren ilmastopuhujakoulutuksen, joka oli erittäin hyödyllinen. Olen puhunut sadoille ihmisille erilaisissa tilaisuuksissa. Saan edelleen puheisiini ajantasaista materiaalia Al Goren järjestöltä, jonka tavoitteena on, että tavalliset ihmiset puhuvat toisille ihmisille ilmastosta.

Aktivistin on tiedostettava mennyt mutta tärkeintä on katsoa eteenpäin. Lapsenlapseni olivat ehkä kaikkein suurin motivaattori siihen, että vielä mummelina pitää tehdä töitä maailman ja ilmaston eteen, jotta myös heillä olisi edellytykset hyvään elämään.  On ollut ilo olla yhtenä mummona perustamassa Aktivistimummoja vuonna 2019.

On vaikea kuulla Keski-Euroopan, Etelä-Euroopan, Afrikan, Amerikan ja Aasian kuumuuden takia kuolevista ihmisistä ja toisaalta kuulla jatkuvasti dis-informaatiota, joka pitää kehitystä vääjäämättömänä, ei ihmiskunnan aiheuttamana ja vähättelee sitä omien tarkoitusperiensä saavuttamiseksi.

Mitä itse teen luonnon hyväksi

Juuri tänä kesänä kärkiprojektina on järvien vesistön hoito mökillä Kuorevedellä. Vaikka järvi olisi vielä ekologisesti hyvällä tasolla, yritämme löytää keinoja järven tummentumisen taklaamiseen.

Lamaantua ei saa. Pienikin luontoa auttava toimi sen sijaan, että vain istuisi lepotuolissa. (Kuvassa Anu poistaa vieraslajia, lupiinia) Nyt kesällä olen poistanut lupiineja luonnosta. Myös lastenlasten vienti luontoretkelle on hyvä tapa muistuttaa luonnon tärkeydestä.

Anu Harkki
aktivistimummo, FT, EU-ilmastolähettiläs
anu.harkki1@gmail.com

Viikon mummo 12: Päivi Salpakivi

Tällä viikolla esittäytyvä aktivistimummo Päivi Salpakivi on metsänhoitaja, joka on edistänyt työssään vastuullista liiketoimintaa. Hän kehottaa meitä miettimään tekojemme vaikutuksia ympäristöön ja toivoo uusia innovaatioita ihmiskunnan suurimman haasteen, ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Tutkimus- ja teollisuusympyröistä tutut mummot houkuttelivat minut mukaan Aktivistimummoihin. Minua veti mukaan toiminnan ydinajatukset, kohtuus, toivo ja toiminta.

Innostuin harrastusten myötä luonnontieteistä ja luonnonsuojelusta jo varhain. Opiskelin Helsingin yliopistossa metsätieteitä. Kiinnostukseni on vuosien myötä kasvanut haluksi ymmärtää luonnon ja ihmisen vuorovaikutusta sekä ekosysteemien toimintaa. Haluan olla edelleen vaikuttamassa ihmistoiminnan haitallisten vaikutusten vähentämiseen. Aktivistimummoja voisi kutsua myös aktiivimummoiksi. Tekeminen helpottaa huolestumista. Meidän on kannettava vastuuta nyt emmekä saa sysätä ongelmaa seuraaville sukupolville.

On elintärkeää löytää uusia tapoja toimia

Työelämässä olen toiminut erityisesti metsäasioiden ja teollisuuden kansainvälisten vastuullisuuskysymysten parissa. Pidän tärkeänä, että tekeminen ja viestit perustuvat tutkittuun tietoon. Maailmalla olen kohdannut ilmastonmuutoksen hillintään liittyvää vähättelyä, mutta suomalaisilta odotan rakentavaa vuorovaikutusta, uusia ideoita ja käytännön ratkaisujen edistämistä liike-elämässä.

On hienoa, että me mummot voimme järjestää tapahtumia muuallakin kuin Helsingissä. Olen ollutkin mukana järjestämässä yleisölle avoimia ilmastoaiheisia tilaisuuksia Tampereella. Tänä vuonna etsimme keinoja vähentää ilmastomuutoksen haitallisia vaikutuksia terveyteen, erityisesti naisiin ja lapsiin. On ollut mukava tehdä työtä myös ns. #rantakuntoon -ryhmässä, jossa focuksena ovat vetenne ja rantamme ja niihin kiinteästi liittyvät metsät ja lajien kirjo.

Mitä jokainen meistä voi tehdä?

Moni luulee, että ei voi tehdä mitään. Niin ei ole, sillä meidän kaikkien pienilläkin teoilla on merkitystä. Jokainen meistä voi tehdä kestäviä valintoja arjessa ja suosia kohtuutta kulutusvalinnoissa. Minä toteutan sitä niin, että liikun julkisilla kulkuneuvoilla, jalan ja pyörällä, aina kun se on mahdollista. Suomessa kierrätys on tehty helpoksi, ja nopeasti siitä on muodostunut myös minulle rutiini. Itselle viiden lapsenlapsen mummana on suuri ilo kalastaa suvun mökillä lastenlasten kanssa ja syödä villi- ja lähiruokaa. Mieluisaa on myös ylläpitää seuraavien sukupolvien lajituntemusta ja soutu- ja eräilytaitoja.

Päivi Salpakivi, aktivistimummo, metsänhoitaja
salpasalo@hotmail.com

Viikon mummo 11: Hanne Kalmari

Tällä viikolla esittäytyy aktivistimummo Hanne Kalmari, joka psykologian lisensiaattina tekee työtä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Hänen supervoimiaan on sinnikkyys ja pitkäjänteisyys, joilla hän haluaa vaikuttaa vinksallaan olevaan maailmanmenoon. Hän näkee ilmastokriisin erityisesti oikeudenmukaisuuskysymyksenä.

En pidä itseäni kummoisena ilmastonmuutoksen tai ylipäätään luontoasiantuntijana, enkä myöskään barrikadeilla lippua liehuttavana aktivistina. Ennemminkin jonkinlaisena aktiivitoimijana, mutta aktivistimummo olen siitä huolimatta. Tarkastelen asioita usein hyvinvoinnin näkökulmasta, pitäen katseeni niin yksittäisen ihmisen, ihmiskunnan kuin laajemmin planetaarissa hyvinvoinnissa. Ja vaikka en olekaan ärhäkkä barrikadisti, ovat sen sijaan sinnikkyys ja pitkäjänteisyys supervoimiani pyrkiessäni vaikuttamaan mielestäni vinksallaan olevaan maailmanmenoon.

Elämäni käännekohdat ovat muokanneet ajatteluani

Matka nykyisiin ajatuksiin ja arvoihin on ollut pian 70 vuoden mittainen, mutta siihen on sisältynyt joitakin toistaan merkittävämpiä käännekohtia. Olin 70-luvun loppupuolella vaihto-oppilaana Kaliforniassa, ja tuolloin opin ymmärtämään sekä kohtuullisuuden että pohjoismaisen hyvinvointivaltion idean ja merkityksen. Sikäläinen vakuutuspohjainen sote-palvelujärjestelmä jätti vakuutuksettomat ihmiset karusti lähes oman onnensa nojaan. Muistan tuolloin myös ihmetelleeni suuria eroja julkisten ja yksityisten oppilaitosten oppimistuloksissa, toimivan joukkoliikenteen puuttumista ja isäntäperheeni arjessa syntyvän jätteen käsittämätöntä määrää. Sen sijaan Kalifornian uskomattoman kauniita luontokohteita rakastin: punapuita, Yosemiten jylhiä maisemia, Tyynenmeren rantaviivan upeutta. 

Muutamaa vuotta myöhemmin reppureissasin pari kuukautta Frida Kahlon ja Diego Riveran taiteen perässä eri puolilla Meksikoa. En ollut sitä ennen tai koskaan sen jälkeenkään nähnyt sellaista määrää köyhiä ja eri tavoin vammaisia ihmisiä kaduilla kerjäämässä elantoaan kuin Mexico Cityn kaduilla. Toisaalta näin matkan aikana myös muutaman ääririkkaan meksikolaisen muurein ja turvamiehin suojatut asumukset. Oli vaikea uskoa, että niiden muurien takaa löytyisi rajoittamaton kokemus onnesta tai että niin suurten hyvinvointi- ja varallisuuserojen maa olisi yhteiskunnallisesti vakaa.

Oikeudenmukaista on edistää kaikkien ihmisten hyvinvointia

Näiden matkojen ja havaintojen pohjalta alkoi hahmottua ajatus työskentelystä ihmisten hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Ja tahto edistää osaamisellani laaja-alaisesti kaikkien ihmisten hyvinvointia. Tätä missiota olen vuosikymmenten mittaan toteuttanut niin työssäni kuin muussakin toiminnassani, kuten vaikkapa nyt Aktivistimummoissa. Näen ilmastokriisinkin pitkälti oikeudenmukaisuuskysymyksenä. Vaikka kaikki siitä kärsivätkin, jakautuvat sen vaikutukset varsin epätasaisesti globaalisti, sosioekonomisesti ja sukupolvien välillä.  

Koulutukseltani olen kehityspsykologian erikoispsykologi ja ammatillisen elämäntyöni olen tehnyt pääosin lasten ja perheiden hyvinvoinnin sekä heille suunnattujen palveluiden kansallisen kehittämisen parissa.

Olen usein summannut kiinnostuksenkohteeni toteamalla, että minua kiehtoo kaikki, mikä kasvaa; luonto, lapset ja ymmärrys. Haluaisin nähdä ilmastoymmärryksen ottavan globaalin kasvuloikan ja etenkin haluaisin nähdä sen ymmärryksen muuttuvan teoiksi. Siihen haluan myös itse osaltani vaikuttaa Aktivistimummojen kautta.

Hanne Kalmari, psykologi
hanne.kalmari@kotikone.fi

Viikon mummo 10: Reetta Meriläinen

Viikon aktivistimummo on Reetta Meriläinen, päätoimittaja emerita, toimittaja. Hän on seurannut ilmastojournalismia sekä työssään että nyt eläkkeellä. Hän pohtii, miksi ilmastojournalismi on elintärkeää?

Tämän kesän hirmuhelteet, maastopalot, kuivuus ja kuumuuden aiheuttamat kuolemat ovat pysyneet otsikoissa parin kuukauden ajan. Ne ovat uutisia tässä ja nyt. Ne koskettavat ihmisiä lähellä, mutta aiheuttavat kauhistelua myös kaukana.

Miksi suurin uutinen pidetään taustalla?

Suurin ja kriittisin uutinen on kuitenkin hidas, planeettamme elinkelpoisuuteen vaikuttava ilmastonmuutos, johon kesän uutisetkin liittyvät. Miksi se isoin uutinen pysyy (tai pidetään) taustalla? Onko se liian valtava, liian ahdistava, liian vaativa? Olen miettinyt, pitääkö omien kulmakarvojen kärventyä, oman kodin palaa ennen kuin ilmastonmuutos otetaan tosissaan. Ennen kuin tajutaan, että nykyinen elämänmeno ei voi jatkua – millään tasolla. Pitääkö muutoksen olla pandemian tai sodan kaltainen dramaattinen vyöry ennen kuin muutosta hillitsevät teot käynnistyvät toden teolla koko yhteiskunnassa? Kaikissa yhteiskunnissa.

Tilanne kuvastaa ilmastojournalismin vaativuutta. On raportoitava tämän hetken uutiset, mutta seurattava myös suurta kuvaa. Planeetan kokoinen kuva tuo eteen vaikeita kysymyksiä: Kuinka raportoida faktat totuudenmukaisesti, mutta ilman torjunnan laukaisevaa kauhudraamaa? Kuinka osoittaa ihmisten oma vastuu, yhteisvastuu ja nykyisen elämäntavan mahdottomuus niin että viesti menisi perille? Ilman syytöksiä syyllistämisestä. Kuinka erottaa ilmastonmuutokseen oikeasti vaikuttavat innovaatiot viherpesusta? Kuinka erottaa toivo toiveajattelusta?

Toimitukset ja toimittajat eivät ole yhteiskunnan päätöksentekijöitä, eivätkä he päätä julkisten tai yksityisten varojen käytöstä, vaan raportoivat suunnitelmista ja päätöksistä kansalaisille. Toimitusten valta on julkisuusvaltaa; ne voivat vaikuttaa siihen, mistä yhteiskunnassa puhutaan, mitä on kansakunnan agendalla. Se on edelleen, somen aikanakin, suurta ja vastuullista valtaa.

Omassa elämässä  

Olen pienestä pitäen seurannut yhteiskunnallisia asioita, mikä lienee vaikuttanut ammatinvalintaankin. Olen Aktivistimummojen perustajia ja toimin myös Naisten Pankissa. Yleisten syiden lisäksi minulla on kuusi vaikuttavaa henkilökohtaista syytä toimia Aktivistimummoissa: lastenlapset. Lapsilta ja nuorilta ei saa viedä tulevaisuutta.

Reetta Meriläinen
Aktivistimummo, Toimittaja/Journalist
reettam2@gmail.com

Viikon mummo 9: Leena Hinkkanen

Tämän viikon mummo on ekonomi Leena Hinkkanen, joka toimi pankkimaailmassa yli 30 vuotta. Hän pohtii ilmastonmuutosta talouden ja rahan näkökulmasta. Hän muistuttaa blogissaan meitä siitä, miten vahva ohjauskeino raha ja verotus voisivat olla, jos niitä käytettäisiin rohkeammin. Asiantuntijoiden mukaan tehokkain keino rahalla ohjaamiseen on muuttaa koko globaali systeemi verotuksen kautta eli laittaa kaikki hiilidioksidipäästöt maailmanlaajuisesti verolle. Kun ohjausverot olisivat riittävän korkeat, markkinat hoitaisivat muutokset kohti päästöttömyyttä. Tärkeää olisi, että päättäjät ohjaisivat muutosta niin, että se olisi ja se koettaisiin oikeudenmukaiseksi.

”Money makes the world go round”

Lause tarkoittaa, että rahalla on ratkaiseva merkitys ihmisten arjessa, taloudessa ja yhteiskunnan toiminnassa. Allekirjoitan tuon Liza Minellin laulun sanat, koska katsoin asioita pankkimaailmasta käsin yli 30 vuotta. Työssä ollessani, 2000-luvun alussa, sain kokea ilmastoon sijoittavien rahastojen synnyn. Lainapuolella ilmastoasioilla alkoi olla merkitystä vasta 2020-luvun alussa. Tällöin yrityslainoitukseen tuli mukaan ESG-raportointi, jolla pankit arvioivat yrityksen sitoutumista kestävään kehitykseen. Tänä päivänä se ei enää ole pelkkää raportointia vaan vaikuttaa suoraan lainan saantiin ja hintaan. Pankit tarjoavat myös ”vihreää lainaa” yritysten ympäristökuormitusta vähentäviin investointeihin sekä yksityistalouksille esimerkiksi kodin energiaremontteihin.

Päästökauppajärjestelmä on taloudellinen ohjauskeino, joka perustuu ”saastuttaja maksaa” -periaatteeseen. Siihen ovat velvollisia osallistumaan sähkön- ja lämmöntuottajat, suuret teollisuuslaitokset sekä lento- ja meriliikenne. Päästöoikeudella tarkoitetaan oikeutta päästää ilmaan yhtä hiilidioksiditonnia vastaava määrä kasvihuonekaasuja. Yritykset voivat itse päättää vähentävätkö päästöjään vai ostatko päästöoikeuksia. Viime vuonna päästökauppa tuotti Suomessa  410 miljoonaa euroa, Euroopassa 43 miljardia euroa ja koko maailmassa 73 miljardia euroa.

Ilmastonmuutoksen hillintään käytetään paljon rahaa. Päästöjä pyritään vähentämään siirtymällä uusiutuvaan energiaan, parantamalla energiatehokkuutta, edistämään kiertotaloutta sekä suojelemaan hiilinieluja, kuten metsiä ja soita. Myös ilmastonmuutokseen sopeutumiseen kuluu rahaa, kun joudumme valmistautumaan sään ääri-ilmiöihin kehittämällä infrastruktuuria ja maatalouden viljelymenetelmiä. Maailmanlaajuisesti kaikkiin näihin ilmastotoimiin käytettiin viime vuonna arviolta 1,8 biljoonaa euroa.

Raha ja verotus ohjauskeinoina - oikeudenmukaisuus huomioiden

Näistä biljoonista euroista huolimatta olemme saaneet taas tänä kesänä todistaa vaarallisen korkeiksi kohonneita lämpötiloja, tulvia, tulipaloja ja muita luonnonkatastrofeja, joiden taustalla on ilmaston lämpeneminen ja luontokato.  Talouden kielellä luontopääoman arvo alenee: kulutamme luonnonvaroja nopeammin kuin ne uudistuvat. Valtaosa noista miljoonista ohjautuu poliittisten päätösten seurauksena yrityksille  tukina ”vihreään siirtymään” eli hiilipäästöjen vähentäminen luo uutta liiketoimintaa. Aurinkopaneelit, sähköautot, tuulivoimalat ovat hienoja asioita. Näyttää siltä, että nyt tehdyt toimet eivät riitä. Miten voisimme osallistaa meidät kaikki?

Asiantuntijoiden mukaan tehokkain keino rahalla ohjaamiseen on muuttaa koko globaali systeemi verotuksen kautta eli laittaa kaikki hiilidioksidipäästöt maailmanlaajuisesti verolle.
Kun ohjausverot olisivat riittävän korkeat, markkinat hoitaisivat päästöttömän energian tuotannon. Silloin ei erikseen tarvittaisi yrityksille maksettavia vihreän siirtymän tukia.

Työtä ja palkkoja verotettaisiin vähemmän, mutta päästöjen verottamista nostettaisiin asteittain niin, että se ohjaa kulutuksen päästöttömiin. Palkasta ja eläkkeestä jäisi selvästi aiempaa enemmän rahaa käteen, mutta samanaikaisesti bensa- ja dieselautoilu, lentäminen, lämmittäminen fossiilisilla polttoaineilla jne. kallistuisivat. Vaateteollisuudelle, kulutustuotteille sekä elintarvikkeille laitettaisiin fossiilivero. Tämä olisi valtava muutos nykyiseen ja se pitäisi tehdä niin, että ihmisille syntyy selvä käsitys miksi näin tehdään. Uskon, että kaikkien ilmastotoimien hyväksyttävyys riippuu siitä, miten oikeudenmukaisiksi ja tasapuolisiksi niiden seuraukset koetaan. 

Omassa elämässä

Minusta tuli mummo vuonna 2017 ja aktivistimummo syksyllä 2019, heti kun Aktivistimummot perustettiin. Olin jo keväällä 2019 osallistunut ensimmäisen lapsenlapseni kanssa “Vauvat Gretan kanssa”- Vaunumiekkareihin eduskuntatalon rappusilla. Nuoremman lapsenlapseni kanssa olemme olleet siellä useammankin kerran. Tykkään aktivistimummona olla mukana jakamassa tutkittua tietoa ja tuoda esiin tekoja, joilla voimme vaikuttaa. Erityisesti haluan olla vaikuttamassa päättäjiin eli heihin, jotka ohjailevat noita valtavia rahavirtoja.

Omat kulutusvalintani ovat kohtuullistuneet. Eläkkeelle siirtyessäni sanoin latujen ja polkujen kutsuvan. Mummouden lisäksi minulle tärkeitä asioita ovat nyt uinti, kävely ja hiihto sekä kirjojen lukeminen ja kuuntelu. Asun Helsingissä, mutta välillä matkaan VR:llä vanhaan kotikaupunkiini Imatralle, jotta pääsen pulahtamaan siskoni kanssa Vuoksen veteen. Rakastan kylmissä vesissä uintia. Elämä tuntuu mukavalta ja kohtuulliselta.

Leena Hinkkanen
Aktivistimummo, ekonomi, ent. pankinjohtaja
leena.hinkkanen@icloud.com

Viikon mummo 8: Tiina Korhonen

Viikon mummo 8 on Tiina Korhonen, aktivistimummo ja dialogisten menetelmien ammattilainen. Hän toivoo, että tutkittu tieto kohtaisi valtakunnalliset päätöksentekijät ja tasa-arvoinen vuoropuhelu eli dialogi lisääntyisi. Nyt tehtävät lyhytjänteiset “visiot” ja päätökset uhkaavat oman ympäristömme ja koko maapallon elinkelpoisuutta. Jos jonkun asian Tiina haluaa nostaa ylitse muiden, se on KOHTUUS.

Aktivisti jo teini-iässä

Sain kasvaa huolettomana vehreässä helsinkiläisessä lähiössä. Koulumatkat taittuivat monimuotoisen metsän halki. Matkalla riitti tutkittavaa ja ihmeteltävää kaikkina vuodenaikoina. Pitkät kesälomat vahvistivat luontoyhteyttä. Isäni opetti minut kalastamaan, äidin kanssa kävimme marjassa ja sienessä. Mökkisaunan lämmöstä pulahdimme järven kirkkaaseen veteen pitkin auringonsiltaa. Huoli järven rehevöitymisestä kasvoi vuosi vuodelta. Vähän tiesimme silloin tulevista ympäristöhaasteista.

Teini-iässä heräsin ympäristötietoisuuteen. Kirjoitin saastuttamista ja turkistarhausta vastustavia mielipidekirjoituksia. Osallistuin marsseille ja yritin melko huonolla menestyksellä käynnistää kaveripiirissä ja perheessä keskustelua luonnonsuojelusta. Sittemmin tilanne on oleellisesti muuttunut. Nyt Aktivistimummoista olen löytänyt samanhenkisiä kanssa-ajattelijoita ja toimijoita.

Toimintaa toivon ja kohtuuden puolesta

Vaikka tieto tuo tuskaa, toiminta tuo toivoa. Aktivistimummot ovat erityisen huolissaan tulevien polvien mahdollisuuksista elää hyvää elämää maapallolla. Toivoa ei ole kuitenkaan vielä täysin menetetty. Tarvitaan kaikkien toimijoiden dialogia ja yhteistä ymmärrystä ilmastotoimien välttämättömyydestä ja kiireellisyydestä. Sitä haluan edistää. Samalla helpotan omaa ilmastoahdistustani.

Kirjoitin viime vuonna blogin kohtuudesta Mistä sinä voisit vähentää? — Aktivistimummot . Suomalaisten ylikulutuspäivä yllättää ja kauhistuttaa joka vuosi jo keväällä. Emme ole kuluttamisessamme ollenkaan kohtuullisia. Koska kulutamme luontoa paljon nopeammin kuin se pystyy uusiutumaan, olemme itse syypäitä ilmastokriisiin ja luontokatoon.

On surullista, että päätöksentekijät ja kansalaiset siinä mukana toistamme samoja virheitä, vaikka kehitys on tutkimuksen ja teknologian ansiosta enemmän ennustettavissa kuin koskaan – tutkittua tietoa on valtavasti. Talouskasvua haetaan luonnon kustannuksella, vaikka pitäisi panostaa enemmän kestävään kehitykseen ja etsiä kohtuullisempia tapoja kuluttaa. 

Yksittäisenkin kuluttajan valinnoilla on merkitystä.  Siirtymällä kohtuulliseen kulutukseen turvaamme myös omaa hyvinvointiamme ja kukkarokin tykkää! 

Miten toteutan aktivistimummoutta omassa elämässäni?

Tarkkailen pihapiirin lintuja ja hyönteisiä. Siili on jo harvinainen vieras ja oravatkin ovat vähentyneet. Erilaisten pölyttäjien kannat ovat huolestuttavasti taantuneet. Sään ääri-ilmiöt ovat lisääntyneet ja lapsuuteni kunnon talvet ovat muisto vain. Näistä kaikista asioista löytyy tutkittua tietoa, joka selittää ja tukee omia havaintojani.

Kun lapseni tai lapsenlapseni kysyy, mitä olen tehnyt luonnon ja elinkelpoisen ympäristön hyväksi, voin kertoa tehneeni monta asiaa, joihin yksittäisenä ihmisenä kykenen. Olen hyvällä omallatunnolla kantanut oman korteni kekoon. 

Hankin tutkittua tietoa ilmastoasioista, olen lähdekriittinen ja selvitän asioita useasta näkökulmasta. Yritän elää kestävästi ja huomioida ympäristövaikutukset pienissäkin asioissa; esimerkiksi kulutan kohtuullisesti, en hanki turhakkeita, en syö lihaa, kierrätän ja tuunaan. Mitä enemmän opin tuotantoeläinten kohtelusta ja roolista ruuantuotannossa, sitä vähemmän haluan olla kuluttajana osallisena sellaisissa tuotantoketjuissa, jotka ovat sekä ympäristön kannalta että eettisesti vähintäänkin arveluttavia. Äänestän ja harkitsen tarkkaan, keitä äänestän poliittiseen päätöksentekoon.

Ymmärrän kyllä, että asia ei ole yksioikoinen – ostanhan minäkin banaaneja, asun liian väljästi ja joskus matkustan lentäen kaukana saarella asuvan tyttäreni luo. Ymmärrän myös, että kestävä ja kohtuullinen elämä ei tarkoita kurjistelua, vaan sisällöltään entistä rikkaampaa elämää.

Tiina Korhonen

Aktivistimummo
sosionomi, ylempi AMK
korhonen.tiina.maria@gmail.com

Viikon mummo 7: Sointu Fritze

Viikon mummo 7 on aktivistimummo, taidehistorioitsija, FM Sointu Fritze. Hän oli aktivisti jo opiskeluaikanaan 80-luvulla ja innostui aktivismista uudelleen eläköidyttyään Ateneumin taidemuseon intendentin työstä vuonna 2024. Hän oli mukana Stansvikin metsien suojelussa ja nyt myös aktiivinen aktivistimummo. Hän muistuttaa, että ilmastonmuutoksen hillintä vaatii monenlaista osaamista ja aktivismia. Meitä kaikkia! Motivaatiota aktivismille tuo myös viiden lapsenlapsen ja maailman lastenlasten tulevaisuus.

 Luontoaktivisti alkoi jo 80-luvulla

Olin mukana ystäväpiirissä, joka 1980-luvulla toimi HYY:n ympäristöryhmässä, Luontoliitossa ja ensiaskeliaan ottaneessa Suomen Greenpeacessa. Vastustimme mm. happosateita, hiilivoimaloita, ydinvoimaa ja valaanpyyntiä. Viimeisen neljän vuosikymmenen aikana ympäristöongelmat ovat saavuttaneet aivan toisenlaiset mittasuhteet ja aktivismin kenttä on monimuotoistunut. Kysymys kuuluikin: Miten löytää nyt ne ryhmät ja toimijat, joiden kanssa on mielekkäintä ryhtyä parantamaan maailmaa? Ja millainen aktivisti oikeasti haluaisin olla?

Stansvikin suojelu

Jollaksen lähimetsät ovat päivittäinen ilon lähteeni. Marjastan, sienestän ja kävelytän koiraani kotimetsiköissä. Kun tilanne läheisellä Stansvikin alueella kiristyi vuoden 2024 lopussa, oli selvää, että halusin mukaan. Suojellaan Stansvik -liikkeen ja Kaadetaan kaava, ei metsää -kampanjan nuorten aktivistien joukkoon solahtaminen olikin yllättävän helppoa. Pääsin mukaan mielenosoituksiin, neuvottelemaan poliisien kanssa, tekemään vahtivuoroja hakkuiden uhatessa, muonittamaan alueelle leiriytyneitä aktivisteja ja käymään dialogia kunnallispoliitikkojen ja kaupungin viranhaltijoiden kanssa. Lyhyessä ajassa sain hyvän perehdytyksen tämän päivän metsäaktivismiin, sen toimintatapoihin ja eri toimijoihin.

Taistelu Stansvikin arvokkaan metsän puolesta sai onnellisen lopun. Suojelijoita edustanut Lakiasiantoimisto Maailma sai syksyllä 2025 historiallisen voiton Helsingin käräjäoikeudessa. Syytteet poliisia vastaan niskoittelusta hylättiin, kun aktivistien katsottiin toimineen pakkotilassa suojellakseen vesilailla rauhoitettua noroa. Ja vuoden 2026 keväällä kaava kaatui, kun viimeisetkin metsään kaavoitetut kerrostalot päätettiin jättää rakentamatta. Tämä oli tietysti vain yksittäinen suojeluvoitto, mutta se antoi uskoa tulevaisuuteen ja siihen, että kansalaisvaikuttamisella voidaan saada aikaan isoja asioita.

On monenlaisia tapoja vaikuttaa

Me tarvitsemme äänekästä ja näkyvää aktivismia, pelotonta kansalaistottelemattomuutta ja nopeasti ympäristörikoksiin reagoivia luonnonsuojelijoita. Mutta yhtä merkittävää on, että mukana on riittävästi heitä, jotka perehtyvät uusimpaan tutkimustietoon, luontokartoituksiin, kaavoitukseen, lainsäädäntöön ja päätöksentekoon ja kykenevät asiapohjaiseen ja tiukkaan argumentointiin.

Myös taide voi tehdä epäkohtia ja uhkakuvia näkyviksi ja saada aikaan muutoksia. Nykyään yhä useammat taiteilijat tekevät yhteistyötä eri alojen tutkijoiden kanssa nostaen esiin luontokadon vääjäämättömän etenemisen. Hyvä esimerkki tästä ovat suuresti ihailemani valokuvataiteilijat Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo. Heidän teoksissaan ja yhdessä metsäntutkijoiden kanssa tehdyissä julkaisuissaan näyttäytyy uhanalaisten ikimetsien henkeäsalpaava kauneus, mutta myös tehometsätalouden runtelema ja pirstoma todellisuus.

Tutkittua tietoa levittämässä

Vaikka me kaikki tiedämme, että ilmastohätätila on totta ja elinympäristömme on uhatumpi kuin koskaan, ei tutkijoiden tuottamaa tietoa oteta riittävän vakavasti. Meitä kaikkia tarvitaan tieteentekijöiden tueksi ravistelemaan ja herättelemään sekä poliittisia päättäjiä että koko yhteiskuntaa. Aktivistimummojen yhteisössä toiminnan vankka perusta on nimenomaan tutkitun tiedon arvostaminen. Olen ollut mukana mummojen ryhmässä vasta vajaan vuoden enkä lakkaa ihmettelemästä sitä, miten monipuolista asiantuntemusta ja elämänviisautta joukostamme löytyy.

Tervetuloa mukaan. Aktivismi ei katso ikää!

Sointu Fritze, aktivistimummo, taidehistorioitsija, FM
sntfritze@gmail.com

Viikon mummo 6: Tuula Råman

Kesäkuussa alkanut VIIKON MUMMO-esittely on edennyt kuudennnen asiantuntijamummon esittelyyn. Hän on aktivistimummo, DI, KTM Tuula Råman. Hänen erikoisalaansa on rakentamisen vaikutukset ympäristöön. Tiesitkö, että rakennettu ympäristö aiheuttaa noin 40 % maailmanlaajuisista hiilidioksidipäästöistä.

Rakentamisella on merkittäviä ympäristövaikutuksia.

Rakennettu ympäristö aiheuttaa noin 40 % maailmanlaajuisista hiilidioksidipäästöistä ja kuluttaa yli kolmanneksen kaikesta energiasta. Vaikutukset syntyvät materiaalien tuotannossa, rakentamisprosesseissa ja käytönaikaisessa energiankulutuksessa. Lisäksi rakentaminen muuttaa maaperää ja heikentää luonnon monimuotoisuutta.

Ilmastonmuutos, luonnonvarojen ylikulutus, luontokato ja haitallisten aineiden kertyminen ekosysteemeihin uhkaavat maapalloa. On vähennettävä kulutusta ja siirryttävä kestävämpiin toimintamalleihin kaikilla ihmistoiminnan osa-alueilla. Rakentamisessa tämä tarkoittaa mm. hallittua maankäyttöä ja olemassa olevan infran hyödyntämistä. Usein on ympäristöystävällisempää olemassa olevan rakennuskannan peruskorjaus ja käyttötarkoitusten muuttaminen kuin uuden rakentaminen.

Suomalaisen kuluttajan hiilijalanjälki on kansainvälisesti verrattuna suuri. Kuluttajan valinnoilla on merkitystä. Kiertotalouden keinoin vaikutetaan ennen kaikkea luonnonvarojen kulutukseen ja hiilidioksidipäästöihin, mutta myös luonnon elinympäristöihin (rakentamisen välttäminen neitseellisille alueille) ja kemikalisoitumiseen (oikeilla materiaaleilla rakentaminen). Alueidenkäytön suunnittelussa ja rakentamisessa on varauduttava lisääntyviin sään ääri-ilmiöihin ja ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin (esim. tulvariskit) sekä varmistettava ekologisten yhteyksien säilyminen. Metsien, kallioiden ja muun luonnon raivaamista rakentamiseen on kohtuullistettava.

Omassa elämässäni

Aloitin työurani historiallisten rakennusmateriaalien tutkimushankkeiden parissa. Tutuiksi tulivat Suomen vanhojen kirkkojen ja linnoitusten hyvin kestäneet materiaalit. Sittemmin olen tehnyt työtä rakennusmateriaalien kehittämisen, tuotannon ja rakentamisen parissa. Olen ollut kehittämässä sementitöntä betonia ja vastannut rakennusmateriaalien valmistuksesta betonista sähkökaapeleihin. Asiantuntijaorganisaation luotsaajana olen tehnyt työtä suomalaisen rakennetun ympäristön laadun ja vastuullisuuden sekä rakennusalan läpinäkyvyyden parantamiseksi.

Itse olen saanut kasvaa kaupungissa luonnon ympäröimänä. Mummina haluan osaltani toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja pienentää omaa hiilijalanjälkeäni, jotta tämän päivän ja tulevaisuuden lapsillakin olisi ympärillään puhdasta luontoa.

Tuula Råman, aktivistimummo, DI ja KTM                                                     
perhe.raman@kolumbus.fi