Oma ranta - osa vesistöä

Tänä kesänä Aktivistimummot-liike on puhunut rantojen puolesta antamalla tavallisille rantojen omistajille ja käyttäjille seitsemän kohdan Tee se itse -ohjeet järvien ja merien rantojen kunnon kohottamiseksi. Tässä seitsemännessä “Ranta kuntoon”-kampanjan blogissa aktivistimummo MMT Marja-Liisa Tapio-Biström muistuttaa, että jokainen ranta on osa isompaa vesistöä. Hänellä on kokemusta myös yhteistyön merkityksestä vesien suojelussa.

Oma ranta on rakas. Oma järvi tai merimaisema samoin. Veneilyn myötä monet meistä pääsevät tutustumaan laajemminkin lähivesiin.

Kaikki vesi tulee jostakin ja menee jonnekin, ja vie monen moisia asioita mukanaan. Veden mukana kulkee ravinteita, humusta ja roskiakin.. Kun haluaa parantaa veden laatua ja lähiympäristöä, pitää miettiä mistä vesi tulee ja millaisten ympäristöjen läpi se kulkee. Ojitetut metsät ja pellot sekä mökkiasutus vaikuttavat vesiin. Lopulta kaikki päätyy mereen. Eipä ihme, että herkkä Itämeri, erityisesti Saaristomeri oireilee ravinnekuorman alla.

Haluatko vaikuttaa oman mökkirantasi veden laatuun?

Kannattaa katsella laajemmalle. Järvien ympärille on luotu osakaskuntia, joiden kautta myös mökkiläisillä on osuus yhteisiin vesialueisiin ja kalastukseen. Paikkakunnallasi voi olla vesiensuojeluyhdistys, joka saattaa aktiivisesti parantaa lähivesien tilannetta esimerkiksi puroja ennallistamalla, järviruokoa niittämällä tai järjestämällä yhdessä viranomaisten kanssa särkikalojen poistokalastuksia. Poistokalastukset ovat tehokas keino huonosti voivien järvien elvyttämiseen, kalojen mukana poistuu iso määrä fosforia, joka ylläpitää rehevöitymistä ja leväkukintoja.

Usein tarvitaan toimia järveen tulevien ojien veden laadun parantamiseksi. Kun suorat ojat muutetaan luonnonmukaisesti suikerteleviksi ja sopiviin paikkoihin kaivetaan kosteikkoja, veden kulku hidastuu ja ravinteet ehtivät laskeutua. Luonnonmukaiseen ojitukseen kuuluu leveämmät ojien reunat, tulvavesille tehdään tilaa uomaa muotoilemalla. Ojien leveämmät reunat luovat kasvupaikan monille niitty- ja rantalajeille sekä elinympäristön monipuoliselle eliöstölle aina vesilinnuista sammakoihin. Ojien luonnonmukainen kunnostus on hyvä mahdollisuus vaikuttaa järviveden laatuun, mutta vaatii taitoa, kärsivällisyyttä ja resursseja. Lopputulos on kuitenkin hieno. Tämän linkin kautta pääset katsomaan yhtä esimerkkiä ja esimerkillisesti toimivaa viljelijää (https://www.aitosuvi.fi/ajankohtaista/vesienhoito-kestavyyslaji-rautajarven-kosteikkohanke-vei-viisi-vuotta).

Turvemaiden metsien ojiin voidaan tehdä pohjapatoja ja risupatoja, jotka vähentävät turpeen sisältämien humusaineiden kulkeutumista järviin. https://www.hs.fi/politiikka/art-2000009711128.html

Järvien ja merenlahtien tervehdyttäminen vaatii yhteistyötä

Järvien ja merenlahtien tervehdyttäminen ei ole yhden ihmisen hommaa vaan siihen tarvitaan isompi joukko vesistöjen tervehdyttämisestä innostuneita. Usein taustalta löytyy yksi tai muutama tulisielu, jotka saavat muutkin mukaan. Mutta onko parempaa tapaa tutustua naapureihin, kuin yhteisillä vesienkunnostustalkoilla. Ja kuinka paljon syvyyttä saakaan sekä mökkiolemiseen että omaan rantarakkauteensa osallistumalla hyvien asioiden tekemiseen. Tämä mummo ajattelee tietysti ensisijaisesti lapsenlapsiaan, joille haluan terveet ja hyvin voivat vesistöt. Samalla varmasti myös terveemmät ja hyvinvoivemmat lapsenlapset ja heidän lapsensa. Vesienkunnostus on kärsivällisyyslaji, jossa sinnikkäällä työllä saadaan aikaan hienoja tuloksia.

Otapa selvää oman rantapaikkakuntasi vesiensuojelu-, luonnonsuojelu- tai kyläyhdistyksistä, alla olevista linkeistä pääset eteenpäin. Mene mukaan tekemään omasta rannastasi ja omasta järvestäsi vielä ihanampi.

Vesistökunnostusverkosto | Vesi.fi

Rantojen kunnostus | Vesi.fi

YO_2010_Rehevoityneen_jarven_kunnostus_ja_hoito.pdf (helsinki.fi)

Teksti
Marja-Liisa Tapio-Biström, aktivistimummo, MMT
tapio.bistrom@gmail.com 

Kuva kertoo, että kosteikot pidättävät ravinteita, madaltavat tulvahuippuja ja toimivat luonnon monimuotoisuuden aarreaittoina
Marja-Liisa Tapio-Biström

Aktivistimummo haastaa kohtuuteen - veneilyssäkin

Elokuu on vielä aktiivista ranta-aikaa. Tänä kesänä Aktivistimummot-liike on puhunut rantojen puolesta antamalla tavallisille rantojen omistajille ja käyttäjille seitsemän kohdan Tee se itse -ohjeet järvien ja merien rantojen kunnon kohottamiseksi. Tässä kuudennessa “Ranta kuntoon”-kampanjan blogissa aktivistimummo ja ilmastolääkäri Helena Kääriäinen haastaa mökkiläisiä veneilyn kohtuuteen. Se on osa rantojen suojelua. Hän veneillyt ja seurannut veneliikennettä mökkisaaressaan Bärösundin rannoilla lähes 70 vuotta.

Kesäinen veneily on ihanaa! Parhaimmillaan meri ja taivas ovat siniset, lintupoikueet lipuvat rantakaislikon tuntumassa ja lapsia polskuttelee rantavesissä. Mutta on sateessa ja kovassa tuulessakin outo nautintonsa, kun voi kokea olevansa luonnon voimien armoilla. Merimatka rannasta kesäsaareeni kestää kymmenisen minuuttia ja viimeistään sen aikana mieli irrottautuu arjen huolista ja virittyy mökkitunnelmaan.

Olen viettänyt kesäni tuolla saarella jo lähes seitsemänkymmentä vuotta. Kun olin lapsi, saaristossa liikkui veneitä harvakseltaan. Julkista liikennettä hoiti maitomoottori Saga, joka aamuseitsemältä keräsi lähisaarista maitotonkkia mantereelle vietäväksi ja Post-Kallen ajama Rea, joka lähti saaristosta kymmenen nurkilla hakemaan päivän postia ja tuomaan kauppaan tuoreen leivän. Näiden kyydissä mekin kuljimme noin kymmenen kilometrin päässä olevaan satamaan, sillä tie ja silta lähemmäs saartamme valmistuivat paljon myöhemmin. Meillä oli kauppamatkoja varten pikkuinen alumiinivene ja sen perässä 2,5 hevosvoiman moottori. Nykyistä, paljon isompaa alumiinivenettäni kuljettaa 50 hevosvoiman moottori. Niin isoja perämoottoreita ei lapsuudessani näkynyt lainkaan, mutta nykyään se kuuluu pikkumoottorien sarjaan. Saareni edessä kulkevalla väylällä liikenne on keskikesällä vilkasta. Isoja veneitä, melkein laivoiksi kutsuttavia, on joskus niin paljon, että väylän ylittäminen soutaen tai kanootilla on suorastaan vaikeaa. Aallonkieltomerkki pitää veneitä enimmäkseen aisoissa, mutta tietysti joukkoon mahtuu myös kaahailijoita. Osa kulkijoista on purjehtijoita tai muita venematkailijoita, osa on huviajelulla ja jotkut kulkevat mökiltään saaristokaupalle. Oma lukunsa ovat meluisat vesiskootterit.

Lisääntyvä äänekäs veneily haittaa luontoa ja eläimiä niin vedessä kuin rannoillakin

On haikeaa ajatella, että lapsuuteni hiljaista saaristoa ei enää ole. Me lomalaiset huomaamme sen, mutta vesilinnutkin ovat sen huomanneet; en ole nähnyt koko kesänä silkkiuikkuja tai meriharakoita. Miksi nuo kaikki veneet tunkeutuvat lapsuuteni saaristoon?

Olisi tietysti ihanaa, jos me saariston alkuperäiset mökkiläiset olisimme saaneet pitää kesärauhamme. Mutta eihän se olisi reilua; tietysti muidenkin pitää saada nauttia veneilystä. Ihmettelen kuitenkin, muuttuuko kokemus merestä ja saaristosta jotenkin ihanammaksi, kun sen kokee yli 15-metrisen veneen kakkoskerroksesta kaukana lähtösatamasta? Ja jos ympärillä pörrää kymmeniä ja kymmeniä veneitä? Suomessa oli vuoden 2022 alussa Traficomin mukaan 231 599 rekisteröityä (eli vähintään 5,5 metrin pituista ja/tai yli 20 hevosvoimaista) venettä. Jos ne kaikki ovat omilla ehdoillaan liikkeellä heinäkuussa ollaan jo lähellä rajaa, jolloin veneily ei ole enää kenellekään nautinto, ei saariston asukkaille, mökkiläisille, veneilijöille ja muille läpikulkijoille eikä tietenkään Itämerelle ja muille vesistöille.

Millaista on veneilyn kohtuus?

Olisiko veneilyssä, sen määrässä, vauhdissa ja melussa, löydettävissä kaikkia palveleva kohtuus? Ja millainen se voisi olla? Minulla on muutama ehdotus.

1)     Ylisuuret moottoriveneet ja kovat vauhdit ehkä sopivat avovesille, mutta ainakin sisäsaaristossa ja rantojen lähellä melutason ja nopeuksien pitäisi olla kaikkialla matalat. Voitaisiinko vilkkaimmilla vesillä ottaa käyttöön samantapainen automaattinen nopeusvalvonta kuin maanteillä? Ja siihen voisi varmaan yhdistää melutason valvonnan.

2)     Jos vesiskootterit ylipäätään sallitaan, pitäisi niillä olla omat ajoratansa ja niiden käyttö muualla kiellettäisiin. Ei maallakaan saa ajaa niin meluisilla kulkuvälineillä ja vesillä ääni kantautuu kauemmaksi kuin maalla.

3)     Polttoaineen hinnan tulisi ohjata käyttämään kohtuullisen kokoisia veneitä ja kohtuullisia nopeuksia. Sähköisiä pieniä perämoottoreita on jo, ehkä tulevaisuudessa ne yleistyvät ja veneilystä tulee hiljaisempaa ja vähemmän saastuttavaa.

4)     Veneilyn promilleraja pitäisi laskea samalle tasolle kuin autoillessa.

Joka tapauksessa huviveneillä liikkujien pitäisi oppia ajattelemaan veneilevän serkkuni tavoin: kun pakkaudutaan veneeseen ja lähdetään liikkeelle, ollaan perillä eli veneilemässä. Ei ole kiirettä mihinkään, eikä nopeasti ja pitkälle matkaaminen ole mikään erityinen arvo: vene ja meri riittävät.

“ Kun pakkaudutaan veneeseen ja lähdetään liikkeelle, ollaan perillä eli veneilemässä. Ei siis ole kiirettä.” 

Teksti ja kuva:
Helena Kääriäinen
Aktivistimummo, ilmastolääkäri
Tutkimusprofessori

Aktivistimummot rantojen asialla ET-lehdessä

Heinäkuun ET-lehti (14/23) julkaisi haastattelut kolmesta Aktivistimummosta, Päivi Salpakivestä, Liisa Viheriälästä ja Helena Kääriäisestä, jotka muistelivat lapsuutensa kesiä ja vesiä. Kiitos Susanna Viljanen hyvästä jutusta ja Tommi Mattila ja Susanna Kekkonen hyvistä kuvista.

Lue ET-lehti diginä Sanoman sivustolla (vaatii Sanoma-tilauksen)

Lue artikkeli Paluu lapsuuden kesiin (pdf).

Juttu liittyy Aktivistimummojen kesän #rantakuntoon -kampanjaan, joka tähtää siihen, että jokainen meistä tietää miten paljon voimme omilla toimilla tehdä rantojemme hyväksi. Olemme keränneet faktat seitsemäksi teesiksi ja kesän aikana julkaisemme blogin laajentamaan jokaista aihetta.  Meillä on yhteinen tavoite. Säilyttää lapsenlapsille maailma, jossa voi elää. Vesien ja rantojen suojelu on tärkeä osa sitä työtä.

Ranta kuntoon - lue Tee se itse -ohjeet järvien ja merien rantojen kunnon kohottamiseksi

Mökille kukkaniitty nurmikon sijaan

Aktivistimummojen viides Ranta kuntoon -kampanjan blogi muistuttaa kukkaniittyjen merkityksestä. Kirjoittaja MMT, aktivistimummo Armi Temmes kertoo ratkaisuistaan omalla päijäthämäläisellä mökillään. Kukkaniitty nurmikon sijaan ilahduttaa niin pölyttäjiä, järveä kuin mökin työleiriläisiäkin.

Ennen torpan rehevään päijäthämäläiseen notkoon perustettu pelto ulottui järven rantaan asti. Viimeiseksi pellolta kerättiin luonnonheinää kuivaheinäksi naapurin parille lehmälle. Syyskesällä lehmät laidunsivat muutaman viikon pellolla pitäen syyskasvun vähäisenä. Kun lehmien pito loppui eikä heinää enää tarvittu, alkoi pelto pusikoitua.

Torppa on perheemme kesäparatiisi ja maisema haluttiin pitää avoimena, joten vaihtoehtoja oli kolme: hankkia iso ruohonleikkuri ja pitää koko rantapelto nurmikkona, ruveta vuokraamaan lampaita kesäksi tai perustaa kukkaniitty.

Ruohonleikkkuri hylättiin pian. Koko pellon ajaminen olisi työlästä ja sitä paitsi lannoittamattomastakin luonnonnurmikosta valuu ravinteita järveen. Monet suosittelivat lampaita, mutta vuokralampaistakin pitää huolehtia kesän ajan. Päädyimme vähän vahingossa kukkaniittyyn emmekä ole katuneet.

Kerran kesässä niitetään

Niittyä ei erityisemmin perustettu, vaan luonnonniityn maaperässä on lukemattomien kasvien siemeniä. Se on siemenpankki. Aluksi niitettiin kahdesti kesässä, mikä vähentää vahvojen heinien ja esimerkiksi vuohenputkien kasvustoja. Jo vuosien ajan pelto on niitetty kerran kesässä, heinäkuun jälkipuolella. Koska alue on melko iso, käytämme työnnettävää niittokonetta – sisätyöläisten selät eivät ole enää sopeutuneet niittämiseen viikatteella ja kasvusto on rehevää. Kaadettu heinä saa olla maassa mielellään useita päiviä, jotta siemenet varisevat, mutta aika vaihtelee vuosittain – aina ei ehdi asioita tehdä kovin oikeaoppisesti.

Heinän korjuu on kovin homma. Sen teemme vuosittain koko perheen talkoilla, jossa työtä keventää rupattelu ja huulenheitto sisarusten ja serkkujen kanssa. Heinälle meillä ei ole käyttöä ja laatukin on kelvoton rehukäyttöön. Niinpä se ajetaan peräkärryllä metsän reunaan maatumaan vaihdellen paikkoja eri vuosina. Muutamien vuosien kuluttua näille paikoille saattaa yhtäkkiä ilmestyä hurja määrä päivänkakkaroita.

Kulleroita, kurjenpolvia, niittyleinikkejä, harakankelloja, päivänkakkaroita, ojakellukkoita, peurankelloja, huopaohdakkeita ja ahdekaunokkeja.

Rannan kannalta niityn etu nurmikkoon nähden on se, että niityn hoito vähentää maasta ravinteita ja sitä kautta niiden huuhtoutumista järveen rehevöittämään vesistöjä. Niityn kasvusto onkin vuosi vuodelta ohentunut, jolloin kukkakasvit pääsevät hyvin esille. Tätä kirjoitettaessa kesäkuun alussa valtalajeina kukkivat kullerot keltaisenaan ja metsäkurjenpolvet violettina pilvenä. Niittyleinikkien keltaisuus säilyy pitkään. Keskikesällä alkaa harakankellojen ja päivänkakkaroiden valta-aika. Seassa on apilaa, ojakellukkaa, nätkelmiä ja monia muita. Juuri ennen niittoa ilmestyvät peurankellot, violetit huopaohdakkeet ja ahdekaunokit.

Meidän niittymme on suuri, mutta kukkaniityn voi hyvin perustaa pienellekin tontille jättämällä nurmikon osittain ajamatta, mahdollisesti kylvämällä niittykukkien siemeniä ja ennen muuta korjaamalla kasvuston pois loppukesästä. Kukkaniityt ovat uhanalaisia elinympäristöjä – ne ovat muuttuneet joko pelloiksi ja nurmikoiksi tai pusikoiksi ja metsiksi. Niityn kukat tarjoavat ruokaa lukemattomille erilaisille pölyttäjille. Kimalaisia lentelee keväisin ja monenlaiset perhoset ilahduttavat läpi kesän. Ja ennen kaikkea kukkaniitty on kuvankaunis, erilaiset niittykukat seuraavat toisiaan, ihasteltavaa riittää pitkin kesää.

Kirjoittaja
Armi Temmes, MMT, aktivistimummo
armi.temmes@gmail.com

Kuva: Armi Temmes

Aktivistimummot palkitsivat VR:n ilmastotyön Pelargonia-tunnustuksella

Aktivistimummojen Pelargonia-tunnustuksen sai tänä vuonna VR. Neljättä kertaa jaetulla tunnustuksella Aktivistimummot-liike nostaa esiin edelläkävijöitä, jotka tekevät töitä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja monimuotoisen luonnon puolesta. VR:n valintaan vaikuttivat kestävään matkailuun kannustava sovellus, uusi junayhteys Repoveden kansallispuistoon sekä ravintolavaunun vastuulliset valinnat. Tunnustus jaettiin 2.6. junassa Hki-Kuopio, jonka yksi pysäkki on Hillosensalmella, josta pieni bussimatka Repoveden kansallispuistoon (jonne mummojoukko palkinnon jaon jälkeen suuntasi)

Aktivistimummot-liike tänä valitsi tunnustuksen saajaksi VR:n kolmella perusteella:

1.     Helppokäyttöinen ja informatiivinen VR Matkalla -sovellus rohkaisee vähäpäästöiseen junamatkailuun: sovelluksen hiilijalanjälkilaskuri kertoo konkreettisesti, kuinka paljon hiilidioksidipäästöjä matkustaja säästää, kun hän taittaa matkan junalla auton sijaan.

2.     VR tarjoaa jo toista kesää peräkkäin päivittäiset junayhteydet Hillosensalmelle, jolloin Repoveden kansallispuistossa on helppo vierailla hiilineutraalisti junalla.

3.     VR:n ravintolavaunuissa on jo vaihdettu muovisia pakkausmateriaaleja ilmastoystävällisempiin, ja ruoka-annoksissa on tarjolla paljon kotimaisia raaka-aineita ja pientuottajien valmistamia tuotteita. Tuotevalinnoissa huomioidaan tuotteille annetut sertifioinnit. 

”Junailevat Aktivistimummot ovat ilolla huomanneet nämä seikat, joilla VR tekee matkailusta yhä vähäpäästöisempää ja pyrkii hillitsemään ilmastonmuutosta. Eräs aktivistimummo tarkisti juuri junamatkansa 12 kk ajalta: junassa vietetty aika 28 h 38 min ja hiilidioksidipäästöt 98 % pienemmät kuin samat matkat autolla matkustaen”, kertoo Aktivistimummojen  Seija Kurunmäki.

VR on yhdessä Metsähallituksen kanssa koonnut reittiehdotuksia, miten kansallispuistoon pääsee matkustamaan yksityisautoilua välttäen. Viime kesäkauden uusi junayhteys Hillosensalmelle jatkuu myös tänä vuonna syksyyn saakka, mikä mahdollistaa kätevästi myös ruskaretkeilijälle päivävierailun Helsingistä Repoveden kansallispuistoon.

 VR on tunnustuksesta iloinen ja otettu

”Olemme todella ilahtuneita Aktivistimummojen myöntämästä tunnustuksesta. Haluamme tehdä ilmastoystävällisestä junamatkailusta kaikkein houkuttelevimman kulkumuodon ja suurimmat ilmastovaikutukset syntyvät yhdessä asiakkaidemme kanssa. Mitä useampi matkustaja valitsee kulkea hiilineutraalisti junalla, sitä suuremman ilmastohyödyn saamme yhdessä aikaan”, kuvailee VR:n vastuullisuusjohtaja Maria Kuivaniemi.

Aiemmin Aktivistimummojen Pelargonia-tunnustuksen saajiksi on valittu:
2020 Varma Eläkevakuutusyhtiö 
2021 Kouvolan kaupunki
2022 Mika Vanhanen, ENO-verkkokoulu

Kuvateksti: Palkinto jaettiin aamujunassa Helsingistä Hillosensalmelle, Repovedelle 2.6. klo klo 8.19. 

Lisätietoja
Aktivistimummot 
www.aktivistimummot.fi
Seija Kurunmäki 0400 460894, seija.kurunmaki@kuule.fi
aktivistimummot@gmail.com

Facebook-ryhmä https://www.facebook.com/groups/827681817574647

VR:n viestintä
puh. 029 434 7123
viestinta@vr.fi

Ruovikkojen niittäminen ja kerääminen

Aktivistimummot-liike tempaisee kesän aikana rantojen puolesta antamalla tavallisille rantojen omistajille ja käyttäjille seitsemän kohdan Tee se itse -ohjeet järvien ja merien rantojen kunnon kohottamiseksi. Ohjeet ja niihin liittyvät blogit on laadittu yhteistyössä Suomen Vesistösäätiön kanssa, jonka asiantuntijoina toimivat Timo Huttula, Matti Leppäranta ja Lauri Arvola, jotka ovat kirjoittaneet mm. Suomalaisen Järvikirjan. Tämä ruovikkoja käsittelevä “Ranta kuntoon”-kampanjan neljäs blogi on hydrologi ja tietokirjailja Timo Huttulan käsialaa. Hänen viestistä on: Kun niität rehevöittävät ruovikot, kerää kaisla kompostiin. Älä jätä sitä veteen tai rantaan.

Edellisessä rantablogissa käsiteltiin kalojen sisältämien ravinteiden poistoa vesistöstä.  Kaloissa onkin runsaasti ravinteita. Säkylän Pyhäjärvellä on arvioitu, että vuotuinen kalansaalis poistaa noin kolmanneksen järveen tulevasta fosforista. Tärkeää olisi siis kalastaa ja syödä kotojärven kalaa. Tässä blogissa tarkastelen ranta-asukkaiden ja mökkiläisten mahdollisuuksia vähentää vesikasvillisuuden sisältämiä ravinteita ja ottaa ne jopa hyötykäyttöön.

Katkaistu ruovikko on kerättävä pois

Rantakaislikot ja -ruovikot koetaan hankalina liikkumisen ja uimisen esteinä. Niinpä niitä poistetaan niittämällä ja myös konevoimin. Niittämiseen pitää liittää katkaistun kasvuston poiskerääminen. Niitä ei pidä jättää veteen kellumaan. Poiskerättyä varsistoa voi käyttää vaikkapa kompostin tai kasvimaan pohjana.

Jos ruovikon juuret jäävät paikoilleen, uusi kasvusto kehittyy pian taas uudestaan. Siksi on oleellista hoitaa rantaa säännöllisesti ja poistaa kasvusto juurineen. Käytännössä se kannattaa tehdä jopa reilun puolen metrin syvyyteen saakka. Hienon hajoamisaineksen, joka useimmiten koostuu kasvien lehdistä, ”siivilöinti” pohjalta estää kasvien juurtumista. Se onnistuu lehtiharavalla tyynellä kelillä.

Isäni oli Saimaan matalan hiekkarannan kasvuston ahkera haravoija. Hän haravoi kasvit juurineen. Kaisloista ja ruovikosta saatiin mainion pienen kasvimaan pohja. Rantaan ajautuneesta osittain jo hajonneesta kasvijätteestä saatiin hienompi aines karkeamman tavaran päälle. Yhtään multakuormaa tuolle kasvimaalle ei vuosikymmenien aikaan ole tarvinnut tuoda.

Sinilevässä voi olla hermomyrkkyjä

Kelluvien sinilevien siivilöinti vaikkapa halvalla perhoshaavilla on tarkkaa puuhaa. Sinilevien poisto omasta rannasta on ymmärrettävästi monen mielessä ja sinilevämassaa voikin melko helposti haavilla kerätä. Sinilevien poistaminen vaatii kuitenkin toimia koko järvellä ja rannanomistajan kannattaakin ajaa järvensä laajaa suojelua. Kerättyä sinilevämassaa ei tule viedä kasvimaalle, sillä sinilevissä on maksa- ja hermomyrkkyjä sisältäviä lajeja.

Vesialueen käyttäjät yhteistyöhön

Ravinteisen pohjasedimentin paikallisesta poistosta tai eristämisestä ei järven mittakaavassa ole myöskään hyötyä. Rannan omistajan kannattaa tässäkin suhteessa pohtia yhteisiä toimia muiden vesialueen käyttäjien kanssa. Jos pohjaa ruopataan vaikkapa veneväylän syventämiseksi, kannattaa sedimentti läjittää kauas rannasta niin, että ravinteet eivät pääse huuhtoutumaan takaisin veteen.

Rannan avoimuuden lisääminen laajalla ruovikon ja kaislikon poistolla on iso työ ja sen tekemistä pitää harkita. Usein avoimuutta kannattaa lisätä tekemällä rantaan reilu venekanavaa leveämpi kanava, joka mahdollistaa aallokon huuhteluvaikutuksen perille asti. Laajasta vesikasvien poistosta on usein seurauksena levien runsastuminen ja jopa sinileväkukinnat, koska putkilokasvit eivät silloin enää sido ravinteita, vaan ravinteet ovat levien käytettävissä.

Pohjan penkominen on jossain määrin arveluttava asia, koska sedimentin ravinteita pääsee pöyhinnän yhteydessä takaisin levien ja muiden mikrobien käyttöön, mikä edistää niiden paluuta kiertoon

Luonnonvesiin joutuvien ravinteiden määrän vähentäminen ja poistaminen ei siis ole mitään rakettitiedettä. Ideoita syntyy ihan maalaisjärjellä, kun pysähtyy asiaa miettimään. Jokainen rannan käyttäjä voi tehdä jotain järven tilan parantamiseksi.

Timo Huttula
Professori H.C. (eläkkeellä)
Tietokirjailija

Kuva: Armi Temmes

Mökkikalastajan ravinteet kiertoon

Aktivistimummot-liikkeen kesän teemana ovat rannat. Kevään ja kesän aikana ilmestyvän puolen tusinan blogin sarja antaa käytännönläheisiä ohjeita siitä, mitä jokainen meistä voi tehdä rantojen hyväksi. Tässä kolmannessa blogissa aktivistimummo, MMT Marja-Liisa Tapio-Biström kertoo perheensä kalastusharrastuksesta ja ahkerasta kalan syönnistä. Hän kertoo myös, miten hoitaa välillä liiankin suuren särkikalasaaliin.

Mökkeilyn isoja iloja on oman ruuan pyytäminen. Meillä verkot pannaan veteen Kemiön saaren eteläpuolella olevan kesäsaaren kalavesille melkein joka ilta. Ja joka päivä herkutellaan kala-aterioilla, ahven on suosikki, kampela hieno yllätys, hauki aina tervetullut, isot lahnat maistuvat savustettuina, kuha on herkkua. Juhla-aterioita mökkikesän jokaiselle päivälle. Sukulaiset ja vieraat saavat osansa.

Mutta kaikki kalat eivät ole yhtä tervetulleita. Särkikalat ovat huimasti lisääntyneet Saaristomeren rehevöitymisen vuoksi. Noita neulatyynyjä ei meillä juurikaan haluta syödä, vaikka maussa ei mitään vikaa olekaan.  Käly aikoinaan graavasi särkiä mutta se jäi intomielen kokeiluksi, koska parempaakin saalista on tarjolla.

Vedet rehevöityvät, koska ravinteita, typpeä ja fosforia, kulkeutuu vesiin jokien mukana ja maa-alueilta, erityisesti pelloilta. Vaikka maatalouden vesiensuojelussa on tehty pitkäjänteistä työtä, maahan aikoinaan varastoitunutta fosforia liukenee edelleen vesistöihin ja kotieläintilojen ravinteiden kierrätyksessä on paranneltavaa. Kun fosfori on päätynyt vesistöön, sitä on hyvin vaikea saada pois vesistöjä rehevöittämästä. Kalojen mukana sitä voi tehokkaasti poistaa. Isoja särkikalojen poistokalastushankkeita on tehty järvien kunnostusten yhteydessä ja merialueilla, mutta lisää tarvitaan. Verkkoihin tullutta vähemmän haluttua kalaa ei siis tule palauttaa takaisin veteen. Fosfori pitää saada pois vesistöistä. Hyödyllistä fosfori on maaperässä, esimerkiksi puutarhakasvien kasvun edistäjänä.

Meidän mökillämme vähemmän halutut kalat, joita useimmiten tulee ämpärillinenkin kahdesta verkosta, päätyvät kompostoriin. Pilkon isoimpia kaloja, ei ehkä tarpeen, sotkuista puuhaa. Eristetty lämpökompostori toimii mainiosti sekä kalajätteen että muiden ruokajätteiden kompostoinnissa, mutta vaatii hyvin toimiakseen huolenpitoa.  Tarvitaan riittävä määrä kuiviketta, säännöllistä sekoittamista sekä tarvittaessa kastelua. Vauhdikas kompostoituminen vaatii sopivasti erilaisia syötteitä, ilmaa ja kosteutta, ettei synny hajuhaittoja. Olen käyttänyt kaupallisia kompostikuivikkeita mutta tarkoitus on kokeilla ensi kesänä rakkolevää, jota vuosien tauon jälkeen on taas ilahduttavasti kasaantunut rannoillemme. Merkki vesien tilan paranemisesta. Kompostorin kyljessä oleva lämpömittari näyttää, että lämpötila nousee 50-60 asteeseen, siinä lämpötilassa jätteiden bakteerit häviävät. Hyvää multaa saadaan sitten alaluukusta noin neljän viikon päästä. Se viedään marjapensaille, jotka käyttävät ravinteet kasvuun ja kiittävät marjasadolla. Näin arvokkaat ravinteet saadaan kiertoon, pois vesistöjä rehevöittämästä.

Maistuu hyvältä ja tuntuu hyvältä, kun tietää omalta osaltaan auttavansa kotirantojen puhdistumisessa.

Toinen tapa torjua rehevöitymistä on niittää ja kompostoida järviruokoa. Kun komposti levitettään viljelyksille, ravinteet päätyvät takaisin kasvien käyttöön. Se on toisen tarinan aihe.

Teksti ja kuva:
Marja-Liisa Tapio-Biström, aktivistimummo, MMT
tapio.bistrom@gmail.com
 

Ei vettä rantaa rakkaampaa

Aktivistimummot-liike valitsi kesän teemaksi rannat. Kevään ja kesän aikana ilmestyvän puolen tusinan blogin sarja antaa käytännönläheisiä ohjeita siitä, mitä jokainen meistä voi tehdä rantojen hyväksi. Ensimmäinen viime viikolla ilmestynyt kertoi rannoista ja rajapinnoista. Tässä toisessa blogissa aktivistimummo ja lääkäri Liisa Viheriälä kertoo tunteestaan, kun pääsee keväällä mökkirantaansa: “Sanoin en pysty kuvaamaan sitä tunnetta, joka täyttää mielen ja koko kehon kun tulen pihaan, näen rannan ja järven, kuulen luonnon äänet tai hiljaisuuden.”

Kesämökkini on järven rannalla Pohjois-Kymenlaaksossa, synnyinseudullani. Oikeastaan voisin kutsua sitä huvilaksi, sillä se on alun perin rakennettu paikallisen nimismiehen ”huvilaksi” 1930-luvulla. Vanhempani hankkivat sen 1960-luvun alussa perheemme kesäkodiksi. Mökki se on.  Metsäisellä ja pääosin luonnontilaisella tontilla on keltaiseksi maalattu, vajaan 60 neliön puutalo, kolmen huoneen hirsiaitta, rantasauna, leikkimökki ja pihan perällä huussi.  Mökin seinillä on eri ikäistä luontoaiheista taidettani ja kalusteina mm. oman ukkini tekemä pirttikalusto. Sain mökin ilokseni ja vaivoikseni yli 20 vuotta sitten.

Perinteistä kesäpuuhaa

Vietimme lapsuudessani lähes koko kesän mökillä perheen kesken, sukulaisia ja ystäviä tavaten. Vuosikymmenten aikana puuhat ovat pysyneet pitkälti samoina; mökillä on rentouduttu, saunottu paljon, uitu, leikitty ja pelattu pihalla, luettu kirjoja sadepäivinä aitoissa, pelattu lautapelejä, grillattu ja seurusteltu, ja tietysti tehty mökkihommia. Kaikille tärkeät perinteet juhannuksista lipunnostoineen, marja- ja sieniretkiin ja kesän päättäviin rapujuhliin ovat olleet osa mökkikesäämme.

Moni asia on muuttunut

Moni asia on myös muuttunut mökkielämässä lapsuuteni jälkeen, niin hyvässä kuin pahassa.

Järvivesi oli kirkasta, pohjan hiekka ja kivet näkyivät. Sinilevästä emme olleet kuulleetkaan. Viimeisen 20 vuoden ajan lähes joka kesä sinileväraidat ilmaantuvat rantaveteen. Veden laatu on onneksi muuten pysynyt hyvänä, mutta vesistöä kuormittaa metsätalous. Keväisin veden korkeus myös vaihtelee nykyisin aiempaa enemmän, ja rannan kasvillisuus ja laiturini eivät siitä aina toivu.

Lapsuudessani huuhdoimme shampoon hiuksista järvessä, saippua oli laiturin nurkassa. Mattoja pestiin ja käsipyykkiä huuhdottiin rannassa. Talousvesi nostettiin kaivosta seipään päässä olevalla metallisangolla, ja se päätyi myöhemmin keittiön viemärin kautta suodattamatta rantapöheikköön. Nykyisin jätevedet poistuvat niin mökistä kuin saunalta biosuodattimien kautta.

Huussissa oli lapsuudessani reiän alla suuri saavi, jonka isä tyhjensi kompostiin lehtien alle. Kompostoiva kerran vuodessa tyhjennettävä biohuussi on tuonut helpotuksen parinkymmenen vuoden ajan.

Muistan, että joskus jotain rakennusjätettä löytyi rantaan haudattuna. Se kyllä siirtyi kaatopaikalle myöhemmin. Kaatopaikkakeikat isän kanssa muistan erityisen hyvin. Jätevuori oli suuri ja haiseva, linnut ja rotat piirittivät sitä. Nykyisin lajittelu onnistuu mökilläkin helposti ja paikallinen jäteasema toimii hienosti. Tieto on lisääntynyt ja toimintatavat parantuneet ja se auttaa parempaan vuorovaikutukseen mökkirannan kanssa.

Tunteiden täyttämä mökkiranta

Keväällä alkaa nousta merkillinen kuume, polttava tarve päästä mökkirantaan. Se on halua saada mökki käyttökuntoon, tehdä pihatöitä, huoltaa huussi, fiksata laituri ja siivota vanhoja rakennuksia. Sanoin en pysty kuvaamaan sitä tunnetta, joka täyttää mielen ja koko kehon kun tulen pihaan, näen rannan ja järven, kuulen luonnon äänet tai hiljaisuuden. Se on riemu tai vapaus, kaiken muun maailman taakse jääminen, se on perille tulon tunne. Lääkärinä olen varma, että mikäli kehoni fysiologisia muutoksia mitattaisiin siinä tilanteessa, hengitykseni ja pulssini tasaantuminen, stressitasoni lasku ja mielihyvähormonien nousu näkyisivät. Luulenpa, että rannalle ja veden äärelle pääseminen on ihmisen evoluutiossa kehittynyt perustarve.

Teksti Liisa Viheriälä

Kuva Liisa Viheriälä

Aktivistimummot Maailma kylässä -tapahtumassa

Aktivistit muutosvoimana. Su 28.5.2023 17.25-17.55 puhelavalla myös Aktivistimummo Eeva-Riitta Piispanen KATSO JA KUUNTELE TALLENNE

Maailma kylässä -festivaali toteutui toukokuun viimeisenä viikonloppuna 27.–28.5. Helsingin Suvilahdessa. Festivaali kokosi yhteen maapallon tulevaisuudesta kiinnostuneet yksilöt ja yhteisöt ratkaisujen ja tekojen äärelle. Lähes 30 asiaohjelmanumerossa kuultiin muutoksentekijöitä eri puolilta maailmaa ja pohdittiin muun muassa ruoantuotannon suhdetta ilmastonmuutokseen, vähemmistöjen mahdollisuuksia toimia vaikuttajina sekä politiikan roolia muutosvoimana. Sunnuntaina 28.5.2023 17.25-17.55 puhelavalla oli aiheena Aktivistit muutosvoimana. Puhujina kolme erilaista aktivistia: Aktivistimummo Eeva-Riitta Piispanen sekä ukrainalainen aktivisti Tonya Melnyk ja vegaaniaktivisti Benjamin Pitkänen. Ohessa linkki, josta löydät esitykset https://www.dropbox.com/sh/fbji9389v084115/AADup2q9xssjVaiEQtt06FA_a?dl=0&preview=su-11_Fingo.mp4

Eeva-Riitta Piispasen esitys kohdassa 13.50.

Aktivistit ovat usein aikaansa edellä ja puskevat muutosta yhteiskunnan epäkohtiin. Aktivistit tasoittavat tietä virallisten rakenteiden ulkopuolella ja antavat äänen niille, joilla sitä ei ole. Millä kaikilla tavoilla aktivistit muuttavat maailmaa juuri nyt?

https://maailmakylassa.fi/ohjelma/aktivistit-muutosvoimana/

Ranta kuntoon

Aktivistimummot-liike tempaisee kesän aikana rantojen puolesta antamalla tavallisille rantojen omistajille ja käyttäjille seitsemän kohdan Tee se itse -ohjeet järvien ja merien rantojen kunnon kohottamiseksi. Ohjeet on laadittu yhteistyössä Suomen Vesistösäätiön kanssa.

1. Pyydystä vesiä rehevöittävät ravinteet hyötykäyttöön. Kalasta, syö kaloja ja kompostoi perkeet.

2. Minimoi rannan muutostyöt. Jätä kosteikot kuivattamatta ja suot, purot ja rantavedet luonnontilaan.

3. Lisää elonkirjoa. Suosi ketoja, niittyjä ja luonnon lajeja. Unohda keinonurmikot.

4. Havainnoi, mittaa ja opi uutta. Mikä on järvesi näkösyvyys sinilevätilanne tai ravinnetaso?

5. Älä siirrä vieraslajeja puhtaisiin vesistöihin. Verkot, veneet ja pyydykset pesuun, jos vaihdat vesistöä.

6. Kuuntele hiljaa ja häiriöttä luonnon ääniä ja anna niille tilaa. Vähennä moottoriliikennettä ja melua rannalla ja vedessä.

7. Lue lisää ja tutki perusteluja www. aktivistimummot.fi -sivujen asiantuntijablogeista

Aktivistimummot-liikkeessä on huomattu, että ihmiset ovat motivoituneita toimimaan rantojen hyväksi. Monilta puuttuu kuitenkin tietoa siitä, mitä itse voisi tehdä rantojen hyväksi.

Rannoilla yhdistyvät ympäristönsuojelun ydinkysymykset: ilmastonsuojelu, luonnon monimuotoisuuden vaaliminen ja vesiensuojelu.
- Moni luulee, että ei voi tehdä mitään, mutta meidän kaikkien pienilläkin teoilla on merkitystä, sitä haluamme tällä kesän kampanjalla korostaa, Aktivistimummo Seija Kurunmäki sanoo. Aktivistimummot innostavat kaikkia tarttumaan toimiin ja verkostoitumaan omien lähivesien toimijoiden kanssa.

Rannat ovat rakkaita sukupolvien kohtaamispaikkoja. Kesän aikana Aktivistimummot julkaisevat sivuillaan monipuolisesta ja käytännönläheistä tietoa tavoista, joilla jokainen voi parantaa rantojen kuntoa.

Lisätietoja:

Päivi Salpakivi, metsänhoitaja, Aktivistimummo
puh. 0400-754748
salpasalo@hotmail.com

www.aktivistimummot.fi

Lue blogi: Rakkaat rannat ja rajapinnat, Päivi Salpakivi, Armi Temmes ja Matti Leppäranta

Syksyllä 2019 perustettu Aktivistimummot-liike tekee työtä, jotta lapsenlapsille jäisi maailma, jossa voi elää. Tärkeinä periaatteina toivon ja kohtuuden sanoma. Käyttövoimana on mummoviisaus. Perustajajoukossa on mm. ilmastoasiantuntijoita, lääketieteen ja luonnontieteen huippuosaajia, energia-asiantuntijoita, tutkijoita ja viestinnän ammattilaisia. Aktivistimummot-liike on kasvanut lähes 7000 mummohenkisen fb-sivuostoksi.

 Taustatietoa:

vesi.fi
vesi.fi/vesitieto/rantojen-kunnostus/
jarviwiki.fi/wiki/Etusivu
vesistosaatio.fi/tietoa-vesistoista/

Verrattomat vetemme - pieni opas vastuullisempaan elämään vesien äärellä. Vesistösäätiö  (ilmestyy toukokuussa)

Rakkaat rannat ja rajapinnat

Aktivistimummot-liike valitsi kesän teemaksi rannat. Kevään ja kesän aikana ilmestyvän puolen tusinan blogin sarja antaa käytännönläheisiä ohjeita siitä, mitä jokainen meistä voi tehdä rantojen hyväksi. Ensimmäisen blogin (Rakkaat rannat ja rajapinnat) kirjoittajat ovat metsien ja vesien asiontuntijoita: Päivi Salpakivi, Armi Temmes ja Matti Leppäranta.

Sukupolvet toistensa jälkeen ovat yhdessä hakeutuneet rannoille ja niillä eläneet sekä hankkineet elantonsa. Rannat ovat meille rakkaita ja niillä yhdistyvät ympäristönsuojelun ydinkysymykset: ilmastonsuojelu, luonnon monimuotoisuuden vaaliminen ja vesiensuojelu. Rannat ovat ihmisten sekä erilaisten elinympäristöjen rajapintoja, ja siksi arvokkaita luonnon kirjolle. Tänään niitä uhkaava muutos jää huomaamatta. Moni luulee, että ei voi tehdä mitään, mutta meidän kaikkien pienilläkin teoilla on merkitystä. 

Miksi rannat? 

Rannat ovat tärkeitä mummojen lisäksi kaikille suomalaisille osana sielunmaisemaamme. Suomessa on noin 55 000 vähintään hehtaarin kokoista järveä sekä pitkä Itämeren rannikko Virolahdelta Tornioon. Rannoilla on kautta aikojen asuttu, kalastettu, kohdattu ja kuunneltu, saunottu, pesty ja uitu. Vesistöt muodostivat ennen tärkeimmät kulkureitit sekä kesäisin että talvisin. Järvemme ja jokemme ovat tärkeitä juomaveden ja ravinnon lähteitä, ja vesivoima on edelleen tärkeä energianlähde. 
Luonnonrannat muuttuvat usein huomaamattomasti, ja rakentamiselta vapaita paikkoja on yhä vähemmän. Toiminnan vaikutuksia linnustoon, kalastoon ja elon kirjoon ei aina ymmärretä.

Luonnonrannat ja muutos 

Erilaisten rantojen kirjo on suuri. Luonnontilainen ranta on Suomessa usein varjoisa metsäranta, jossa veden pinta vaihtelee vuodenaikojen ja sateisuuden mukaan. Veden laatu on Järvi-Suomessa erinomainen, mutta koko maassa humuspitoisilla alueilla vesi on ruskeaa ja savimailla sameaa. Kahden erilaisen elinympäristön kohtaaminen luo monimuotoisuutta. 

Rantoja käytetään niin eräilyyn ja yöpymiseen nuotion äärellä, kuin myös paikkana luonnon tarkkailuun, uintiretkiin ja kalastukseen. Siellä on ryteikköjä, kivikkoja, mutaa ja hiekkaa; lintujen pesiä, kutupaikkoja, sudenkorentoja ja harvinaisia kasveja. Täältä voi yhä löytää Väinämöisen jättihauen ja sen leukaluun, ja kukaties päästä soittimen tekoon. Rantakoivun alla haaveillaan ja luodaan elämän kattavia suunnitelmia. 

Jos metsää hoidetaan, rantakin muuttuu.

Puistomaisessa metsässä yleensä vähennetään pensaskerrosta ja helpotetaan ihmisten liikkumista. Talousmetsässä puustoa harvennetaan vähitellen ja yleensä kiertoajan lopuksi poistetaan pääosa puustoa. Kaikki metsänkäsittelytoimet vaikuttavat vesitalouteen ja vesistöön huuhtoutuu luonnonmetsää enemmän humusta ja rehevöittäviä ravinteita, humukseen sitoutunutta fosforia ja typpeä. Hyvillä käytännöillä, kuten suojavyöhykkeillä ja luonnontilan säilyttämisellä, haitallisia vaikutuksia voidaan olennaisesti pienentää.  

Pellot ulottuvat monin paikoin rantaan asti. Metsä on aikoinaan raivattu ja maa on altis vuosittaiselle viljelykäytölle. Jos peltoja lannoitetaan, lisääntyy rehevöittävien ravinteiden, esimerkiksi nitraattitypen, pääsy vesistöihin. Keinolannoitteet ja tehoviljely ovat viime vuosikymmeninä kasvattaneet voimakkaasti maatalouden vesistökuormitusta. Maa- ja metsätalouden hajakuormitus on vaikeasti hallittava, kun taas taajamien ja teollisuuden pistekuormitusta on saatu vähennettyä puhdistuslaitosten avulla, vaikka siinäkin on vielä työtä jäljellä esimerkiksi tulvahuippujen aikaan. Rantapelloille suositellaan luonnonmukaista viljelyä ja suojavyöhykkeiden jättämistä. Tällainen voi olla esimerkiksi metsävyöhyke, laidun tai niitty. 

Kosteikkoranta on erityisen monimuotoinen ja herkkä

Vanhastaan kosteikkorantoja on pidetty ongelmallisina, koska veden noustessa pelloille viljelykasvit saattavat kasvaa huonommin. Siksi Suomessa on tehty paljon ojituksia ja järvien vedenkorkeuden muutoksia usein varsin arvaamattomin seurauksin.  

Suometsistä ja kosteikoista on ojitettu laajoja alueita, mistä on seurauksena merkittävä ympäristö- ja ilmastohaaste. Jos ojitus laskee pohjaveden pintaa, voi kuivuvasta turpeesta tulla mikrobien toiminnan aktivoitumisen myötä hiilipäästö. Ojitukset ovat myös lisänneet tulvariskejä. Ennallistamisella, hitaalla luonnontilan palauttamisella ja puuston säilyttämisellä voidaan vaikuttaa vesi- ja kaasutasapainoon.

Rakennetut ja asutut rannat 

Ihmisen toimintaan kuuluvat rannat on yleensä puhdistettu kasvillisuudesta. Vakiintuneet uimapaikat ovat suosittuja paikkoja leikkiä, uida ja pelata. Jos rantojen avoimuus halutaan säilyttää, voidaan suosia niittyjä ja ketoja keinonurmien sijaan. Kaislikon poistaminen venerannoilta ja uimapaikoilta voi vähentää vesistön ravinnekuormaa, mutta kaislikot ovat myös tärkeitä lintujen pesimäpaikkoja. 

Suomen järvet on suurelta osin säännösteltyjä, veden korkeusvaihtelu on määritelty energiatarpeiden ja tulvasuojelun mukaan. Vedenkorkeudella on maksimit alkukesällä ja loppusyksyllä. Joskus vaihtelut ovat luonnonvaihtelua suurempia – esimerkiksi keväällä vesi voi olla hyvin alhaalla. Toisaalta säännöstelyn avulla voidaan vähentää veden luonnollista laskemista alkukesän jälkeen.  

Mökkipihoja rakennetaan kovin eri tavoin

Rakennettu ranta voi olla mökkiranta, kotiranta, veneranta, tie tai satama rakenteineen. Useimmiten tällaista rantaa on ruopattu ja rakennettu, ja metsää on käsitelty. Joskus rannat on vahvistettu paaluilla tai muureilla. Mökkipihoja rakennetaan kovin eri tavoin. Voimakas rakentaminen terasseineen, suurine laitureineen ja leikattuine nurmikoineen on usein esillä sisustuslehdissä ja televisio-ohjelmissa. Samoin monilla alueilla on äänekäs hupiliikenne moottoriveneineen ja vesiskoottereineen yleistynyt. 

Nyt on hyvä hetki herätä muutokseen.

Monilla järvillä ranta-asukkaat ja mökkiläiset ovat yhteisesti päättäneet, ettei moottoriveneitä käytetä lainkaan. Erityisesti lintujen pesimäaikaan tarvitaan luonnonrauhaa. Rakennettu ranta aina yksipuolistaa alkuperäistä monimuotoisuutta ja heikentää esimerkiksi vesilintujen ja kalojen elinympäristöä. Rakentaminen ja ruoppaus vaativat siksi harkintaa luonnonsuojelun näkökulmasta. 

Voinko tehdä itse jotain? 

Aktivistimummot-liikkeelle on tärkeää edistää tulevien sukupolvien mahdollisuutta käyttää rantoja ja nauttia niistä. Tänä kesänä tarjoamme esimerkkejä ja tietoa rantojen suojelemiseksi. 
Julkaisemme tutkimuksiin ja faktatietoon perustuvan käytännönläheisen
Tee se itse -ohjeiston. Jokainen ohje perustelllaan tarkemmim kevään ja alkukesän blogeissa.

1. Pyydystä vesiä rehevöittävät ravinteet hyötykäyttöön. Kalasta, syö kaloja ja kompostoi perkeet.   

2. Minimoi rannan muutostyöt. Jätä kosteikot kuivattamatta ja suot, purot ja rantavedet luonnontilaan. 

3. Lisää elonkirjoa. Suosi ketoja, niittyjä ja luonnon lajeja. Unohda keinonurmikot. 

4. Tunnetko järvesi näkösyvyyden, sinilevätilanteen tai ravinnetason? Havainnoi, mittaa ja opi uutta.  

5. Älä siirrä vieraslajeja puhtaisiin vesistöihin. Verkot, veneet ja pyydykset pesuun, jos vaihdat vesistöä. 

6. Kuuntele hiljaa ja häiriöttä luonnon ääniä ja anna niille tilaa. Vähennä moottoriliikennettä ja melua rannalla ja vedessä.  

7. Lue lisää ja tutki perusteluja www. aktivistimummot.fi -sivujen asiantuntijablogeista. 

Kirjoittajat
Päivi Salpakivi, metsänhoitaja, Aktivistimummo
Armi Temmes, MMT, Aktivistimummo
Matti Leppäranta, Emeritus professori, tietokirjailija

Kuva
Matti Leppäranta

Äitienpäivälahjatoiveena ikimetsää

Haluatko hankkia äitienpäivälahjan, josta on iloa pitkäksi aikaa? Jo lähes neljä vuotta Aktivistimummot-liike on suositellut sijoitusta Luonnonperintösäätiön hallinoimaan ikimetsään. Olemme Mummonmetsä-kampanjalla keränneet jo yli 25 000€. Varoja on koossa noin viiden hehtaarin metsäpalstaan. Tavoitteena on kerätä varat ainakin 10 hehtaarin palaan. Pala ikimetsää on monelle mummolle ja äidille mieluisampi lahja kuin tavara, jonka tuottaminen kuluttaa luonnonvaroja ja jonka tuottama ilo jää monesti lyhyeksi.

Metsillä on suomalaisille monia merkityksiä. Vanhat aarniometsät ovat tärkeitä monimuotoisen luonnon ylläpitäjiä ja yhteistä arvokasta perintöämme. Lisäksi suojelumetsät ovat loistavia kaikille avoimia virkistymis- ja retkeilypaikkoja. Suojellussa aarniometsässä voidaan jokamiehenoikeuden turvin harrastaa marjastusta ja sienestystä. 

Luonnonperintösäätiö on Pentti Linkolan vuonna 1995 perustama säätiö, joka suojelee Suomen luontoa, ensisijaisesti uhanalaista metsää. Säätiö hankkii lahjoitusvaroin omistukseensa luonnonarvoiltaan merkittäviä alueita ja takaa niille luonnonsuojelulain mukaisen pysyvän rauhoituksen. Luonnonperintösäätiö tarjoaa ainoana valtakunnallisena tahona suoran kanavan luonnonsuojeluun. Kaikki lahjoitukset käytetään alueiden ostoon, suojeluprosessiin ja syntyneiden luonnonsuojelualueiden vaalimiseen.

Luonnonperintösäätiön toiminnanjohtaja Pepe Forsberg iloitsee, että ikimetsien merkitys on alettu ymmärtää. Työtä pitää jatkaa jotta suojelumetsää saadaan lisää. Luonnon monimuotoisuuden kannalta suojeltua metsää pitäisi olla noin 17% kaikesta metsästä. Nyt sitä on Etelä-Suomessa 3% metsäalasta. Pepe Forsberg on innoissaan mummojen kampanjasta: “Mummojen Mummonmetsä-kampanja ja äitienpäivä kulkevat hyvin käsi kädessä. Toivon, että moni löytää siitä unelman, jonka toteuttamisessa haluaa olla mukana. Pyrimme hankkimaan mummoille sopivan alueen erityisesti lasten ja lastenlasten metsäsuhteen ylläpitämiseksi. Jotta sopiva kohde voidaan hankkia, tarvitaan vielä lisää varoja. Nöyrin kiitoksemme kaikille lahjoittajille!" (kommentti tiedotteesta 24.9.22)

Lahjoitus ikimetsään on mieluinen ja ikuisesti kestävä äitienpäivälahja monelle äidille ja mummolle. Lahjanantaja voi kertoa lahjasta lahjansaajalle tulostamalla Luonnonperintösäätiön sivuilta kortin. Myös sertifikaatin tilaus on mahdollista. Viidenkymmenen euron (50€) lahjoitus merkitsee varoja 100 neliön metsäpalaan ja pienikin summa (5€) vie eteenpäin tavoitettamme kohti Mummonmetsää.

Jos sinulla on metsää, jonka toivoisit päätyvän Luonnonperintösäätiön mummonmetsäksi, ota yhteyttä Luonnonperintösäätiön Forsbergiin.

Lahjoita Mummonmetsä-keräykseen Luonnonperintösäätiön verkkokaupassa!

Lahjoituksen saaja: Luonnonperintösäätiö
Tilinumero FI78 5494 0950 0224 93
Viite: 201980 ohjaa lahjoituksen Mummonmetsä-kampanjalle

Aktivistimummot-liike tekee työtä ilmastonmuutoksen hillitsemiksi. Tavoitteena on turvata tuleville sukupolville maailma, jossa voi elää. Mummot ylistävät kohtuutta ja toivoa hyvän elämän rakennuspalikoina. Syksyllä 2019 julkistettu liike on laajentunut nopeasti yli 6000 facebook-aktiivin joukoksi. Kasvava joukko mummoja, pappoja ja mummohenkisiä haluaa vaikuttaa niin että monimuotoinen luontomme säilyy tulevillekin sukupolville.

Lisätietoja 

Aktivistimummot
Seija Kurunmäki, 0400-460894
Seija.kurunmaki@kuule.fi

 https://www.aktivistimummot.fi/

Luonnonperintösäätiö sr
Pepe Forsberg, 040-8669696
pepe.forsberg@luonnonperintosaatio.fi 

www.luonnonperintosaatio.fi

Aktivistimummot Luontomarssilla 18.3.2023

Nyt on aika muistuttaa päättäjiä siitä, miten heidän päätöksensä vaikuttavat lastenlastemme elämään! On aika siirtyä ilmastotavoitteista ilmastotekoihin.

Suomi on maailman vakaimpia, vauraimpia ja onnellisimpia maita. Suomalaisten tärkein ylpeyden aihe on suomalainen luonto. Mutta luontomme voi huonosti. Luontokato ja ilmaston kuumeneminen on pysäytettävä, jotta suomalaisille rakkaista maisemista ja hyvinvointivaltiosta voidaan pitää kiinni myös tulevaisuudessa.

Elämme viimeistä vuosikymmentä, jona voimme kääntää luontokadon luonnon elpymiseksi ja rajoittaa ilmaston kuumenemisen tasolle, jolla maapallo säilyy kaikille elinkelpoisena. Nämä kriisit on pysäytettävä yhdessä. Suomalaista luontoa voidaan suojella vain Suomessa. Luonto tarvitsee entistä vahvempaa turvaa ja Suomen tieteeseen perustuvista ilmastotavoitteista on pidettävä kiinni.

Rohkaisemme päättäjiä myös vaalikaudella 2023-2027 tekemään päätöksiä, jotka varmistavat riittävän tilan luonnolle ja takaavat riittävät päästövähennykset kaikilla sektoreilla. Ilmastokriisin ja luontokadon torjuminen on otettava huomioon kaikessa politiikan teossa.

Mummot, vaarit ja perheet! Lähdetään joukolla LUONTOMARSSILLE 18.3.2023.
Marssi järjestetään ainakin 15 paikkakunnalla. Mukana järjestelyissä on yli 20 järjestöä, sekä laaja joukko väkeä, joille ilmasto- ja luontoasiat ovat tärkeitä.

Helsingissä lähtö Senaatintorilta. Tavataan Aktivistimummot-porukalla Cafe Engelin edessä (Aleksanterinkatu 26) jo klo 12.50, jotta päästään kaikki yhteisessä tahdissa kulkemaan kohti Eduskuntataloa. Banderollit on. Plakaateja voimme itse kukin rustata. Katso 6 vaatimustamme Luontomarssin sivuilta. www.luontomarssi.fi Sieltä löydät myös paikkakunnat (Raaseporista Äkäslompoloon), joissa LUONTOMARSSI järjestetään.
Seuraa tapahtumaa Aktivistimummojen Facebook-sivuilta. Laita sivuille omat kuvasi marssilta.

Kuva: Anton Verho, Greenpeace

Aktivistimummot ja #LupausTalvelle

Aktivistimummojen tammikuinen Eteenpäin, sanoi mummo lumessa-kampanja huipentuu Lumen päivään 2.2. Samana Lumen päivänä Protect Our Winters FInland-organisaatio haastaa äänestäjät ja päättäjät tekemään työtä ilmaston ja lumen puolesta. Myös Aktivistimummot-liike antoi lupauksensa talvelle. Mummot heittävät myös oman pallonsa suoraan päättäjille muistuttaen päättäjien tärkeästä roolista ilmastonmuutoksen hillitsijöinä ja luonnon monimuotoisuuden vaalijoina. Tulkaa mukaan 6.2. klo 14.

Kun vastasimme Protect Our Winters-haasteeseen, #LupausTalvelle

Lupasimme ÄÄNESTÄJINÄ

1. VAIKUTTAA POLITIIKKAAN:  Lupaan äänestää, kirittää ja tukea kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa tekeviä ehdokkaita nyt ja tulevaisuudessa.

2. OLLA ÄÄNESSÄ: Lupaan viestiä talvien pelastamisesta ja sen ratkaisuista omissa verkostoissani kestävämmän tulevaisuuden rakentamiseksi.

3. OPISKELLA: Lupaan olla utelias uudelle tiedolle ja uusille tavoille sekä kehittää osaamistani ilmastokriisin hillitsemiseksi.

4. ELÄÄ YKSINKERTAISEMMIN: Lupaan vähentää kulutusta kaikilla elämän osa-alueilla sekä tavoitella 2500 kg vuotuista hiilijalanjälkeä vuoteen 2030 mennessä. 

5. MATKUSTAA FIKSUMMIN: Lupaan suosia vähäpäästöisempiä kulkuvälineitä ja -tapoja arjessani ja lomalla sekä etsiä iloja ja harrastusmahdollisuuksia myös läheltä.

6. SYÖDÄ ILMASTOYSTÄVÄLLISESTI: Lupaan suosia kasvisruokaa ja minimoida ilmastoa kuormittavat eläinperäiset tuotteet ruokavaliossani. 

7. ÄÄNESTÄÄ LOMPAKOLLA: Lupaan kohdistaa rahani ympäristön ja ilmaston kannalta kestäviin palveluihin, sijoituksiin ja tuotteisiin.

Allekirjoittaessaan #LupausTalvelle -haasteen EDUSKUNTAVAALIEHDOKKAAT lupaavat seuraavaa.

1. Ottaa talvien suojelun huomioon kaikissa tilanteissa, joissa voin vaikuttaa

2. Pitää kiinni Suomen tavoitteesta olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä.

3. Sitoutua COP15 sopimuksen tavoitteeseen luontokadon pysäyttämisestä vuoteen 2030 mennessä.

4. Olla mukana rakentamassa kestävämpää yhteiskuntaa, joka ei ole riippuvainen fossiilisista polttoaineista.

Aktivistimummot-liike lupasi vaikuttaa politiikkaan. Se tapahtuu tuota pikaa, koska Aktivistimummot ovat kutsuneet isoimmat puolueet ja joukon asiantuntijoita
Eurooppa-saliin päättäjätapahtumaan 6.2. klo 14. Tapahtumassa keskustellaan monipuolisesti päättäjien mahdollisuuksista ilmastomuutoksen hillintään ja haastetaan heitä toimimaan rohkeammin ilmaston asialla.

Protect Our Winters Finland (POW) ja Aktivistimummot tekevät yhteistyötä. Aktivistimummot ovat yhteistyössä myös Suomen Vesistösäätiön Vesi vanhin voitehista - mitä ihmettä? -hankkeen kanssa.. Siellä olevat vesiasiantuntijat osaavat kertoa,, että lumesta on moneksi.  Aktivistimummot-liike on mukana kansainvälisessä Our Kid’s Climate-verkostossa.

 Lisätietoa:

Aktivistimummot
Helena Kääriäinen, helena.kaariainen@thl.fi, puh. 040 8309889
Reetta Meriläinen, reettam2@gmail.comja puh. 0400 464220.
Seija Kurunmäki, Seija.kurunmaki@kuule.fi, puh. 0400 460894
Kuva: Anne Leppänen

Protect Our Winters Finland, POW,

Noora Vihervaara,noora@protectourwinters.fi  puh. 0405255323 
#LupausTalvelle-sivut

Vesi vanhin voitehista - mitä ihmettä? -hanke, Suomen Vesistösäätiö

Seuraa ja kommentoi kampanjaa Aktivistimummojen somekanavissa
Facebook
Twitter
Insta @aktivistimummot

Kampanja: Eteenpäin, sanoi mummo lumessa

Keskitalven lumikampanjallaan Aktivistimummot muistuttavat lumen tärkeydestä ja lumen monista rooleista maassamme. Lumi on yksi paitsi veden olomuoto ja osa hyvää talvea, myös tärkeä ilmastonmuutoksen markkeri. Lumen säilyttäminen vaatii täsmälleen samoja toimia kuin ilmastonmuutoksen ja  luontokadon hillintä.  Kaikissa ilmastotoimissa tarvitaan sitkeyttä ja yhteistyötä. Sitä mummoilla riittää. Siksi kampanjan teemaksi valittiin: Eteenpäin, sanoi mummo lumessa.

Lumikampanja näkyy kuluttajille faktapohjaisina piirrettyinä tietoiskuina ajalla 23.1.-2.2. Tietoiskuissa muistutetaan lumen monista rooleista. Luontomme ja kasvimme ovat kautta vuosituhanten sopeutuneet lumitalviin,  lumen valoa heijastava vaikutus vaikuttaa niin luonnon kuin mielenkin terveyteen. Talven lumileikit ja urheilu ovat tärkeä osa kulttuuria ja sukupolvien yhdessäoloa.  Lumen tärkeitä merkityksiä voisi luetella kinoksittain.

Kampanjassa mummot muistuttavat, että lumi on tärkeä ilmastonmuutoksen markkeri.
- Kun huolehdimme ilmastosta pienentämällä kaikin tavoin hiilijalanjälkeämme, huolehdimme myös lumesta ja lumitalvista, joita niin me mummot kuin myös lapsenlapsemme rakastavat, sanoo Helena Kääriäinen Aktivistimummoista.

 Päättäjille ja eduskuntavaaliehdokkaille muistutetaan heidän tärkeästä roolistaan myös lumiasioissa. Päättäjiä rohkaistaan mukaan tekemään enemmän ja nopeammin työtä ilmaston puolesta. Siksi isoimmat puolueet ja joukko asiantuntijoita on kutsuttu Eurooppa-saliin päättäjätapahtumaan 6.2. klo 14.

 -Lumi ja talvet ovat meille suomalaisille erityisen rakkaita asioita, josta saamme paljon iloa ja riemua. Lumella on myös tärkeä rooli pohjoisessa luonnossa. Talvien säilyttäminen on meille paras syy tehdä entistä reippaammin ilmastotoimia. On huippujuttu, että Aktivistimummotkin ovat mukana lumitöissä ja kannustamassa ihmisiä muutokseen kohti kestävämpää elämäntapaa”, POW:in hallituksen puheenjohtaja ja Lumen jäljillä -kirjan kirjoittaja Heidi Kalmari kertoo.

Aktivistimummot ja Protect Our Winters Finland eli POW tekevät lumiyhteistyötä. Suomen POW aloittaa oman Lupaus talvelle -kampanjansa Lumen päivänä 2.2.2023. 
Mummot ovat yhteistyössä myös Suomen Vesistösäätiön Vesi vanhin voitehista - mitä ihmettä? -hankkeen lumi- ja vesiasiantuntijoiden kanssa.

Aktivistimummot-liike on mukana kansainvälisessä Our Kid’s Climate-verkostossa. Monien muiden kansainvälisten vapaaehtoistoimijoiden rinnalla Aktivistimummot-liike sai verkoston kautta pienen rahoituksen lumihankkeelleen. Kampanja starttaa 23.1. kun Aktivistimummot alkavat heittä lumipalloja eli  tietoiskuja niin päättäjien kuin meidän kaikkien iloksi.  Pysykää kanavalla.

 Lisätietoa:

Aktivistimummot
Helena Kääriäinen, helena.kaariainen@thl.fi, puh. 040 8309889
Seija.kurunmaki@kuule.fi, puh. 0400 46089
Kuva: Anne Leppänen Lue lisää kuvittajasta

Protect Our Winters, POW

Vesi vanhin voitehista - mitä ihmettä? -hanke, Suomen Vesistösäätiö

Seuraa ja kommentoi kampanjaa Aktivistimummojen somekanavissa
Facebook
Twitter
Insta @aktivistimummot

Aktivistimummot mukana vaatimassa oikeudenmukaista siirtymää

Aktivistimummot-liike on mukana tänään 17.1 käynnistyvässä Oikeudenmukainen siirtymä – nyt! -kampanjassa. Finnwatchin organisoimassa kampanjassa on mukana 64 suomalaista järjestöä, jotka yhteistyössä kirkon kanssa ovat laatineet oikeudenmukaisen ekologisen siirtymän periaatteet. Kampanja kutsuu kansanedustajaehdokkaita mukaan sitoutumaan periaatteisiin.

– Haluamme lopettaa kiistelyn siitä, tehdäänkö tieteenmukaiset ilmasto- ja luontokatotoimet. Ne on tehtävä. Eduskuntavaaleissa on keskusteltava siitä, miten tarvittavien toimien oikeudenmukaisuus varmistetaan, sanoo Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Finér.

Oikeudenmukaisen siirtymän periaatteet koostuvat kymmenestä kohdasta.
- Me Aktivistimummoissa korostamme erityisesti periaatteita, jotka muistuttavat, että ilmasto- ja luontokatotoimia tulee tehdä etupainotteisesti tulevat sukupolvet huomioiden, kerrotaan Aktivistimummoista. On selvää, että ilmastokriisin ratkaisuissa onnistutaan varmimmin, kun luomme samalla oikeudenmukaisempaa ja onnellisempaa yhteiskuntaa.

Lisätietoa: Oikeudenmukainensiirtymä -nettisivut

———————————————————————-

10 periaattetta:

1. Maapallon lämpeneminen on rajoitettava puoleentoista asteeseen esiteollisesta ajasta. Luontokato tulee pysäyttää.

2. Tarvittavista toimista tehtävät päätökset tulee pohjata parhaaseen käytettävissä olevaan tieteelliseen tietoon.

3. Tarvittavien toimien mittaluokkaa ja nopeutta arvioitaessa on huomioitava niin varovaisuusperiaate kuin tulevat sukupolvet. Tästä syystä tarvittavat päästövähennykset ja luontokatoon puuttuvat toimet tulee tehdä etupainotteisesti. Suomen kaltaisten rikkaiden maiden vastuu on tehdä näitä toimenpiteitä kehittyviä maita nopeammin sekä osallistua kehittyvien maiden ilmasto- ja luontokatotoimien rahoittamiseen.

4. Siirtymän tulee olla suunnitelmallista ja pitkäjänteisesti toteutettavaa. Suomen tulee laatia asiantuntijatietoon pohjautuva konkreettinen
ja jatkuvasti päivitettävä suunnitelma siitä, miten koko yhteiskunnan kattava oikeudenmukainen ekologinen siirtymä on mahdollista toteuttaa kokonaisuutena. Siirtymässä on tärkeää huomioida politiikkajohdonmukaisuus: myös toimien, jotka eivät ole suoraan kytköksissä ekologiseen siirtymään, tulee olla linjassa siirtymän kanssa.

5. Oikeudenmukaisen ekologisen siirtymän ytimessä ovat ihmisoikeudet. Ilmasto- ja luontokatotoimien on noudatettava Suomen ihmisoikeusvelvoitteita.

6. Ketään ei jätetä kehityksessä jälkeen. Siirtymätilanteissa erityistä huomiota on kiinnitettävä haavoittuvassa ja heikoimmassa asemassa oleviin sekä marginalisoituihin ja syrjinnälle alttiisiin ihmisiin ja turvattava heidän oikeuksiensa toteutuminen. Myös siirtymäaloilla toimivat työntekijät, maatalousyrittäjät ja yrittäjät tulee tunnistaa, ja heitä tulee tukea.

7. Oikeudenmukainen ekologinen siirtymä vähentää köyhyyttä sekä sosiaalista ja taloudellista eriarvoisuutta. Siirtymästä aiheutuvien kustannusten oikeudenmukainen jako edellyttää progressiiviseen verojärjestelmään perustuvaa rahoituspohjaa.

8. Siirtymässä on varmistettava sekä Suomessa että maailmalla työvoiman oikeudenmukainen siirtyminen hiilivapaisiin tuotanto- ja palvelutehtäviin päivittämällä osaamista sekä luomalla ihmisarvoista työtä sekä hyvälaatuisia työpaikkoja.

9. Työmarkkinaosapuolilla, kansalaisjärjestöillä, muilla sidosryhmillä
ja yksittäisillä ihmisillä on oltava mahdollisuus osallistua ilmasto- ja luontokatotoimien suunnitteluun, toteutukseen ja päätöksentekoon sekä tehtyjen toimien arviointiin.

10. Suomessa ekologisen siirtymän etenemistä ja sen vaikutuksia ihmisoikeuksien toteutumiseen, työllisyyteen ja osaamiseen, taloudelliseen eriarvoisuuteen, huoltovarmuuteen sekä haavoittuviin, marginalisoituihin ja syrjinnälle alttiisiin ihmisiin on seurattava erillisellä mittaristolla esimerkiksi osana ilmastovuosikertomusta. Ilmastovuosikertomuksessa tulisi tarkastella myös niitä kansainvälisiä vaikutuksia, joita Suomen ekologisella siirtymällä on muihin maihin, ja erityisesti kehittyviin talouksiin.

Aktivistimummot haastavat päättäjiä ilmastotoimiin 6.2. klo 14-16

Aktivistimummot vaativat päättäjiltä rohkeutta toimiin, joilla turvaamme lapsenlapsillemme maailman, jossa voi elää.
Tilaisuus on tarkoitettu kaikille, jotka haluavat varmistaa, että heidän eduskuntavaaliäänensä rakentaa turvallista tulevaisuutta lapsenlapsillemme.

 Olemme kutsuneet suurimpien puolueiden edustajat paneelikeskusteluun ja vastaamaan kysymyksiin. Keskustelun moderaattorina aktivistimummo ja European Climate Pact Ambassador (ilmastopuhuja) FT Anu Harkki sekä aktivistimummo, MMT Armi Temmes. 
Ennen paneelia asiantuntijapuhujina mm.  VM:n osastopäällikkö Mikko Spolander, Ilmatieteen Laitoksen tutkimusprofessori Jari Liski, ja emeritus prof. Raimo Lovio. Katso ohjelma alla.
Tilaisuus on maksuton. Toivomme, että kerrot kiinnostuksestasi ilmoittautumalla Facebookissa tapahtumaan. Ilmoittautuminen vapaaehtoista.

SEURAA TAPAHTUMAA Facebook-livestriiminä
Voit seurata tilaisuutta livestriiminä Aktivistimummot Fb-sivuilla joko suorana tai jälkikäteen.

 Lisätietoja  

www.aktivistimummot.fi
Ilmoittautuminen (vapaaehtoinen): Facebook-tapahtuman linkki
Anu Harkki, FT, ilmastopuhuja European Climate Pact Ambassador
anu.harkki1@gmail.com

tel +358400436997 

OHJELMA

Aika: maanantaina 6.2.2023 klo 14-16
Paikka: Eurooppa-sali,  Malminkatu 16 

• Avaus ja paneelin moderointi Anu Harkki ja Armi Temmes

• EU:n Vihreän kehityksen ohjelma: Ismo Ulvila, EU:n edustuston kansalaisviestinnän päällikkö

• Suomen hiilitase ja vaikutukset ilmastoon; Jari Liski, Tutkimusprofessori, Ilmatieteen Laitos

• Energiasiirtymä mahdollisuutena;  Raimo Lovio, prof. emeritus, Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu

• Osastopäällikkö Mikko Spalander, Valtiovarainministeriö

• Yleisökysymykset puhujille

• Paneelikeskustelu; Suurimpien puolueiden edustajat   (Kokoomus – Kai Mykkänen, SDP – Antti Rinne,  Keskusta – Hanna Kosonen, Vihreät – Mari Holopainen, Vasemmistoliitto – Mai Kivelä ja RKP– Anders Adlercreutz) Perussuomalaiset eivät lähetä edustajaa.

Voit seurata tilaisuutta livestriiminä Aktivistimummot Fb-sivuilla joko suorana tai jälkikäteen.

Aktivistimummojen neljäs vuosi

Aktivistimummot-liike syntyi vuonna 2019, kun joukko mummoja havaitsi, että ilmastonmuutoksesta huolta kantavina esiintyivät vain nuoret.  Samaan aikaan ilmastonmuutoksen ja luontokadon seuraukset alkoivat näkyä kaikkialla maailmassa.  Jokainen ajatteleva ihminen kohtasi tiedon, että muutos tarvitaan ja muutoksen on tapahduttava  tämän sukupolven aikana (vuoteen 2030 mennessä).
Myös mummojen huoli lastenlasten tulevaisuudesta kasvoi. Emme voi olla hiljaa. Halusimme yhdessä nuorten kanssa julistaa sanomaa #NytOnPakko.

Kahdentoista eri aloilla toimineen mummon joukko kiteytti sanomansa ja valitsi roolinsa ilmastonmuutoksen hillinnän ja luonnon äänitorvena. Tavoitteena oli saada aikaan laajeneva verkosto tekemään tekoja, joilla luodaan toivoa ja lievitetään ahdistusta. Yhteisvoimin, mummoviisautta ja ryhmän monipuolisuutta hyödyntäen toiminnan raamit kirjoitettiin Aktivistimummot-liikkeen manifestiksi.

Aktivistimummojen pääviestit ovat: toivo, kohtuus ja tutkimukseen perustuvat faktat. Tavoitteemme kirjasimme nettisivuillemme  www.aktivistimummot  näin:

Me mummot haluamme turvata kaikille lapsenlapsille maailman, jossa voi elää.

Kolmen olemassaolovuotemme aikana olemme levittäneet tietoa ja ymmärrystä ilmastosta ja luonnosta. Meille on ollut ilo huomata, että elämänkokemuksesta ja työelämän aikana syntyneistä verkostoista on hyötyä.  Myös keskustelut ja yhteiset ilmastoteot omien lasten ja lastenlasten kanssa ovat merkityksellisiä.

Aktivistimummoina olemme huomanneet, että voimme vaikuttaa paitsi yksilöinä, myös ryhmänä sekä liittoutumalla muiden ympäristöaktivistien kanssa. Mummoja kuunnellaan.

Monien toimijoiden hyvänsuuntaisista teoista huolimatta elämämme edelleen maailmassa, jossa luontokato ja päästöjen aiheuttamat katastrofit lisääntyvät. Käännettä parempaan ei ole vielä nähty.  Myös me ”kiltit mummot ”uskallamme myös ärähtää. Ensin ärähdämme päättäjille.  On aika toimia.

Tekoja ja viestejä

Toteutamme tietoa lisääviä tapahtumia (Ilmastoahdistus 2020, Ilmasto ja terveys 2020, Elämänsiivous 2021). Vuonna 2022 kampanjoimme heti Venäjän hyökkäyksen alettua energian säästön tärkeydestä Palkitsemme edelläkävijöitä vuosittaisella Pelargonia-palkinnolla, haastamme päättäjiä ilmastotoimiin ja  keräämme rahaa Luonnonperintösäätiön suojeltavaan Mummonmetsään (kasassa 2023 alussa on noin 25 000 euroa eli 5 hehtaarin suojelualue).  Jaamme tietoa ja olemme mukana yhteiskampanjoissa muiden ilmasto-ja luontoaktivistien kanssa. Olemme tyytyväisiä yhteydenotoista, puhujapyynnöistä ja yhteistyöehdotuksista, joita saamme Suomesta ja maailmalta.

On ollut ilo innostaa mukaan mummoja ja mummohenkisiä, niin Suomessa kuin maailmalla.  Ryhmämme Facebookissa on yli  6000-päinen ja twitterissä ja Instagramissakin  äänemme kuuluu.  Aktivistimummot palkittiin vuonna 2021 Valli ry:n Vuoden Isovanhempi-tunnustuksella.

Vuosi 2023

Vuosi 2023 Aktivistimummojen neljäs  toimintavuosi.  Aloitamme vuoden Ota kiinni, mummo heittää pallon!- kampanjalla Alkuvuodesta haastamme äänestäjiä kiinnittämään huomiota siihen, miten eduskuntavaaliehdokkaat huomioivat lastenlastemme tulevaisuuden. Vuonna 2023 kannustamme siihen, että metsiä hoidetaan hyvin ja suojellaan hyvin. Myös vedet ja rannat ovat lähellä mummojen sydäntä. 

Luonnon kunnioitus ja energian säästäminen sekä kaikenlaisen tuhlauksen lopettaminen on mummojen aktivismin kovinta ydintä.

Tule mukaan liittymällä Aktivistimummojen fb-ryhmään.  

Tulevien talvien lumet

Emeritus professori Matti Leppärantaa voisi kutsua myös lumiprofessoriksi. Hän on tutkinut vuosikymmenten ajan lunta ja jäätä sekä kirjoittanut aiheesta kirjoja. Nyt, tammikuun alussa meillä on ilo avata Aktivistimummojen LUMI-kampanja Matti Leppärannan blogilla, joka muistuttaa meitä lumen monista merkityksistä. Samalla muistutamme, miten herkkä ilmastomuutoksen markkeri lumi on.

Talvi ja ahkio ovat ikivanhoja kantasuomalaisia sanoja, jotka kuvastavat kaukaista, kivikautista elämää. Lumisiin talviin sopeuduttiin, tai voisi sanoa enemmänkin, sillä lunta opittiin myös käyttämään hyväksi arkipäivän elämässä. Lumi onkin merkillinen ja muuttuvainen aine. Se voi olla pehmeää höttöä, se voi saada kovan kannen, ja siitä voi käsin muotoilla lumiukkoja, veistoksia, asumuksia ynnä muuta. Viime aikoina lumesta on myös tullut yksi matkailun valteista. Vaikka lumen kanssa Suomessa joskus tuskaillaankin, se on kiinteä osa talvea ja elämän vuosikiertoa, ja niinpä sen puute aiheuttaisi vielä suuremman tuskan, kuten väliin esiintyneet hyvin leudot talvet ovat osoittaneet. Vanhan kansanviisauden mukaan ”Talvi ilman lunta, kesä ilman leipää.”. Miksi näin? Onko syytä nyt huolestua?

Lumi on taivaan lahja

Lumihiutaleet muodostuvat pilvissä, kun alijäähtynyt vesihöyry härmistyy ilmakehän pienhiukkasiin, ja leijuvat sateena maahan. Silloin sään pitää olla kylmä ja ilmassa pitää olla vesihöyryä sekä pienhiukkasia. Onneksemme maapallon kylmillä alueilla nämä ehdot ovat voimassa ja lunta sataa maahan. Vaikka jäätä löytyy useilta taivaankappaleilta, voidaan ihastella ja ääneen ihmetellä, kuinka ainutlaatuista lumi Linnunradassa oikeastaan on.

Suomi on pohjoinen lumi-ilmaston maa

Helsingistä pohjoiseen maapallon asukkaista on suurin osa suomalaisia. Kiitos Golfvirran, Suomen ilmasto on ”luonnottoman lämmin” pohjoista sijaintia ajatellen. Yhtä pohjoisessa olevan Alaskan keskilämpötila on viisi astetta alempi ja maaperä on ikiroudassa. Kostea ilmasto ja kylmät talvet tuovat Suomeen vuosittaisen lumipeitteen. Kun etelärannikolla lumipeite voi tulla ja mennä useasti talven aikana, Tunturi-Lapin tundrailmastossa lunta on marraskuusta kesäkuulle, ja muualla Suomessa lumi kattaa talvikuukausien ajan vakaana maat ja metsät. Suomessa lumet eivät vuosien saatossa ole kasvaneet jäätiköiksi toisin kuin joissakin paikoin Ruotsissa ja Norjassa, mutta tuntureilta löytyy pieniä kesän yli säilyviä laikkuja eli lumen viipymiä.

Luonto ja ihminen ovat sopeutuneet lumitalviin

Pohjoiset kansat ja luonto ovat vuosisatojen ja -tuhansien aikana sopeutuneet lumisiin talviin. Asumukset ja vaatetus pitävät lämpimänä, lumella liikutaan suksien ja rekien avulla pitkiäkin matkoja, ja talven kylmyys auttaa varastoimaan ravintoa. Pyörä keksittiin Kaksoisvirran maassa 5500 vuotta sitten, mutta suksi ja reki 9000 vuotta sitten pohjoisessa Euraasiassa. Lumipeite suojelee luonnonkasveja ja viljelyksiä, ja eläimet voivat olla lumeen sopeutuneita, kuten poro, tai lunta karttavia, kuten villisika. Näin lumiolot rajoittavat lajien levinneisyyttä.

Talvien vaihtelevuus on meillä suurta, sillä niihin vaikuttavat läntinen lauha meri-ilmasto, itäinen mannerilmasto ja arktinen ilmasto pohjoisessa. Siksi vuotuiset tammikuun keskilämpötilat vaihtelevat paikallisesti noin 15 astetta, ja keskimäärin Tunturi-Lapissa on runsaat 10 astetta kylmempää kuin etelässä.

Lumi tuo valoa

Lumi heijastaa auringon säteilyä hyvin voimakkaasti. Jopa 90 % kuivaan, puhtaaseen lumeen lankeavasta säteilystä heijastuu takaisin. Kaikki värit heijastuvat yhtä voimakkaasti, ja siksi lumi näkyy ihmissilmälle valkoisena. Kirkkaina päivinä nautitaan hankien hohteesta ja ihaillaan timantteja hangella. Lumi-ilmaston kaamoksen keskipäivässä horisontin alta kumpuava hajavalo luo sinisen maiseman, ja talvisen yön kuun ja tähtien valo opastaa kulkijaa. Lumen kattamassa ympäristössä nämä valot tukevat ihmisen jaksamista talven ylitse ja edistävät pohjoisen asukkaiden mielenterveyttä.

Lumen ilo

Historia kertoo, kuinka jo keskiajalla – luultavasti aiemminkin – lapset rakensivat lumilinnoja ja lumiukkoja ja olivat lumisotasilla, ja aikuisilla oli ratsastuskilpailuja ja muita kisailuja lumisilla järvien jäillä. Metsästäjät rakensivat lumikammeja eli lumiluolakumpuja yöpymistä varten, ja talvitieverkostoja ylläpidettiin yhteydenpitoa varten. Kansankulttuuri ja korkeakulttuuri ovat ammentaneet aiheita lumesta iloksemme, ja talvisen maiseman tuoksu ja kauneus ovat antaneet ihmisille voimaa. Talvi on levon aikaa, siirtymistä uuteen, tehden puhdetöitä ja sinnitellem edellisen satokauden varassa. Luonnosta luettiin merkkejä talven etenemisestä ja yritettiin niistä ennustaakin tulevaa kevättä ja kesää. Ehkä hienoimmin tätä uuden odotusta ja aavistusta on kuvannut nuori Eino Leino runossaan Maaliskuulla:

Ei vielä leivon suvilaulut soi,
ei virrat vuolaat syökse kuohumalla,
mut keväästä jo urvut unelmoi
ja kesä haaveksii jo hangen alla.

Lumi ja ilmastonmuutos?

Lumipeite kulkee käsi kädessä ilmaston kanssa. Jos ilmasto lämpenee, keskimäärin lumitalvi lyhenee molemmista päistään viikon jokaista asteen lämpenemistä kohden. Lämpeneminen ei kuitenkaan vain lyhentäisi lumitalvea, vaan lisäksi se muuttaisi lumen laatua. Katteet eivät olisi yhtenäisiä, hankiaiset harvenisivat, ja talvinen luontomaisema olisi paljaampi. Vakaan lumitalven raja siirtyisi pohjoisemmaksi, ja Etelä-Suomen talvet olisivat väliin märkiä, väliin ohuen muuttuvaisen lumipeitteen alla. Pimeän, rännän ja sohjon kanssa selviytyminen olisi paljon nykyistä vaikeampaa ja vaatisi uudenlaisia sopeutumismenetelmiä. Voitaisiin jopa kysyä, siirtyisikö väestön painopiste silloin pohjoiseen kunnon talviin.

Mitä voimme tehdä lumen hyväksi?

Sanonnan mukaan menneen talven lumilla ei ole väliä, mutta eivätkö tulevien talvien lumet ole sydämen asia? Kun talvi-ilmasto on kostea ja kylmimmän kuukauden keskilämpötila on nollan celsiusasteen alapuolella, lumi peittää maata talvella, ja joka vuosi tulee uudet lumet. Siksi lumen suojelu on yhtä ilmaston suojelun kanssa. Suomessa ilmaston ennustetaan lämpenevän eikä sateiden määrän odoteta vähenevän, joten tulevien talvien valkoisuus riippuu siitä, millaisten lämpötilojen vallitessa sateet tulevat. Ilmastotoimet ovat siis samalla lumitoimia. Lisäksi on tärkeätä huolehtia luonnonsuojelusta ja luonnon monimuotoisuudesta, sillä mitä terveempi luonto on, sitä paremmin se pystyy sopeutumaan ilmaston ja ympäristön muutoksiin.

Matti Leppäranta
Emeritus professori, Tietokirjailija
Lähdeteos: Matti Leppäranta, Lumen ja jään maa, Vastapaino 2021

Kuva: Leena Leppäranta

Sekä Aktivistimummot että Matti Leppäranta ovat mukana Suomen Vesistösäätiön “Vesi vanhin voitehista”-hankkeessa. Lue lisää aiheesta. .

Lahjaksi Mummonmetsää

Pari vuotta sitten Aktivistimummot-liike loi yhteiskampajan Luonnonperintösäätiön kanssa. Tavoitteena on kerätä varoja nimikoituun, suojeltuun ikimetsäpalstaan. Nyt on koossa noin 25 000 euroa, jolla saamme suojeluun noin viiden hehtaarin palstan. Summa on syntynyt sillä , että moni mummo ja muutkin luonnon ystävät ovat lahjakrääsän sijaan sijoittaneet rahasumman Luonnonperintösäätiön keräykseen. Kiitos kaikille lahjoittajille!

Kerroimme alkuvaiheessa että tavoitteemme on 10 hehtaarin Mummonmetsä. Nyt kerätty summa pitäisi sitä varten tuplata.. Ehkä jo vuonna 2023 olemme saaneet kokoon sellaisen summan, että Luonnonperintösäätiö voi hankkia Mummonmetsäksi sopivan metsäpalstan. Tule mukaan Mummonmetsä-keräykseen. Lahjoittaminen on helppoa.

Oheisen artikkelin lopussa on linkki, joka johtaa lahjoitukseen. Samalla voi tilata muistoksi lahjansaajalle menevän kortin. Se ilahduttaa niin antajaa kuin lahjan saajaakin. Ja ennenkaikkea luontoa ja tulevia sukupolvia.
https://luonnonperintosaatio.fi/kampanjat/aktivistimummojen-mummonmetsa/